Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Mikä sukupuolentutkimuksessa kusee?

Aloittaja Melodious Oaf, syyskuu 08, 2021, 20:09:51

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Toope

Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - syyskuu 25, 2021, 03:32:02

On mielenkiintoista miten konservatiivit lipsuttavat huomaamattaan luontoon tällaisia absoluuttisia totuuksiaan kuvitellen sanoneensa tässä jeesushurmoksessaan jotain järkevää, vaikka nekin ovat räikeässä ristiriidassa edellisessä viestissä kirjoittamanne kanssa. Näillä irrationaalisille löpinöilläsi ei ole edelleenkään mitään tekemistä 1900-alun jälkeisen tieteen havaintojen kanssa, eikä tarkalleen ottaen silloisenkaan tieteen kanssa, sillä keksitte kreationismiin taipuvaisina ensiksi johtopäätökset, joihin voitte uskoa ja sitten sovitatte todistusaineistonne tukemaan johtopäätöksiänne. Metodologianne juontaa juurensa kristilliseen teologiaan jonnekin pimeälle keskiajalle tms, jolloin tiedettä edusti skolastiikka, jossa pyrittiin kehittämään järkeviä perusteluita valmiiksi valituille uskonnollisille johtopäätöksille. Ei sillä, skolastiikka opetti loogista päättelyä siinä määrin, että pikkuhiljaa uskonnollinen huuhaa oivallettiin turhaksi olettamaksi ja siirryttiin nykyiseen liberaaliin tiedekäsitykseen, jossa tutkimustuloksia ei päätetä etukäteen, vaan annetaan luonnon päättää ne tutkijoiden puolesta.
En ole kreationismiin, vaan tieteisiin painottunut. En ole kovin uskovainenkaan, toki kulttuurikristitty. Puhu aivan höpöjä. Evoluutiota kyseenalaistaviin teorioihin en ole vedonnut.
Olen samaa mieltä viimeisestä virkkeestäsi = Luonto päättää. Homopingviinit eivät jatka sukuaan, heterosti eläimet lisääntyvät, kuten mekin.

-:)lauri

#46
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 25, 2021, 04:52:16
Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - syyskuu 25, 2021, 03:32:02

On mielenkiintoista miten konservatiivit lipsuttavat huomaamattaan luontoon tällaisia absoluuttisia totuuksiaan kuvitellen sanoneensa tässä jeesushurmoksessaan jotain järkevää, vaikka nekin ovat räikeässä ristiriidassa edellisessä viestissä kirjoittamanne kanssa. Näillä irrationaalisille löpinöilläsi ei ole edelleenkään mitään tekemistä 1900-alun jälkeisen tieteen havaintojen kanssa, eikä tarkalleen ottaen silloisenkaan tieteen kanssa, sillä keksitte kreationismiin taipuvaisina ensiksi johtopäätökset, joihin voitte uskoa ja sitten sovitatte todistusaineistonne tukemaan johtopäätöksiänne. Metodologianne juontaa juurensa kristilliseen teologiaan jonnekin pimeälle keskiajalle tms, jolloin tiedettä edusti skolastiikka, jossa pyrittiin kehittämään järkeviä perusteluita valmiiksi valituille uskonnollisille johtopäätöksille. Ei sillä, skolastiikka opetti loogista päättelyä siinä määrin, että pikkuhiljaa uskonnollinen huuhaa oivallettiin turhaksi olettamaksi ja siirryttiin nykyiseen liberaaliin tiedekäsitykseen, jossa tutkimustuloksia ei päätetä etukäteen, vaan annetaan luonnon päättää ne tutkijoiden puolesta.
En ole kreationismiin, vaan tieteisiin painottunut. En ole kovin uskovainenkaan, toki kulttuurikristitty. Puhu aivan höpöjä. Evoluutiota kyseenalaistaviin teorioihin en ole vedonnut.
Olen samaa mieltä viimeisestä virkkeestäsi = Luonto päättää. Homopingviinit eivät jatka sukuaan, heterosti eläimet lisääntyvät, kuten mekin.

Nämä absoluuttiset totuutesi eivät sisällä tiedettä edes siteeksi.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

-:)lauri

#47
Vaikka näkökulmani, että ongelma nature vs. nurture -keskustelussa on käytännössä evoluutiopsykologian evankelistojen puolella, ei yllätä ketään, tarjoan mielelläni lisää perusteluta, jotka tuskin kelpaavat sen paremmin.

Riippuen mielenkiinnon kohteistaan sukupuolentukijat ottavat evoluutiopsykologian vähintään sivuaineekseen opinnoissaan ja hyödyntävät evoluutiopsykologiaa tutkimuksissaan tarkoittaen, että oikeassa maailmassa evoluutiopsykologit ja sukupuolentutkijat tuntevat usein toisensa ja tekevät huomattavan paljon yhteistyötä yhteisten ambitioittensa vuoksi. Tämä käytäntö ei koske vain sukupuolentutkijoita ja evoluutiopsykologian tutkijoita vaan yleisesti kaikkia tutkijoita. Jos löytyy leikkaavia mielenkiinnon kohteita, pyritään mahdollisuuksien mukaan yhdistämään useamman tieteenalan osaaminen tutkimuksiin. Jostain syystä varsinkin evoluutiopsykologian julistamisen elämäntehtäväkseen ottanut medialukutaidoton fragmentti interwebissä kuvittelee, että näin ei kuitenkaan olisi.

Spekuloisin tämän mustavalkoisen käsityksen johtuvan, kuten toisaalle kirjoitin jossain määrin ainakin tieteellisiä julkaisuja vaivaavasta käytännöstä, että vain raflaavat otsikot julkaistaan, niin sitäkin enemmän esimerkiksi Dannagal G. Youngin havaintojen



perusteella yhteiskuntien vastaavasta mediailmapiiristä laajemminkin. Eli aina löytyy agitaattoreita, jotka hyötyvät viholliskuvista ja siksi ampuvat poliittisesti epäkorrekteiksi ylistämiään väitteitään eetteriin vaikkapa nyt nature vs. nurture aiheesta. Antaen ymmärtää, että ihmislajin geneettiset taipumukset olisivat niin tarkka synonyymi yksilön käyttäytymiselle, että geenien satunnaisten ilmenemisten mahdollistaman lajikohtaisesta käyttäytymisestä vapaan käytöksen selittäminen sosiaalipsykologisilla selitysmalleilla, olisi pelkkää huuhaata. Tai yhtä luokaton, mutta aina sitäkin muodokkaampi perätön väite kuinka sukupuolentutkijat kieltäytyisivät käyttämästä tutkimuksissaan evoluutiopsykologian menetelmiä taikka tuloksia. Mahdollisesti tässä yhteydessä viitataan vielä muutamaan anekdoottiin todistusaineistona. Vaikka tällaisella huomiohuoraamisella ei ole mitään tekemistä humanististen tieteiden tai niiden tekemisen kanssa mahdollisia anekdootteja lukuun ottamatta, aina löytyy mainostuloja kärkkyviä medioita, jotka tarjoavat klikkiotsikoille alustansa, ja aina löytyy varsinkin spektrin konservatiiviselta laidalta porukkaa, jolle tällaiset turvalliset helposti ymmärrettävät yksinkertaisuudet assosioituvat tieteeseen ja totuuteen siinä määrin, että taas on yksi aalto agitaatiopsykologian evankelistoja somessa valmiina menemään palasiksi, kun joku ottaa esiin monimerkityksellisyytensä vuoksi uhkaavalta ja siten pseudotieteeltä vaikuttavan käsitteen "sukupuolentutkimus".
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

kertsi

#48
Lainaus käyttäjältä: kertsi - syyskuu 10, 2021, 21:03:23
Psykologian alalla on sekä laadullista tutkimusta että empiiristä tutkimusta, mutta se ei olekaan yhteiskuntatiede.

Sosiaalipsykologia ja sukupuolentutkimus ovat yhteiskuntatieteitä, mutta psykologia ei, ainakin suomenkielisen wikin mukaan:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Yhteiskuntatiede
(Ja toisaalta ruotsinkielinen ja näköjään englanninkielinenkin wiki laskee psykologiankin yhteiskuntatieteeksi.)

(MO kommentoi tätä Metakeskustelussa.)
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Melodious Oaf

^ Asia ei ole ihan noin yksinkertainen. En muista, mitä silloin joskus olin vastaamassa. Ehkä siitä meinasi tulla joku pitkä ja polveileva juttu, jonka vaatimaan selvitystyöhön ei ollut aikaa, tai sitten arvioin että tähän ei nyt tarvitse mennä sen syvemmälle.

Monessa suomalaisessa yliopistossa (en nyt jaksa tarkistaa mutta jotain tiedän jo valmiiksi) psykologia on yhteiskuntatiede ihan tiedekunnallisesti ja hallinnollisesti. Englanninkielisissä maissa psykologia on tutkintojaottelussa siellä Sc.-puolella A.:n sijaan -- B.Sc. ja niin edelleen eikä B.A.

Mutta toi miten tutkimuksessa laadullinen ja määrällinen sinänsä kytkeytyy siihen, onko joku luonnontiede -- tai kovaa tiedettä vai ei -- on aika kimurantti kysymys :D  Ja siinä ei ehkä kauhean pitkälle pääse jollakin valmiilla tieteiden taksonomialla.

Jos siihen psykologian asemaa koskevaan kysymykseen pitäis antaa joku yksinkertainen vastaus, mun mielestä se on silloin se, että se on yhteiskuntatiede. Mutta se nyt ei välttämättä ole kauhean tärkeä asia :P

kertsi

#50
Ei ole tärkeä asia, tosiaankaan.
Nykyään Psykologian laitos Helsingin yliopistossa kuuluu Lääketieteelliseen tiedekuntaan, mutta aiemmin taisi kuulua Humanistiseen tiedekuntaan, jos en väärin muista, vai olisikohan ollut sittenkin Kasvatustieteelliseen.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Melodious Oaf

#51
^ Niinpä onkin. Se nyt jo osoittaa sen, että kyseenalaistus minkä esitit on sinänsä ihan järkevä.

Totta kai toi hallinnollinen jako kertoo siitä, mitä siellä tehdään ja mihin suuntaan hommaa halutaan viedä. Mutta omasta kokemuksesta lingvistiikan puolella olen toisaalta tottunut pitämään sitä yhdentekevänä. Jotain pyrkimystä voi signaloida esimerkiksi tekemällä tutkinnosta nimellisesti Science-päätteisen ja muuttamalla eri tiedekuntaan. Samaan aikaan joku voi vetää paljon vaativampaa tai tasokkaampaa tutkinto-ohjelmaa siellä Arts-puolella.

Ei mun mielestä sellainen keinotekoinen esittäminen, että kaikki lingvistiikka on nyt laskennallista tai luonnontiedettä auta ketään eikä palvele mitään. Ja toisaalta psykologian suhteen ei ne juuret tai koko tieteenala yhtäkkiä tutkintorakennetta vaihtamalla muutu. Mutta lääketieteen tiedekuntaan liittymisessä on paljon järkeä, koska psykologian ja lääketieteen yhteys on niin ilmeinen. Kliinisen työn arjen osalta ne ammatit nivoutuu yhteen jo nyt, ja niin edelleen ja niin edelleen.

Aave

Jatkakaa rämpimistä keskenänne - teillä on täällä iloisesti puurot ja vellit sekaisin. :)
"...Did they get you to trade your heroes for ghosts?" - David Gilmour
Stasik - Lullaby For The
Enemy

Toope

En minäkään naisia tai sinänsä nais-asiaa kritisoi. Kritisoin feminismin radikalisoitumista, en sen alkuperäistä tasa-arvo-ajatusta. Näen kyllä, että feministinen liike on siirtynyt tasa-arvokäsityksistä radikaaliin nais-asian ajamiseen, joka ei enää palvele tasa-arvoajatuksia, se on radikalisoitunut ja tehnyt itsestään irvikuvan.

Oikea feministi myöntäisi myös ongelmat miesten kohdallakin. Ei fanaattisesti ajaisi vain omiensa asiaa.