Vaikeita kysymyksiä (ehkä)

[-:)lauri]

Hesarissa oli artikkeli.

Suomessa voi ostaa marketin hyllyltä torjunta-ainetta, joka USA:ssa toi kahden miljardin dollarin syöpäkorvaukset – Onko kohuttu Roundup turvallista vai ei?

...

Vuonna 2016 viljelyksille levitettiin Suomessa 848 tonnia eli melkein miljoona kiloa puhdasta glyfosaattia.

Mitä siitä pitäisi ajatella? Onko käyttö turvallista vai ei?

Ajattelemisen aihetta antaa se, että glyfosaattia käytetään ylivoimaisesti eniten ammattimaisesti viljapelloilla. Siis jokainen suomalainen haukkaa ruokaa jonka tuottamiseen on tuota käytetty. Keskimäärin siis noin 165 grammaa per henkilö. Se on melkein puoli grammaa päivässä.

Hivenaineisiin kuuluvat esimerkiksi kupari, kromi, jodi ja sinkki. Hivenaineet ovat välttämättömiä kehon toiminnalle. Makrokivennäisaineiksi sanotaan kivennäisaineita, joiden tarve on yli 100 milligrammaa päivässä. Tällaisia ovat esimerkiksi fosfori, kalium, kalsium ja magnesium.

Siis viisinkertaisesti yli sen määrän mitä minkään makrokivennäisaineen tarve on.

Jossain on pakko olla virhe. Ovatko lähtöarvot väärin, vai teinkö laskuvirheen tässä, vai onko virhe tehty jossain muualla? Miksei THL puhu mitään?

Viimeksi kun kyseisen oikesujuttun tarkistin, Glyfosaatin vaarallisuudesta ihmisille ei ollut tieteellistä näyttöä. Tuo oikeusjuttu perustui tuolloin muistaakseni WHO:n epäilyihin eikä tietelliseen näyttöön eli ymmärtääkseni Monsanto todetteiin nyt syylliseksi ja maksamaan tähtitieteellisiä korvauksia pelkkien epäilyjen vuoksi. Tietysti jos sitä tieteellistä näyttöä on nyt tässä kertynyt, asia on toinen, mutta tosiaan viime kesänä vielä kyseessä olivat pelkät epäilyt.

En kyllä hämmästyisi yhtään vaikka Glyfosaatti olisikin myrkkyä myös ihmisille. Se on kuitenkin pieni pulma. Suurempi pulma on se, että se on ymmärtääkseni myrkkyä pölyttäjille, jotka olisivat kuolemassa Glyfosaatin ja muiden tuholaistojunta-aineiden vuoksi sukupuuttoon (vai ovatko nämäkin vielä epäilyjä? en muista).

[ROOSTER]

On väitetty, että pölyttäjien väheneminen johtuisi usean levitetyn myrkkykemikaalin coctailista. Samoin glyfosaatin kohdalla on kerrottu kiinnitteen, jolla myrkky pitäytyy kasvissa paremmin, olevan vielä itse ainetta vaarallisempaa.

Jos tutkitaan pelkkää yhtä ainetta, eikä coctailia, ei siis välttämättä saada kokonaisvaikutusta näkyville.

Kasvinsuojeluaineiden seosten kokemusperäisesti arvioituja ja suuntaa antavia sekoitusohjeita.  https://www.farmit.net/kasvinviljely/kasvinsuojelu/ruiskutusvinkit/tankkiseokset

Esimerkiksi perunalle:
https://www.farmit.net/sites/default/files/images/perunan_ruiskutusten_tankkiseokset_-_berner_26062015.jpg


Lienee vaikea löytää viljelijää joka on parikymmentä vuotta käyttänyt vain yhtä ja samaa myrkkyä, jolloin vaikutukset olisi helpompi osoittaa, koska koko ajan myrkkykirjo laajenee ja uudistuu. Kukaan ei tiedä mitä niiden yhteisvaikutus on.

[Juha]

Jos jotain asiaa A, ei osaa liittää suurempaan kokonaisuuteen, joka ei välttämättä ole se yleinen, tunnettu ja tunnustettu, kaikilta osin, ... niin onko oikein tuoda esille asiaa A?

Jos asiantuominen (A) on oikein, mitä on oikeeellisuuden edellytys, ehkä vähimmillään, ja enimmillään, jos ajattelee, ettei jotain kyseenalaista halua tapahtuvaksi?

[Sepe]

Minusta tuo tapaus A on helppo, mutta entä B?

[Juha]

Lienee vaikea löytää viljelijää joka on parikymmentä vuotta käyttänyt vain yhtä ja samaa myrkkyä, jolloin vaikutukset olisi helpompi osoittaa, koska koko ajan myrkkykirjo laajenee ja uudistuu. Kukaan ei tiedä mitä niiden yhteisvaikutus on.

Tässä ei mahdollinen höttötaso ole ongelma, ellei nyt pykäliä rikota.

Järkevä ihminen näkee paljon tähän päättelytapaan liittyviä ongelmia. Osa asioista voi olla erikoisella tavalla kytkeytynyt, ja vaikka erilaiset koktailit parhaimmillaan kumoaisivat jokaisen myrkyn vaikutuksen ja lopputulos olisi yhtä terveyttä, jollekin nautiskelijalle, voi olla myös niin, että ....

Kun on terveyskokoktaili on yhdessä mitä parasta, ja sama yksittäistä koktailin osaa myöten, niin yksi uusi lisä tekee kokonaiskoktaalista myrkkyä, jo pieninä määrinä, samoin kaikista koktailin yksittäisistsä osista. Jne.

Käännäppä kielletyt sitten samaan päättelyyn? Jokainen kielletty asia voi olla käytännössä myrkkyä, ja koktaili myös, kuten siitä tiedetään, tosin jos onkin niin, että joskus ei ilman noita yksittäistä pärjääkkään, ja syytä ehkä olisi pyrkiä kohden tällaista.

Geneettisen tason viritelmiäkin kyseenalaista automaattisesti, EMsta syystä.

[Juha]

Jos ajatellaan olemassaolevaa eläinkuntaa,
niin onko olemassa henkisen puolen mammutteja,
tai mikä laji voisi olla lähimpänä tällaista,
vaikka nyt ihmisen kokemana?

[Juha]

Edellinen kysymys menee vähän tajunnan suuntaan.

Älyäminen vaatii tajuntaa, tosin niitä voisi arvella kokemuksena toistensa ääripäiksi. Tajunta viittaa suoraälyämiseen. Älyäminen taas on jo suoratajunnallisuuden kombinointia.

Älyäminen voi johtaa vahvempaan kokemukseen kuin tajunta, tosin yleensä hetkellisesti, jolloin tapahtuma on löytämistä, jonkin uuden suhteen.

Ovatko eläimet oikeasti tajuavampia kuin ihmiset, yleensä?

Tajunta on suoraa, eikä siinä ole niin paljoa käsittelyä, vaan enemmän vientiä. Näin ne ns vaistoiminnot ovat sellaista, joita ei tarvitse ajatella välttämättä sen erikoisemmiksi kuin jotain suunnitelmallisempaa. Paitsi että vaistot kytkeytyvät tiiviimmin seurailuun. Vaistoista on haittaa ja hyötyä, verrattuna älyyn, puhumattakaan puntarointitasosta, ja viisailusta.

Ihmisen maaimassa näyttää vaisto olevan aika primiä, arvostuksen suhteen. Äly kelpaa jo kivasti. Muu saattaa olla jo pitkämielisimpää.

Mitä mieltä?


L:  Aloitin tämän pikkuteeman "käsitteellä": henkisen maailman mammutti. Onpahan ihmisenä ehkä jotain herättävää, vaikka tuskin toimii atk-alustalla, vielä. Tämän viestin yhteyteen olisin voinut laittaa vastaavan käsite-ehdotelman: älyn jättiläinen. (")Käsite(") on tietääkseni ilmennyt. Kuvaavuus tuntuu hyvältä.

Miksi kuitenkin henkisen maailman mammutti, ja älyn jätti? Eikä tuntunut hyvältä kutistaa ekaa henkisyyden mammutiksi, kuten älyn kohdalla tein. Älyyn en liittänyt maailmaa, vaan sen itsensä, älyn.

Omista sanavalinnoistakin saa viitteitä siitä, mitä maailma on, suhteessa itseen. Tällaista taas katsotaan, ... no vähän nöff.

[-:)lauri]

Olen harkinnut tyylikkään ja kohtuuhintaisen (~300 €) rannekellon ostamista. Ajattelin hommata sellaisen 24 tunnin analogisen kellon, jossa 12 tunnin sijaan taulussa olisi 24 tuntia, mutta en ole varma mistä löytyisi hyviä ehdokkaita. Kyllä niitä tietysti googlaamalla eteen tulee, mutta jos joku tietäisi hyviä sivustoja ja kertoisi missä, olisin kiitollinen. Tietysti joku älykellokin voisi sopia, sillä niihin varmaan saa kaikenlaisia kellotauluja ja tuo 24 tunnin malli tuskin on poikkeus.

[Hippi]

Oli ihan pakko tarkistaa onko tosiaan olemassa 24h  analogista kelloa ja jos, niin miltä sellainen näyttää.



Tuo on tavallinen "keittiön kello", mutta perin oudon näköinen. Ei toimisi minulla ollenkaan, sillä näkymässä on ihan liikaa tavaraa nopeita vilkaisuja varten. Kokkaillessa panen merkille ajan, jolloin laitan jotain uuniin tai jonkun keittäminen alkaa. Muistassani saattaa olla pari kolmekin kellonaikaa ja pikavilkaisulla pitäisi havannoida paljonko kello on nyt, ja onko jokin valmistumisaika täyttynyt. En usko selviäväni noin sekavan näytön kanssa. En pärjäisi edes numeronäytöllä, vaan keittiön kellona pitää olla juuri 12h perusvalkoinen mahdollisimman vähäeleinen kello.

Katsoin tuosta annettuja kommentteja ja hiukan hämmästelen, että joku kehui tuosta vuorokauden kulun hahmottuvan paremmin. Siis eikö ihminen mistään muusta osaa arvata, onko kello 7:00 ammulla vai illalla?

Minulle keittiön kellon ajassa pysyminenkään ei ole niin nöpönuukaa. Useammankin kerran (kuten juuri nyt) on jäänyt siirtämättä viisareita kesä/normaaliajan vaihtuessa. Sommittelen aikaan sen tunnin sinne tai tänne tarvittaessa, mutta yleensä tiedän muutenkin paljonko kello suunnilleen on. Oleellisempi merkitys tuolla on tosiaan työskentelyajan näyttäjänä.

Jos tuon vielä rannekelloksi supistaa, niin sitten pitää olla jo luppi nähdäkeen täsmällisen ajan.

[Brutto]

Pystyykö kirjailija tai käsikirjoittaja luomaan itseään älykkäämmän hahmon?

[ROOSTER]

Pystyykö kirjailija tai käsikirjoittaja luomaan itseään älykkäämmän hahmon?

Kyllä, tätähän tapahtuu koko ajan, esim. dekkarikirjallisuudessa. Ja scifissä. Ja omaelämänkerroissa.

Minua on kiehtonut samankaltainen ongelma. Jos musikaalissa laulutaidottoman pitää laulaa joku kohtaus, miten käy? Kysyin tätä eräältä näyttelijältä ja hän sanoi että ei auta kuin näytellä, että osaa laulaa. Jos kasaa kaikki kyseisen tyylilajin esiintyjien maneerit esitykseen, niin vain harvat enää huomaavat osaamattomuutta audiopuolella.

[kertsi]

^ Näyttelijät voivat saada opetusta äänenkäytössä tai jopa lauluopetusta, en kyllä tiedä kuinka yleisesti:
https://helda.helsinki.fi/handle/10138/235182

En tiedä onko saanut lauluopetusta saanut, mutta Samuli Edelmannin ääni jostain syystä miellyttää:
Suojelusenkeli, Maan korvessa kulkevi lapsosen tie - Samuli Edelmann

Jippu & Samuli Edelmann - Jos sä tahdot niin

[safiiri]

^ Näyttelijät voivat saada opetusta äänenkäytössä tai jopa lauluopetusta, en kyllä tiedä kuinka yleisesti:
https://helda.helsinki.fi/handle/10138/235182

En tiedä onko saanut lauluopetusta saanut, mutta Samuli Edelmannin ääni jostain syystä miellyttää:
Suojelusenkeli, Maan korvessa kulkevi lapsosen tie - Samuli Edelmann

Jippu & Samuli Edelmann - Jos sä tahdot niin

Noh - ainakin Teatterikorkeakoulussa molemmat kuuluvat normaaliin näyttelijöiden opiskeluohjelmaan.

[-:)lauri]

Oli ihan pakko tarkistaa onko tosiaan olemassa 24h  analogista kelloa ja jos, niin miltä sellainen näyttää.



Tuo on tavallinen "keittiön kello", mutta perin oudon näköinen. Ei toimisi minulla ollenkaan, sillä näkymässä on ihan liikaa tavaraa nopeita vilkaisuja varten. Kokkaillessa panen merkille ajan, jolloin laitan jotain uuniin tai jonkun keittäminen alkaa. Muistassani saattaa olla pari kolmekin kellonaikaa ja pikavilkaisulla pitäisi havannoida paljonko kello on nyt, ja onko jokin valmistumisaika täyttynyt. En usko selviäväni noin sekavan näytön kanssa. En pärjäisi edes numeronäytöllä, vaan keittiön kellona pitää olla juuri 12h perusvalkoinen mahdollisimman vähäeleinen kello.

Katsoin tuosta annettuja kommentteja ja hiukan hämmästelen, että joku kehui tuosta vuorokauden kulun hahmottuvan paremmin. Siis eikö ihminen mistään muusta osaa arvata, onko kello 7:00 ammulla vai illalla?

Minulle keittiön kellon ajassa pysyminenkään ei ole niin nöpönuukaa. Useammankin kerran (kuten juuri nyt) on jäänyt siirtämättä viisareita kesä/normaaliajan vaihtuessa. Sommittelen aikaan sen tunnin sinne tai tänne tarvittaessa, mutta yleensä tiedän muutenkin paljonko kello suunnilleen on. Oleellisempi merkitys tuolla on tosiaan työskentelyajan näyttäjänä.

Jos tuon vielä rannekelloksi supistaa, niin sitten pitää olla jo luppi nähdäkeen täsmällisen ajan.

Jos nyt jotain kritiikkiä tuosta löytämästäsi helmestä (keittiön kelloksi) pitäisi sanoa, niin ehkä aavistuksen hämää se, että viisarit eivät ole yhtä pitkiä kuin kehä, jolla viisarin numerot ovat. Oman filosofiani mukaan perinteinen kellotaulu on niin nähty, että ihan jo aivojen hyvinvoinninkin kannalta jotain uutta ja repäisevää olisi hyvä niille silloin tällöin esitellä.



Rohje Adventurister

Mä olen katsellut tätä Rohje Adventurister -kelloa koska siinä on mielestäni oikea look and feel, mutta siinäkin tuo näyttö on vain tuo perinteinen 12 tunnin näyttö eikä tuo ole kinetic. Slow -kellot pääsevät aika lähelle tuota (lue = eivät lähellekään), mutta minimissään toivoisin kyllä minuuttiviisaria. Tosin mulla on ollut joskus kauan sitten Seiko kinetic -kello ja se oli tosi kätsä kun ei tarvinnut koskaan vetää sitä. Se muutti käden liike-energian sähköenergiaksi ja käytti sitä. Silloin kun sähköä tuli enemmän kuin kellon käymiseen meni, se varasi ylimääräisen paristoon, jolla se puolestaan kävi, kun kelloa ei liikuttanut. Seikon tuore Kinetic-mallisto ei vain näytä olevan yhtä kaunis kuin tuo Rohjeen Adventurister

[kertsi]

Näköjään on myös valolla käyviä rannekelloja, esim Citizen Eco-Drive. Omassa vähän tuontapaisessa ja aika minimalistisessa Citizenissäni on vanhanaikainen paristo, ja melkein aina kun kelloa tarvitsisi (eli harvoin), siihen pitää mennä vaihdattamaan paristo. Etsin korukelloa, mutta tuohon päädyin, koska on monikäyttöisempi ja sopi parhaiten käteeni, ja oli läheisen pikkuisen kellokaupan valikoimissa se paras. Valkkasin kellon ensisijaisesti ulkonäön perusteella, ja miltä se tuntui, ja vaatimukseni oli, että sen piti olla vedenkestävä. Sen jaokkeellinen metalliranneke ei oikein tunnu hyvältä kädessä, eikä sitä huvita pitää kädessä. Toisaalta nahkarannekkeisiin kyllästyin aikoinaan, kun ne kuluivat niin nopeasti. Ns. ballistisesta kankaastakin (luodinkestävä nailon) tehdään rannekkeita, millaisiahan mahtavat olla pitää ranteessa? Tässä kuva.

Eräällä (miespuolisella) kaverillani on rannekello, joka toimii jotenkin kännykkänä. En muista, voiko siihen puhuakin, mutta ainakin näyttää, jos joku on soittanut. Mutta se on ruma.