En usko, että Toope omasta mielestään on tiedevastainen.
En usko, että sinäkään omasta mielestäsi olet, kuten eivät omasta mielestään ole monet muutkaan tällä foorumilla kirjoittavat.
En mä varmaan omasta mielestäni olekaan tiedevastainen, mutta ehkä vähemmän tiedemyönteinen kuin Hömppä, a4 tai... ehkä joku muukin täällä.
Mulla on jotain omaa kokemusta siitä, miten vaikeaa se on yrittää tehdä jotakin järkevää tieteellistä tutkimusta. Se prosessi siitä, kun joku alkaa kiinnostaa tai huomaa että hei, tässähän saattaa olla jotain mielenkiintoista. Tosi pitkäänkin voi kypsytellä jotakin omaa käsitystä tai ymmärrystä jostakin, se voi olla hurmaava ja omasta mielestä vakuuttava ja niin pois päin. Vaikeaa siinä on lähinnä se, miten toisaalta antaa tilaa ja siimaa omalle uteliaisuudelle ja innostukselle, ja sitten taistella sitä vastaan todella tiukasti varsinaisen tutkimuksen tekemisen yhteydessä. Silloin lopputulos on esittää jotakin melko konkreettista ja kuivaa löydöstä, kun oikeasti olisi halunnut esittää sen huumaavan vision ja jotain tosi hienoa
Se on vähän sellaista, että totta kai siihen toisaalta suhtautuu vakavasti ja on hirveä halu selvittää asioita ja keksiä ratkaisuja ja uusia juttuja. Ei sitä varmaan täysin ilman jotakin tällaista motivaatiota voi tehdä. Mutta se onnistuu aivan saatanan harvoin ja onnistumisten taustalle tarvitaan hirveä määrä graindausta ja epäonnistumista. Ja tavallaan tällaiseen pitää osata suhtautua myös kevyemmin. Jos koko ajan tekee täysin tosikkoasenteella, aika harvalla pää ja ruumis sellaista kestää. Pikemminkin oikeastaan siellä pohjalla on vain sellainen halu käyttää aikaansa tietyn tyyppisten asioiden parissa, niistä puhumiseen ja niiden kanssa jatkuvasti ihmettelyyn, epäonnistumiseen ja ehkä joskus välillä onnistumiseen.
Tuskin kenelläkään on sellaista ultimaattista bullshit-detectoria tieteellisen tutkimuksen suhteen. Mutta se nyt ei ole ainoa juttu muutenkaan, mitä niiden läpi kahlaamisessa tarvitaan. Jos luet jotain yksittäistä paperia, ehkä sieltä löytyy joku kiinnostava näkökulma tai jotain on tehty tosi hyvin. Jos tällaista ei osaa hakea ja nähdä, silloin jää aika paljon saamatta ja primary researchin lukeminen ei ehkä ole sellaisen ihmisen juttu. Vaikka jotain on tehty hyvin, ehkä jotain ei olla kyseenalaistettu hirveästi -- ja monesti sellainen "vetävän" tutkimuksen kirjoittaminen vaatii sellaista hallittua yksinkertaistamista ja kyseenalaistamisen rajoittamista.
Lingvistiikassa hyvä esimerkki tällaisesta on
Sali Tagliamonte. Hän on syystä ihan arvostettu tekijä ja julkaisee paljon artikkeleja, mutta hän on toisaalta löytänyt metodeja ja tapoja tutkia niin, että saadaan jotakin kiinnostavaa ulos ja ei vedetä metodologista tiukkuutta ja kyseenalaistamista aivan tappiin.
En tiedä miksi sun mielestä on jotenkin valaisevaa mulle kertoa, miten paljon on kaikkea paskaa ja nollatutkimusta ja niin pois päin
Sun pitäis kohdentaa tää nyt silleen, että oliko esimerkiksi ne tutkimuset, jota mä sulle viimeksi linkkasin, tällaista nollatutkimusta tai paskaa -- ja sitten voidaan keskustella siitä, millä perusteella kukin tällaista arvioi.
Sanotaan nyt tähän vielä sellainen näkökulma, että kun Aave kertoo meille jostakin asioista ja pyydetään lähteitä, niin häneltä on kyllä tullut aivan kakkapyllyosaston nimenomaan omaan visioon haettuja yksittäisiä tutkimuksia. Mä taas luin viimeksi psykopatiasta nimenomaan useita koontitutkimuksia ja tutkimuskatsauksia ja pikku hiljaa hyvien peruslähteiden löytyessä parempaa tutkimusta. Loppujen lopulta se tutkimusten lukeminen ei edes ollut parasta tai järkevintä mitä siihen perehtyäkseen olis voinut tehdä, mutta eipä ne paremmat ideat tässäkään ainakaan Aaveelta tulleet
Se on mun mielestä mielenkiintoista, että Aave harvoin missään pystyy kertomaan, että en nyt jaksa tai osaa tätä asiaa selittää, mutta lue tämä ja tämä jos kiinnostaa. Sehän on aivan saatanan nopea homma, eikä sellainen ole vaikeaa.
Sitten ne on suurin piirtein jotain lehtijuttuja tai elokuvasuosituksia, mikä on hyvä asia ja hienoa, mutta on siinä ehkä joku epäsuhta siihen nähden, miten Aave jatkuvasti vihjailee olevansa vähän siinä ja tässä vielä paljon kovempi luu kuin kukaan edes aavistaa.
Esimerkiksi kun täällä puhuttiin taannoin semantiikasta, niin linkkaamastani Crusen kirjasta saa parempia käsitteenmäärittelyjä ja kuvauksia ilmiöistä ja lähteitä ja taksonomisia jäsennyksiä kuin minä pystyn lonkalta antamaan. Ehkä se ei ole ihan hirveän helppo kirja, mutta ei se myöskään ole mitään rakettitiedettä tai täysin abstraktia tykitystä, vaan kyllä se on periaatteessa tehty eräänlaiseksi käsikirjaksi ja ehkä useammankin yliopistokurssin kattavaksi perusteokseksi.
Jos Aaveella on joku vankka tausta jossakin, miksei sitä voi tuoda esiin ja kertoa niitä asioita?
Jos Aave taas on ollut jollain parilla luennolla ja yksityisesti asioihin perehtynyt, eihän siinä ole mitään hävettävää, ja mieluummin soisi, että sitäkin osaamista ja asiantuntemusta vaan tuotaisiin avoimesti ja enemmän esiin.
