Persoonallisuudesta yleisemmin

[Melodious Oaf]

Persoonallisuus on ihmisen toimintojen ja piirteiden dynaaminen kokonaisuus. Sitä voidaan kuvata ainakin neljällä tasolla, joita ovat persoonallisuuden piirteet (esimerkiksi temperamentti), luonteenomaiset sopeutumiskeinot, minuuden kokeminen (kuten identiteetti) ja vuorovaikutussuhteiden dynamiikka.

Piirreominaisuuksien muodostuminen alkaa lapsuudessa ja jatkuu aikuisenakin. Tästä huolimatta jo lapsilla ja myöhemmin aikuisilla on havaittavissa suhteellisen pysyviä luonteenpiirteitä tai temperamenttipiirteitä. Tällaisia voivat olla esimerkiksi aggressiivinen reagointitapa tai korostunut passiivisuus ja riippuvuus.

Temperamentti ja luonteenpiireet dimensioina

Dimensionaalisessa arvioinnissa henkilön persoonallisuuden eri piirteitä käsitellään jatkumona jota voidaan arvioida kvantitatiivisesti. Näitä arviointitapoja ja niihin liittyviä malleja on useita.

Temperament and Character Inventory

Tämä on Robert Cloningerin yhdessä kollegoidensa kanssa kehittämä malli. Siitä löytyy netistä ja kirjastoista vaikka miten paljon tavaraa. Jonkinlaiseen alkuun pääsee ehkä helpoiten Wikipedian kautta. Siellä on sama teksti kuin Psychology Wikissä: Wikipedia: Temperement and Character Inventory

Cloningerin kehittämä persoonallisuuden temperemanttimalli on yksi esimerkki dimensionaalisesta arviointitavasta. Siinä käyttäytymistä ja persoonallisuutta arvioidaan seitsemällä dimensiolla, joista neljä kuvaa persoonallisuuden biologisena perustana olevaa temperamenttia ja kolme taas ovat luonteenpiirteitä, jotka heijastavat kehitysympäristön ja kokemusten vaikutuksia.

Temperamentin osia ovat tässä mallissa

• ärsykehakuisuus,
• vahvistamisen ja palkitsemisen tarve,
• turvallisuushakuisuus sekä
• sinnikkyys ja itsepintaisuus.

Kehitysympäristöön ja kokemuksiin liittyviä dimensioita ovat

• itseohjautuvuus
• yhteistyökyky ja
• henkisyys (eli itse-transendenssi).

Jos ja kun jotkut näistä jäävät aika hämäriksi, suosittelen Wikipedian lisäksi katsomaan lyhyitä selityksiä vaikka täältä: The Cloninger Approach to Personality

The Big Five

Toinen hyvin suosittu dimensionaalinen arviointimalli on niin sanottu viiden faktorin persoonallisuusteoria. Tässä jatkumot on nimetty dimension toisen ääripään mukaan:

• ekstroversio (extraversion) eli sosiaalinen ulospäinsuuntautuneisuus
• tunnollisuus (conscientiousness) eli suunnitelmallisuus, pitkäjänteisyys ja velvollisuudentuntoisuus
• neuroottisuus (neuroticism) eli tunne-elämän tasapainoisuuden aste
• avoimuus uusille kokemuksille (openness to experience) eli uteliaisuus, kokeilunhaluisuus
• sovinnollisuus (agreeableness) eli empatiakyky, suhtautuminen muihin ihmisiin ja sosiaalisiin ristiriitoihin

Tässä nyt näkyy oma bias, kun Big Five ei kauheasti kiinnosta, mutta silloin on vaikeampi löytää hyviä lähteitäkään. Ensimmäisenä vastaan kävellyt nettiartikkeli näyttää aivan tökerön huonosti laaditulta, mutta laitetaan se nyt tähän silti. Silloin joku löytää varmasti paljon parempaa ja voi jakaa sen: Viisi suurta persoonallisuuspiirrettä Goldbergin mukaan

Vaikka käsittelen tätä tässä tylysti, totta kai tämä on monessa asiassa aivan pätevä ja hyödyllinen ja valaiseva työkalu.

Tämän mallin avulla on tehty sellaista tutkimusta, jossa on todettu että nämä piirteet vahvistuvat ja voimistuvat eri ikävaiheissa ja painottuvat eri tavalla eri kulttuureissa. Tämä on myös se näyttö, joka mallia tukee. Tässä siis ei ole sellaista temperamentti/olosuhteet-jakoa ollenkaan, vaan nämä ovat kaikki yhdistelmä sekä kehitysympäristöä, olosuhteita, kokemuksia että ihmistä itseään.


MBTI ja muut surkeat arviointimallit

Nyt tämä yllä viimeksi sanottu liittyy siihen, miksi täsmälleen Myers-Briggsin tyyppi-indikaattoritesti eli MBTI on aika luokatonta kuraa, ja sen takia kirjoitin koko tämän viestin tai avasin ketjun. En siis ensisijaisesti keskutellakseni, vaikka sekin on erittäin tervetullutta, vaan koska halusin tästä nyt jotain sanoa — en kommentoidakseni yhtään ketään vaan kommentoidakseni MBTI-testiä sinänsä — ja ehkä nostaakseni nämä asiat erillisenä esille myös siltä varalta, että näistä syntyisi jotakin juttua tai että ne helpommin löytyvät sitten jos niitä joku kaipaa.

Olen nyt teoreettisesti taustoittanut asiaa taas ennen aamukahvia, joten annan sattumalta löytämäni blogitekstin kirjoittajan jatkaa. Jos ette jaksa lukea tai tyyli tai kaveri ärsyttää, ei se mitään. Jos tätä lukee, niin noita sen pointteja voi kuitenkin miettiä suhteessa nyt näihin dimensionaalisiin arviointitapoihin ja siihen, mitä niissä voidaan tehdä keskenään paremmin tai huonommin,  ja toisaalta taas siihen, mitä taas jää pois, jos dimension sijaan meillä on joku on/off-tyyppinen nappula samaa asiaa kuvaamassa.

Why the Myers-Briggs test is totally meaningless

[kertsi]

Siitä on melkein parikymmentä vuotta, kun opiskelin persoonallisuuspsykologiaa, joten tietoni saattavat olla sekä enimmäkseen unohtuneita ja myöskin vanhentuneita. Joka tapauksessa tämä Robert Cloninger on minulle aivan tuntematon. Sen sijaan Big Five (ja moni muukin vastaava luokittelu) on hyvinkin hyväksyttyä valtavirtaa sen kurssin mukaan. Kurssin perusoppikirja, Walter Mischel, Introduction to Personality, vuodelta 1999 ei ainakaan mainitse Cloningeria, tarkistin juuri. Mutta, se voi olla vanhentunut jo. En tosin tiedä kuinka kiivasta tutkimus on persoonallisuuspsykologian alalla, mutta veikkaan, että vähemmän kiivasta kuin esim. neurotieteessä ja neuropsykologiassa, joissa oppikirjamateriaali vanhenee jo varmaan viidessä vuodessa, väitti eräs luennoitsija.

Persoonallisuuspsykologia tieteenalana on aika epätieteellisimmästä päästä psykologian aloja. Jopa Ukko Freudinkin psykoanalyyttisia oppeja jotkut kannattavat.

[Melodious Oaf]

^

Cloningerin malli on nyt kliinisellä puolella valtavirtaa. Se on kehitetty jo 1990-luvun alkupuolella, mutta toi keskustelu näistä malleista, ylipäätänsä dimensionaalisuudesta ja tästä olosuhteet/temperamentti-asiasta kestää tietysti pitkään ja jatkuu edelleen.

Mun mielipide tästä nyt maallikkona ja jonkin verran lukeneena / kiinnostuneena on, että ero yhtäältä dimensionaalisen ja toisaalta on/off-mallisen arvioinnin välillä on aivan selkeä -- ja sitten on aivan selkeä ero siinä, pyritäänkö dimensioita rakentaessa erottamaan jokin biologinen "perusta" ja "olosuhteet" toisistaan vai ei.

Siinä kai ratkaisee se, tarvitseeko siinä mitä tehdään tehdä tällaista erottelua vai ei. Joka tapauksessa noita malleja on hyvä katsoa rinnakkain ja ei vain yhtä.

[Laika]

Minusta Cloningerin testi ei eroa mitenkään Briggs-Myersin vastaavasta metodologisesti. Tietenkin ensin mainittu on paljon myöhempää perua, joten on jokseenkin oletettavaa, että Cloningerilla oli käytettävissään kehittyneempää alansa tutkimusta laatiessaan sitä.

Molemmat kuitenkin perustuvat toisiaan vastaavaan ajatukseen persoonallisuuden dimensioista.

[Melodious Oaf]

Minusta Cloningerin testi ei eroa mitenkään Briggs-Myersin vastaavasta metodologisesti. Tietenkin ensin mainittu on paljon myöhempää perua, joten on jokseenkin oletettavaa, että Cloningerilla oli käytettävissään kehittyneempää alansa tutkimusta laatiessaan sitä.

Molemmat kuitenkin perustuvat toisiaan vastaavaan ajatukseen persoonallisuuden dimensioista.

Pari eroa:

1) Jos sitä tehdään kvantitatiivesesti, silloin siinä ei ole jotain 16 luokan systeemiä, jonka se sitten sylkee vastauksena ulos. Eli ei sanota että olet ekstrovertti tai introvertti.

2) Ne dimensiot voi olla paremmin tai huonommin rakennettu. Myers-Briggsillä ne perustuvat Jungiin ja tällaiseen ikivanhaan, sinänsä arvokkaaseen työhön, mutta kuitenkin lopulta täysin yksittäisten ihmisten satunnaisiin aivoituksiin. Eli ei edelleenkään sanota että olet ekstrovertti tai introvertti kun ei ne oikeasti ja kliinisesti tarkoita mitään.

3) Edelleen silläkin on tosi iso merkitys, mikä nyt riippuu olosuhteista ja mikä taas on pysyvämpää tai jopa biologista perustaltaan.

Viimeiseen kohtaan tultaessa painottuu toi mun viestin ihan alkupää jossa siis persoonallisuuden piirteet kuitenkin on vaan osa sitä, mistä puhutaan kun puhutaan persoonallisuudesta.

Nythän tää MBTI antaa tämmösiä että olet vaikka INFP tai mitä näitä on. Sen pitäis jotenkin valottaa jotain tai kertoa jotain, kuten nyt ton tyypin kohdalla tämmösellä tavalla: https://www.16personalities.com/fi/infp-persoonallisuus

Jos mä sanon nyt tän taas "liian tylysti", niin noi on oikeasti horoskooppeja.

Jos haluaa älykkäästi tulkita horoskooppeja, niin kyllä niilläkin saadaan puhuttua vaikeista ja inhimillisistä asioista ihan hyvin. Mutta se että kuinka paljon ne on oikeasti totta on asia erikseen.

[kertsi]

^

Cloningerin malli on nyt kliinisellä puolella valtavirtaa. Se on kehitetty jo 1990-luvun alkupuolella, mutta toi keskustelu näistä malleista, ylipäätänsä dimensionaalisuudesta ja tästä olosuhteet/temperamentti-asiasta kestää tietysti pitkään ja jatkuu edelleen.

Mun mielipide tästä nyt maallikkona ja jonkin verran lukeneena / kiinnostuneena on, että ero yhtäältä dimensionaalisen ja toisaalta on/off-mallisen arvioinnin välillä on aivan selkeä -- ja sitten on aivan selkeä ero siinä, pyritäänkö dimensioita rakentaessa erottamaan jokin biologinen "perusta" ja "olosuhteet" toisistaan vai ei.

Siinä kai ratkaisee se, tarvitseeko siinä mitä tehdään tehdä tällaista erottelua vai ei. Joka tapauksessa noita malleja on hyvä katsoa rinnakkain ja ei vain yhtä.

Kyllä, malleja katsotaan rinnakkain, ehkä siksi, että jokainen malli kai tuo jonkin näkökulman, mikä muista malleista puuttuu.

Sen 2000-luvun alun persoonallisuuspsykologiakurssin mukaan temperamentti muistaakseni erotettiin kokonaan persoonallisuudesta. Temperamentti on semmoinen, mikä on "tehessä tullu", eli sillä on biologinen ja perinnöllinen pohja, ja se on suhteellisen pysyvä, tai ainakin pysyvämpi kuin persoonallisuus. Temperamenttipiirteet kuvaavat henkilön tyypillistä reaktiotapaa (siis emotionaalisesti reagoimista). Persoonallisuuteen liittyvät taipumukset puolestaan ovat nekin suhteellisen pysyviä käyttäytymistaipumuksia tai käyttäytymismalleja (pattern), mutta siis vähemmän pysyvä kuin temperamentti. En kyllä ihan varma temperamentin ja persoonallisuuden muista eroista, kun pysyvyyden ja periytyvyyden asteesta.

Näköjään olen räpeltänyt kirjaan muistiinpanoja kaavion muodossa (en tiedä miten kaavioita tehtäisiin tekstiin, joten tässä tekstinä):
- persoonallisuuden muodostumiseen vaikuttaa: geenit; fyysinen, sosinen jne. ympäristö; biokemialliset syyt
- persoonallisuuden osa-alueita(?): temperamentti, asenteet, uskomukset, käyttäytyminen

Tuosta viimemainitusta näkee, että koska uskomuksia ja asenteita ja jopa käyttäytymistapoja ihminen voi oppia ja oppiikin elämänsä aikana, niin myös persoonallisuus voi muuttua ihmisen elämän aikana jonkin verran. (Asenteet ja käyttäytymistavat kyllä voivat olla osin perinnöllisiäkin, ääriesimerkkinä kaksostutkimuksissa havaitut ällistyttävät yhtäläisyydet, esim. konservatiivisuuden/liberaalisuuden aste, tai mieltymys pitää kuminauhaa ranteessa ja vedellä ja päästellä irti siitä.) 

[kertsi]

Silmäilin wikisivua Cloningerista, ja tällainen tuli eteen, mitä en ollut tullut aiemmin ajatelleeksikaan:
"Character dimensions have strong relations with recently evolved regions of the brain—such as the frontal, temporal, and parietal neocortex—that regulate learning of facts and propositions.[23][52][53][54] By contrast, the temperament dimensions have strong relations with the older cortico-striatal and limbic systems that regulate habits and skills.[54][55][56][57]". *)

Eli temperamentti liittyisi lajikehityksellisti ja yksilökehityksellisesti (eli fylogeneettisesti ja ontogeneettisesti) sellaisiin sisempiin aivoalueisiin (ns. "liskoaivoihin" ja vähän kehittyneempiin "nisäkkään aivoihin" (sis. limbinen järjestelmä)), jotka ilmaantuvat aiemmin, ja persoonallisuus puolestaan uloimpiin, kehittyneempiin "ihmisen aivoihin", eli kuorikerroksen aivoalueisiin.

Voisikohan tuosta vetää sen johtopäätöksen, että temperamentti on jotain, joka on olennaisempaa eloonjäämisen kannalta, ja persoonallisuus vähemmän olennaista eloonjäämisen kannalta. Ehkä persoonallisuus liitty enemmän ihmisen "tarvehierarkian korkeimpiin" pyrkimyksiin, itseilmaisuun, itseymmärrykseen jne.? (Lainausmerkeissä siksi, etten pidä tarvehierarkiaa kovin tieteellisenä terminä.)

*)
Lisäys. Character tässä varmaankin on sama kuin persoonallisuus, tai niin kuin alkutekstissä:

Kehitysympäristöön ja kokemuksiin liittyviä dimensioita ovat
itseohjautuvuus
yhteistyökyky ja
henkisyys (eli itse-transendenssi).

Tai niin kuin Cloninger-wikissä:
Cloninger identified a second domain of personality variables, using character traits to measure a person's humanistic and transpersonal style:
- self-directedness (reliable, purposeful vs. blaming, aimless),
- cooperativeness (tolerant, helpful vs. prejudiced, revengeful) and
- self-transcendence (self-forgetful, spiritual vs. self-conscious, materialistic).

[Melodious Oaf]

Joo, tossa on enemmän tämmöstä eri tieteenaloja yhdistelevää neurologista, biologista ja fysiologista juttua taustalla, minkä takia se nyt poikkeaa aika paljon mallista, jonka joku ihan vain yleissivistynyt tai terapeutin työtä tekevä ja asiakkaitaan lokeroiva henkilö vois tehdä.

Mun mielestä yksi kiinnostava näkymä aukeaa just tosta, jos katsoo, mikä nyt sitten on sitä "kehitysympäristöön liittyvää" Cloningerilla. Ei ne nyt ainoita asioita ole, jotka voi muuttua, mutta tää on siis yksi näkökulma sellaiseen mitä voi ehkä helpommin kuitenkin työstää ja kehittää itsessään, jos siihen on motivaatiota, sopivia tilaisuuksia, sopiva ympäristö, otolliset olosuhteet ja niin edelleen:

SD Self directedness. This is related to willingness and ability to control, regulate and adapt behaviour for goal achievement in a functional and effective way. It is an index of responsibility, maturity and reliability.

C Cooperativeness. This implies identification, acceptance of others, availability for help and cooperation. It is associated to empathy, availability, tolerance and supportive skills.

ST Self-Transcendence. This is the ability to feel part of everything (nature, the universe) and to perceive a whole consciousness. It is associated with creativity, altruism and spirituality.

Mä muutin nyt poikkeuksellisesti vähän tota lainauksen sisältöä itse, kun huomasin että sehän oli muuten hyvä, mutta vähän kömpelöä englantia.

[kertsi]

Näköjään olen räpeltänyt kirjaan muistiinpanoja kaavion muodossa (en tiedä miten kaavioita tehtäisiin tekstiin, joten tässä tekstinä):
- persoonallisuuden muodostumiseen vaikuttaa: geenit; fyysinen, sosinen jne. ympäristö; biokemialliset syyt
- persoonallisuuden osa-alueita(?): temperamentti, asenteet, uskomukset, käyttäytyminen

Tuli noista biokemiallisista syistä mieleen alkoholi. Metaketjussa oli puhe siitä, kun jonkun ystävä alkoi alkoholisoitumaan (tässä nimiä mainitsematta). Alkoholi ja varsinkin alkoholismi muuttaa ihmisen persoonallisuutta omien havaintojeni mukaan. Ja suhteellisen äskettäin läheisen ystävän alkoholisoitumisesta on itsellänikin kokemusta: se oli itselleni kriisin paikka. Luottoystävästä, johon on voinut tukeutua tyynessä ja myrskyssä aina, tuleekin vähän epäluotettava, vähän persoonallisuushäiriöinen, vähän välinpitämättömämpi ja hänen käyttäytymisensä muuttuu. Ehkä oma suhtautumiseni häneen muuttuu, ja siksi hänen käyttäytymisensä muuttuu? Alkoholista tulee välillemme jonkinlainen elefantti olohuoneessa, aina läsnä oleva, mutta asia, josta ei voi puhua loukkaamatta toista.

Joistakin tai ehkä useimmista alkoholisteista tulee paljon itsekeskeisempiä ja itsekkäämpiä, kun prioriteetit elämässä muuttuvat, kun elämään ei mahdu muuta intressiä kuin alkoholi. Lis. Eli tuo dimensio tai jatkumo persoonallisuuspiirteessä "ST Self-Transcendence. This is the ability to feel part of everything (nature, the universe) and to perceive a whole consciousness. It is associated with creativity, altruism and spirituality." muuttuu altruismin ja henkisyyden suunnasta kohti itsekkäämpää ja materialistisempaa suuntaa.

[Melodious Oaf]

Tuli noista biokemiallisista syistä mieleen alkoholi. Metaketjussa oli puhe siitä, kun jonkun ystävä alkoi alkoholisoitumaan (tässä nimiä mainitsematta). Alkoholi ja varsinkin alkoholismi muuttaa ihmisen persoonallisuutta omien havaintojeni mukaan. Ja suhteellisen äskettäin läheisen ystävän alkoholisoitumisesta on itsellänikin kokemusta: se oli itselleni kriisin paikka. Luottoystävästä, johon on voinut tukeutua tyynessä ja myrskyssä aina, tuleekin vähän epäluotettava, vähän persoonallisuushäiriöinen, vähän välinpitämättömämpi ja hänen käyttäytymisensä muuttuu. Ehkä oma suhtautumiseni häneen muuttuu, ja siksi hänen käyttäytymisensä muuttuu? Alkoholista tulee välillemme jonkinlainen elefantti olohuoneessa, aina läsnä oleva, mutta asia, josta ei voi puhua loukkaamatta toista.

Siinä varmaan se vaikeus on, että alkoholista saarnaaminen tai sen sanominen ei varsinaisesti auta. Tarpeeksi aikaisessa vaiheessa se ehkä on hyödyllistä, mutta siinäkin joskus parempi on vaan vaikuttaa toiseen oman esimerkin kautta. Tehdään asioita juomatta tai näytetään vaan että ei sitä tarvitse. Siis sen sijaan että valittaa toisen juomisesta tai siihen liittyvistä valinnoista.

Noissa jutuissa tulee ehkä vastaan joku sellainenkin, että kuinka paljon toista lopulta voi auttaa. Joskus siinä voi olla semmostakin, että ihmisellä mättää joku asia elämässä. Ei ole yhtään aikaa itselle tai on vaikeita asioita vaan jätetty käsittelemättä -- ja sitten tämmönen juomisen lisääntyminen on vaan oire siitä tai yritys jotenkin kompensoida tällaista.

Silti tollasesta on varsinkaan tämmösen maallikon äärimmäisen vaikea edes tehdä mitään yleispäteviä luonnehdintoja.

Mä en tiedä, mihin tää ajatus siitä, että alkoholi muuttaa persoonallisuutta, oikeasti perustuu. En siis kiistä sitä, ja se on helppo havaita että lyhyellä aikavälillä se vaikuttaa aivan ratkaisevasti tosi moneen asiaan. Itse mä liitän sen sellaiseen vähän samanlaiseen kuvioon missä on ruoka, lepo, uni ja muita tämmösiä asioita.

Ajattelen sitä täysin epätieteellisesti niin, että alkoholi vaikuttaa kaikkiin näihin asioihin, ja vaikka se on joskus ihan hyvä rentoutumisenkin keino, se on siitä harvinaisen vaarallinen ja petollinen, että se itse asiassa kuluttaa ja rasittaa elimistöä. Se lisää sitä aikaa, mikä sitten vaadittaisiin vastaavasti palautumiseen. Silloin jos on muutenkin raskasta ja kiire ja muuta, aika vihon viimeinen strategia on hoitaa jotain omaa rentoumista alkoholilla. Silloin ne määrät pitäis pitää tosi pieninä, ja pitäis olla aika skarppina ja tarkkana siinä, mitä siinä oikeastaan ja missäkin tilanteessa tekee sillä alkoholilla.

[kertsi]

Niin kuin sanottu, perustuu omiin havaintoihini se arvio, että alkoholismi muuttaa persoonallisuutta. Esimerkiksi eräästä sukulaisesta, joka nuorena oli ihan fiksu ja mukava, tuli alkoholismin myötä ilkeä ja itsekäs. Ja tyhmä kuin saapas. Ja on muitakin esimerkkejä mm. tuttavissa. En tiedä, missä määrin tuo havaintoni on yleistettävissä.

Voisin kuvitella (mutua), että alkoholi muuttaa aivojen dopamiiniratoja (yleensä riippuvuuksissa dopamiinirata vahvistuu?), ja sille kyseiselle henkilölle tyypillistä välittäjäainekoktailia aivojen synapseissa. Muuttunut koktail aikaansaa muuttuneen persoonallisuuden.

Tässä joitakin poimintoja liittyen alkholismiin ja psykiatrisiin häiriöihin Duodecimin artikkelista
Alkoholinkäyttöön liittyvät mielenterveyden häiriöt :
- (Ahdistuneisuus)
- (Masentuneisuus)
- (Itsemurhat)
Alkoholista riippuvaisten itsemurhia tutkittaessa on havaittu 57 %:n olleen masentuneita ennen itsemurhaa (Roy 1993). Ärtyneisyys ja yllykkeiden heikko hallinta liittyvät selkäydinnesteen pieniin 5-hydroksi-indolietikkahappo- eli 5-HIAA-pitoisuuksiin (Virkkunen ym. 1994). Varsinkin väkivaltaisesti käyttäytyvillä alkoholista riippuvaisilla henkilöillä on todettu serotoniiniaineenvaihdunnan heikkoutta ja siihen liittyen lisääntynyt itsemurhariski. Myös itsemurhan tehneillä (Träskman ym. 1981) ja eräillä muillakin alkoholista riippuvaisilla henkilöillä (Flavin 1990) on havaittu selkäydinnesteessä pienentyneitä serotoniinin metaboliitin 5-HIAA:n pitoisuuksia. Tämä saattaa merkitä neurokemiallista yhteyttä alkoholismin ja itsetuhoisen käyttäytymisen välillä (Nielsen ym. 1994).

-(Unihäiriöt)
- (Syömishäiriöt) erityisesti bulimia
- (Skitsofrenia ja Kaksisuuntainen mielialahäiriö)

- (Persoonallisuushäiriöt)
Alkoholista riippuvaisilla näyttää esiintyvän enemmän persoonallisuushäiriöitä kuin väestössä yleensä. Epäsosiaalisen persoonallisuuden omaavilla alkoholismi on todettu 21 kertaa yleisemmäksi kuin muilla ihmisillä (Helzer ja Pryzbeck 1988). Elinaikana alkoholismiin liittyy epäsosiaalinen persoonallisuus 50  %:ssa tapauksista, ja jos alkoholiriippuvuuteen yhdistyy muu huumeriippuvuus, osuus on lähes 80 %. Lisäksi on raportoitu, että epäsosiaalisuuteen liittyy varhainen alkoholisoituminen ja huono ennuste (Meyer 1986).

-(Alkoholipsykoosit)
Varsinaisia alkoholipsykooseja ovat juoppohulluus (delirium tremens), alkoholihallusinoosi, vainoharhaisuus (alkoholiparanoia) sekä ns. patologinen humala.

Noista useimmista listatuista mt-häiriöistä ja niiden esiintyminen yhdessä alkoholismin kanssa ei aina ole varmaa kumpi on syy ja kumpi seuraus.

[Laika]

2) Ne dimensiot voi olla paremmin tai huonommin rakennettu. Myers-Briggsillä ne perustuvat Jungiin ja tällaiseen ikivanhaan, sinänsä arvokkaaseen työhön, mutta kuitenkin lopulta täysin yksittäisten ihmisten satunnaisiin aivoituksiin. Eli ei edelleenkään sanota että olet ekstrovertti tai introvertti kun ei ne oikeasti ja kliinisesti tarkoita mitään.

Kyllä ne tarkoittavat. Samalla tavoin 'tyhmä' ja 'älykäs' ovat täysin merkityksellisiä määreitä, vaikkei niiden merkitys ole kenties kliininen, vielä vähemmän tieteellisesti kvalifioitu. Mielestäni introvertti-ekstrovertti -jako on täysin relevantti.

Sen kyllä totesinkin, että Jung kuuluu kokonaan toiselle aikakaudelle. Se ei kuitenkaan ole syy, miksi en nyt innostu tähän aiheeseen.

[Melodious Oaf]

Kyllä mun mielestä ekstrovertti ja introvertti on tavallaan relevantteja käsitteitä, mutta niiden hyödyllisyys riippuu siitä, mitä niillä tehdään.

Semmosta tehtävää ne eivät vastaa, että aivan tosissaan kuvitellaan niiden erottelevan todellisia ihmistyyppejä jämptisti. Vaan siis ne viittaavat hyvin ylimalkaisesti joihinkin asioihin, joita ei ole tarkemmin eritelty, ja ne saattavat tarkoittaa eri yhteyksissä ihan mitä sattuu

Ekstrovertti ja introvertti ovat siis jotain, mutta ne ovat myös ihmisten identiteettejä. Ja kyllähän Steiner-koulujen sangviinikotkin ovat tässä mielessä "jotain".

Samalla tavalla älykkyys on ihan oiva käsite, mutta sitten kun sen merkityssisältöä tarkennetaan ja tarkennetaan, paljastuu että sitä onkin käytetty vain ylimalkaisesti, ja viime kädessä se palautuu johonkin sellaiseen, että se on se, mitä nyt sitten jokin ÄO-testi sattuu mittaamaan. Mutta tämä toisaalta ei taas vastaa kovin hyvin sen arkista käyttöä.

Eli siis hyödyllisiä käsitteitä voivat olla myös sellaiset, jolle ei ehkä ole tietyssä hyvin laajassa ja yleisessä tarkastelussa annettavissa täysin täsmällisiä ja oikeasti tyydyttäviä määritelmiä.

Mun mielestä ekstrovertti ja introvertti ovat siis jotain ja myös ihmisten identiteettejä -- ja ovat kai ne nyt jollain lailla parempia kuin Steiner-opin sangviinikot ja muut -- mutta jos mennään ihan oikeasti sinne ytimeen, niin kyllä ne ovat kuitenkin flegmaatikkojen ja sangviinikkojen kanssa täysin samaa sarjaa.

Tollasten käsitteiden kanssa sitten joku ei-eksplisiittiseksi jäävä ymmärrys ja herkkyys ratkaisee, kuinka hyvin ne toimivat. Osataanko pidättäytyä tekemästä niillä sellaista mihin ne eivät sovi ja jättää toisaalta tilaa sille, etteivät ne liikaa määrää ajattelua mutta voivat silti olla hyödyllisiä.

[Melodious Oaf]

En ymmärrä kovin hyvin sitä, miten voi olla niin kova "totuus-himo" kuin Laikalla, ja sitten kuitenkin oikeasti tärkeissäkin asioissa toiminta on tällaista että Jungilla on ekstrovertin ja introvertin käsitteet joten ne ovat täysin käyttökelpoisia ja hyviä. Jos joku kritisoi niitä, se ei voi pitää paikkaansa, koska Jung on kova

Siis... onhan Freudinkin käsitteet ja teoriat oikeasti hyödyllisiä, mutta siinä taas ratkaisee se, miten viisaasti ja hyvin niitä osataan soveltaa.

Periaatteessa sama pätee jopa kristinuskoon. Ja horoskooppeihin.

[Melodious Oaf]

Luulisin itse, että olisin MB-tyyppi-indikaattoritesteissä ehkä enemmän ekstrovertti. Mutta toisaalta uskon, että pystyn täysin rehellisillä vastauksilla tuottamaan siitä jomman kumman -- ihan vain valitsemalla sen, mitä aspektia kysymyksen mahdollisista tulkinnoista painottaa.

Jos kysytään "Do you generally enjoy group activities" se vastaus mitä siinä haetaan on varmaan skaalan täysin samaa mieltä -pääty. Mutta enhän mä toisaalta yleisesti niistä nauti, vaan vain sellaisista josta nautin

"At social events, you rarely try to introduce yourself to new people and mostly talk to the ones you already know."

Puhun yleensä niille joita tunnen enkä kierrä siellä esittelemässä itseäni. Sitten kyllä puhun uusillekin ihmisille, jos jostain syystä on asiaa tai tuntuu siltä. Joskus siitä tulee jotain uusia tuttavuuksia ja yleensä ei, mutta en koe että yrittäisin siinä varsinaisesti mitään.

Tohon mun on vaikea edes vastata rehellisesti, kun mä taas näen että joku ei puhu siellä oikein kenellekään ja miettii tosi paljon tai kaipaa siihen paljon tukea ja selvän merkin että nyt tälle ihmiselle voi ja saa puhua. Eli ne ei aloita ylipäätään kovin herkästi mitään keskustelua. Mutta sitten taas on semmosiakin ihmisiä jotka on paljon mua kohteliaampia ja tarkoituksella kiertää vaihtamassa muutaman sanan vähän kaikkien kanssa.

"You like to use organising tools like schedules and lists"

Joskushan niitä on pakko käyttää jos tarkoitus on että hommat onnistuu. Pidän siitä että hommat onnistuu ja pidän siitä että työkalu vastaa hyvin tarkoitustaan Mutta en mä nyt halua käyttää listoja jos ei tarvitse.

Eli tohonkin voi vastata ihan helposti kumman tahansa ääripään täysin rehellisesti.

Tarkoitan että nää kysymykset on ihan oikeasti tämmösiä 

Ne ei erottele ollenkaan sitä, mikä on jollain pohjatasolla mun piirre ja mikä taas on joku mun opettelema käyttäytyminen Colignerin tarkoittamassa mielessä jossa tavoitehakuiseen toimintaan vaan kehitetään niitä keinoja.

Eikä se erottele sitä, missä tilanteessa mä olen niin sanotusti ekstrovertti ja missä introvertti, vaan testi olettaa että tää on joku universaali MO:n ominaisuus kaikissa tilanteissa.

Niin siis... tota peliä voi pelata silleen että vastaa siihen niin kuin ne on ajatelleet että siihen vastataan, ja silloin se tuottaa mulle nyt eri tuloksen kuin mitä olisin ollut esimerkiksi teininä.

Eli se kuvaa ei mitään mun olemuksen syvää ydintä vaan sitä millainen mä nyt olen sellaisissa olosuhteissa joissa mä pääosin olen ja joihin olen itse hakeutunut -- ja ehkä joitain myös sitä minkälaiset keinot mulle on niissä tilanteissa käytössä ja minkälaiset taas ei.