Satu.
Olipa kerran eräs ilkeä ja rasistinen white power sika, Venäjän Penni nimeltään, lyhyemmin Z, niin kuin zetelin osa. Hän oli koko ikänsä taistellut punaisia ja ruskeita sikoja vastaan, kirjoitellen nuoruudessaan tulikivenkatkuisia solvaavia kirjoituksia punaisista sioista omatuottamiinsa lehtisiin. Hänen mielestään valkoiset siat ovat paljon parempia kuin punaiset, koska valkoiset siat omistivat yhteiskunnan ja riistivät punaisia ja köyhiä sikoja, mikä oli ihan oikein, mitäs antoivat riistää. Ja valkoinen terrorikin oli sitä parempaa terroria kuin punainen terrori, olihan se paljon terrorisoivampaa, tehokkaampaa ja tuhoavampaa. Ruskeista sioista tuonnempana.
Hän kirjoitti sittemmin nettiin pitkiä pohdiskeluita myös valkoisten sikojen etevämmyydestä ruskeisiin sikoihin nähden, ja kristittyjenkin sikojen paremmuudesta muihin sikoihin. Näitä samoja teesejä hän työnsi nettiin yhä uudestaan ja uudestaan, kuin olisi jokin rikkinäinen papukaija. Kaikkein parhaimpana hän piti lestasikoja, koska nämä lisääntyivät kuin kanit ja olivat niin omahyväisiä uskossaan, että vain heidän oma seurakuntansa on ainoa tie taivaaseen, ja heidän harjoittamansa henkinen väkivalta ja naisten alistaminen puhutteli Z:n kieroutunutta oikeustajua.
Punaisia sikoja ja köyhiä ja eritoten köyhien sikojen syyläisiä porsaita ja näiden (Z:n mielestä) kelvottomia vanhempia hän pilkkasi kirjoituksissaan halventavasti ja sääliä tuntematta. Tilaisuuden tullen Z pureskeli köyhien ja punaisten porsaiden ja täysikasvuistenkin kurkun poikki ja luut rikki terävillä sianhampaillaan. Jos uskalsi. Enimmäkseen hän kyllä keskittyi piilovihamielisyyteen ja vihjailuun, koska ei uskaltanut ottaa vastuuta sanoistaan tai mielipiteistään, edes syyläisiä köyhiä pikkuporsaita kohtaan. Puhumattakaan teoistaan.
Ruskeita sikoja kohtaan hän tunsi leppymätöntä vihaa, ja yritti sikatieteellisin ja sikatunteellisin menetelmin ja sikalogiikallaan osoittaa ruskeat siat sekä paljon paritteleviksi että tyhmiksi, verrattuna paljon paritteleviin ja tyhmiin valkoisiin sikoihin. Erityisesti ruskeiden sikojen hyvää menestystä emakoiden keskuudesta hän salaa kadehti syvästi, ja myös heidän mieskuntoaan, eiku anteeksi, karjukuntoaan. Itse hän ei juurikaan päässyt parittelemaan, eikä olisi sitä iloa kenellekään muullekaan suonut.
Itse hän ei ollut jostain syystä juurikaan kokenut rakkautta, varsinkaan lihallista rakkautta. Ehkei vaan kunto riittänyt, joten pettymyksiltä ja itsetunnon kolhuilta välttyäkseen, hän omasta sikolätistään käsin tyytyi vain palvomaan kaukaa puhtaamman näköisiä neitsyiksi olettamiaan emakoita. Mitä nyt muutaman valokuvan nappasi salaa, tirkistelyreissullaan, joita oli todella useita. Mutta hänen kiinnostuksensa oli muutenkin lähinnä teoreettista, hän ei edes todella ollut kiinnostunut tekemään lähempää tuttavuutta minkään sortin emakoihin, ja peitti tämän tiedon itseltään, haikaillessaan tavoittamattomien neitseellisten enkelimäisten emakkojen eli mahdottomien kohteiden perään. Miksi? Se selvinnee seuraavasta kappaleesta.
Ruskeisiin karjuihin palataksemme, hän toistuvasti palasi kirjoituksissaan ruskeiden sikojen seksielämään, johon hän kehitti pakkomielteen. Saattaa olla, että salaa itseltäänkin, hän himoitsi ruskeita sikakarjuja, niin kuin monet natsiesikuvansa. (toim. huom. Oliko pakkomielle poliisisikoihinkin samasta syystä johtuva?)
Himo ja kateus sekoittuivat hänen mielessään murhanhimoon ja rasistisiin ideoihin, joita hän ammensi somekuplansa viemäreistä, niin että lopulta hänen päänsä oli aivan pyörällä, eikä hän tiennyt mitä oikein halusi. Mieluiten hän olisi sekä paritellut ruskeiden karjujen kanssa, että murhannut ne parittelun aikana tai jälkeen, hävittääkseen todisteet häpeällisenä ja syntisenä pitämästään käytöksestään. Yleensä hän ei kyllä uskaltanut kumpaakaan. Kunnes hän lopulta keksi tehdä valkoisesta lakanasta piippahattuisen kaavun, jossa oli silmänreiät näkemistä varten. Sillä lailla häntä ei tunnistettu, kun hän alkoi hyökkäillä Itäkeskuksessa iltaisin paikalla olevien vääräuskoisten ja/tai ruskeiden karjujen kimppuun, ja aseella uhaten raiskasi ne, ja sitten murhasi heidät. Ja lopuksi hirtti ne lähimpään lyhtypylvääseen.
Hänen urakkansa ja elämäntehtävänsä olisi ollut helpompi, jos hänellä olisi ollut kokonainen valkovalta-sikalauma suojanaan, mutta hän ei osannut ystävystyä toisten valkovalta-sikojen kanssa, tai oikein kenenkään kanssa, ja joutui alvariinsa riitoihin kaikkien muiden kanssa etenkin piilovittuilunsa takia, joten hänen piti suoriutua yksikseen. Harmittavasti ziljoona ajokilometriä tämänkin huvituksensa tiimoilta tulivat kalliiksi, mutta a hog’s gotta do what a hog’s gotta do, vai mites se sanonta menee.
Eräänä yönä joku tunnisti hänet, kun hän oli jälleen tekemässä tihutöitään, ja ilmiantoi hänet poliisisioille. Veikkaisin, että hänet kavalsi poikkeuksellisen pitkät laihat raajansa, varsinkin takasorkat, jotka eivät mahtuneet minkään kaavun alle kunnolla. Z:n kauhuksi poliisisiat ensin huvittelivat (lisää tähän oma lempifantasiasi) ja koskemalla Z:ää sieltä täältä, mutta lopuksi melkein armahtivat hänet, ja antoivat elää surkean elämänsä loppuun rauhassa, mutta vailla mitään mahdollisuutta jatkaa tihutöitään (jääköön lukijan mielikuvituksen varaan, millä he sen estivät). Kun Z:sta lopulta aika jätti, he syöttivät Z:n kastemadoille, koska lihat haisivat niin pahalle natsille, etteivät ne kelvanneet muille eläimille murkinaksi.
Henkisenä perintönään Z jätti jälkeensä kokoelman sikarasistisia ja sikaäärioikeistolaisia ja jopa valkoiselle sikarodulle, sikanatseille ja sikalahtareillekin ja sikalapualaisille niin häpeällisiä ja noloja kirjoituksia, että ne tuhottiin vähin äänin, ja hän vaipui unholaan tuota pikaa.
Emme kaipaa moista valkoisen rodun tai valkoisen Suomen puolustajaa. Tippaakaan.
Sen pituinen se.
-------------
Tämä oli sitten satu. Jos tunnistit tästä itsesi, olet täsmälleen sellainen, kuin millaiseksi Z on kuvattu. Nih.
(Idea tähän satuun on saatu Kopekilta, mitä tulee rasistisikaan, ja myös tämän sadun pääpointti on lainattu Kopekilta, joka esitti, että jos joku tunnistaa itsensä ritarisadusta, on sellainen, kuin mitä ritarisatu kuvasi.)
