Miten määrittelisit kriittisen ajattelun?

[Laika]

Muutama huomio edellisten jatkeeksi:

Se uskooko joku salaliitoteorioihin on melko epäselvä määre kriittiselle ajattelulle, koska jotkut salaliittoteorioista ovat tosia (maailma on, loppujen lopuksi, täynnään omaa kapeaa etuaan ajavia juonittelijoita). Se on ymmärrettävä tilastollisena määreenä: maailmankuvan rakentuminen salaliitoille pääsääntönä voi sen sijaan olla merkki kriittisen ajattelun puutteesta. Haluan kuitenkin tehdä selvän eron näiden kahden välillä, koska avauksesta voi muuten saada sen virheellisen kuvan, että dominantti narratiivi on sama asia kuin oikeellinen maailmankuva, kun itse asiassa dominantin narratiivin omaksuminen voi kieliä luovan ajattelun puutteesta, ja kun dominantti narratiivi voi myös olla tietoisen informaatiokampanjan (useammin kuitenkin laiskan ja toistelevan journalismin) tulosta massamedian aikakaudella.

Toinen huomio liittyy ajatusvirheeseen, että kriittisen ajattelun puuttumista tai jäykkää ajattelua voisi korvata määräämällä oikeasta tiedosta auktorisoidusti, niin kuin MrKat ansiottomasti yllä esittää. Käytännössä hän advokoi valtiopropagandan puolesta, mutta jos ongelma on kriittisen ajattelun puute, niin se avaa yhtälailla oven virheelliselle tiedolle ilman että virheellisen tiedon levittäjä sitä tajuaa muutenkaan. Ajattelussaan kritiikitön uskoo yhtä vahvasti, ellei vahvemminkin, olevansa oikealla asialla kuin kriittisempi ajattelija -emotionaalisesti näillä ei ole eroa.

Jos ihmiset ovat kritiikittömiä internaalisessa ajattelussaan, ei ulkoinen propaganda heitä siltä pelasta. Sen sijaan sensuuri voi tehdä karhunpalveluksen niille, jotka muuten voisivat tulla oikeaan johtopäätökseen vapaan tiedonkulun vallitessa, koska heiltä on evätty pääsy kriittiseen tietoainekseen ('swing voters'), tai heidän informaatioympäristöään on ulkopuolelta manipuloitu heidän siitä tietämättään.

Iso osa myös 'tieteellisen tiedon' ja 'tieteellisen ajattelun' puolesta puhuvista on kyvyttömiä kriittiseen ajatteluun. Puhuessaan tieteellisestä tiedosta he yleensä tarkoittavat dominanttia narratiivia, mutta eivät pysty koskaan itsenäisesti tekemään eroa noiden kahden välillä.

[MrKAT]

En oikein näe, miksi jollekin rokotedenialistille pitäisi väkisin syöttää jotain THL:ää tai muuta.

Ei tässä THL väkisinsyöttö ole pääpointti vaan kriittisen ajattelun opetus/herätys.

Millaiset onnistumisen edellytykset oletat itselläsi olevan?

Erittäin monitahoinen hankala kysymys. Itse ei voi arvioida mitä toisten päissä tapahtuu. Tutkimusten mukaan kovien denialistien päitä ei käännytetä netissä tai faktoilla ylhäältäpäin, ehkä henk. koht. keskusteluilla tuttujen ja luotettujen kanssa on toivoa enempi.

  Aamusella tapasin tutun persupoliitikon työhommissa ja eikös hän nostanut itse pian pintaan ilmastodenialismin poikasta "50-luvulla oli yhtä kuuma (tai kuumempi) elokuu kuin nyt .. väittävät ilmastonmuutokseksi...".
Minä väitin että tämä on kuumempi (koska Heinolassa ja sitten Porissa syntyi lämpöennätykset). Myönsin että pelkän Suomen sään perusteella on tietysti vaikeata päätellä onko just ilmastonmuutosta takana.
  MUTTA. Sitten nostin tämän lämpöaallon syyksi Euroopan hirmuhelteet ja kuivuudet. Yksi vuosi kuivin 500 vuoteen vois olla sattumaa mutta että kaksi vuotta lähes peräkkäin 2018 ja 2022 on muuta kuin sattumaa.
Hän vaikeni ja lähti poies. Mitä minun on tästä pääteltävä? Vaikeniko hän koska tajusi kritiikittömyytensä vai sen takia että kohtasi vahvemman jääräpään.
Ehkä molemmille tuli ajatusta että onkohan omat lähteet luotettavia tai kertonut kaikkea. Avarruimmeko kriittisemmiksi?* Vai asemoiduimmeko jääräpäisemmiksi?
  Eli jos keskustelu auttaa tekemään kriittisemmäksi ajattelijaksi niin tämäkin foorumi osallistujineen tekee.

*Esim. äsken text-tv:stä näin sitten että mittaushistoria olisikin ulottunut vain vuoteen 1959. Joten on mahdollista että joku elokuu 50-luvulla on Suomessa sittenkin ollut kuumempi kuin nyt. Mutta toisaalta kasvihuoneilmiön kiihtyminen by ihmisen päästöt jylläsi jo silloin...

[Karikko]

En oikein näe, miksi jollekin rokotedenialistille pitäisi väkisin syöttää jotain THL:ää tai muuta.

Ei tässä THL väkisinsyöttö ole pääpointti vaan kriittisen ajattelun opetus/herätys.

Millaiset onnistumisen edellytykset oletat itselläsi olevan?

Erittäin monitahoinen hankala kysymys. Itse ei voi arvioida mitä toisten päissä tapahtuu. Tutkimusten mukaan kovien denialistien päitä ei käännytetä netissä tai faktoilla ylhäältäpäin, ehkä henk. koht. keskusteluilla tuttujen ja luotettujen kanssa on toivoa enempi.

Kriittinen ajattelu ei kohdistu toisten väitteisiin, vaan siihen kokonaisuuteen josta omakin ajattelu saa sisältönsä, eli itsessä on sen "salaisuus.

Mitään sinänsä ei pidä ottaa annettuna, tai totuutena.  Väärässä olijoiden määrä ei kerro siitä mitä pitäisi pitää oleellisena tietona.  Poliittisesti määrä kyllä syrjäyttää laadun.


Mitään erikoisen kriittistä ei ole siinä mitä toisten sanomisissa arvostellaan- omaa ajatteluaan voi kohentaa, ei toisten väitteiden kumoaminen kerro siitä mitään-

[-:)lauri]

Meillä ihmisillä on käytössämme kaksi loogista päättelyn tapaa; matemaattinen logiikka ja logiikka. Vaikka matematiikan logiikka on johdettu logiikan premisseistä, se ei ole aina sama asia kuin logiikka. Logiikkaa ei puolestaan ole johdettu, vaan se johtuu kakkostyypin virheistä sekä mahdollisista kakkostyypin virheistä [1]. Logiikka onnistuu anekdoottisen tiedon kohdalla syy- ja seuraussuhteiden ymmärtämisessä usein hyvin, mutta heikosti tilastollisten tulosten syy- ja seuraussuhteiden ymmärtämisessä. Matematiikalla pystytään tuottamaan tilastollisesti pätevää tietoa, mutta tarjoaa vain niukalti jos ollenkaan ymmärrettävissä olevaa tietoa asioiden syy- ja seuraussuhteista. Matematiikka tuottaa toisinaan intuitiivisia vääriä johtopäätöksiä kun taas logiikka virheitä, jotka johtuvat vääristä intuitiivisista lähtökohdista.

***************************************
[1] kakkostyypin virheistä: https://www.scientificamerican.com/article/patternicity-finding-meaningful-patterns/

Nykyajan tieteissä esimerkiksi pyritään käyttämään mahdollisuuksien mukaan matemaattista logiikkaa, jotta ei tuotettaisi vääriä lähtökohtia. Kuvailevissa tutkimuksissa tämä ei tietenkään ole mahdollista, mutta niitäkin tarvitaan jonkun ilmiön määrittelemiseksi. Sen lisäksi kaikki ilmiöt eivät ole luonteeltaan kvantitatiivisia vaan vain kuvailtavia.

Jos vakioidaan ihmisten älykkyys ja ihmisten pohjatiedot ja nämä kaksi loogista järjestelmää (looginen ja matemaattislooginen) ovat ainoat käsillämme olevat keinot järkeillä uutta tietoa, seuraa tästä nähdäkseni kaksi edellytystä, joiden nojalla idealla on parhaat mahdollisuudet olla myös aidosti uusi:

• Se voi olla intuitiivisesti looginen vain jos se tehdään ilmiöstä, jota kukaan muu ei ole aiemmin nähnyt.
• Jos kuitenkin on nähnyt, sen on oltava intuitiivisesti epälooginen, joka kuitenkin pitää paikkansa.

Muussa tapauksessa joku muu on todennäköisesti oivaltanut sen jo sinua aiemmin.

Tosin kunkin ihmisen elämänkokemus on yksilöllinen. Kun havaintomme maailmasta on puhtaiden aistikokemusten sijaan niiden, muistamiemme asioiden ja tarkkaavaisuutemme pisteen sekamuoto, kukaan muu ei ole nähnyt maailmaa millään hetkellä ainakaan tismalleen samalla tavalla kuin sinä. Sinunkin intuitiivisesti looginen ideasi on todennäköisesti jonkun toisen mielestä intuitiivisesti epälooginen. Silloin tällöin ideasi voi kuitenkin olla myös ainut oikea kuva maailmasta, jota kukaan muu ei ole tullut vielä ajatelleeksi.

Syy sille, että mahdolliset aidosti uudet ideat jäävät nekin ääneen lausumatta, on nähdäkseni kyvyttömyys kohdata oman erehtyväisyyden seuraukset. Normaalissa elämässä tämä voi toki olla ihan viisas strategia tai ainakin se usein on se pienimmän riesan tie, mutta internetin anonyymeillä foorumeilla ainoa este ainutlaatuisten ideoiden puutteeseen on usein kukin ihan itse.

[-:)lauri]

Ehkäpä nykyiset päättelyjärjestelmät (looginen ja matemaattislooginen) ajattelun ainakaan ainoana järkeilymenetelmänä eivät voi tuottaa kaikkia mahdollisia ideoita. Kukaan ei kai tätä tiedä, mutta idealistina taipumukseni on ajatella, että käytämme vielä vanhaa aritmetiikkaa ja että seuraavan kehitysasteen sivilisaatiolla on käytössään seuraavan kehitysasteen aritmetiikka.

Ajattelu on kuitenkin luova prosessi, jonka sivutuote voi olla aidosti ainutlaatuinen idea ihan siitä riippumatta, onko sen syntymiseksi päätelty yhtään mitään.

[Hiha]

Jos vakioidaan ihmisten älykkyys ja ihmisten pohjatiedot ja nämä kaksi loogista järjestelmää (looginen ja matemaattislooginen) ovat ainoat käsillämme olevat keinot järkeillä uutta tietoa, seuraa tästä nähdäkseni kaksi edellytystä, joiden nojalla idealla on parhaat mahdollisuudet olla myös aidosti uusi:

• Se voi olla intuitiivisesti looginen vain jos se tehdään ilmiöstä, jota kukaan muu ei ole aiemmin nähnyt.
• Jos kuitenkin on nähnyt, sen on oltava intuitiivisesti epälooginen, joka kuitenkin pitää paikkansa.

Muussa tapauksessa joku muu on todennäköisesti oivaltanut sen jo sinua aiemmin.

En tiedä kuinka isoa ideaa tässä haetaan. Mutta tuntuu, että yksi syy miksi idea usein vaatii oivaltamista on asiantilojen monimutkaisuus ja hämäävyys. Sekamelskasta ei ole helppo poimia mitkä asiat "tietenkin" kuuluvat yhteen ja miten ne toisiinsa vaikuttavat.

[-:)lauri]

Jos vakioidaan ihmisten älykkyys ja ihmisten pohjatiedot ja nämä kaksi loogista järjestelmää (looginen ja matemaattislooginen) ovat ainoat käsillämme olevat keinot järkeillä uutta tietoa, seuraa tästä nähdäkseni kaksi edellytystä, joiden nojalla idealla on parhaat mahdollisuudet olla myös aidosti uusi:

• Se voi olla intuitiivisesti looginen vain jos se tehdään ilmiöstä, jota kukaan muu ei ole aiemmin nähnyt.
• Jos kuitenkin on nähnyt, sen on oltava intuitiivisesti epälooginen, joka kuitenkin pitää paikkansa.

Muussa tapauksessa joku muu on todennäköisesti oivaltanut sen jo sinua aiemmin.

En tiedä kuinka isoa ideaa tässä haetaan.

[Karikko]

Jos vakioidaan ihmisten älykkyys ja ihmisten pohjatiedot ja nämä kaksi loogista järjestelmää (looginen ja matemaattislooginen) ovat ainoat käsillämme olevat keinot järkeillä uutta tietoa, seuraa tästä nähdäkseni kaksi edellytystä, joiden nojalla idealla on parhaat mahdollisuudet olla myös aidosti uusi:

• Se voi olla intuitiivisesti looginen vain jos se tehdään ilmiöstä, jota kukaan muu ei ole aiemmin nähnyt.
• Jos kuitenkin on nähnyt, sen on oltava intuitiivisesti epälooginen, joka kuitenkin pitää paikkansa.

Muussa tapauksessa joku muu on todennäköisesti oivaltanut sen jo sinua aiemmin.

En tiedä kuinka isoa ideaa tässä haetaan. Mutta tuntuu, että yksi syy miksi idea usein vaatii oivaltamista on asiantilojen monimutkaisuus ja hämäävyys. Sekamelskasta ei ole helppo poimia mitkä asiat "tietenkin" kuuluvat yhteen ja miten ne toisiinsa vaikuttavat.

Jos pitää valita, niin ensin ajatellaan asioiden kaikkia puolia ja päätellään loogisesti mikä voisi toimia ja olla lähinnä oleellista- ja sitten valitaan "tunteen perusteella, eli tunnetilaan voidaan ehkä hieman vaikuttaa.

[-:)lauri]

Nietzschellä on eräs erittäin vaikuttava aforismi Iloisessa Tieteessä (112 - "Syy ja vaikutus"), joka aika hyvin kuvastaa omaa asennettani. Tiivistetysti siinä sanotaan, että maailma ei koostu matematiikasta (viivoista, pisteistä jne), matematiikka on ihmisen psykologiaa. Kun tutkimme maailmaa matematiikan keinoin, tutkimme omaa kognitiotamme, emme maailmaa sellaisenaan. Tämähän on kantilaisempaa kuin Kant itse. Muistaakseni Nietzsche kuitenkin inhosi Kantia, kuten kaikkia muitakin.

Ostan ajatuksen. Yritän jatkossa ajatella matematiikkaa kohdatessani, että "ainakin asia on psykologisesti perusteltu" 

Olen pikkuhiljaa alkanut oivaltamaan Nietzschen nihilismiä ks. alla.

Syy sille, että mahdolliset aidosti uudet ideat jäävät nekin ääneen lausumatta, on nähdäkseni kyvyttömyys kohdata oman erehtyväisyyden seuraukset. Normaalissa elämässä tämä voi toki olla ihan viisas strategia tai ainakin se usein on se pienimmän riesan tie, mutta internetin anonyymeillä foorumeilla ainoa este ainutlaatuisten ideoiden puutteeseen on usein kukin ihan itse.

Eli vaikka konsensuksellekin on varmasti paikka ja aika, konsensushakuisuus itsetarkoituksena, on uusille ideoille kuitenkin myrkkyä.