Kirjoittaja Aihe: Vaikeita kysymyksiä (ehkä)  (Luettu 31489 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa urogallus

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 1166
Vs: Vaikeita kysymyksiä (ehkä)
« Vastaus #405 : Helmikuu 03, 2020, 21:58:45 »
:o Mitä tehdään pyyhkeessä olevalla taskulla?

Sinne voisi jemmata saippuan tai oikein inhassa tapauksessa sysärin. Toverikurin harjoittaminen sujuu helpommin!
https://www.youtube.com/watch?v=iT0pWOldIjc

Poissa Hippi

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 3315
  • crazy cat lady
Vs: Vaikeita kysymyksiä (ehkä)
« Vastaus #406 : Helmikuu 04, 2020, 07:56:38 »
Pakko oli nyt sitten kaivaa esiin, jotta mitä tuosta taskusta sanotaan, kun oli uusi ajatus minullekin.

http://www.silkkisampo.fi/fi/tuotteet/tekstiilit-ja-tyovaatteet/mainostekstiilit/product/3074/mikrokuitupyyhe



Tuossa se nyt nurkassa pönöttää ja ainakin sitä isompaa kokoa voi ajatella rantapyyhkeeksi, jonka taskuun voi jemmata jotain pientä, auton avaimet ja pienen rahapussin esimerkiksi. Pienempi malli olisi sitten salille hien kuivaamiseksi ja pukkarin lokeron avain siinäkin kulkisi kätevästi. (Nyt itse käyn piilottamassa avaimen kenkääni ja paperipyyhettä on talon puolesta tarjolla).

Toinen juttu on sitten tuo mikrokuitu pyyhkeen materiaalina. Minulla on jäänyt jokseenkin käyttämättömäksi siivoukseen tarkoitetut mikrokuituliinat, jotka olen ostanut. Ne tuntuvat jotenkin ikäviltä käsissä. Pitääpä kokeilla, olisiko niistä sitten käsipyyhkeeksi vaikka keittiöön, jos ne märissä käsissä tuntuisi erilaiselta.

Itse suosin suihkupyyhkeen materiaalina pellavasekoitteista froteeta, joka pysyy karheana. Mitä karheampi pyyhe, sen parempi ja se kuivaa myös hyvin, toisin kuin ne "silkinpehmeiksi" kiillotetut froteet.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining.

Poissa a4

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 3275
Vs: Vaikeita kysymyksiä (ehkä)
« Vastaus #407 : Helmikuu 04, 2020, 08:04:21 »
Ostin mikrokuituisen ison pyyhkeen. Kotona huomasin että siinä on vetoketjullinen tasku.  :o Mitä tehdään pyyhkeessä olevalla taskulla?
https://www.coolstuff.fi/Spralla-Aurinkotuolipyyhe
https://jr-tuote.fi/tuotteet/urheilupyyhe-taskulla-medium/

Mikrokuitukankaat poistanevat hyvin myös rasvat iholta.
Voivat siis myös kuivattaa ihoa.
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 04, 2020, 08:08:13 kirjoittanut a4 »

Poissa Norma Bates

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 3834
  • Äärinukkuvien puolue
Vs: Vaikeita kysymyksiä (ehkä)
« Vastaus #408 : Helmikuu 04, 2020, 09:38:21 »
Siivoukseen tarkoitetut mikrokuituliinat ovat käsissä ällöttäviä. Sitä tuntemusta on vaikea kuvailla. Mutta tuo ostamani pyyhe ei ole sellainen, sen pinta ei "karraa" käsissä. Entuudestaan minulla oli pikkupyyhe samaa sorttia jolla joskus tuputtelen pahimmat hiet kesken treenin. Isompi pyyhe on nyt sitten sitä varten jos tulee käytyä jo salilla suihkussa. (Iltatreeneistä lähden hikisenä ja käyn vasta kotona.)

Jos minä laittaisin siihen taskuun avaimet, minun tuurillani läväyttäisin ne avaimet suoraan päin näköä kun alkaisin kuivaamaan kasvojani tai hiuksiani. Vaikka ne olisivatkin kankaaseen käärityt, ei varmaan tuntuisi kivalta.

Poissa Hippi

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 3315
  • crazy cat lady
Vs: Vaikeita kysymyksiä (ehkä)
« Vastaus #409 : Helmikuu 15, 2020, 14:32:49 »
Minulla on yksi kattovalaisin, jossa on rinnakkain kolme spottia, jossa käytetään G9 -kantaisia lamppuja. Vai saako niitä pieniä kapineita nyt lampuksi sanoa vai onko ne nyt valonlähteitä tai jotain. No, joka tapauksessa se osanen, johon se valo ilmestyy, jos ilmestyy.

Jos tuosta nyt yksi kärvähtää ja kaksi jää valaisemaan, niin rasittuvatko nämä kaksi ehjää lamppua, jos en oitis vaihda ehjää sen kärvähtäneen tilalle?

Tyhmä kysymykseni johtuu siitä, että jätin vaihtamatta sen kolmannen ehjäksi, koska ne kaksi toimivaa riittävät mainisoti valaisemaan kyseisen tilan. Eipä kauaa kulunut, kun jo toinen kärvähti. Kun päivä on pidentynyt, niin se yksikin riittää. Tosin siinä vaiheessa kävin jo ostamassa niitä lamppusia varastoon, että vaihdan, kun satun sille tuulelle. No, nyt sitten joudun vaihtamaan kaikki kolme, sillä melko nopeasti toisen jälkeen myös kolmas kärvähti.

Nyt alkaa olla jo pakko vaihtaa nuo kaikki samalla, kun tulee kiivettyä katon rajaan. Mutta siis vastaisen varalle, onko syytä vaihtaa heti palaneen tilalle ehjä lamppu vai voinko huoletta odotella sen kanssa?
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining.

Poissa kertsi

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 3973
Vs: Vaikeita kysymyksiä (ehkä)
« Vastaus #410 : Helmikuu 16, 2020, 00:11:27 »
Seuraa mutua, joka perustuu hatariin muistikuviin sähköopista. Lamput varmaankin ovat rinnakkainkytketyt. Jos nimittäin olisivat sarjaan kytketyt, yhden kärähtäminen sammuttaisi kaikki. Rinnakkainkytkettyjen lamppujen jännite on kaikilla sama, joten riippumatta naapurien kärähtyneisyysasteesta, virrankulutuskin on muuttumaton (vastuksen ollessa vakio). Eli veikkaisin, että ei se yhden kärähtäminen pitäisi rasittaa jäljellä olevaa yhtään aiempaa enempää, koska virrankulutus ei nouse. Ehkä oli sattumasta kyse, tai sitten ne vaan kestävät aika saman ajan.
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 16, 2020, 00:19:32 kirjoittanut kertsi »
PYSYKÄÄ KOTONA.

Poissa Jaska

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 1531
  • Taivahan tosikko
Vs: Vaikeita kysymyksiä (ehkä)
« Vastaus #411 : Helmikuu 16, 2020, 00:48:28 »

Jos uudetkin lamput/polttimot kärvähtävät nopeasti, syynä on arvattavasti valaisimen sähköjohdotukseen tullut vika (johtojen eristyksen hapertuminen tms.).

Ei tosiaankaan ole niin, että jäljelle jääneet lamput joutuisivat käyttämään palaneelle lampulle tarkoitetun sähkön ja siitä  rasittuisivat. Eiköhän siinä käynyt vain niin, että lamppuihin kaupallisteknisesti toteutettu käyttöikä tuli kaikilla lampuilla lähes samanaikaisesti täyteen.

Poissa Viihde- ja hömppäpöhinä

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 4743
  • Konmari
Vs: Vaikeita kysymyksiä (ehkä)
« Vastaus #412 : Helmikuu 16, 2020, 01:02:28 »
Mistä johtuu, että en koe nostalgisia tuntemuksia juuri koskaan? En itse asiassa edes muista, milloin viimeksi olisin kaivannut menneisyytäni. Kuullessani esimerkiksi 90-luvun hittejä, joista aikanaan tykkäsin kovastikin, nykyään lähinnä hämmennyn, jos niitä pitäisi kuunnella pitempäänkin. Koen että minut ikään kuin ympäröidään menneisyydellä ja siitä tulee jonkinlainen ahtaan paikan ahdistus.
autuaan yksinkertainen mies: hänen tärkein ilonsa on juopotteleminen - Wikipedian sanat

Poissa Kopek

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 2744
Vs: Vaikeita kysymyksiä (ehkä)
« Vastaus #413 : Helmikuu 16, 2020, 06:14:10 »
Ehkä Kansan syvillä riveillä ovat asiat hyvin ja hän elää elämänsä parasta aikaa, joten miksi hän kaipaisi nostalgisesti vanhoja aikoja, jolloin hänen elämänsä ei kenties ole ollut niin hyvää kuin nykyisin.

Tämä on vain arvaus. Voihan tietysti olla myös niin, että K.S.R. ei vain luonteensa puolesta kuulu nostalgikkoihin.

Tämä on vaikea kysymys, johon en tiedä vastausta.

Poissa Hippi

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 3315
  • crazy cat lady
Vs: Vaikeita kysymyksiä (ehkä)
« Vastaus #414 : Helmikuu 16, 2020, 08:49:45 »
^^^^
Kiitos, tuota vähän ajattelinkin, mutta pakko oli varmistaa, että ne lamput ovat toisistaan riippumatomia.

Nyt kun muistelin, niin edelliselläkin kerralla vaihdoin kaksi noista ja sen kolmannen sitten joskus muulloin. Voihan se olla, että nyt oli ihan sattumaa, että noin peräkkäin heittivät henkensä kaikki kolme. Tuossa tulee pidettyä valoa aika paljon etenkin syksy- ja talviaikaan, joten varmaan se elinikälupauskin tulee aika nopeasti vastaan. Eihän noilla halogeeneillä taida olla sen pidenpi ikä kuin oli hehkulampuillakaan. LED:it on sitten toinen juttu.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining.

Poissa Hippi

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 3315
  • crazy cat lady
Vs: Vaikeita kysymyksiä (ehkä)
« Vastaus #415 : Helmikuu 16, 2020, 09:09:33 »
Mistä johtuu, että en koe nostalgisia tuntemuksia juuri koskaan? En itse asiassa edes muista, milloin viimeksi olisin kaivannut menneisyytäni. Kuullessani esimerkiksi 90-luvun hittejä, joista aikanaan tykkäsin kovastikin, nykyään lähinnä hämmennyn, jos niitä pitäisi kuunnella pitempäänkin. Koen että minut ikään kuin ympäröidään menneisyydellä ja siitä tulee jonkinlainen ahtaan paikan ahdistus.

Aika jännä juttu tuo. Joskin kuka ihmeessä ysärihittejä ikinä enää kaipaisi  :o ::)

Minä kyllä kuuntelen menneiden vuosikymmenten musiikkia todella paljon, jopa musiikkia, joka on minua vanhempaa. Mutta en pidä sitä minään nostalgisena kaipuuna menneisyyteen, vaan silloin yksinkertaisesti tehtiin parempaa musiikkia. Olen kyllä ollut hiukan syrjässä valtavirran hittimusiikista, joten sen vuoksi minulla ei kai musiikki niinkään sitoudu aikaan.

Mutta tuosta nostalgiasta yleensä. Enpä minäkään menneitä haikaile ja jos oikein miettisin, niin enpä sieltä juuri mitään tähän päivään haluaisi mukaani. Nyt tarkoitan ihan henkilökohtaista elämääni. Minua on aina ihmetyttänyt jossain elokuvissa tmv., kun ihmiset kaivavat vanhat valokuvat esiin ja kyynelsilmin niitä selailevat. On minulla valokuvia kaapissa, mutta en kyllä muista milloin olen niitä viimmeksi katsellut. Ehkä ne on tarpeen sitten, kun muisti alkaa muuten pätkiä.

Itse asiassa useimmat nostalgiapläjäykset liittyvät musiikkiin. Joku biisi on tullut radiosta, niin tulee flash back tilaneeseen, jossa sen aikaisemmin olin kuullut ja jokin merkittävä elämys oli tuolloin läsnä.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining.

Poissa kertsi

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 3973
Vs: Vaikeita kysymyksiä (ehkä)
« Vastaus #416 : Helmikuu 16, 2020, 09:27:56 »
Jos uudetkin lamput/polttimot kärvähtävät nopeasti, syynä on arvattavasti valaisimen sähköjohdotukseen tullut vika (johtojen eristyksen hapertuminen tms.).

Tuosta tulikin mieleeni, että minulla aiemmin kattokruunun kynttilävalot kärähtelivät ja poksahtelivat tuon tuostakin. Syyksi paljastui sittemmin peräti kaksi seikkaa:
- kiinnitys sokeripalaan katossa oii vähän huono eli ei tiukka
- seinäkatkaisijassa oli sähköliitoksissa glappia, eli oli huolimattomasti tehty (ilmeni kun tehtiin remppaa)
PYSYKÄÄ KOTONA.

Poissa Viihde- ja hömppäpöhinä

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 4743
  • Konmari
Vs: Vaikeita kysymyksiä (ehkä)
« Vastaus #417 : Helmikuu 16, 2020, 11:32:11 »
Ehkä Kansan syvillä riveillä ovat asiat hyvin ja hän elää elämänsä parasta aikaa, joten miksi hän kaipaisi nostalgisesti vanhoja aikoja, jolloin hänen elämänsä ei kenties ole ollut niin hyvää kuin nykyisin.

Tämä on vain arvaus. Voihan tietysti olla myös niin, että K.S.R. ei vain luonteensa puolesta kuulu nostalgikkoihin.

Tämä on vaikea kysymys, johon en tiedä vastausta.

Kyllä minä koen tosiaan asioiden olevan elämässäni hyvin, mutta koska näin on ollut aina, ei minulla ole historiassa hetkiä, jolloin asiat olisivat olleet kohdallani erityisen huonosti. Muistot menneistä hyvistä ajoista eivät vain herätä sellaisia tunteita, että kaipaisin niitä enemmän kuin nykyhetkeä tai tulevaa. Kyselin tätä siksi, että en usko tällaisen olevan erityisen normaalia.

Mistä johtuu, että en koe nostalgisia tuntemuksia juuri koskaan? En itse asiassa edes muista, milloin viimeksi olisin kaivannut menneisyytäni. Kuullessani esimerkiksi 90-luvun hittejä, joista aikanaan tykkäsin kovastikin, nykyään lähinnä hämmennyn, jos niitä pitäisi kuunnella pitempäänkin. Koen että minut ikään kuin ympäröidään menneisyydellä ja siitä tulee jonkinlainen ahtaan paikan ahdistus.

Aika jännä juttu tuo. Joskin kuka ihmeessä ysärihittejä ikinä enää kaipaisi  :o ::)

Minä kyllä kuuntelen menneiden vuosikymmenten musiikkia todella paljon, jopa musiikkia, joka on minua vanhempaa. Mutta en pidä sitä minään nostalgisena kaipuuna menneisyyteen, vaan silloin yksinkertaisesti tehtiin parempaa musiikkia. Olen kyllä ollut hiukan syrjässä valtavirran hittimusiikista, joten sen vuoksi minulla ei kai musiikki niinkään sitoudu aikaan.

Mutta tuosta nostalgiasta yleensä. Enpä minäkään menneitä haikaile ja jos oikein miettisin, niin enpä sieltä juuri mitään tähän päivään haluaisi mukaani. Nyt tarkoitan ihan henkilökohtaista elämääni. Minua on aina ihmetyttänyt jossain elokuvissa tmv., kun ihmiset kaivavat vanhat valokuvat esiin ja kyynelsilmin niitä selailevat. On minulla valokuvia kaapissa, mutta en kyllä muista milloin olen niitä viimmeksi katsellut. Ehkä ne on tarpeen sitten, kun muisti alkaa muuten pätkiä.

Itse asiassa useimmat nostalgiapläjäykset liittyvät musiikkiin. Joku biisi on tullut radiosta, niin tulee flash back tilaneeseen, jossa sen aikaisemmin olin kuullut ja jokin merkittävä elämys oli tuolloin läsnä.

Ei minulla ole vaikeuksia nauttia hyvästä musiikista, oli se tehty millä vuosikymmenellä tahansa. Menneiden vuosikymmenten musiikki ei vain herätä minussa nostalgisia tunteita vaan jos se tuo mieleen menneet ajat, kokemus pikemminkin ahdistaa. Jos ei tuo mieleen menneisyyttä, arvioin musiikin musiikkina tämän hetken kriteereilläni ja sillä peruteella musiikki tosiaan voi olla hyvää tai huonoa, siitä riippumatta, kuinka tuoretta taikka vanhaa se on.
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 16, 2020, 15:11:41 kirjoittanut Kansan syvät rivit »
autuaan yksinkertainen mies: hänen tärkein ilonsa on juopotteleminen - Wikipedian sanat

Poissa Kopek

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 2744
Vs: Vaikeita kysymyksiä (ehkä)
« Vastaus #418 : Helmikuu 17, 2020, 12:17:40 »
Minä kyllä kuuntelen menneiden vuosikymmenten musiikkia todella paljon, jopa musiikkia, joka on minua vanhempaa. Mutta en pidä sitä minään nostalgisena kaipuuna menneisyyteen, vaan silloin yksinkertaisesti tehtiin parempaa musiikkia. Olen kyllä ollut hiukan syrjässä valtavirran hittimusiikista, joten sen vuoksi minulla ei kai musiikki niinkään sitoudu aikaan.

Nykyisin kuuntelen musiikia satunnaisesti autoradiosta ja Youtube-videoilta. En kaikkiaankaan kuuntele paljon. Sain jonkinlaisen "vastenmielisyysrokotuksen" kaikkea musiikkia kohtaan, kun aikoinaan puolipakolla soittelin sitä eräässä paikallisradiossa. Musiikki oli mitä sattuu eli lähinnä levyjä, joita asemalle tuli ilmaiseksi.

Nykyisin radiosta tulee enimmäkseen sen tyyppistä musiikkia, josta en pidä. Koen musiikin metelinä. Kaipaan jotain melodisempaa ja siinä mielessä vanhanaikaisempaa. Kotimaisissa levyissä tällaista vielä on, mutta en pidä näiden levyjen teennäisen imelistä sanoista. Rakkaus sitä ja rakkaus tätä ja lällällää. Yäk.

Kuuntelemisessani on kyllä aika vahvasti mukana nostalginen elementti. Jos levy on tehty elinaikanani, kuvittelen kuunnellessani itselleni tuolle ajalle tyypillisen vaihtoehtoisen historian. Jos levy on esimerkiksi ajalta, jolloin olin 15-vuotias ja seurustelin erään tytön kanssa, kuvittelen musiikin kautta olevani tuossa ajassa ja kuuntelevani levyä yhdessä tyttökaverini kanssa jossa tunnelmallisella järvenrannalla tai missä tahansa mukavassa paikassa. Todellisuudessa en kuunnellut hänen kanssaan sen tyyppistä levyä, mistä nykyisin pitäisin, ja tuskin tuolloin edes tiesin siitä. Jos yleensä kuuntelimme musiikkia, kyseessä oli jokin kotimainen lällymusiikki, jota radiosta tuli, ja joka kai oli tyttökaverini ja hänen sisarensa (jonka kanssa seurustelin ensiksi) mielimusiikkia. Rakastuneena mukautin oman olemattoman musiikkimakuni heidän taajuudelleen ja olisin kuunnellut vaikka itkuvirsiä tai Lapin joikuja, jos he niistä olisivat pitäneet.

Varsinkin, kun on kyse vähän vanhemmasta musiikista, minulle on erittäin tärkeä tietää, milloin se on levytetty. Kappale on ikäänkuin aikaportti menneisyyteen, ja täytyyhän minun tuolloin tietää, mihin vuoteen hetkeksi musiikin siivillä matkustan.

Täältä voi kuunnella helposti vanhaa merirosvoradio-ohjelmaa panemalla hiiren kursorin "Play" -napin päälle tarvitsematta klikata nappia. Ainakin Chromebookilla voi.

https://www.mixcloud.com/discover/offshore-radio/

Poissa ROOSTER

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 3772
  • Hän jolla on eniten pixeleitä!
Vs: Vaikeita kysymyksiä (ehkä)
« Vastaus #419 : Helmikuu 22, 2020, 18:44:49 »
Nyt on kysyttävää tärkeästä aiheesta.

Miten saadaan iloista iltaa viettävä seurue humaltumaan samaan tahtiin? On ikävää kun joku vetää liikaa etunojaa kun toiset vielä ovat telineissä.

Keskustelu menee epäharmoniseksi ihme jankkaamiseksi kun sakki ei ymmärrä toistensa puhetta, oikein.

Pitäisikö jokainen osallistuja ensin punnita ja sitten pisteyttää juomatottumusten mukaan, josta sitten laskettaisiin kunkin tunnissa tarvitsema (vaatima) annos ja sitten tarkasti seurattaisiin ettei laseja vaihdella eikä kaadeta aineita viemäriin.

Erityisesti vastakkaisen sukupuolen kanssa iltaa istuessa on tärkeää, että myös ajoitukset osuvat nappiin.
Yleinen mielipide on aina väärässä.

Janne Utriainen:”Minä olen ajatellut, että ihmisen pitäisi tietää kaksi asiaa. Mistä ruoka tulee, ja mihin paska menee. Ne kun pohtii hyvin, niin maailma on ihan erinäköinen.”