Asiatopelius

[-:)lauri]

1. Ovatko asiat mielestäsi sitä, miltä ne näyttävät olevan vai voivatko asiat olla jotain muuta kuin miltä ne näyttävät olevan?

2. Näetkö sinä asioiden olemisen samalla tavalla kuin kansa ne näkevät?

3. Jos asiat voivat mielestäsi olla jotain muutakin kuin miltä ne näyttävät olevan, ovatko ne mielestäsi yleensä niin vähän jotain muuta, että kannattaisi suhtautua asioihin sellaisina kuin miltä ne näyttävät olevan?

4. Jos asiat voivat mielestäsi olla jotain muutakin kuin miltä ne näyttävät olevan, millä logiikalla erotat tuon asioiden olemisen subjektiivisesta kuvitelmasta / salaliittoteoriasta. Eli olettaen, että keskustelukumppanisi olisi rationaalinen, miten vakuuttelisit hänet siitä, että asianlaita, joka näyttää olevan x onkin todellisuudessa y niin, ettei hän ajattele sinun tarvitsevan foliohattua?

5. Mitä yhtäläisyyksiä ja/tai eroavaisuuksia ylipäätään näistä kahdesta konseptista "se miltä asiat näyttävät olevan" ja "mitä asiat ovat" mielestäsi on?

6. Jokerina pohjalla, löytyisikö omaa mielenkiintoista pohdinta siitä, mitä asiat ovat (tämä kiinnostaa erityisesti allekirjoittanutta, varsinkin jos oletan yllä asioista vääriä asioita)?

[Melodious Oaf]

4. Jos asiat voivat mielestäsi olla jotain muutakin kuin miltä ne näyttävät olevan, millä logiikalla erotat tuon asioiden olemisen subjektiivisesta kuvitelmasta / salaliittoteoriasta. Eli olettaen, että keskustelukumppanisi olisi rationaalinen, miten vakuuttelisit hänet siitä, että asianlaita, joka näyttää olevan x onkin todellisuudessa y niin, ettei hän ajattele sinun tarvitsevan foliohattua?

Joskus tai jopa monesti kun tekee omassa elämässään ratkaisuja ja valintoja, on hyvä suhtautua niihin sillä tavalla, että minä nyt vain ratkaisen tämän asian, eikä tähän sisälly edes mitään pyrkimystä ymmärtää tätä syvällisesti tai perin pohjin.

Silloin teet jonkin valinnan tai ratkaisun ja siirryt Timo Jutilan termein "eteenpäin". Usein valintaa voi myöhemmin korjata, joskus ei.

En jaksa nyt keksiä tästä havainnollistavia esimerkkejä, mutta sehän voi olla ihan mikä vain ratkaisu tai valinta.

"Asia" on viime aikoina tullut mulle sellaiseksi rankasti ylikäytetyksi sanaksi, koska se sopii niin moneen yhteyteen:

"Mikä tässä on se ratkaistava asia?"
"Mitä asiaa sinulla on?"
"Keskitytään vain asioihin asioina"

Jatkuvasti tota ylikäyttämällä voi varmasti kehittää itselleen jonkin sokean pisteen. Mutta raja siinä, milloin joku käsite on hyödyllinen, valaiseva tms. ja milloin se sokaisee, on aika häilyvä.

Mulla ei ole nyt heittää tähän mitään timanttista määritelmää muuta kuin silleen pitemmin miettimättä se, että usein englannissa käytetään sanaa "thing" vähän vastaavalla tavalla -- ja sitten taas "asia" ei ollenkaan vastaa englannin sanaa "thing", koska se viittaa myös puheen sisältöön tai jopa johonkin siellä sisällön takana, mistä nyt tosiasiassa puhutaan.

Englanniksi ja lingvistiikassa tota asiaa käsitellään silleen että on joku merkitys, ja sitten on se, mitä joku varsinaisesti sanoo. Merkitys rakennetaan tulkitsemalla sitä, mikä joku varsinaisesti sanoo, ja se "mitä joku varsinaisesti sanoo" vaatii huomattavan määrän intuitiivista ja esiteoreettista ymmärrystä eikä sitä oikeastaan voi määritellä pelkästään teoreettisesti.

Toisaalta ne on ihan vain ne sanat, mutta ei sitten kuitenkaan pelkästään ne:

Kuvitellaan että joku sanoo "He was caught in the grip of a vice"

Kuka tahansa ymmärtää mitä se sanoo ja mitä ne englannin sanoina tarkoittaa. Mutta ilman tilannetta ja asiayhteyttä on täysin mahdoton varmuudella sanoa, mikä siinä on se asia tai viesti, jota halutaan välittää.

On olemassa helvetin iso joukko mahdollisia tulkintoja, ja jos niitä nyt haluais jotenkin ryhmitellä, niin mä ehkä lähtisin tämmösellä erittelyllä sitä tekemään (itse asiassa tää koko esimerkki on pöllitty Paul Gricen esseestä Logic and Conversation mutta Grice esittää vain kaksi vaihtoehtoa [pahe/ruuvipenkki]):

1. Puhe on siitä, että on joku fyysinen jotain ruuvipenkkiä enemmän vähemmän muistuttava juttu, johon henkilö on jäänyt kiinni. Siis on jäänyt puristuksiin, ja tilanteesta voi päätellä, mikä se sitten on mitä toi nyt kuvaa.

2. Merkitys on kuvainnollinen ja kuvainnollisen merkityksen lähde on joku ruuvipenkin tyyppinen kuva puristuksiin jäämisestä.

3. Puhe on konkreettisesta paheesta ja henkilöllä on vaikeuksia päästää siitä eroon tai se teettää hänelle hankaluuksia. Se mistä paheesta puhutaan on pääteltävä asiayhteydestä ja taustatiedoista.

4. Merkitys on kuvainnollinen ja kuvainnollisen merkityksen "kuva" perustuu johonkin ajatukseen paheen kanssa kamppailusta. Tää nyt on kaikista epätodennäköisin mutta se on kai periaatteessa mahdollinen


Niin siis... tällä tavalla taustoitettuna "asia" tavoittelee nyt jotain toisaalta hyvin konkreettista ja todellista mutta joka on kuitenkin noin monen mutkan takana.

Sanat + oikea asiayhteys + tulkinta = asia.

Ja tässä voidaan mennä monkään niin että on kyllä tulkinta tai jotakin muuta, mutta ei tavoiteta sitä itse asiaa siellä taustalla