Miten määrittelisit kriittisen ajattelun?

[-:)lauri]

Otsikon kysymykseen vastaaminen ei ole osallistumiselle välttämätön edellytys, vaan tähän topsukkaan sopii kaikki kriittiseen ajatteluun liittyvä sössötys. Tosin tää on julkaistu tiedeaiheiden alla, että toivottavaa kaiketi olisi, että sentään joku roti säilyisi.

Tuoreen tutkimuksen mukaan salaliittoteorioiden kannattaminen ja kriittinen ajattelu argumentoinnissa korreloivat negatiivisesti keskenään, eli mitä heikommat kriittisen ajattelun taidot argumentoinnissa, sitä todennäköisemmin kannattaa salaliittoteorioita. Koska otoskoko (Study 1, N = 86; Study 2, N = 252) on pieni, valittu populaatio ei ole edustava otos kaikista ihmisistä ("Whether this result can be extrapolated beyond French-speaking psychology students would require further study.") eikä tutkimuksessa tutkittu syy- ja seuraussuhteita, tutkimus kelpaa ehkäpä korkeintaan tutkimusrahoitusanomuksen liitteeksi ja tutkimuksen johtopäätökset tutkimushypoteesiksi.

Se ei tosin estä minua spekuloimasta:

Vaikka tutkimuksessa havaittiin, että itse ilmoitettu kyky kriittiseen ajatteluun ei eronnut salaliittoteorioihin uskovien ja muiden välillä, olen ainakin itse oppinut, että maahanmuuttokriitikoiden mielestä vihervasemmistolla ei ole kykyä kriittiseen ajatteluun, vaan hyväuskoisina hölmöinä uskovat kaiken, mitä Soroksen sponsoroimat poliittiset broilerit sanovat.

Nähdäkseni tutkijoiden hypoteesi syy- ja seuraussuhteista, että salaliittoteorioihin uskotaan, koska kriittisessä ajattelussa on puutteita ("Our results support the idea that conspiracy believers have less developed critical thinking ability and stimulate discussion about the possibility of reducing conspiracy beliefs via the development of critical thinking") on todennäköisesti oikea.

Jäljelle jää kuitenkin tärkein kysymys, mitä kriittinen ajattelu on?

Ottaen huomioon, että salaliittoteorioihin uskotaan koulutustasoon ja yhteiskuntaluokkaan katsomatta vähän siellä sun täällä, en usko että kriittisellä ajattelulla tarkoitetaan niinkään kykyä olla jonkun toisen kanssa eri mieltä. Sen sijaan väitän, että kriittinen ajattelu, jonka puutteesta on nyt kyse, tarkoittaa kykyä kyseenalaistaa omat käsitykset: "The first principle is that you must not fool yourself — and you are the easiest person to fool." - Richard Feynman.

Eli näkemykseni mukaan kriittisellä ajattelulla tarkoitetaan kykyä metakognitiiviseen ajatteluun.

Kritiikkiä ja omia ajatuksia kriittisestä ajattelusta otetaan vastaan.

[kertsi]

Kiva aloitus.

Tästä olen aivan samaa mieltä: "kriittinen ajattelu, jonka puutteesta on nyt kyse, tarkoittaa kykyä kyseenalaistaa omat käsitykset".

Luulen, että kriittinen ajattelu ja toisaalta metakognitiivinen ajattelu ehkeivät ole aivan sama asia, mutten ole varma. Kriittiseen ajatteluun saatetaan kyllä tarvita metakognitiota, ja päinvastoin.

Kriittiseen ajatteluun kuuluu kyky tarkastella aktiivisesti ja tinkimättömästi omien uskomustensa perusteita, ja uskomuksia joko vahvistavaa tai heikentävää evidenssiä. Lisäksi jonkinlainen tieteellinen ja tutkiva ja kyseenalaistava asenne on tarpeen, niin ettei usko mitä tahansa väittämämää totena. Kriittiseen ajatteluun liittyy kyky nähdä kokonaisuus, eikä pelkkiä kokonaisuuden yksittäisiä osasia. Ja kyky ymmärtää eri kontekstien vaikutuksen tutkittavaan asiaan. Kriittiseen ajatteluun kuuluu kyky hankkia tarvittaessa lisätietoja, tehdä testejä, tehdä kysymyksiä ja analysoida vastauksia, ennen kuin luotettavia johtopäätöksiä voi tehdä.

(Pikaisen vilkaisun perusteella: https://plato.stanford.edu/entries/critical-thinking/ )

[kertsi]

Wikipedia taas esittää, että

https://en.wikipedia.org/wiki/Critical_thinking
Critical thinking is the analysis of facts to form a judgment. The subject is complex, and several different definitions exist, which generally include the rational, skeptical, unbiased analysis, or evaluation of factual evidence. Critical thinking is self-directed, self-disciplined, self-monitored, and self-corrective thinking. It presupposes assent to rigorous standards of excellence and mindful command of their use. It entails effective communication and problem-solving abilities as well as a commitment to overcome native egocentrism and sociocentrism.

Kriittiseen ajatteluun tarvitaan rationaalisuutta ja skeptisyyttä, tehokasta ongelmanratkaisukykyä, tehokasta kommunikaatiota. Ja oman itsen, omien ennakkoluulojen ja tiedonkäsittelyn vinoumien (bias) huomioon ottaminen ja sivuuttaminen, ja oman kontekstin ja viiteryhmänkin sivuuttamista, eli pyrkimystä objektiivisuuteen.

[Karikko]

Kiva aloitus.

Tästä olen aivan samaa mieltä: "kriittinen ajattelu, jonka puutteesta on nyt kyse, tarkoittaa kykyä kyseenalaistaa omat käsitykset".

Just, ihan toisten käsityksiä on turha kyseenalaistaa, se jääköön heidän itsensä hommaksi.

Tosin ajattelussa jossa kyseenalaistaa omat käsityksensä on usein melkoisia ongelmia, sillä tuo kyseenalaistaja on sama, kuin kyseenalaistettava.

Saattaa olla, että tuo jää vaillinaiseksi, ellei mieti asenteidensa syitä ja onko yleensäkään valmis luopumaan niistä.

[MrKAT]

Ohessa on kortteja jossa toisella puolen on aakkonen, ja toisella puolen numero.
Päähäsi pälkähtää (itseltä tai netistä saatuna) salkkariteoria, jonka mukaan parillisen kortin takana on aina konsonantti. Miten testaat nopsasti, kun aikaa vähän ja saat kääntää vain 1-2 korttia?:

|A|  |8|  |R|  |7|

Tämän on ns. rationaalisuustesti jossa Harvardin käyneetkin voi kompastua.
(Korkeampi koulutuskaan ei suojaa rokote-salkkariteorioilta, ainakaan vedenpitävästi.
Kriittinen ajattelu menee vinoon).

[MrKAT]

Okei,
Tässä vastauksia:
- perus-salkkaristi hakee vahvistusta. Hän kääntää vain 8:n ja löytää konsonantin ja saa vahvistuksen uskolleen.
- Popperin falsifikaatiokriteerin sisäistänyt tieteilijä osaa kääntää ja tutkia 8:n ja R:n taa. 

[Melodious Oaf]

Googlessa aika ensimmäisten osumien joukossa on taas Standord Encyclopedia of Philosophy. Onko joku jo vilkaissut, mitä sen Critical thinking -artikkelilla olisi tähän annettavaa?

Määritelmiä käsittelevä osio nostaa aika isosti esiin tälläisen:

Bailin et al. (1999b) claim that, if one considers what sorts of thinking an educator would take not to be critical thinking and what sorts to be critical thinking, one can conclude that educators typically understand critical thinking to have at least three features.

It is done for the purpose of making up one's mind about what to believe or do.
The person engaging in the thinking is trying to fulfill standards of adequacy and accuracy appropriate to the thinking.
The thinking fulfills the relevant standards to some threshold level.

Tämä nähdään kai artikkelissa sellaisena aika yleispätevänä kehyksenä, johon mahtuu keskenään erilaisiakin käsityksiä kriittisestä ajattelusta.

Ja sitten siellä on tukku esimerkkejä (lähinnä Deweylta) kriittisestä ajattelusta, jonkinlainen kuvaus kriittisestä ajattelusta prosessina sekä lista dispositioista joiden puuttuminen estää kriittisen ajattelun.

Deweylta lainattu prosessikuvaus:

1. suggestions, in which the mind leaps forward to a possible solution;

2. an intellectualization of the difficulty or perplexity into a problem to be solved, a question for which the answer must be sought;

3. the use of one suggestion after another as a leading idea, or hypothesis, to initiate and guide observation and other operations in collection of factual material;

4. the mental elaboration of the idea or supposition as an idea or supposition (reasoning, in the sense on which reasoning is a part, not the whole, of inference); and

5. testing the hypothesis by overt or imaginative action. (Dewey 1933: 106–107; italics in original)

Sitten oli vielä lista sellaisista mentaalisista tapahtumista joita kriittiseen ajatteluun voi liittyä

Let us begin, then, by distinguishing the kinds of mental acts and mental events that can occur in a critical thinking process.

Observing: One notices something in one's immediate environment (sudden cooling of temperature in Weather, bubbles forming outside a glass and then going inside in Bubbles, a moving blur in the distance in Blur, a rash in Rash). Or one notes the results of an experiment or systematic observation (valuables missing in Disorder, no suction without air pressure in Suction pump)

Feeling: One feels puzzled or uncertain about something (how to get to an appointment on time in Transit, why the diamonds vary in frequency in Diamond). One wants to resolve this perplexity. One feels satisfaction once one has worked out an answer (to take the subway express in Transit, diamonds closer when needed as a warning in Diamond).

Wondering: One formulates a question to be addressed (why bubbles form outside a tumbler taken from hot water in Bubbles, how suction pumps work in Suction pump, what caused the rash in Rash).

Imagining: One thinks of possible answers (bus or subway or elevated in Transit, flagpole or ornament or wireless communication aid or direction indicator in Ferryboat, allergic reaction or heat rash in Rash).

Inferring: One works out what would be the case if a possible answer were assumed (valuables missing if there has been a burglary in Disorder, earlier start to the rash if it is an allergic reaction to a sulfa drug in Rash). Or one draws a conclusion once sufficient relevant evidence is gathered (take the subway in Transit, burglary in Disorder, discontinue blood pressure medication and new cream in Rash).

Knowledge: One uses stored knowledge of the subject-matter to generate possible answers or to infer what would be expected on the assumption of a particular answer (knowledge of a city's public transit system in Transit, of the requirements for a flagpole in Ferryboat, of Boyle's law in Bubbles, of allergic reactions in Rash).

Experimenting: One designs and carries out an experiment or a systematic observation to find out whether the results deduced from a possible answer will occur (looking at the location of the flagpole in relation to the pilot's position in Ferryboat, putting an ice cube on top of a tumbler taken from hot water in Bubbles, measuring the height to which a suction pump will draw water at different elevations in Suction pump, noticing the frequency of diamonds when movement to or from a diamond lane is allowed in Diamond).

Consulting: One finds a source of information, gets the information from the source, and makes a judgment on whether to accept it. None of our 11 examples include searching for sources of information. In this respect they are unrepresentative, since most people nowadays have almost instant access to information relevant to answering any question, including many of those illustrated by the examples. However, Candidate includes the activities of extracting information from sources and evaluating its credibility.
Identifying and analyzing arguments: One notices an argument and works out its structure and content as a preliminary to evaluating its strength. This activity is central to Candidate. It is an important part of a critical thinking process in which one surveys arguments for various positions on an issue.

Judging: One makes a judgment on the basis of accumulated evidence and reasoning, such as the judgment in Ferryboat that the purpose of the pole is to provide direction to the pilot.

Deciding: One makes a decision on what to do or on what policy to adopt, as in the decision in Transit to take the subway.

Ja sitten ne alulle panevat dispositiot:

Attentiveness: One will not think critically if one fails to recognize an issue that needs to be thought through. For example, the pedestrian in Weather would not have looked up if he had not noticed that the air was suddenly cooler. To be a critical thinker, then, one needs to be habitually attentive to one's surroundings, noticing not only what one senses but also sources of perplexity in messages received and in one's own beliefs and attitudes (Facione 1990a: 25; Facione, Facione, & Giancarlo 2001).

Habit of inquiry: Inquiry is effortful, and one needs an internal push to engage in it. For example, the student in Bubbles could easily have stopped at idle wondering about the cause of the bubbles rather than reasoning to a hypothesis, then designing and executing an experiment to test it. Thus willingness to think critically needs mental energy and initiative. What can supply that energy? Love of inquiry, or perhaps just a habit of inquiry. Hamby (2015) has argued that willingness to inquire is the central critical thinking virtue, one that encompasses all the others. It is recognized as a critical thinking disposition by Dewey (1910: 29; 1933: 35), Glaser (1941: 5), Ennis (1987: 12; 1991: , Facione (1990a: 25), Bailin et al. (1999b: 294), Halpern (1998: 452), and Facione, Facione, & Giancarlo (2001).

Self-confidence: Lack of confidence in one's abilities can block critical thinking. For example, if the woman in Rash lacked confidence in her ability to figure things out for herself, she might just have assumed that the rash on her chest was the allergic reaction to her medication against which the pharmacist had warned her. Thus willingness to think critically requires confidence in one's ability to inquire (Facione 1990a: 25; Facione, Facione, & Giancarlo 2001).
Courage: Fear of thinking for oneself can stop one from doing it. Thus willingness to think critically requires intellectual courage (Paul & Elder 2006: 16).

Open-mindedness: A dogmatic attitude will impede thinking critically. For example, a person who adheres rigidly to a "pro-choice" position on the issue of the legal status of induced abortion is likely to be unwilling to consider seriously the issue of when in its development an unborn child acquires a moral right to life. Thus willingness to think critically requires open-mindedness, in the sense of a willingness to examine questions to which one already accepts an answer but which further evidence or reasoning might cause one to answer differently (Dewey 1933; Facione 1990a; Ennis 1991; Bailin et al. 1999b; Halpern 1998, Facione, Facione, & Giancarlo 2001). Paul (1981) emphasizes open-mindedness about alternative world-views, and recommends a dialectical approach to integrating such views as central to what he calls "strong sense" critical thinking.

Willingness to suspend judgment: Premature closure on an initial solution will block critical thinking. Thus willingness to think critically requires a willingness to suspend judgment while alternatives are explored (Facione 1990a; Ennis 1991; Halpern 1998).

Trust in reason: Since distrust in the processes of reasoned inquiry will dissuade one from engaging in it, trust in them is an initiating critical thinking disposition (Facione 1990a, 25; Bailin et al. 1999b: 294; Facione, Facione, & Giancarlo 2001; Paul & Elder 2006). In reaction to an allegedly exclusive emphasis on reason in critical thinking theory and pedagogy, Thayer-Bacon (2000) argues that intuition, imagination, and emotion have important roles to play in an adequate conception of critical thinking that she calls "constructive thinking". From her point of view, critical thinking requires trust not only in reason but also in intuition, imagination, and emotion.

Seeking the truth: If one does not care about the truth but is content to stick with one's initial bias on an issue, then one will not think critically about it. Seeking the truth is thus an initiating critical thinking disposition (Bailin et al. 1999b: 294; Facione, Facione, & Giancarlo 2001). A disposition to seek the truth is implicit in more specific critical thinking dispositions, such as trying to be well-informed, considering seriously points of view other than one's own, looking for alternatives, suspending judgment when the evidence is insufficient, and adopting a position when the evidence supporting it is sufficient.

Yksi aika olennainen juttu artikkelissa näyttäisi olevan, että mietitään aika paljon myös sitä, millainen ajattelu tai millainen mentaalinen toiminta ei ole kriittistä ajattelua. Tästä tiivistetysti:

Immediate acceptance of an idea that suggests itself as a solution to a problem (e.g., a possible explanation of an event or phenomenon, an action that seems likely to produce a desired result) is "uncritical thinking, the minimum of reflection"

On-going suspension of judgment in the light of doubt about a possible solution is not critical thinking.

Critique driven by a dogmatically held political or religious ideology is not critical thinking; thus Paulo Freire (1968 [1970]) is using the term (e.g., at 1970: 71, 81, 100, 146) in a more politically freighted sense that includes not only reflection but also revolutionary action against oppression.

Derivation of a conclusion from given data using an algorithm is not critical thinking.

Toi on varmaan aika paljon velkaa erityisesti Deweyn tämän käsitteen parissa tekemälle työlle. Vaikka en varsinaisesti lukenut artikkelia, jo tekstiä kopioidessa pisti silmään, että Freire oli mainittu poliittisen näkemysten yhteydessä ja eroteltu tätä niin, että kriittinen ajattelu on hänellä aika "poliittisesti lastattu" käsite verrattuna esimerkiksi Dewey'iin.

[-:)lauri]

Kiva aloitus.

Tästä olen aivan samaa mieltä: "kriittinen ajattelu, jonka puutteesta on nyt kyse, tarkoittaa kykyä kyseenalaistaa omat käsitykset".

Luulen, että kriittinen ajattelu ja toisaalta metakognitiivinen ajattelu ehkeivät ole aivan sama asia, mutten ole varma. Kriittiseen ajatteluun saatetaan kyllä tarvita metakognitiota, ja päinvastoin.

Kriittiseen ajatteluun kuuluu kyky tarkastella aktiivisesti ja tinkimättömästi omien uskomustensa perusteita, ja uskomuksia joko vahvistavaa tai heikentävää evidenssiä. Lisäksi jonkinlainen tieteellinen ja tutkiva ja kyseenalaistava asenne on tarpeen, niin ettei usko mitä tahansa väittämämää totena. Kriittiseen ajatteluun liittyy kyky nähdä kokonaisuus, eikä pelkkiä kokonaisuuden yksittäisiä osasia. Ja kyky ymmärtää eri kontekstien vaikutuksen tutkittavaan asiaan. Kriittiseen ajatteluun kuuluu kyky hankkia tarvittaessa lisätietoja, tehdä testejä, tehdä kysymyksiä ja analysoida vastauksia, ennen kuin luotettavia johtopäätöksiä voi tehdä.

(Pikaisen vilkaisun perusteella: https://plato.stanford.edu/entries/critical-thinking/ )

Kiitos ja olen kanssasi samaa mieltä, että metakognitiivinen ajattelu ei tavoita kriittisen ajattelun sisältöä ainakaan tyhjentävästi, mutta enempi yritin painottaa tuota omien käsitysten kyseenalaistamista, jota pidän kriittisen ajattelun onnistumisessa ensimmäisenä ja tärkeimpänä edellytyksenä. Ei metakognitiivinen ajattelu kyllä kai suoraan sitäkään tarkoita, että se saattoi olla muutenkin epäonnistunut termivalinta minulta. Kriittinen ajattelu sen sijaan edellyttää kyllä, kuten aivan oikein kaivamassasi määritelmässä listataan muitakin ajattelun taitoja kuin itsensä kyseenalaistamista, mutta koska niin usein varsinkin minun havaintojen perusteella sosiaalisessa mediassa rinnastetaan kyky kriittiseen ajatteluun kykyyn löytää opponentin mielipiteistä virheitä, eikä kykyyn löytää noita virheitä tuosta antamastaan kritiikistä, halusin ja edelleen haluaisin painottaa kriittisen ajattelun onnistumisessa ensisijaisena edellytyksenä kyseenalaistaa tuo oma kritiikki ts. omat käsitykset.

Interwebistä en vain löytänyt konseptia "omien käsitysten kyseenalaistaminen" -kokonaisudelle. Google tarjosi minulle lähinnä linkkejä, joissa tarjotaan apua heikkoon itsetuntoon Ainoa konsepti, jossa pikaisen hakuni perusteella mainittiin kyky kyseenalaistaa omat käsitykset oli juuri kriittinen ajattelu, mutta sen mainitseminen tuossa kohtaa viestiäni olisi olut kehäpäättelyä eikä se siten olisi lisännyt informaatiota asiasta. Sen vuoksi haluaisin löytää vain tuon itsensä kyseenalaistamisen kyvyn ainakin jostain toisesta yhteydestä tai vain itsenäisenä (ellei se sitten tosiaan juuri ole kriittisen ajattelun synonyymi?). Tosin koska metakognitiivinen ajattelu liippasi miestäni läheltä omien tietojen käsittelyä, laitoin sen avaukseeni kyytipojaksi. Mitä tästä opimme: kannattaisi käyttää aikaa käsitteiden tutkimiseen vain muutamien googlehaun sijaan, ennen kuin tyrkkää näkemyksensä eetteriin

[Melodious Oaf]

(Pikaisen vilkaisun perusteella: https://plato.stanford.edu/entries/critical-thinking/ )

No niin  Kertsi oli nimenomaan SEP:n artikkelin antia tässä jo avannutkin. Puusilmäinen kettu kuittaa 

[-:)lauri]

^
en ole vielä tutustunut sinun viestisi sisältöön. Tuskin haittaa ollenkaan, että kertsi on jo käyttänyt samaa lähdeaineistoa aiemmin. Asioiden perusteellinen käsittely yleensä edellyttää perusteellista käsittelyä, joten jos jossain lähdeaineistossa on sisältöä useampaan viestiin, kaikin mokomin

[Socrates]

Ei kai kriittinen ajattelu ole mikään tieteellisesti määritelty ajattelutapa, vaan vähitellen muotoutunut termi kuvaamaan ihmistä, jolle ei voi syöttää ihan mitä tahansa.

Se on kykyä sisäiseen monologiin, mutta kuten Karikko toteaa, ennen kaikkea kykyä kyseenalaistaa lähes kaikki olemassaoleva informaatio. Sikäli se on tavallaan salaliittoteoreetikkojen ajattelun kaltaista, mutta kehittyneempi versio siitä, koska kriittinen ajattelija ei juutu kupliin.

Kriittinen ajattelija on eräänlainen vastavirtaan kulkija, mutta se ei ole hänelle itsetarkoitus, vaan hän kykenee sisäisen monologinsa avulla myös irtautumaan siitä.

[-:)lauri]

Ei kai kriittinen ajattelu ole mikään tieteellisesti määritelty ajattelutapa, vaan vähitellen muotoutunut termi kuvaamaan ihmistä, jolle ei voi syöttää ihan mitä tahansa.

Se on kykyä sisäiseen monologiin, mutta kuten Karikko toteaa, ennen kaikkea kykyä kyseenalaistaa lähes kaikki olemassaoleva informaatio. Sikäli se on tavallaan salaliittoteoreetikkojen ajattelun kaltaista, mutta kehittyneempi versio siitä, koska kriittinen ajattelija ei juutu kupliin.

Kriittinen ajattelija on eräänlainen vastavirtaan kulkija, mutta se ei ole hänelle itsetarkoitus, vaan hän kykenee sisäisen monologinsa avulla myös irtautumaan siitä.

Ihan kelpoluonnehdinta kriittisestä ajattelusta.

[Melodious Oaf]

Munkin mielestä toi on hyvä ja selkeä kuvaus, mutta lässytän silti siitä jotain omaani

Olen kai useimmiten mieltänyt "kriittisen ajattelun" tarkoittavan suunnilleen samaa kuin ajattelun tarkkuus ja huolellisuus. Keskittyy tarpeeksi, ottaa tarvittavan informaation ensin kunnolla sisään ja sitten arvioi esimerkiksi sitä, seuraako jokin johtopäätös havainnoista tai millä muulla tavalla ne voisi selittää, ja niin pois päin.

Tollasen fokuksen ja tarkkuuden vastapainona mun mielestä hyvään ajatteluun ja myös ns. vastarannan ajatteluun kuuluu sellainen tietty rentous. Se auttaa monessa jutussa. Silloin on helpompi päästää irti, muuttaa kantaansa tarvittaessa — ja se toisaalta luo tilaa tietynlaiselle luovuudellekin ajattelussa. Ei liikaa rajaa itseään semmosella että ei näin voi tehdä ja ei tämä kuulu tähän tai ei tämä ole se mitä kysytään ja niin pois päin.

Perinteisesti kriittisen ajattelun sisään ei kai yleensä aseteta sellaista että pyrkii ymmärtämään toisten ihmisten lähtökohtia, mutta mun mielestä sekin on aika olennaista.
    En enää muista mistä tämä tulee, mutta liitän jostain syystä Martti Ahtisaareen ja hänen neuvottelukokemukseensa sellaisen tavan vastata johonkin, että jos tulisin sinun lähtökohdistasi, minäkin luultavasti näkisin asian noin.

Se ei ole sama asia kuin olla samaa mieltä, vaan tehdään ikään kuin tilaa sille että totta kai ihmiset näkee asiat eri tavalla, kun niiden taustat ja kokemukset on täysin eri.

Sitten on varmaan erikseen kaikenlaista muutakin. On lähdekritiikkiä ja vaikka sellaista että itsetuntemus tai itseymmärrys sekin vaikuttaa koko ajan tohon koko toimintaan, ja sen kehittäminen auttaa ehkä ymmärtämään omia lähtökohtia tms.

[MrKAT]

Valmis kääntämään takkiaan todisteiden edessä, nousemaan kuplastaan.
= Popperin hengessä sitä valmiutta kutsutaan falsifikationismiksi (falsifiability).
Tämä erottaa rationalistisen tieteen epätieteestä/salaliittoteorian kuplasta.

[Socrates]

Suomesta löytyy monta julkisuuden henkilöä, jonka voisi nimetä kriittiseksi ajattelijaksi. Ensimmäisenä tuli mieleen edesmennyt Leif Salmen. Hän oli toki voimakkaasti poliittisesti vasemmalle suuntautunut, mutta jotenkin en odota kriittiseltä ajattelijalta kaiken kattavaa puolueettomuutta.