Persoonallisuushäiriöt

[Xantippa]

Olipa kattava katsaus MO.lta. Jäin miettimään määritteleekö yhteiskuntamme persoonallisuushäiriöt lähinnä sellaisten ominaisuuksien perusteella, jotka poikkeavat kulloinkin muodissa olevista sosiaalisista normeista. Tuskin ennen vanhaan omillaan toimeentulevaa vetäytyvää erakkoa luokiteltiin mitenkään häiriintyneeksi. Erakot olivat vain "persoonallisuuksia" jotka hyväksyttiin sellaisina kuin olivat. Nykyään vetäytyminen yhteisön ulkopuolelle on lähinnä vika tai vamma. Sosiaalisuudesta ja yhteisöllisyydestä on tullut normeja.

Ennen arvostettiin myös älykästä ja tunnekylmää toimijaa. He saivat arvostusta esimerkiksi sotilaina, liikemiehinä ja johtajina. Tänään heidät luokitellaan psykopaateiksi joiden empatian puute on vakava virhe ihmisessä ja joka voi estää jopa pääsyn työelämään.

En usko tätä. Jos ihminen toimii suunnillensa yhteiskunnan sääntöjen mukaisesti, kuka häntä muka kulkee luokittelemassa?

On totta, että nyky-yhteiskunnassa tunnekylmä liikemies tai johtaja joutuu vähän miettimään, miten sanomansa ulospäin muotoilee (henkilöstönsä laittaa muotoilemaan), mutta muuten heitä ei käy kukaan luokittelemassa tai testailemassa.

Erakotkin saavat olla ihan yhtä erakkoja kuin ennenkin, ei kukaan tunge heidän torppaansa heitä diagnosoimaan.

Sosiaalisuus ja yhteisöllisyys ovat aina olleet normeja, ennen huomattavasti enemmän kuin tänään. Tänään todellakin voit järjestää koko elämäsi työn tekoa ja kaupassa käyntiä myöten siten, että et koskaan astu kämppäsi ulkopuolelle, eikä sinne tarvitse ketään päästää.

Toisaalta kuspäitä ja mulkeroita ei koskaan ole arvostanut mikään suuren suuri kansanosa, kyllä heitä on isosti myös halveksittu ja pilkattukin.

T: Xante

[Hippi]

Sosiaalisuus ja yhteisöllisyys ovat aina olleet normeja, ennen huomattavasti enemmän kuin tänään.

Työelämässä kyllä on ollut päinvastainen suuntaus. Ennen oli "vähemmän sosiaalinen" tehdä työtään rauhassa omissa oloissaan eikä tarvinnut kuin nopeasti moikata töihin tullessa ja sai sulkeutua huoneeseensa ja tehdä sitä hommaansa.

Nykyisin on nörttihommatkin muuttuneet kaikenlaista tyhjää turpakäräjöintiä vaativaksi mukatiimityöksi. Jossa todellisuudessa se yksi nörtti edelleen on sen tuottavan osuuden tekijä ja muut vain härvää ympärillä häiritsemässä. Lisäksi on tullut kaikenlaista "sosiaalista kivaa", johon toivotaan kaikkien osallistuvan yhteishengen kohottamiseksi. Pois jäävät (ilman muiden mielestä pätevää syytä) saavat leiman "omituinen".

[Xantippa]

Sosiaalisuus ja yhteisöllisyys ovat aina olleet normeja, ennen huomattavasti enemmän kuin tänään.

Työelämässä kyllä on ollut päinvastainen suuntaus. Ennen oli "vähemmän sosiaalinen" tehdä työtään rauhassa omissa oloissaan eikä tarvinnut kuin nopeasti moikata töihin tullessa ja sai sulkeutua huoneeseensa ja tehdä sitä hommaansa.

Nykyisin on nörttihommatkin muuttuneet kaikenlaista tyhjää turpakäräjöintiä vaativaksi mukatiimityöksi. Jossa todellisuudessa se yksi nörtti edelleen on sen tuottavan osuuden tekijä ja muut vain härvää ympärillä häiritsemässä. Lisäksi on tullut kaikenlaista "sosiaalista kivaa", johon toivotaan kaikkien osallistuvan yhteishengen kohottamiseksi. Pois jäävät (ilman muiden mielestä pätevää syytä) saavat leiman "omituinen".

Paitsi nyt taas, kun etätyöt saavat yhä enemmän suosiota.

T: Xante

[Brutto]

Toisaalta kuspäitä ja mulkeroita ei koskaan ole arvostanut mikään suuren suuri kansanosa, kyllä heitä on isosti myös halveksittu ja pilkattukin.

T: Xante

Esimerkiksi Kekkonen ja Mannerheim olivat melkoisia mulkeroita, ehkä jopa sosiopaatteja, mutta nauttivat silti suurta suosiota. Ja jopa Tarja Halosesta pidetään vaikka luonne on mitä vastenmielisin.

[Xantippa]

Toisaalta kuspäitä ja mulkeroita ei koskaan ole arvostanut mikään suuren suuri kansanosa, kyllä heitä on isosti myös halveksittu ja pilkattukin.

T: Xante

Esimerkiksi Kekkonen ja Mannerheim olivat melkoisia mulkeroita, ehkä jopa sosiopaatteja, mutta nauttivat silti suurta suosiota. Ja jopa Tarja Halosesta pidetään vaikka luonne on mitä vastenmielisin.

Kyllä kaikki kolme esimerkkiäsi ovat saaneet myös suurta halveksuntaa ja suoranaista vihaa kaikki osakseen myös, kuin myös halveksuntaa ja pilkkausta. Vai etkö itse muista yhtään kekkos/mannerheim/tarja-vitsiä?

T: Xante

[Laika]

Toisaalta kuspäitä ja mulkeroita ei koskaan ole arvostanut mikään suuren suuri kansanosa, kyllä heitä on isosti myös halveksittu ja pilkattukin.

T: Xante

Esimerkiksi Kekkonen ja Mannerheim olivat melkoisia mulkeroita, ehkä jopa sosiopaatteja, mutta nauttivat silti suurta suosiota. Ja jopa Tarja Halosesta pidetään vaikka luonne on mitä vastenmielisin.

Kyllä kaikki kolme esimerkkiäsi ovat saaneet myös suurta halveksuntaa ja suoranaista vihaa kaikki osakseen myös, kuin myös halveksuntaa ja pilkkausta. Vai etkö itse muista yhtään kekkos/mannerheim/tarja-vitsiä?

T: Xante

Ainakin minun isäni on aina vihannut Tarja Halosta. Syytä ei ole koskaan kertonut.

Bruton pitäisi tulla ulos vihervasurikuplastaan.

[Melodious Oaf]

Psykopatia nousi esiin lähinnä kriminologian kautta, ja siihen vaikutti voimakkaasti vankeja tutkinut ja haastatellut kanadalainen oikeuspsykologi Robert D. Hare. Hänen mielenkiintonsa alkoi kohdistua psykopatiaan ja psykopaatteihin joskus 1960-luvulla, ja psykopaatin käsite nousi käsittääkseni esiin 1970- ja 1980-luvuilla.

Robert Haren työn yhtenä keskeisenä innottajana oli tällainen erääseen vankipopulaatioon pohjannut kirja Cleckley, H. (1941). The mask of sanity; an attempt to reinterpret the so-called psychopathic personality.

Haren ensimmäisiä tuloksia olivat kivun kokemuksen ennakointiin liittyvät reaktiot. Psykopaatit reagoivat fysiologiesti vähemmän siihen tietoon, että kohta on tulossa kipua ja esimerkiksi valitsevat muita useammin shokin pienellä viiveellä, kun taas useimmista ihmisistä kivun odottaminen on vastenmielistä ja halutaan mieluummin välttää se vaihe kokonaan. Tutkimusten aiheisiin ja niiden tiivistelmiin pääsee tutustumaan täältä

Hänen kirjansa Psychopathy: Theory and Research on vuodelta 1970. Ilmeisesti 1970-luvun aikana Hare myös kehitti psykopaatin ominaisuuksien pisteyttämiseen käytetyn Psychopathy Checklistin. Sen tarkoitus oli erottaa psykopaatit epäsosiaalisesta persoonalisuushäiriöstä kärsivistä omaksi ryhmäkseen. Koko idea perustui Haren ajatuksiin ja havaintoihin, ja siinä oli/on kai tarkoitus tehdä jonkinlaista riskiarviota siitä, ketä voidaan tai kannattaa ylipäätään vapauttaa vankeudesta ja milloin. 

Vielä 1990-luvulla psykopatia oli oma psykiatrinen diagnoosinsa, mutta  se jaettiin kahtia niin, että vankilakontekstissa vaikeasti epäsosiaaliset ihmiset jotka jatkuvasti häiriökäyttäytyvät, on matala argessiokynnys eikä rangaistuksilla ei ole oikein mitään vaikutusta, erotetaan narsisteista, jotka taas ovat empätiakyvyttömiä, itsekeskeisiä, suuruudenhulluja, kylmiä ja niin pois päin.

Tällainen rikollisten luokitteluun käytettävä käsitteistö on ollut dekkaristien ja muiden kirjailijoiden mielestä kiinnostavaa, ja niinpä psykopatia on noussut pinnalle osittain myös populaarikulttuurin kautta. Esimerkkinä nyt vaikka Brett Easton Ellisin vuonna 1991 julkaistu American Psycho. Vuonna 1993 Hare julkaisi populaarimman teoksen nimeltä Without Conscience: The Disturbing World of the Psychopaths Among Us. Hän oli myös mukana tekemässä vuonna 2006 bestselleriksi noussutta kirjaa Snakes in Suits: When Psychopaths Go to Work.

Tosielämän rikollisuus ja inhimillinen pahuus ovat jollain tavalla yleisesti ihmisiä kiinnostavia aiheita. Jossain vaiheessa, mun nähdäkseni lähinnä 90-luvulla, on noussut esiin sellainen että puhutaan psykopaateista (ja myöhemmin narsisteista) eräänlaisina hirviöinä. He ovat keskuudessamme, he ovat käärmeitä ja  mitä näitä nyt on.

Jos sitä peilaa taaksepäin tohon vankipopulaatioita koskevaan tutkimukseen, niin ehkä se on jollain lailla kiinnostava ja toisaalta kutkuttavakin teema, että on olemassa ihmisiä, jotka kertakaikkiaan toimii ja kokee eri tavalla kuin muut ja joissa väkivaltaiset ja manipulatiiviset teot ikään kuin asuu sellaisena uhkana jolle ei voi mitään. Ne ihmiset vaan kertakaikkiaan on sellaisia, ja siinähän pahuus on tavallaan ulkoistettu itsestä ja meistä johonkin tällaiseen ryhmään neurologisesti muista poikkeavia yksilöitä.

Psykopatia ja narsismi on käsitteinä vähän sellaisia, että ne liittää tietyt piirteet aika vahvasti rikolliseen tai väkivaltaiseen käytökseen tai toisaalta lähisuhteiden ongelmiin, joissa joku toinen ihminen saattaa kärsiä aika voimakkaastikin niiden käytöksestä tai se empatiakyvyttömyys kuitenkin vaikuttaa negatiivisesti muihin ihmisiin.

Positiivisempi kuva psykopatiasta vois olla vaikka sellainen, että psykopaatilla on heikot autonomiset reaktiot sellaisiin ärsykkeisiin, jotka on monille muille tukalia kestää. Psykopaatit myös nukkuu muita ihmisiä paremmin ja saa jopa kolmanneksen enemmän REM-unta. Arkisissa turvallisissa tilanteissa psykopaatti saattaa kärsiä kroonisesta alivireydestä, mikä selittää sitä, että on tarve hakea voimakasta ärsykettä. Jos ryhtyy valelääkäriksi tai jos lähtee palkkasotilaaksi, pystyy tietyssä mielessä ihan oikeasti "toimimaan paremmin" kuin jos eläisi sellaista ihan tavallista "tylsää elämää".

Näkisin tän silleen, että on jonkun verran sellaisia ihmisiä, joissa on ehkä vähän jotain "gangsteria" ja joille on ihan hyvissäkin asioissa tosi paljon hyötyä tietynlaisesta kylmäpäisyydestä ja sellaisesta että on alhaiset autonomiset reaktiot ja tietynlaista epäempaattisuutta tai "kovuutta". Usein se lievenee iän myötä ja myös pelkoreaktiot voimistuu. Ihminen menettää teräänsä tai niin sanotusti pehmenee

Tämmösissä tapauksissa on kuitenkin tosi tärkeää se, että ihminen kykenee tiedostamaan omia piirteitään ja ohjaamaan toimintaansa niin, että kanavoi sitä jollain tavalla viisaasti tai hyvin. Toisaalta sekin on olennaista, että ottaa muilta ihmisiltä palautetta vastaan ja on jollain lailla kiinnostunut siitä, miten omaa toimintaa voi muovata ja kehittää. Ihmissuhdetaitoja voi opetella, ja se on usein tällaisella ihmisellä helpompaa huomattavasti vanhempana, jos siihen vain on vielä silloin halua, kykyä ja tilaisuuksia. Silloin ei tarvitse jäädä elämään jotakin pahvikuvan kaltaista käsitystä omasta itsestä gangsterina tai Top Gun -elokuvan lentäjänä tai mitä näitä nyt on

Tunnen joitakin ihmisiä ihmisiä, jotka puhuvat omasta itsestään sillä tavalla, että siihen liittyy jotakin tällaista vaaran ja vaikeiden tilanteiden tavoittelua ja niiden kanssa kamppailua, mutta pystyy toisaalta suhtautumaan siihen myös huumorilla ja niin, ettei koko omanarvontunto ja käsitys itsestä ole sidoksissa tällaiseen eikä kaikki hyvä itsessä jää vain siihen, että on niin sanotusti kova luu. Samaan aikaan voi silti nähdä myös hyvää omassa karskiudessa ja suorasukaisuudessa tai tämän tyyppiseen liittyvissä ominaisuuksissa, eikä se ole sellaista, josta pitäisi kokonaan päästä eroon tai jota pitäisi haukkua tai nähdä toisarvoisena.

Yksi tapa puhua tästä voisi olla sellainen, että joillakin ihmisillä muodostuu ikään kuin puolitiedostamatta tai "itsestään" tapoja säädellä omaa vireystilaa niin, että homma toimii ja voi suhteellisen hyvin. Löytää sellaiset elintavat, olosuhteet ja kenties urapolun, jossa pystyy suht vaivattomasti olemaan sellainen kuin on ja pärjäämään tai jopa kukoistamaan.

Joillain ihmisillä se vaatii paljon enemmän tietoista opettelua tai jonkun oivalluksen, muutoksen tai suotuisan käänteen tai jotain -- ja joillain se ei oikein loksahda kohdalleen koskaan, vaan joku alitajuinen itsesäätely koko ajan sotii omaa hyvinvointia vastaan ja lausutut pyrkimykset ja sitten taas toisaalta käytännön toiminta on jatkuvasti ristiriidassa.

Tollasesta vinkkelistä katsottuna persoonallisuushäiriö on tavallaan sellainen tila, jossa ihminen itse ja ehkä erityisesti muut ihmiset ja läheiset ovat tämän ihmisen alitajuisen itsesäätelyn armoilla, ja se taas on jumittunut tai jäykistynyt johonkin sellaiseen kaavaan joka ei vaan kerta kaikkiaan niissä olosuhteissa toimi tai johda eteenpäin.

Persoonallisuushäiriödiagnoosit siis ovat siis yhteydessä olosuhteisiin, ja joku toinen voi elää täsmälleen samanlaisella neurologialla niin, että ei koskaan saa mitään diagnoosia eikä edes ajaudu samanlaisiin ongelmiin.

[Aave]

Psykopatia on epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön äärimuoto.

Ei sentään, ovat kuitenkin hieman eri asioita. Psykopatia ei kuulu varsinaisesti tautiluokitukseen, koska se on samalla sisäsyntyistä ja myös luonteenpiirre, eikä "vain häiriö". Psykopatiaa ei silloin voi nykytietämyksen valossa myöskään parantaa.

***

Sinänsä hassu juttu, että monen nykypäivän henkistyneen tositiedostavan tausta-ajatuksena vaikuttaisi olevan, että luonto olisi jotenkin kiltti, ja eläinkunta kilttiä. Ehkä on katseltu liikaa söpöjä, koko perheen luontodokumentteja ja Disneyn piirrettyjä? Luonto ja eläinkunta laajemminkin on varsin vittumaista ja viheliäistä sakkia, eikä ihminenkään sen kummempi ole - emme me mitään uniikkeja henkiolentoja ole, vaan eläimiä. Ihminen tarvitsee ruokaa, suojaa ja perustarpeidensa tyydyttämistä siinä kuin kaikki muutkin eläimet, eikä edistynyt teknologia muuta näitä perusasioita miksikään. Niin hyvässä kuin pahassa, näiden perustarpeiden kanssa sitten sattuu ja tapahtuu kaikenlaista resursseista tappelemista, väkivalloin ottamista ja vaikkapa omien jälkeläistensä syömistä, jos ei yksinkertaisesti ole enää mitään muuta syötävää. Helppo sitä on tavallisen ostoskärrynlykkijän jotain muuta kuvitella, kun ei ole ikinä kunnolla nälkää nähnytkään.

[kertsi]

Psykopatia on epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön äärimuoto.

Ei sentään, ovat kuitenkin hieman eri asioita. Psykopatia ei kuulu varsinaisesti tautiluokitukseen, koska se on samalla sisäsyntyistä ja myös luonteenpiirre, eikä "vain häiriö".

Jauhat paskaa. Psykopatia nimenomaan on persoonallisuushäiriö, sieltä pahimmasta päästä vielä.
Perustelu:
"Psychopathy, sometimes considered synonymous with sociopathy, is traditionally a personality disorder characterized by persistent antisocial behavior, impaired empathy and remorse, and bold, disinhibited, and egotistical traits."
Lähde: wikipedia.

Psykopatiaa ei silloin voi nykytietämyksen valossa myöskään parantaa.

Tämä on ainoa osa viestistäsi, missä on jotain totuuspohjaa.

***

Sinänsä hassu juttu, että monen nykypäivän henkistyneen tositiedostavan tausta-ajatuksena vaikuttaisi olevan, että luonto olisi jotenkin kiltti, ja eläinkunta kilttiä. Ehkä on katseltu liikaa söpöjä, koko perheen luontodokumentteja ja Disneyn piirrettyjä? Luonto ja eläinkunta laajemminkin on varsin vittumaista ja viheliäistä sakkia, eikä ihminenkään sen kummempi ole - emme me mitään uniikkeja henkiolentoja ole, vaan eläimiä. Ihminen tarvitsee ruokaa, suojaa ja perustarpeidensa tyydyttämistä siinä kuin kaikki muutkin eläimet, eikä edistynyt teknologia muuta näitä perusasioita miksikään. Niin hyvässä kuin pahassa, näiden perustarpeiden kanssa sitten sattuu ja tapahtuu kaikenlaista resursseista tappelemista, väkivalloin ottamista ja vaikkapa omien jälkeläistensä syömistä, jos ei yksinkertaisesti ole enää mitään muuta syötävää. Helppo sitä on tavallisen ostoskärrynlykkijän jotain muuta kuvitella, kun ei ole ikinä kunnolla nälkää nähnytkään.

Tämä vuodatuksesi psykopatian oikeuttamiseksi ja puolustamiseksi on arvoltaan täysi ja pyöreä nolla. Sosiaalisella eläinlajilla kuten ihmisellä on antisosiaalinen luonnevika merkittävä haitta - nimenomaan kanssaihmisilleen ja sille yhteisölle, joita luonnevikainen murentaa, murjoo, nujertaa ja hyväksikäyttää.

[Aave]

Tuskin ennen vanhaan omillaan toimeentulevaa vetäytyvää erakkoa luokiteltiin mitenkään häiriintyneeksi. Erakot olivat vain "persoonallisuuksia" jotka hyväksyttiin sellaisina kuin olivat. Nykyään vetäytyminen yhteisön ulkopuolelle on lähinnä vika tai vamma. Sosiaalisuudesta ja yhteisöllisyydestä on tullut normeja.

Erakkojakin on tutkittu, ja tutkitaan. Heidän kohdallaan on sellainen perushavainto, että suhtautuvat itseensä hyvin pitkälle siten, kuin kuvittelevat muiden (Itselleen merkityksellisten ihmisten) suhtautuvan heihin. Kuvitelmat voivat perustua todellisuuteen tai sitten eivät, mutta ei tämä sikäli mitään yllättävää ole, että kun ihminen on pohjimmiltaan laumaeläin. Erakkokin sitä pohjimmiltaan on.

[Melodious Oaf]

Psykopatia on epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön äärimuoto.

Ei sentään, ovat kuitenkin hieman eri asioita. Psykopatia ei kuulu varsinaisesti tautiluokitukseen, koska se on samalla sisäsyntyistä ja myös luonteenpiirre, eikä "vain häiriö". Psykopatiaa ei silloin voi nykytietämyksen valossa myöskään parantaa.

Ehkä "epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön äärimuoto" oli väärin sanottu. Plokkasin sen varmaan puolivahingossa jostain aihetta käsitelleestä lähteestä, joita samalla myös linkkasin viestiini.

Tautiluokituksesta psykopatia on poistunut sen takia, että se ei nykykäsityksen mukaan ole todellinen luonnossa esiintyvä syndrooma samalla tavoin kuin esimerkiksi kaksisuuntainen mielialahäiriö on. Asiasta kiistellään edelleen ja psykopatialle on viime vuosinakin esitetty uudenlaisia määritelmiä, mutta vaikuttaisi siltä, että kyse on pohjimmiltaan kliinikkojen ja tutkijoiden rakentamasta sellaisten persoonallisuuspiirteiden rykelmästä, joilla nyt vain sattuu olemaan erityisen suuri yhteiskunnallinen ja kliininen merkitys. 

Rautalangasta väännettynä psykopatia poistui DSM:stä koska "antagonistic antisocial" ja "fearless-dominant" eivät etiologisesti liity yhteen (luultavasti ei ole olemassa yhtä etiologiaa tai "taudinsyytä" joka aiheuttaisi molemmat). Joissain ihmisissä ilmenee molemmat, ja on "kätevää" kutsua heitä psykopaateiksi, mutta sellainen ihminen joka on peloton ei ole todennäköisemmin myös impulsiivinen, vaan näiden yhteen liittäminen ja tietyn kokonaisuuden kutsuminen psykopatiaksi palvelee lähinnä sellaista tarkoitusta, että se on erityisen hankala piirteiden yhdistelmä, jolla on katsottu olevan suuri yhteiskunnallinen merkitys vankeinhoidossa ja muutoinkin.

Jos käytetään huonoa suomea ja epäselviä sanoja, niin sillä on käytännön merkitystä, onko "antagonistinen" ihminen myös peloton vai ei. Tämän takia "psykopatia" on edelleen hyödyllinen termi käytännön työssä.

Voi olla, että me puhutaan tässä sillä tavalla ristiin, että Aave tarkoittaa, ettei psykopatiaan liittyvää neurologista poikkeavuutta voi asettaa persoonallisuushäiriön kriteeriksi, koska persoonallisuushäiriöt ovat kehityshäiriöitä jotka syntyvät lapsuuden ja nuoruuden aikana. Keskeistä mun mielestä on kuitenkin etiologian puuttuminen ja se, että ne piirteet ei korreloi sillä tavalla kuin pitäis korreloida, jos siellä olis joku yhteinen syy taustalla. "Häiriö" taas voi ihan hyvin olla synnynnäinen tai sellainen, ettei sitä voida parantaa tai sille tehdä yhtään mitään. Myös neurologisia poikkeavuuksia kutsutaan neurologisiksi häiriöiksi ja kehityshäiriöksi.

Mutta siis... siinä mielessä en väitä Aaveen olevan väärässä, että tota mun käsitystä voi tulkita silleen että psykopatia saattais olla neurologinen poikkeavuus tai neurologinen kehityshäiriö plus persoonallisuushäiriö sellaisella tavalla että "fearless-dominant" ja "antagonistic antisocial" esiintyvät samassa paketissa.

[-:)lauri]

Jos nyt oikein muistan, psykopaatilta puuttuisi harmaata ainetta tietyiltä ohimo- ja otsalohkojen alueilta normaali-ihmisen aivoihin nähden. En muista olisiko tämä harmaan aineen vajaus kaikilla antisosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivillä, mutta joka tapauksessa kyseiset alueet säätelevät tai ovat keskeisessä roolissa ainakin impulssikontrollin säätelyssä ja empatiakyvyssä.


EDIT: Vaikea sanoa onko psykopaatti varsinaisesti paha, sillä häneltä puuttuu "koko" konsepti pahuudesta. Hän siis voi kokea muut ihmiset pahoiksi itseään kohtaan, mutta kun pitäisi pohtia samalla emotionaalisella latauksella omien tekojen vaikutusta muihin ihmisiin, sellaista tapahtumaa ei ole psykopaatin aivoissa yksinkertaisesti koskaan tapahdu tai se epäonnistuu pahoin, koska aivoalueet, jotka tätä tekevät, ilmeisestikin puuttuvat tai ovat vammauttaen alikehittyneet.

[Kopek]

Ulkopuolisena totean, että kertsin vastaus Aaveen kirjoitukseen ei ole kohteliamamasta päästä. Vanhat erimielisyydetkö pinnan alla vielä kummittelevat. Tämä ei liity aiheeseen, mutta en voinut olla huomaamatta. Ei olisi ehkä pitänyt mainita... (teen ensiksi, mietin sitten).

Ruben Stiller haastatteli jokin aika sitten mm. psykopatiasta kirjan kirjoittanutta Taina Kuuskorpea, joka sanoi Donald Trumpin omaavan persoonallisuushäiriöitä.



Ilta-Sanomat: "TEOKSESSA pureudutaan erityisesti persoonallisuushäiriöihin, joista pahimmat, psykopatia, narsismi, sadismi, antisosiaalisuus ja machiavellistinen persoonallisuushäiriö ovat saaneet omat lukunsa."

https://www.is.fi/turun-seutu/art-2000007951377.html

https://areena.yle.fi/audio/1-50908986

[kertsi]

Ulkopuolisena totean, että kertsin vastaus Aaveen kirjoitukseen ei ole kohteliamamasta päästä. Vanhat erimielisyydetkö pinnan alla vielä kummittelevat.

Henkilö, joka on kidutusmurharaiskausuhkaillut minua edes läpällä ja kehoittanut tekemään itsarin, ja muutenkin ollut perin epämiellyttävä tuttavuus koko tämän ja edellisen foorumin historian aikana, ei varsinaisesti ansaitse minkäänkäänlaista kohteliaisuutta minulta, tai keneltäkään muultakaan. (Lis. Henkilö on myös uhannut raiskata Xanten miehen.)

Ei niin, että mikään muiden ihmisten kirjoittama vaikuttaisi Aaveeseen mitenkään. Hän on, mitä on, varmaankin ihan synnynnäisesti.

En tähän kirjoita, mitä persoonallisuushäiriötä arvelen olevan käyttäytymisensä taustalla.

[kertsi]

Ansaitsisivatko kaikki ihmiset, myös esim. Ted Bundyn kaltaiset psykopaatit ja sarjamurhaajat mielestäsi kohteliaita vastineita kirjoituksiinsa, Kopek?