Jos psykopatiaan liitetään sellaisia ominaisuuksia kuin:
- Viehätysvoima
- Pinnallisuus
- Kylmyys, hermostumattomuus
- Empatiakyvyn puute
- Katumuksen puute
Niin eikö tämän vastakohdalla ole:
- Olematon viehätysvoima
- Syvällisyyttä joka ilmenee pahimmillaan synkkyytenä ja sekavuutena
- Huonot hermot
- Ylikorostunut kyky empatiaan - säälii jopa kaadettavaa mäntyä...
- Katuu kaikkea ja ottaa nimiinsä syntejä jotka eivät hänelle edes kuulu
Jos puhutaan persoonallisuuden piirteistä, niin varmasti silloin psykopatiaan tyypillisesti liitettävät piirteet voivat olla myös vahvuuksia ja niille vastakkaiset piirteet heikkouksia.
Eli psykopatian vastakohta voi olla persoonallisuushäiriönä kantajalleen pahempi kuin itse psykopatia.
Tässä kohtaa ehkä kuitenkin sanoisin, että psykopatian ja sille vastakohtaisen antipsykopatian määrittely on liian karkea.
Persoonallisuushäiriöt jaetaan nykyisin kolmeen pääryhmään.
Epäluuloiselle (paranoidinen), eristäytyvälle (skitsoidinen) ja psykoosipiirteiselle (skitsotyyppinen) persoonallisuushäiriölle on ominaista käytöksen erikoisuus tai outous.
Epäsosiaaliselle (antisosiaalinen), epävakaalle (”rajatila”, ”borderline”), huomiohakuiselle ja narsistiselle persoonallisuushäiriölle on ominaista käytöksen dramaattisuus, emotionaalisuus tai epävakaus.
Estyneelle, riippuvaiselle ja pakko-oireiselle persoonallisuushäiriölle on tyypillistä ahdistuneisuus ja pelokkuus.
Psykopatia ei varsinaisesti ole persoonallisuushäiriö, vaan virallinen nimi suomalaisessa terminologiassa on "epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö". Psykopatia on epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön äärimuoto.
Epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö eli psykopaattinen käytös alkaa jo ennen 15 vuoden ikää. Käytökselle on ominaista välinpitämättömyys toisten oikeuksista ja kyvyttömyys tai haluttomuus huomioida toisia ihmisiä. Henkilö on impulsiivinen, vilpillinen ja helposti ärtyvä syyllistyen toistuvasti lainrikkomuksiin ja katumatta tekojaan.
Nämä lainanaukset ovat Terveyskirjaston
Persoonallisuushäiriöt-artikkelistaSama jaottelu hieman eri teksteillä löytyy myös Mielenterveystalon sivuilta:
Persoonallisuushäiriöt jaetaan usein kolmeen ryhmään:
A-klusteriin kuuluvat Epäluuloinen (F60.0) sekä Eristäytyvä persoonallisuushäiriö F60.1
Tätä ryhmää leimaa ajoittainen todellisuudentajun heikkeneminen. Epäluuloista persoonallisuutta ilmentävät hyvin epäluuloiset ja ajoittain lähes vainoharhaiset ajatustavat, sekä pitkävihaisuus. Jos tämä persoonallisuushäiriö aiheuttaa hankaluutta pärjätä sosiaalisissa suhteissa esimerkiksi työelämässä, kannattaa hoitoon hakeutua. Eristäytyvälle persoonallisuudelle tyypillisiä on taas potilasta itseään häiritsemätön vetäytyminen ja kiinnostumattomuus ihmiskontakteista. Jos oirekuvat ovat voimakkaita, ja niiden takia arkielämässä pärjääminen on uhattuna, lääkityksestä voi olla hyötyä.
B-klusteriin kuuluvat epäsosiaalinen (F60.2), epävakaa (F60.3), huomionhakuinen (F60.4) sekä narsistinen persoonallisuushäiriö F60.8.
Tätä ryhmää leimaavat toistuvat ristiriidat yhteiskunnan ja/tai lähipiirin kanssa. Häiriöstä saattaa aiheutua kärsimystä lähipiirille ja ympäristölle, samoin kuin potilaalle, joka usein hakee apua ihmissuhderistiriidoista aiheutuvaan ahdistuneisuuteen tai masentuneisuuteen. Epäsosiaaliselle persoonallisuudelle on tyypillistä impulsiivisuus sekä piittaamattomuus laista ja moraalista, josta johtuen hän altistuu ristiriidoille lähipiirin ja yhteiskunnan kanssa. Epävakaaseen persoonallisuuteen taas kuuluu mielialojen ja suunnitelmien ailahtelevuus sekä impulsiivisuus, josta seuraa usein ihmissuhdemyllerryksiä ja masennusoireita. Huomionhakuinen persoonallisuus pyrkii hankkimaan erilaisin keinoin huomiota, ja altistaa itsensä parisuhderistiriidoille, sekä huomion puuttuessa myös masennusoireille. Narsistisessa persoonallisuudessa tavoittelun kohteena on arvostus, ja sitä leimaa usein epärealistiset kuvitelmat omista kyvyistä.
C-klusteriin kuuluvat vaativa (F60.5), estynyt (F60.6) ja riippuvainen persoonallisuushäiriö (F60.7).
Tämän ryhmän persoonallisuushäiriöt aiheuttavat potilaalle useimmiten ahdistus ja masennusoireita, kaventavat elämänpiiriä ja saattavat myös johtaa alisuoriutumiseen elämässä. Vaativa persoonallisuus lähestyy pakko-oireista häiriötä ja ilmenee muun muassa perfektionismina, pikkutarkkuutena, itsepäisyytenä. Estynyttä persoonallisuutta leimaa taipumus järjestää elämä siten, että sosiaalisilta kontakteilta ja henkilökohtaisista asioista puhumiselta vältyttäisiin. Riippuvainen persoonallisuus tarvitsee korostetusti tukea pienissäkin ratkaisuissa ja on toisten hyväksynnän armoilla.
Mielehterveystalo: Persoonallisuushäiriöt
Jos Bruton esittämä vastakkainasettelu pitäisi tälleen maallikkopohjalta kääntää psykiatrian kielelelle, niin ehkä voisi sanoa siinä vertailtavan keskenään B-klusterin ja C-klusterin häiriöitä, vaikka ei sekään ihan täysin osu.
En tiedä, miten "herkkä psykopaatti" pitäisi ymmärtää suhteessa tähän luokitteluun.
Kyllähän sosiaalisuus ymmärretään psykologiassa ja psykiatriassa kai hyvin yleisesti niin, että se ei ole pelkästään hyvä asia tai vahvuus, vaan hyvin sosiaalinen persoonallisuus on myös hyvin riippuvainen toisten hyväksynnästä. Riippuvainen persoonallisuus on tässä mielessä epäsosiaalisen persoonallisuuden eräänlainen vastakohta.
Toisaalta myös pakko-oireinen persoonallisuus ääripäänä jostakin hyvin tunnollisesta ja perfektionismiin taipuvaisesta persoonallisuudesta on tavallaan vastakohta piittaamattomattomuudelle, joka osin leimaa juuri epäsosiaalista persoonallisuutta.
Lämään tähän vielä yhden melko laajan ja hyvältä vaikuttavan artikkelin:
Duodecim-lehti: Epäsosiaalinen persoonallisuushäiriöVierastan sitä, että puhutaan toisten kirjoittajien psykopatiasta tai ylipäätään persoonallisuushäiriöistä ja jaellaan diagnooseja. Mutta jos yritän tulkita hieman viileämmin vastahakoisuutta puhua persoonallisuuden piirteistä sekä niihin liittyvistä vaikeuksista ja haasteista, niin ehkä juuri epäsosiaalisuuden suuntaan kallellaan oleville persoonallisuuksille on tyypillisintä se, ettei oikein ole halua tai kykyä nähdä omassa toiminnassa mitään puutteita tai korjattavaa, kun taas sinne pakko-oireisen, riippuvaisen tai kietoutuvaan persoonallisuuden suuntaan taipuvalla saattaa olla taipumus tarkastella omaa persoonallisuuttaan sekä sen piirteitä jopa lamauttavan kriittisesti.
Siinä yhtälössä ei välttämättä näyttäydy kauhean "kivana" tai antoisana sellainen että alettaisiin henkilökohtaisella tasolla näistä asioista avautua tai niitä purkaa. Ehkä siinä voi olla taustalla myös jotakin pelkoa siitä, että tulee kuitenkin paskaa tai huonoa kohtelua niskaan.
Ketjun aiheena on nyt persoonallisuushäiriöt, mutta se on vähän latautunut aihe, ja mun mielestä tätä olis ehkä helpompi purkaa vaikkapa Aaveen taannoin Huumoria-ketjuun linkkaaman kuvan kautta:
Olen tavallaan ihan vaan ateisti, mutta jos tätä luokittelua käyttää, mun on aika helppo luokitella itseni mystikoksi ("Jumala on ja ei ole ekstaattinen perikoreesi"). Osittain se on läppää, mutta osittain sellainen näkemys, jossa tietynlainen flow tai virta tai hurmio, joka liittyy mm. musiikkiin ja yhdessä musisointiin, on maailmassa kaikista "todellisinta", tulee aika lähelle jotain omaa ihan oikeaakin kokemusta hahmotustapaa. Toisaalta se on hienoa mutta toisaalta myös koomista
Jos asemoi itsensä tossa taulukossa lokeroon "based konservatiivi", ehkä siihen liittyy sellainen piilevä heikkous, että voi olla vaikea nähdä, missä mielessä omat vahvuudet tai heikkoudet jäsentyis niiden naapuriruutujen kautta tai missä mielessä se oma lokero olis myös koominen tai huono tai kuvauksena riittämätön.
Tai en tiedä. Kertokoon joku based konservatiivi tästä lisää jos sellaisia täällä on ja jos haluaa asiaa avata.
Jos ajattelee sitä, että minkälainen ihminen on parhaimmillaan ja minkälainen taas huonoimmillaan, niin mun mielestä siihen jää semmonen onnistumisten ja epäonnistumisten spektri, missä pelkästään onnistumiset tai pelkästään epäonnistumiset ei oikeasti ole kenestäkään koko kuva tai koko totuus.
Myös sosiaalisen ihmisen ja epäsosiaalisen ihmisen erottelu reaktioiden ja käytöksen perusteella voi olla joskus vaikeaa. Hyvin sosiaalinen ihminen on riippuvainen toisten hyväksynnästä ja saattaa käyttäytyä paljon paremmin, toimia onnistuneemmin tai jopa "ajatella paremmin", jos saa muilta hyväksyntää. Samoin narsistinen ihminen voi olla hyvinkin antelias ja joviaali, jos hän kokee olevansa muiden huomattavan arvostuksen kohteena. Ja toisaalta epäsosiaalinenkin ihminen saattaa hyvin voimakkaasti tavoitella vallan ja hallinnan tunnetta, jolloin hän käyttäytyy hyvinkin suotuisasti ja on "helppo" niin kauan kuin hänellä on tietty kokemus siitä, että valta tosiaan on hänellä.
Kuka tahansa ihminen on jossain määrin narsisti, sosiaalinen ja epäsosiaalinen, ja se on myös osa mitä tahansa ihmisten välistä kanssakäymistä, että tollasilla asioilla on merkitystä ja että ihmiset käyttäytyy ja toimii paremmin tai huonommin riippuen siitä, miten hyväksi ja turvalliseksi ne olonsa kokee.
Mun käsitys on se, että persoonallisuushäiriöiden tapauksessa ihminen on vaan tosi luutunut ja jäykkä siinä, että noudattaa aina samaa kaavaa -- mutta kyllä sitäkin kaikki tekee jossain määrin -- enkä mä oikein tiedä, missä määrin se on hyödyllistä lokeroida toisia silleen, että niiden toiminta myös nähdään aina maksimaalisen yksipuolisena ja yksiulotteisena jonkun tollasen diagnoosin tai lokeron kautta.
Kyllä mä ainakin koen sen silleen, että vaikka jossain mielessä olis ihan totta ja oikein laittaa mut vaikka lokeroon "Mystikko", niin silti muunkinlainen toiminta ja muunkinlainen ajattelu on mulle mahdollista
Vaikka taipumus oliskin selittää liikaa ja tehdä asioista ihan vitun sekavia ja vaikeita
