Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Mahdoton kysymys?

Aloittaja Karikko, syyskuu 13, 2021, 11:10:12

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Karikko


Joskus on hyvä tehdä kysymyksiä jotka herättävät asian ytimeen, vaikka niihin ei ehkä vastausta olisikaan.

Kysynkin siis-- Voiko ajatella ilman ajatusta?

ROOSTER

Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 13, 2021, 11:10:12

Joskus on hyvä tehdä kysymyksiä jotka herättävät asian ytimeen, vaikka niihin ei ehkä vastausta olisikaan.

Kysynkin siis-- Voiko ajatella ilman ajatusta?

En osaa sanoa, mutta joskus kirjoittaminen sujuu ilman ajatustakaan.
Yleinen mielipide on aina väärässä.

a4: Minulla on sellainen kokemus että kaikki vähänkin älykkäät laitteet jumiutuvat itsekseen, ennemmin tai myöhemmin ja jotkut useammin.
Omakin pää.

Gerardo: "Viidakko on äiti, eikä äitiä voi myydä tai ostaa. Äitiä voi vain suojella.  HS

Karikko

"Tuskin" tavuakaan osaa kirjoittaa pelkästään sattumalta, vaan mistäpä tuon tietää- laitetaan apina näppäilemään konetta jospa sieltä tullee Nobelin voittava essee..

Mutta oikeastaan "ajattelin "ajatusta tekijänä, onko sellaista olemassa- eli tekeekö ajatus mitään- vaikka se olisi kuinka fiksu lukijan näkökentän kannalta.

Jatkokysymys??

Jos ajattelija tarvitsee ajatuksen ollakseen olemassa ajatuksen muodossa (keralla) onko ajattelijaa "olemassakaan- ilman ajatuksia?

Jaska

Uskonnollinen ajattelu saattaa mennä niin, että "alussa oli sana ja sana oli Jumalan tykönä". Että käsitteet ikään kuin olisivat ensin suunnitelmana ja realisoituisivat luomisentyössä. Ilmeinen erehdys.

Ihmiset luovat käsitteitä vastaamaan hahmotuksiaan ja käsityksiään ja kommunikoidakseen niistä käsityksien parantamiseksi.

Oliko kysymyksen tarkoitus kysyä ansaitseeko sitä nimittää ajattelemiseksi, jos ei ajatusta syntynyt?

Vähän maistuu sille, kuin olisi haluttu kyseenalaistaa, koska se ei ole kiellettyä. Ilman ilmaistua tarvetta, mikä halutaan asettaa käsitteiden sisällöksi. Puuttuuko ajattelun ja ajatuksen merkityksestä jotain tai onko jotain liikaa, että käsitteitä voi menestyksellä käyttää.

Jospa mennään vielä perustavampaa laatua olevaan:

Onko olemassaoloa olemassa? Aina tai toisinaan? Voiko se olla erilaista? Mitä siitä seuraa? Sanalla sanoen mitä oleminen on?

Ei minulla ole tarvetta vastauksille noihin kysymyksiin. Jatkan olemisesta puhumista yrittämättä antaa olemiselle kuvausta vielä perustavampaa laatua olevien käsitteiden avulla, joita minulla ei ole.

Karikko

Niin, kysymys ajattelijasta liittyy ajatukseen- ajattelija on "riippuvainen ajatuksesta voidakseen "ajatella" sinänsä selvä juttu, mutta siihen liittyy kysymys, kuka on riippuvainen mistä? jos ajatus kuitenkin on mielen (sisällön) heijaste ja se kertoo jotain siitä sisällöstä.

(Esimerkki- nähdessään jotain tajuaa näkemänsä ja muisti kertoo mitä näkee, vaikka ahaa kissahan se siellä rapisee- silloin ajatusta ei tarvitse jatkaa- Ihmisten kesken on kuitenkin melkoisesti ajateltavaa mielikuvien muodossa ja sanallisilla tasoilla.

Tajunta prosessoi mielen heijasteen (ajatuksen) pintamielen "tietoisuuteen" ja sitä kutsumme "itseksi, minäksi- mutta se on perusteeltaan vain fysiikan reakointeja ja mielen "harhaa" tajunnan "sisällön" mukaisena.

Tajutakseen " omat ajatuksensa, on niiden poikettava pintamielen tietoisuudessa, vaikka pohjimmiltaan ajattelu on tiedostamatonta mielen prosessia, jossa "tajunta hakeutuu sisältönsä mukaiseen järjestykseen.


Karikko

Lainaus käyttäjältä: Jaska - syyskuu 14, 2021, 02:16:07

Oliko kysymyksen tarkoitus kysyä ansaitseeko sitä nimittää ajattelemiseksi, jos ei ajatusta syntynyt?

Onko olemassaoloa olemassa? Aina tai toisinaan? Voiko se olla erilaista? Mitä siitä seuraa? Sanalla sanoen mitä oleminen on?

Tajunta ei voi olla toimimatta- ihmisen tajunta josta puhutaan on opittua ja se liittyy vahvasti symboliseen sisältöön.

Ajatusta tuskin voi kutsua ajatukseksi ellei se ole symbolinen. Siinä mielessä se on aihe josta puhutaan. Eli mielen sisältö.
Sanaton "ajattelu- lienee siten vain tajunta, joka ei ole riippuvainen symboleista. Jos sen tajunnan tulos on ajatus, on siinä silloin jotain symbolista päätelmää, muuten vain vaistoa ja tunnetta.

Siis aivot ajattelevat sisällöllään, mutta ei ole mitään "minää" joka ajattelisi aivoilla- ehkä elämä itse, siis jokin jota toiset (jotkut) julkeavat kutsua "jumalaksi".

kertsi

#6
En paljoa tiedä mielenfilosofiasta tai psykologiasta tai neurotieteestä, mutta sen perusteella, mitä tiedän, ovat nuo edellä ^^ ja ^ olevat Karikon kaksi viestiä aivan puppugeneraattoritasoisia tuotoksia, koska (muiden ihmisten jakamat, tai tieteen) peruskäsitteet ja perusprosessit ihmismielessä eivät ole kuvatun kaltaisia.

- Ajatus ei ole mielen sisällön heijaste, ajatus ON (yksi) mielensisältö.

- Pintamieli ei liene yhteisesti jaettu käsite ainakaan tieteessä? Jos K. tarkoittaa sillä tietoisuutta (jolle synonyymi lienee tajunta), ei seuraavassa lauseessa ole mitään mieltä: "Tajunta prosessoi mielen heijasteen (ajatuksen) pintamielen "tietoisuuteen" " Tai ei tuossa muutenkaan ole päätä eikä häntää, koska tajunta ja tietoisuus ovat sama asia. Mikä on "pintamielen tietoisuus"? Nimimerkki henkka on kirjoittanut samantapaista tajunnanvirtaa tässä Tiede-lehden keskustelussa, liekö Karikko itse?

- Tajunta tai tietoisuus ei ole sama asia kuin itse tai minä.
https://en.wikipedia.org/wiki/Self (Korjattu linkki, linkkasin aiemmin vahingossa self-concept-linkin.)

- Valtaosa ajattelusta on tiedostamatonta, mutta ei ajattelua silti voine kuvata olevan muka "pohjimmiltaan tiedostamatonta", koska ihminen ajattelee myös tietoisesti, ja tietoisen ajattelun tuotokset ovat tärkeitä, usein tärkeämpiäkin kuin alitajunnan tai intuition tuotokset.

- Tajunta ei välttämättä ole ollenkaan opittua.

- Kaikki ajattelu ei suinkaan ole symbolista (tai kielellistä), pikemminkin vain pieni osa ajattelusta lienee symbolista. On nimittäin olemassa  mm. esikielellistäkin ajattelua. Ja tiedostamatonta.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tietoisuus
LainaaKoska ihmiset ilmaisevat tietoisuutensa tiloja kielen avulla, olisi houkuttelevaa yhdistää tietoisuus kielellisiin kykyihin. On kuitenkin olemassa puhekyvyttömiä ihmisiä (lapsia, afasiapotilaita, vakavasti autistisia), joiden katsotaan olevan tietoisia, vaikka heillä ei vielä ole kielellisiä kykyjä tai he ovat menettäneet ne. Ei-kielellisten kädellisten, erityisesti makakien, tutkimusta on käytetty apuna, kun tutkijat ovat etsineet tietoisuuden sisältöjen neuraalisia korrelaatteja.

Niin että voihan mölyapinan pallit, taas. Klikkasin poikkeuksellisesti auki Karikon kirjoitukset (hän on ignoressa, koska tuottaa niin paljon puppua), mutta tuskin kannatti.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Karikko


Kertsiä se vaan edelleen kiihottaa apinan "pallit"

kertsi

#8
Niin kuin sanottu. Hei hei, taas, puppugeneraattori.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Karikko


Hei vaan, ihan kiva, kun poikkesit, vaikka ei ehkä mitään poikkeavaa "miesvihaajalta löytynytkään.

Kertsin jutuista löytyy asian ydin--

Omasta puolestani tämän keskustelun voi kyllä sulkea, vaikka ihan mielenkiintoista tosin oli hieman tutustua lääketieteelliseen kuvantamiseen keskustelun kuluessa. Sen tietämyksen kertominen eräälle nimeltä mainitsemattomalle fooruminen jäsenelle on kyllä (metaforisesti) helmien heittämistä sioille. Sika ei joko ymmärrä tai tuhrii ulosteellaan kaiken, mihin koskee. Foorumikin tuhriutuu sellaisesta.

On olemassa ihmissikoja, jotka nimenomaan erikoistuvat ympärilleen paskomiseen, eli trollaukseen, ihan tahallaan, ja tuhrivat kaikki ympäristöt, missä oleskelevat (aivan riippumatta niiden alkuperäisestä siisteystasosta). Se on heidän pääasiallinen kommunikaatiotapansa

Karikko

Lainaus käyttäjältä: Jaska - syyskuu 14, 2021, 02:16:07

Jospa mennään vielä perustavampaa laatua olevaan:

Onko olemassaoloa olemassa? Aina tai toisinaan? Voiko se olla erilaista? Mitä siitä seuraa? Sanalla sanoen mitä oleminen on?

Ei minulla ole tarvetta vastauksille noihin kysymyksiin. Jatkan olemisesta puhumista yrittämättä antaa olemiselle kuvausta vielä perustavampaa laatua olevien käsitteiden avulla, joita minulla ei ole.

Olemiseen vastausta ei löytyne, mutta ihmisenä olemiseen voisi hieman olla mahdollista saada selkeyttä.

Vaan, monesti ei vastauksiin tyydytä ja etsitään jotain sellaista joka sopii paremmin omaan mielenlaatuun, kuten uskonnoiden pelastusoppeihin.

Tyytyykö ihminen siihen, että on vain luonnon osa, eliö eliöiden joukossa- siitä ehkä on kysymys?

Ajattelussa tarvitaan takaisinkytkentä, että "aivot tietäisivät mitä mieltä ne ovat ja se onnistuu vain aktiivisessa tapahtumisessa- eli siinä prosessoimisessa mitä aivoissa tapahtuu. Ihminen (aivot) eivät siis suoraan tiedä vastausta ilman tuota muistin toiminnan liittymistä tajuntaan pintamielen kautta.

Mitä eroa on minä-tunteella, tai minä- ajatuksella? 

Jaska


Olemisen oleminen viittaa itseensä samoin kuin ajattelemisen ajatteleminen. Sellainen synnyttää usein paradoksin tai päättymättömän heijastusten ketjun kuin kahden peilin välissä loputtomien heijastuksien katselu. Samanlaista perille pääsemätöntä on minuuden kanssa sisältä katsoa ulkoisia heijastuksia. Käsitteistöamme ilmeisesti ei voi rakentaa täysin objektiiviseksi, kun olemme osa todellisuutta. Tai voimme yrittää postuloida että minuus on jonkinlainen heijastus polttopisteessä.

Yritämme kuitenkin rakentaa parhaalla kyvyllämme maailmankuvamme niin, että se on ristiriidaton, kuvaa selkeästi sen mikä tuntuu oleellisimmalle ja jättää syrjään sen mutkikkuuden joka menee yli omien voimien välttämättä kiistämättä sitä.

MrKAT

Sain englanninkielellään kehuvan (kilpailemme joskus aiheesta, emme ole asiantuntijoita) sukulaisen vaikenemisen solmuun kun pyysin kääntämään simppelin: "Oli ollut olematta."  Haha :D
Missä perussuomalainen törttöilemässä, siellä Jokisipilä puolustelemassa.
                    - Vanha turkulainen sananlasku (by Antti Gronow)


Karikko

Lainaus käyttäjältä: Jaska - syyskuu 16, 2021, 23:59:05

Olemisen oleminen viittaa itseensä samoin kuin ajattelemisen ajatteleminen. Sellainen synnyttää usein paradoksin tai päättymättömän heijastusten ketjun kuin kahden peilin välissä loputtomien heijastuksien katselu. Samanlaista perille pääsemätöntä on minuuden kanssa sisältä katsoa ulkoisia heijastuksia. Käsitteistöamme ilmeisesti ei voi rakentaa täysin objektiiviseksi, kun olemme osa todellisuutta. Tai voimme yrittää postuloida että minuus on jonkinlainen heijastus polttopisteessä.

Yritämme kuitenkin rakentaa parhaalla kyvyllämme maailmankuvamme niin, että se on ristiriidaton, kuvaa selkeästi sen mikä tuntuu oleellisimmalle ja jättää syrjään sen mutkikkuuden joka menee yli omien voimien välttämättä kiistämättä sitä.

Oleminen on tapahtumahetkeä, elämää siis.

Siitä ei ehkä kannata olla jotain mieltä sillä mieli liittyy siihen ajatuksen kautta.

Kysymys olikin mikä, on se minä joka väittää olevansa? Onko se todellinen olio, vai pelkästään mielen luoma harha..

Maailmaa voi katsoa vain itsestään (ihmisestä) jokainen omasta kohdastaan, eli tapahtumien katsoja on kohde, eikä erillinen tapahtumisesta.

Samoin suhtaudutaan paikkaan ja aikaan, jos muutat toiselle puolelle maailmaa olet sitä mitä näet niissä oloissa, toisin muuttaminen kokeneena on tietenkin eri asia, kuin syntyperäisyys..