Katsoin taannoin dokumentin tanskalaisesta naisesta joka on ryhtynyt ominpäin (pienen piirin tukemana) imaamiksi. Hänen äitinsä suomalainen uskovainen kristitty, ja isänsä syyrialainen uskovainen muslimi. Jäi mielikuva että naisen aviomieskin oli ensialkuun tukenut hanketta naisille tarkoitetusta moskeijasta, mutta sitten päättikin jääräpäisesti että vaimon pitää valita moskeijan ja perheensä väliltä, jolloinka heille tuli ero. (Ohjelmassa nainen oli kuitenkin lastensa huoltaja, ja muslimiperinteessähän lapset kyllä jäävät aina aviomiehelle.)
Heti kun moskeija oli saatu pusattua, alkoivat eri uskontokuntia edustavat parit ottaa yhteyttä ja pyytää avioliittoon vihkimistä. Ilmeisesti ongelmaa ei olisi ollut jos pareissa aina mies olisi ollut muslimi ja nainen kristitty, mutta toisinpäin asia olikin kinkkinen, ja naisimaami sai siitä huutia että kehtasi vihkiä liittoon musliminaisia ja kristittyjä miehiä. Nainen perusteli että Koraanissa sanotaan että muslimin on etsittävä uskova puoliso. En muista sanottiinko sitä suoraan, mutta uskovahan voi olla aivan yhtähyvin uskova kristitty tai uskova juutalainen, eli siis monoteistisesti uskova, eli "uskova" sinänsä ei välttämättä tarkoittaisi muslimia.
Seuraava pähkinä purtavaksi olikin sitten homoliitot, koska homoparit ottivat yhteyttä. Moskeijan jäsenet pähkäilivät että eivät voi näitä vihkiä, koska siitä tulee jo liikaa sanomista. Naisimaami päätyi sitten pitämään puheen homoparin häihin (toinen osapuoli oli kai hänen tuttunsa), mutta ei varsinaisesti vihkinyt heitä.
Tuli sellainen ajatus että muslimit vastustavat naisimaameja juuri sen vuoksi että sitä kautta sitten seksuaalisuus muuttuu vapaammaksi... En tiedä oliko naisimaami ITSE ajatellut heti alussa että joo tottakai vihin kaikki uskontojen sekaparit ja homoparit, vai oliko niin että nämä pariskunnat itse päättivät että koska nyt on naisimaami, niin tottahan tämä on suvaitsevaisempi heitä kohtaan kuin miesimaami.
Sitten oli tietysti näitä tavanomaisia keissejä että muslimimies ei suostunut antamaan vaimolleen avioeroa, koska oli hauskempaa olla kusipää ja leipoa muijaa lättyyn. Jäi vähän hämäräksi mitä uskonyhteisö sanoi siitä että naisimaami näitä eroja jakeli. Kun eivät kerta miesimaamit suostuneet moiseen.
Jälleen kerran tuli mieleen että ei korppi korpin silmää noki, eli vaikka olisi miten paska- ja pahapäinen mies, niin aina hänelle löytyy tukijoita muista miehistä. Minusta tuo on vähän homoa, kuten olen ennenkin antanut ymmärtää. Mutta oikeastihan siinä on tietysti kyse omien "oikeuksien" turvaamisesta, eli jos tukee perheväkivaltaa harjoittavaa miestä, pidättää näin itselleenkin oikeuden harjoittaa samaa ratkiriemukasta harrastusta.
Jokatapauksessa ohjelmaa katsoessa tuli sellainen go for it -olo, ja fiilis että olisivatpa kaikki muslimit ja varsinkin imaamit tällaisia kuin tämä nainen. Ei minua haittaa sinänsä jos joku on uskovainen, kunhan hän sitten käyttäytyy hyvin muita kohtaan.
Sitä en tiedä kuinka kauan juutalaisilla on ollut naisrabbeja, ja onko näitä kaikkialla. Ainakin USA:ssa ilmeisesti on. Millä tavalla yksikään uskontokunta on siitä kärsinyt mitenkään että pappeus koskee myös naisia? En minä vaan keksi.
