Vaikeita kysymyksiä (ehkä)

[Jaska]

Palstallamme vaikuttaa henkilö joka tutkii sanojen taajuksia ja niiden mahdollisia merkityksiä.

Tuli sitä miettiessä mieleen - mikä on maailman yleisin numero? Entä mitä siitä voi päätellä?

Itse luulen, että se on ykkönen (1) tai nolla (0). Ei varmastikaan 4.

Toisin kuin sanat, numerologia ei taida riippua kielialueesta.

Kabbalan tutkimiseni on ollut aika vähäistä.

Toopen tämän foorumin tutkiminen on ollut aika vähäistä, jos hän ajatteli häntä tarkoitetun sanojen taajuuksien tarkastelijana. Kuten minkä tahansa asian tutkiminen. Kabbala on juutalaista mystiikkaa eikä  siitä ole muodostamaan tai selittämään numeroiden merkityksiä. Kabbalaan kuuluva gematria pohjaa siihen, että hebreassa ja kreikassa on käytetty kirjaimia myös numeroina ja niin kullakin sanalla on lukuarvo, joka saadaa laskemalla sanan kirjaimet yhteen. Samanarvoisien sanojen ajateltiin liittyvän toisiinsa.

Matematiikan lukuteoriassa sanotaan että jos on olemassa "lukuja", joille pätevät tietyt perussäännöt (kuten että niille on olemassa yhteen-, vähennys-, kerto- ja jakolasku, joilla on tiettyjä ominaisuuksia kuten a*(b+c) = a*b+a*c ), niin se mitä kutsutaan laskuopiksi, pitää paikkansa. Mutta ei sanota mitä 3 itsessään tarkoittaa, ei kolme kilometriä tai kilpailussa kolmanneksi nopein vaan itse 3.

Lukuarvoista aivan varmasti yksi on eniten käytetty. Uskoisin että arabialaisilla numeroilla esitettynä. Olen tainnut nähdä selityksenkin  sille että numero 1 esiintyy luvuissa useimmin, vaikken muista. Eri numeroiden yleisyydelle vaikka piin pitkässä likiarvossa tuskin saadaan eroa, mutta vaikka valtion budjettikirjassa esiintyvien lukujen numeroissa varmasti on. Jos menoarvion luvut ovat vaikka tuhansia, niin siinä yhteydessä nollia voi olla paljon.

Sikäli kuin luonnollisia lukuja käytetään järjestyksen osoittamiseen, ensimmäinen on aina olemassa. Lukumäärän suurempi joukko voidaan aina jakaa yhden osajoukkoihin, mutta muut luvut riippuvat määrästä.

Numerologia on totaalista roskaa. Aiemmalla foorumilla oli jäsen Logos, joka ensin kirjoitti nimimerkillä Loogikko. Kirjoitti käsittämättömiä kummajaisia. Olen lukenut kirjoittamansa numerologian oppikirjan ja sen sekavuudesta ja loogisuuden puutteesta ainakaan ei ollut edes viihteeksi. Sikäli kuin numerologia ajatellaan tuon oppikirjan tapaan, niin suomenkin kirjaimille ajatellaan lukuarvot, joilla esimerkiksi henkilön nimen kirjaimet lasketaan yhteen ja tuloksesta päätellään henkilön luonnetta ja kohtaloa kuin syntymähetken tähtikartasta konsonaan. Eri kielissä kirjaimia on eri määrä ja eri sanat, että kyllä kieli numerologiseen tarkasteluun vaikuttaa,

[Hippi]

^
Noita "katso mitä nimesi kertoo sinusta" juttuja on ollut maailman sivu ja periaatteessa ne hauskoja ovat. Kuten horoskoopitkin, analyysit on kirjoitettu niin, että jokainen löytää edes jotain itseensä sopivaa, joten tottahan niiden täytyy olla.

Olen sitä miettinyt, miten olisi käynyt, jos isäni olisi voittanut nimikiistan, jota vanhempani kävivät vielä matkalla kastetilaisuuteen. Äitini oli jo aikaisemmin tyrmännyt täysin isän valitseman nimihirviön ja isäni oli nöyrryttävä esittämään toista vaihtoehtoa. Tästä toisesta vaihtoehdosta käytiin kiistaa tuona syksyisenä aamupäivänä. Äitini ei sitäkään kelpuuttanut, sillä tässä ehdotuksessa oli ensimmäisessä ja puhuttelunimeksi tulevassa nimessä R-kirjain. Äidin puolelta meillä kulkee ärrävika, joten olisi noloa, jos joutuisin sorauttamaan nimeni koulussa. Isän oli lopulta annettava periksi, kun äiti ehdotti kompromissina ärrätöntä hiukan samantapaista nimeä. Sinänsä mielenkiintoista, että toisesta ja kolmannesta etunimestä sopu oli ollut alusta asti. Olihan äitini tuossa oikeassa, sillä ärrän opin vasta ekaluokalla käymässäni puheopetuksessa. Mutta ei se minusta niin paha juttu ollut ja luokalla oli muitakin puhevikaisia eikä meitä kiusattu.

Tuossako kirkon ovella nyt kohtaloni ratkaistiin? Mietityttää, millainen olisi elonpolkuni ollut, jos isäni ensimmäinen nimivaihtoehto olisi mennyt läpi. Ainakin häpeää erikoisesta nimestä olisi joutunut kestämään ja ehkä kiusaamista, mistäs sen tietää. Olisihan se nimi tosiaan voinut vaikuttaa elämäni alkutaipaleella siihen, miten kaveripiiri kohtelee ja sitä myöten pahimmillaan tai parhaimmillaan jopa myöhempäänkin elämään.

[Muisto Keijo Kullervo]

Mikähän psykologinen taika taika piilee hinta esimerkissä kun:

Jokin tuote maksaa 2.99 euroa - kuvitteleeko lukija etä  'ei sentään kolmea euroa'?


Vastaavia esimerkkejä löytyy tv: mainoksissa tuhkatiheään...

Muisto Keijo Kullervo

[Hippi]

^
Sama on vähänkään kalliimmissa tuotteissa viiteen senttiin päättyvä esimerkiksi 24,95.

Nyt on oikein hätkähdyttänyt, kun hintoja on nostettu, niin ilmeisesti prosentteina nostettu hinta on osunutkin ihan muille senteille, joten hintana saattaa olla vaikkapa 2,32 euroa joko kappaleelta tai kilolta. Mutta ihan ennennäkemättömiä hintoja on ilmestynyt hintalappuihin.

[ROOSTER]

Äidin puolelta meillä kulkee ärrävika, joten olisi noloa, jos joutuisin sorauttamaan nimeni koulussa. Isän oli lopulta annettava periksi, kun äiti ehdotti kompromissina ärrätöntä hiukan samantapaista nimeä. Sinänsä mielenkiintoista, että toisesta ja kolmannesta etunimestä sopu oli ollut alusta asti. Olihan äitini tuossa oikeassa, sillä ärrän opin vasta ekaluokalla käymässäni puheopetuksessa. Mutta ei se minusta niin paha juttu ollut ja luokalla oli muitakin puhevikaisia eikä meitä kiusattu.

Lievä ärrävika, kuten lievä karsastuskin, ovat jostain syystä sellaisia ominaisuuksia jotka eivät häiritse negatiivisesti vaan ovat itse asiassa hyvinkin viehättäviä.

Tulee mieleen se mainos jossa Lola Odusoga hämmästeli - Hirrrveesti ärrrriä tässä kässärrrissä.

Ei löytynyt
täältä mutta monenlaista muuta kadonnutta näkyy.

[Hippi]

^
Jännästi se ärrävika ei vaan tule kaikille jälkeläisille. Meidän naissuvun ärrävika johtuu kireästä kielijänteestä. Minulla se leikattiin ollessani kuusivuotias samalla, kun nielurisat vietiin. Vanhimmalla tyttärellä oli todella paha ärrävika, mutta ei ollut edes sitä kielijännettä. Keskimmäisellä oli ja on edelleen tiukka kielijänne, mutta sitä ei leikattu, kun ei haitannut syömistä. Oppi täydellisen ärrän ja muutenkin puhui hyvin aikaisin selvästi ja hyvin (joskin kehitti myös ihan omia sanoja). Nuorimmainen pääsi vähimmällä, eli kireää kielijännettä ja ärränkin oppi, joskin aika myöhään. Käytti vielä esikouluiässä "englantilaista ärrää", mutta ihan ilman puheenopetusta oppi suomalaisen ärrän.

Oma ärräni oli oikein kunnollinen kurkkuärrä ja osaan vieläkin sitä käyttää pienellä yrittämisellä.

[Hiha]

Palstallamme vaikuttaa henkilö joka tutkii sanojen taajuksia ja niiden mahdollisia merkityksiä.

Tuli sitä miettiessä mieleen - mikä on maailman yleisin numero? Entä mitä siitä voi päätellä?

Itse luulen, että se on ykkönen (1) tai nolla (0). Ei varmastikaan 4.

Toisin kuin sanat, numerologia ei taida riippua kielialueesta.

Monissa vastaan tulevissa kokoelmissa numeroita, kuten vaikka kaikenlaisissa tilikirjoissa tai tilastoissa, yleisin numero on 1, mikä johtuu siitä että se on yleisin luvun alkava numero (ja lievästi yleisempi muita myös 2. ja 3. paikalla – paitsi, että niissä 0 on vielä himpun yleisempi, mutta se häviää kisan jo siinä, kun luku alkaa numerolla 0 vain sillä alkavissa desimaaliluvuissa).

Ilmiön kattavuutta ja selityksiä on käyty läpi mm. seuraavassa esityksessä, mitä en edes yritä referoida.

https://en.wikipedia.org/wiki/Benford%27s_law

[Hiha]

Sikäli kuin numerologia ajatellaan tuon oppikirjan tapaan, niin suomenkin kirjaimille ajatellaan lukuarvot, joilla esimerkiksi henkilön nimen kirjaimet lasketaan yhteen ja tuloksesta päätellään henkilön luonnetta ja kohtaloa kuin syntymähetken tähtikartasta konsonaan. Eri kielissä kirjaimia on eri määrä ja eri sanat, että kyllä kieli numerologiseen tarkasteluun vaikuttaa,

Luonnollisena numerologia on kai ollut tarjolla vain antiikin kreikkaa kirjoittaneille. Siellä keksittiin käyttää kirjaimia numeromerkkeinä. Systeemistä tarkemmin, ks. Wikipedia.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kreikkalaiset_numerot

Jokaisen sanan on voinut halutessaan tulkita luvuksi laskemalla yksittäisten kirjainten lukuarvot yhteen. Salattua ja hyödytöntä ja redusoitua viisautta.

Kreikankielisen kulttuurin vaikutus on luultavasti aikanaan levittänyt tätä ilosanomaa jonkun verran ympäristöönsä harvalukuisten oppineiden päihin. Nykykieliin ja nykymaailmaan väkisin tuotuna ja mielivaltaisesti sovellettuna se todellakin on "totaalista roskaa" kuten sen määrittelit.

[Jaska]

Vrt. https://fi.wikipedia.org/wiki/Heprealaiset_numerot

Euroopassa arabialaiset numerot eli intialaiset numerot yleistyivät vasta 1400-luvulla. Noiden myötä mm. vasta alettiin käyttää nollaa ja lukujen paikkajärjestelmää (ykköset, kymmenet, sadat, ...).

[Hiha]

Vrt. https://fi.wikipedia.org/wiki/Heprealaiset_numerot

Näinpä. Kreikankielisen sivistyksen lahjoja.

The system of Hebrew numerals is a quasi-decimal alphabetic numeral system using the letters of the Hebrew alphabet. The system was adapted from that of the Greek numerals in the late 2nd century BCE.

https://en.wikipedia.org/wiki/Hebrew_numerals

[Karikko]

^
Jännästi se ärrävika ei vaan tule kaikille jälkeläisille. Meidän naissuvun ärrävika johtuu kireästä kielijänteestä. Minulla se leikattiin ollessani kuusivuotias samalla, kun nielurisat vietiin. Vanhimmalla tyttärellä oli todella paha ärrävika, mutta ei ollut edes sitä kielijännettä. Keskimmäisellä oli ja on edelleen tiukka kielijänne, mutta sitä ei leikattu, kun ei haitannut syömistä. Oppi täydellisen ärrän ja muutenkin puhui hyvin aikaisin selvästi ja hyvin (joskin kehitti myös ihan omia sanoja). Nuorimmainen pääsi vähimmällä, eli kireää kielijännettä ja ärränkin oppi, joskin aika myöhään. Käytti vielä esikouluiässä "englantilaista ärrää", mutta ihan ilman puheenopetusta oppi suomalaisen ärrän.

Oma ärräni oli oikein kunnollinen kurkkuärrä ja osaan vieläkin sitä käyttää pienellä yrittämisellä.

Ihmettelin tuota korjausta- kun pojanlikallekin se tehtiin- olettaisin kielijänteen kyllä kasvun vaiheessa myös joustavan ihan tarkoituksen mukaisesti.
Mutta tuollaisia kyllä tehdään, tiedä sitten sen todellista hyötyä.
Usein kyse on aivojen kuulemisen ja sen sovittamisen yhteydessä, eli epäilen ettei varsinainen "tekninen kielen ominaisuuksien muokkaaminen ole useinkaan tarpeen.
Väärin kuullut sanat, vaikuttavat kyllä oppimiseen, ja oppiahan ne ääkköset pitää..

Niin muuten meni aika kauan korjauksen jälkeen, ennekuin neito oppi ärrän- luulen ettei siitä korjauksesta ollut siinä mitään apua..se ärrä tuli aikoinaan ihan itsekseen huomaamatta.

[Hippi]

^
Ei jousta, ainakaan kaikilla. Keskimmäiseni ei pysty työntämään kielen kärkeä etuhampaiden yli ollenkaan. Puhe silti on ollut alusta asti täysin moitteetonta. Kysyimme jänteen leikkaamista samalla, kun pienenä kitarisat leikattiin, niin lääkäri oli sillä kannalla, että ei leikata. Aikaisemmin niitä leikattiin jopa aika rutiiniluontoisesti ja varmuudeksi, mutta laikkauksesta on ollut monelle myös haittaa, kun seurauksena on ollut jonkinlainen kurouma ja tilanne on jopa huonontunut.

Mutta jänneleikkauksen jälkeen vaati yleensä vielä erikseen puheopetuksen, jos ärrä on jo muodostunut väärin. Puheopetuksessa keskeistä on kielen käytön opettelu ja liikuttamisen harjoittelu. Eihän kieli ihan itsekseen opi sitä notkeutta, joka aiemmin on estynyt kireän jänteen vuoksi.

[ROOSTER]

Meidän keskimmäisellä sanottiin olevan väärän kaltainen ässä jota sitten korjattiin puheopetuksella. Minä en huomannut  mitään outoa, kuulemma kuitenskin olisi voinut muodostua hankalaksi vanhemmiten. En ymmärrä.

Sitäpaitsi pieni ääntämyksen erilaisuus on vain hienoa. Jos on paha ääntämysvika niin voi päästä myös radiojuontajaksi, samoin kuin huonosti suomenkieltä ja asioita osaavia on nykyään lehdissä oikolukijoina. Ruotsalaisten ja ranskalaisten ärrä on mahtavaa kuunnella. Saksalaisten ässä on taas ihan ässä.

Mikä kiinalaisten kielessä (fys.termi) mahtaa olla vikana kun ärrä ei taivu ollenkaan. Tai kun bangladeshiläinen puhuu englantia - siinä on jotakin hauskaa papupataporeilua.

[Karikko]

^
Ei jousta, ainakaan kaikilla. Keskimmäiseni ei pysty työntämään kielen kärkeä etuhampaiden yli ollenkaan. Puhe silti on ollut alusta asti täysin moitteetonta. Kysyimme jänteen leikkaamista samalla, kun pienenä kitarisat leikattiin, niin lääkäri oli sillä kannalla, että ei leikata. Aikaisemmin niitä leikattiin jopa aika rutiiniluontoisesti ja varmuudeksi, mutta laikkauksesta on ollut monelle myös haittaa, kun seurauksena on ollut jonkinlainen kurouma ja tilanne on jopa huonontunut.

Mutta jänneleikkauksen jälkeen vaati yleensä vielä erikseen puheopetuksen, jos ärrä on jo muodostunut väärin. Puheopetuksessa keskeistä on kielen käytön opettelu ja liikuttamisen harjoittelu. Eihän kieli ihan itsekseen opi sitä notkeutta, joka aiemmin on estynyt kireän jänteen vuoksi.

Niin ja vanhemmat uskovat varmaan lääkärin ohjeita.
Oletan, että myös ollaan huolissaan siitä jos kouluun menevä ei vielä ole ärrää löytänyt. Eli vanhemmilla on ehkä hieman turhan kiire siinä asiassa. Useimmiten se ärrä kyllä löytyy ilman opetustakin.
On varmaan poikkeuksia, mutta miten paljon siinä sitten lienee sen kielen ominaisuuksista kyse- ja miksi se vaikuttaisi vain är-kirjaimeen.

Sori olen tunnetusti epäileväistä sorttia ja itse opin ärrän ilman opettelua- päivää ennen kouluun menoa. Poika taas kävi vuoden koulua ja seuraavana kesälomalla se ärrä vaan ilmestyi itsekseen ilman sen kummempaa opetusta.

[-:)lauri]

MM-kiekkokisoihin osallistuvan Tshekin joukkueessa pelaa David Pastrňák. Selostajat Antero Mertaranta ja Jani Alkio löytävät siitä lausuttaessa i-kirjaimen. Joko se on toi suomalainen aksentti tai joku muu, mutta ihan näin mutuilemalla kuulostaa vain niin hölmöltä, että ikään kuin siellä ei kuuluisi olla i-kirjainta. Miten toi Pasternakki lausutaan oikeaoppisesti?

Ilmiesesti siellä sit kuuluu olla tuo i-kirjain, että rallaa saatana.