Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Uutisten aiheuttama ahdistus

Aloittaja Edward, lokakuu 27, 2020, 20:33:49

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 2 Vieraat katselee tätä aihetta.

Edward

Ketju on muodostettu Fiilikset ja päivän mietteet -ketjuun syntyneestä rönsystä

kertsi

#1
Ahdistaa. Yritin alkaa lukemaan päivän Hesaria. Ensin oli artikkeli HS Afganistanissa. Afganistan-juttu oli todella ahdistava. Koko maa on romahtanut, ihmiset näkevät nälkää, ja lapsia kuolee nälkään:

Maailman ruokaohjelma WFP varoittaa, että lähes 23 miljoonaa afganistanilaista eli yli puolet väestöstä kärsii tänä talvena nälästä ja ruokapulasta. Unicef sanoo, että jopa miljoona lasta on vaarassa kuolla aliravitsemukseen, jos he eivät saa apua.

Seuraava juttu oli tästä uusimmasta koronan omikron-variantista, joka on jo Euroopassa.

Kolmas juttu oli koronaan sairastuneen keuhkokuvista.

Asko Järvinen uumoilee, että pahimmassa tapauksessa uusi virusvariantti voi olla vallitseva jo jouluna.

---
Minut on kutsuttu kahteen paikkaan jouluna. Voi olla, etten mene.
Nyt viikolla olisi tarkoitus mennä ystävän kanssa kaupungille. Voi olla, etten mene.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Kopek

Lainaus käyttäjältä: kertsi - marraskuu 28, 2021, 15:09:10
Ahdistaa. Yritin alkaa lukemaan päivän Hesaria. Ensin oli artikkeli HS Afganistanissa. Afganistan-juttu oli todella ahdistava. Koko maa on romahtanut, ihmiset näkevät nälkää, ja lapsia kuolee nälkään:

Maailman ruokaohjelma WFP varoittaa, että lähes 23 miljoonaa afganistanilaista eli yli puolet väestöstä kärsii tänä talvena nälästä ja ruokapulasta. Unicef sanoo, että jopa miljoona lasta on vaarassa kuolla aliravitsemukseen, jos he eivät saa apua.

Lasten kärsimyksestä ja kuolemasta lukeminen on minullekin epämukavaa. Masennun pahimmillaan aivan pohjamutiin, jos luen jonkin tuollaisen jutun. Joskus tulee vahingossa klikattua, vaikka yritänkin välttää lukemista. Jo pelkät otsikot ovat masentavia.

Ehkä me nykyihmiset olemme vieraantuneet siitä, millaista elämä on ollut aikaisemmin. Lapsia kuoli kuin kärpäsiä, minkä takia niitä hankittiinkin paljon. Että edes yksi tai kaksi varttuisi aikuiseksi asti. Ei ollut kriisiapua, ei ollut muutakaan apua. Oli vain jatkettava kurjaa elämää. Olisi ollut suorastaan ihme, jos ihmiset eivät olisi jostakin etsineet lohtua. Se joku olivat uskonnot. Toivottiin, että ero kuolleesta rakkaasta olisi tilapäinen, ja rajan takana tavattaisiin. Ateistinen ilosanoma: älä usko satuihin, madoista sinä olet tullut, ja matojen ruuaksi sinä päädyt, ei olisi ehkä myynyt tuossa tilanteessa, jossa kuolema jylläsi ja lapsia haudattiin viikottain.

Nyt epämukavat asiat on piilotettu - mitä nyt lehdet tekevät niistä kärsimyspornoa. Kuolema myy.

Ihmiset ovat tottuneet siihen, että kaikella on tarkoitus. Talon rakentamisen tarkoitus on luoda paikka, jossa voi asua sateelta ja kylmältä suojassa. Maanviljelyn tarkoitus on tuottaa ihmisille ravintoa. Maanteiden tarkoitus on helpottaa liikkumista. Opiskelun tarkoitus on valmistaa ammattiin. Ammattiin valmistumisen tarkoitus on tehdä ihmisestä tuottava ja itsensä elättävä kansalainen. Lasten hankkimisen tarkoitus on, että tämä kaikki jatkuisi.

Mutta mikä tämän kaiken tarkoitus on?

Ei mikään.

Ihmisten pää ei kestä sitä, että kaikella on olevinaan tarkoitus, mutta millään ei ole tarkoitusta. Avuksi ovat tulleet uskonnot ja ideologiat.

Kysymys kaiken tarkoituksettomuudesta ei häviä mihinkään, joten uskonnot ja ideologiatkaan eivät taida hävitä, vaikka niitä saduiksi kutsuttaisiin. Pakeneminen krääsään ja alennusmyynteihin on yksi keino unohtaa, että tässä kaikessa ei ole mitään järkeä.

kertsi

#3
Lainaus käyttäjältä: Kopek - marraskuu 29, 2021, 00:10:45
Lainaus käyttäjältä: kertsi - marraskuu 28, 2021, 15:09:10
Ahdistaa. Yritin alkaa lukemaan päivän Hesaria. Ensin oli artikkeli HS Afganistanissa. Afganistan-juttu oli todella ahdistava. Koko maa on romahtanut, ihmiset näkevät nälkää, ja lapsia kuolee nälkään:

Maailman ruokaohjelma WFP varoittaa, että lähes 23 miljoonaa afganistanilaista eli yli puolet väestöstä kärsii tänä talvena nälästä ja ruokapulasta. Unicef sanoo, että jopa miljoona lasta on vaarassa kuolla aliravitsemukseen, jos he eivät saa apua.

Lasten kärsimyksestä ja kuolemasta lukeminen on minullekin epämukavaa. Masennun pahimmillaan aivan pohjamutiin, jos luen jonkin tuollaisen jutun. Joskus tulee vahingossa klikattua, vaikka yritänkin välttää lukemista. Jo pelkät otsikot ovat masentavia.

Ehkä me nykyihmiset olemme vieraantuneet siitä, millaista elämä on ollut aikaisemmin. Lapsia kuoli kuin kärpäsiä, minkä takia niitä hankittiinkin paljon. Että edes yksi tai kaksi varttuisi aikuiseksi asti. Ei ollut kriisiapua, ei ollut muutakaan apua. Oli vain jatkettava kurjaa elämää. Olisi ollut suorastaan ihme, jos ihmiset eivät olisi jostakin etsineet lohtua. Se joku olivat uskonnot. Toivottiin, että ero kuolleesta rakkaasta olisi tilapäinen, ja rajan takana tavattaisiin. Ateistinen ilosanoma: älä usko satuihin, madoista sinä olet tullut, ja matojen ruuaksi sinä päädyt, ei olisi ehkä myynyt tuossa tilanteessa, jossa kuolema jylläsi ja lapsia haudattiin viikottain.

Nyt epämukavat asiat on piilotettu - mitä nyt lehdet tekevät niistä kärsimyspornoa. Kuolema myy.

Ihmiset ovat tottuneet siihen, että kaikella on tarkoitus. Talon rakentamisen tarkoitus on luoda paikka, jossa voi asua sateelta ja kylmältä suojassa. Maanviljelyn tarkoitus on tuottaa ihmisille ravintoa. Maanteiden tarkoitus on helpottaa liikkumista. Opiskelun tarkoitus on valmistaa ammattiin. Ammattiin valmistumisen tarkoitus on tehdä ihmisestä tuottava ja itsensä elättävä kansalainen. Lasten hankkimisen tarkoitus on, että tämä kaikki jatkuisi.

Mutta mikä tämän kaiken tarkoitus on?

Ei mikään.

Ihmisten pää ei kestä sitä, että kaikella on olevinaan tarkoitus, mutta millään ei ole tarkoitusta. Avuksi ovat tulleet uskonnot ja ideologiat.

Kysymys kaiken tarkoituksettomuudesta ei häviä mihinkään, joten uskonnot ja ideologiatkaan eivät taida hävitä, vaikka niitä saduiksi kutsuttaisiin. Pakeneminen krääsään ja alennusmyynteihin on yksi keino unohtaa, että tässä kaikessa ei ole mitään järkeä.

Kyseinen Hesarin artikkeli ei mielestäni ollut kärsimyspornoa, vaan ihan asiallinen juttu, jossa todettiin tosiasioita. Ehkä ihminen ei kestä liikaa tosiasioita, varsinkin kamalia tosiasioita. Varsinkaan, jos on masentunut tai vaikeassa elämäntilanteessa.

Mitä tulee evankeliumeihin, niin suo siellä vetelä täällä, uskoit tai olit uskomatta. Ainahan "ateistisen ilosanoman" (jota ei ole, on pelkkä olkinukke) voi korvata kristityllä evankeliumilla eli mukamas "ilosanomalla", joka lupaa ei vain kidutusta kiirastulessa vaan peräti ikuista elämää ja ikuista kidutusta Helvetin tulessa (valtaosalle ihmiskuntaa? vain 144 000 pelastuu?). En käsitä, miksi uskovaisten pää ei hajoa ajatellessaan em. valossa rakastavaa, armollista ja oikeudenmukaista Jumalaa. Ehkä eivät ajattele. Mitään.

Sitä paitsi se edesmenneiden rakkaiden ihmisten jälleentapaamistenkin kanssa rajan tuolla puolella on vähän niin ja näin, mitä lohduttavuuteen tulee. Mistä nimittäin uskovainen tietää, päätyykö samalle puolelle, yhdessä Helvettiin, tai yhdessä Taivaaseen? Ei niin mitenkään. Arpapeliähän se on, kammosadistin mielenoikkujen mukaista, jos ei se sadisti peräti ole jo etukäteen päättänyt, että tuopa syntyvä lapsi joutuu kadotukseen, aivan riippumatta siitä, miten rimpuilee. Joten jos uskovainen itse päätyisikin Taivaaseen, voi se toinen tärkeä ihminen, esim. oma puoliso tai oma lapsi päätyäkin Helvettiin. Tuntuisiko taivaalliselta olotilalta ikuisesti kuunnella rakastamansa ihmisen kidutusta? Minusta ei. Tietysti vielä sitäkin kurjempi kohtalo olisi päätyä molemmat Helvettiin.

Minusta kuoleminen ja elämän päättyminen kuolemaan ja se, että päätyy matojen ruoaksi tai poltetuksi kuulostaa erittäin paljon paremmalta kohtalolta kuin ikuinen elämä ja mahdollisesti ikuinen kidutus, ja mahdollisesti omien rakkaiden kidutuksen kuuntelu ja näkeminen - ikuisesti. Makuasioita toki ovat.

Mutta ei jotain uskontoa kai valita siksi, että sen lupaukset miellyttävät enemmän, eihän? Eikö usko olekaan ei-tahdonalainen tapahtuma? Eikö usko ja henkimaailma olekaan totuus joillekin ihmisille, vaan sen sijaan jokin "totuus", joka shoppaillaan ideologioiden ja uskontojen valtavassa kirjossa, koska se on onnistuttu paketoimaan sellaiseen muotoon, että uskoon hurahtaminen ja itselleen valehteleminen mukamas kannattaa?
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Muisto Keijo Kullervo

Lainaus käyttäjältä: kertsi - marraskuu 29, 2021, 11:24:01
Lainaus käyttäjältä: Kopek - marraskuu 29, 2021, 00:10:45
Lainaus käyttäjältä: kertsi - marraskuu 28, 2021, 15:09:10
Ahdistaa. Yritin alkaa lukemaan päivän Hesaria. Ensin oli artikkeli HS Afganistanissa. Afganistan-juttu oli todella ahdistava. Koko maa on romahtanut, ihmiset näkevät nälkää, ja lapsia kuolee nälkään:

Maailman ruokaohjelma WFP varoittaa, että lähes 23 miljoonaa afganistanilaista eli yli puolet väestöstä kärsii tänä talvena nälästä ja ruokapulasta. Unicef sanoo, että jopa miljoona lasta on vaarassa kuolla aliravitsemukseen, jos he eivät saa apua.

Lasten kärsimyksestä ja kuolemasta lukeminen on minullekin epämukavaa. Masennun pahimmillaan aivan pohjamutiin, jos luen jonkin tuollaisen jutun. Joskus tulee vahingossa klikattua, vaikka yritänkin välttää lukemista. Jo pelkät otsikot ovat masentavia.

Ehkä me nykyihmiset olemme vieraantuneet siitä, millaista elämä on ollut aikaisemmin. Lapsia kuoli kuin kärpäsiä, minkä takia niitä hankittiinkin paljon. Että edes yksi tai kaksi varttuisi aikuiseksi asti. Ei ollut kriisiapua, ei ollut muutakaan apua. Oli vain jatkettava kurjaa elämää. Olisi ollut suorastaan ihme, jos ihmiset eivät olisi jostakin etsineet lohtua. Se joku olivat uskonnot. Toivottiin, että ero kuolleesta rakkaasta olisi tilapäinen, ja rajan takana tavattaisiin. Ateistinen ilosanoma: älä usko satuihin, madoista sinä olet tullut, ja matojen ruuaksi sinä päädyt, ei olisi ehkä myynyt tuossa tilanteessa, jossa kuolema jylläsi ja lapsia haudattiin viikottain.

Nyt epämukavat asiat on piilotettu - mitä nyt lehdet tekevät niistä kärsimyspornoa. Kuolema myy.

Ihmiset ovat tottuneet siihen, että kaikella on tarkoitus. Talon rakentamisen tarkoitus on luoda paikka, jossa voi asua sateelta ja kylmältä suojassa. Maanviljelyn tarkoitus on tuottaa ihmisille ravintoa. Maanteiden tarkoitus on helpottaa liikkumista. Opiskelun tarkoitus on valmistaa ammattiin. Ammattiin valmistumisen tarkoitus on tehdä ihmisestä tuottava ja itsensä elättävä kansalainen. Lasten hankkimisen tarkoitus on, että tämä kaikki jatkuisi.

Mutta mikä tämän kaiken tarkoitus on?

Ei mikään.

Ihmisten pää ei kestä sitä, että kaikella on olevinaan tarkoitus, mutta millään ei ole tarkoitusta. Avuksi ovat tulleet uskonnot ja ideologiat.

Kysymys kaiken tarkoituksettomuudesta ei häviä mihinkään, joten uskonnot ja ideologiatkaan eivät taida hävitä, vaikka niitä saduiksi kutsuttaisiin. Pakeneminen krääsään ja alennusmyynteihin on yksi keino unohtaa, että tässä kaikessa ei ole mitään järkeä.

Kyseinen Hesarin artikkeli ei mielestäni ollut kärsimyspornoa, vaan ihan asiallinen juttu, jossa todettiin tosiasioita. Ehkä ihminen ei kestä liikaa tosiasioita, varsinkin kamalia tosiasioita. Varsinkaan, jos on masentunut tai vaikeassa elämäntilanteessa.

Mitä tulee evankeliumeihin, niin suo siellä vetelä täällä, uskoit tai olit uskomatta. Ainahan "ateistisen ilosanoman" (jota ei ole, on pelkkä olkinukke) voi korvata kristityllä evankeliumilla eli mukamas "ilosanomalla", joka lupaa ei vain kidutusta kiirastulessa vaan peräti ikuista elämää ja ikuista kidutusta Helvetin tulessa (valtaosalle ihmiskuntaa? vain 144 000 pelastuu?). En käsitä, miksi uskovaisten pää ei hajoa ajatellessaan em. valossa rakastavaa, armollista ja oikeudenmukaista Jumalaa. Ehkä eivät ajattele. Mitään.

Sitä paitsi se edesmenneiden rakkaiden ihmisten jälleentapaamistenkin kanssa rajan tuolla puolella on vähän niin ja näin, mitä lohduttavuuteen tulee. Mistä nimittäin uskovainen tietää, päätyykö samalle puolelle, yhdessä Helvettiin, tai yhdessä Taivaaseen? Ei niin mitenkään. Arpapeliähän se on, kammosadistin mielenoikkujen mukaista, jos ei se sadisti peräti ole jo etukäteen päättänyt, että tuopa syntyvä lapsi joutuu kadotukseen, aivan riippumatta siitä, miten rimpuilee. Joten jos uskovainen itse päätyisikin Taivaaseen, voi se toinen tärkeä ihminen, esim. oma puoliso tai oma lapsi päätyäkin Helvettiin. Tuntuisiko taivaalliselta olotilalta ikuisesti kuunnella rakastamansa ihmisen kidutusta? Minusta ei. Tietysti vielä sitäkin kurjempi kohtalo olisi päätyä molemmat Helvettiin.

Minusta kuoleminen ja elämän päättyminen kuolemaan ja se, että päätyy matojen ruoaksi tai poltetuksi kuulostaa erittäin paljon paremmalta kohtalolta kuin ikuinen elämä ja mahdollisesti ikuinen kidutus, ja mahdollisesti omien rakkaiden kidutuksen kuuntelu ja näkeminen - ikuisesti. Makuasioita toki ovat.

Mutta ei jotain uskontoa kai valita siksi, että sen lupaukset miellyttävät enemmän, eihän? Eikö usko olekaan ei-tahdonalainen tapahtuma? Eikö usko ja henkimaailma olekaan totuus joillekin ihmisille, vaan sen sijaan jokin "totuus", joka shoppaillaan ideologioiden ja uskontojen valtavassa kirjossa, koska se on onnistuttu paketoimaan sellaiseen muotoon, että uskoon hurahtaminen ja itselleen valehteleminen mukamas kannattaa?

Ja Sinä et valehtele itsellesi lainkaan?

Kerropa se maailmankuva josta saat levon levottomalle
Sielullesi?

Uteliaana

Muisto Keijo Kullervo
"Tie, Totuus ja Elämä."
  60x60x60 =216000

kertsi

#5
No ainakin sillä lailla "valehtelen" itselleni, etten korona-aikana seuraa esimerkiksi korona-uutisia kovin tarkkaan tai ainakaan kovin usein, ja ylipäätäntä en seuraa uutisia kovin paljon, otsikkotasoa lukuunottamatta. Lähinnä suojellakseni itseäni. Jos haksahtaa lukemaan liiaksi masentavia uutisia, masentuu entisestään. Uutisethan ovat lähinnä negatiivisia.

Toinen "kysymyksesi" on sisällyksetön, sillä se olettaa, että minulla (ja ihmisillä yleensäkin) on jokin, jota kutsutaan "sieluksi", jos sillä tarkoitetaan jotain ikuisesti olemassa olevaa, myös materiaalisen kehon ulkopuolella elävää ja toimivaa. Ja toisekseen "kysymyksesi" sisältää toisenkin paikkansapitämättömän väitteen, että "sieluni" olisi levoton. Olin uutisia lukiessani ahdistunut, mutta en levoton. (Kysymys, joka sisältää väitteitä, ei ole aito kysymys, vaan "kysymys".)

Itse pidän levottomina horinoina uskovaisten ristiriitaisia horinoita rakastavasta Jumalasta, joka osoittaa "rakkautensa" ikuisen kidutuksen muodossa.

Ahdistuksen itsehoidosta minulla ei ole antaa yleispäteviä ohjeita, paitsi, että kannattaa välttää kirkkoja ja pappeja ja hihhuleita kuin ruttoa. Ja välttää ahdistavia asioita, joille ei voi tehdä mitään, kuten nyt vaikka uutisia miljoonan lapsen nälkäkuolemasta Afganistanista, tai ajatuksesta, että on Toopen kaltaisia ihmisiä, joille semmoinen asia ei käsittääkseni ole syy miksi Suomi olisi varakkaana maana auttamisvelvollinen edes pienesti kehitysavun muodossa. Toopella taisi olla pontimena se, että vääräuskoisia ei pitäisi auttaa, eikä muita kuin oman etnisen ryhmän (ja seksuaalisen suuntauksen, sukupuolen jne.) edustajia. Muita hän epäinhimillistää fasistisesti, haukkuen friikeiksi, otuksiksi, jne.. Siksi on omalle mielenterveydelle parempi pistää Toopen kaltainen henkilö ignoreen, vaikka sehän ei estä sitä, että hän kuitenkin paskoo foorumin täyteen typeryyksiään.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Karikko

Lainaus käyttäjältä: Kopek - marraskuu 29, 2021, 00:10:45
Lainaus käyttäjältä: kertsi - marraskuu 28, 2021, 15:09:10
Ahdistaa. Yritin alkaa lukemaan päivän Hesaria. Ensin oli artikkeli HS Afganistanissa. Afganistan-juttu oli todella ahdistava. Koko maa on romahtanut, ihmiset näkevät nälkää, ja lapsia kuolee nälkään:

Maailman ruokaohjelma WFP varoittaa, että lähes 23 miljoonaa afganistanilaista eli yli puolet väestöstä kärsii tänä talvena nälästä ja ruokapulasta. Unicef sanoo, että jopa miljoona lasta on vaarassa kuolla aliravitsemukseen, jos he eivät saa apua.

Lasten kärsimyksestä ja kuolemasta lukeminen on minullekin epämukavaa. Masennun pahimmillaan aivan pohjamutiin, jos luen jonkin tuollaisen jutun. Joskus tulee vahingossa klikattua, vaikka yritänkin välttää lukemista. Jo pelkät otsikot ovat masentavia.

Ehkä me nykyihmiset olemme vieraantuneet siitä, millaista elämä on ollut aikaisemmin. Lapsia kuoli kuin kärpäsiä, minkä takia niitä hankittiinkin paljon. Että edes yksi tai kaksi varttuisi aikuiseksi asti. Ei ollut kriisiapua, ei ollut muutakaan apua. Oli vain jatkettava kurjaa elämää. Olisi ollut suorastaan ihme, jos ihmiset eivät olisi jostakin etsineet lohtua. Se joku olivat uskonnot. Toivottiin, että ero kuolleesta rakkaasta olisi tilapäinen, ja rajan takana tavattaisiin. Ateistinen ilosanoma: älä usko satuihin, madoista sinä olet tullut, ja matojen ruuaksi sinä päädyt, ei olisi ehkä myynyt tuossa tilanteessa, jossa kuolema jylläsi ja lapsia haudattiin viikottain.

Nyt epämukavat asiat on piilotettu - mitä nyt lehdet tekevät niistä kärsimyspornoa. Kuolema myy.

Ihmiset ovat tottuneet siihen, että kaikella on tarkoitus. Talon rakentamisen tarkoitus on luoda paikka, jossa voi asua sateelta ja kylmältä suojassa. Maanviljelyn tarkoitus on tuottaa ihmisille ravintoa. Maanteiden tarkoitus on helpottaa liikkumista. Opiskelun tarkoitus on valmistaa ammattiin. Ammattiin valmistumisen tarkoitus on tehdä ihmisestä tuottava ja itsensä elättävä kansalainen. Lasten hankkimisen tarkoitus on, että tämä kaikki jatkuisi.

Mutta mikä tämän kaiken tarkoitus on?

Ei mikään.

Ihmisten pää ei kestä sitä, että kaikella on olevinaan tarkoitus, mutta millään ei ole tarkoitusta. Avuksi ovat tulleet uskonnot ja ideologiat.

Kysymys kaiken tarkoituksettomuudesta ei häviä mihinkään, joten uskonnot ja ideologiatkaan eivät taida hävitä, vaikka niitä saduiksi kutsuttaisiin. Pakeneminen krääsään ja alennusmyynteihin on yksi keino unohtaa, että tässä kaikessa ei ole mitään järkeä.

Tarkoitus, tai ei mitään tarkoitusta- onko siinä paljoakaan eroa, ihmisen päättelyä molemmat.

Kaikessa on "oma" tarkoituksensa, ja ihminen voi sen löytää, ehkä, jos oikein silmin katsoo maailmaa- eli itseään.

Tapahtumien tasolla tarkoitus on tapahtuminen, joka kattaa koko havaittavan maailman, ja senkin mitä ei havaita- mutta ihmisen haluthan tekevät "hänen" persoonallisen elämänsä tarpeelliseksi, maailma ei sitä tietenkään tarvitse..

Toope

Minustakin ylikansoitus tietyissä maissa on katastrofin odotusta.

Norma Bates

Uutisista ahdistaviksi olen tainnut vuoden varrella kokea ne joista on saanut vaikutelman etä Venäjä saattaa koska tahansa hyökätä tännekin. Mutta ehkä siellä on vaan ikuiset Putte Possun nimipäivät menossa, ja juhlinnan melskeissä ollaan päädytty uhoamisvaiheeseen.

Koronaan liittyvä uutisointi on ollut lähinnä turhauttavaa. Hetkenkin jos näyttää valoisammalta, hetken päästä vähäkin toivo tuhotaan seuraavalla uutisella. Mutta koronasektorilla varsinaisesti kai kuitenkin eniten on ahdistanut lukea koronadenialistien ja rokotevastaisten edesottamuksista. Jokainen rieha jonka joku em. ryhmien jäsenistä saa aikaan nostattaa mielikuvia että ihimiset ovat oikeasti umpihulluja ja saattavat koska tahansa napsahtaa missä tahansa ja tehdä mitä tahansa.

Konkreettisesti omakohtaisesti en ole vielä noiden tapausten sekoilua joutunut onneksi kohtaamaan, kuin vain kaupungin torilla järjestetyn mielenosoituksen verran, ja sitten sen yhden kerran kun muija karjui täyttä kurkkua joululaulua kirjaston vessassa, ja myöhemmin vähän aulankin puolella. En olisi ihmetellyt jos joku olisi jo jotenkin tuohon show'hun reagoinut, mutta sitähän se daami tietysti oikein vartosikin, että pääsisi maskinvastaisten tms. erityisihmisten marttyyriksi.

Jossain mielessä tämä korona on laiskaperseisen länkkärin "sota-aika", ja ihmiset, jotka ikäänkuin tekevät kaikkensa poratakseen reikää jo muutenkin vuotavaan veneeseen jossa me kaikki olemme, ärsyttävät. Tahtoo siis sanoa että uutiset heidät tempauksistaan. Mutta ainahan on hulluja ollut ja kukapa hulluja hallitsisi.

Jokatapauksessa seuran kaiken koronauutisoinnin mitä Yleltä tulee, jotta tiedän missä mennään.

Kopek

Minua masentavat ja ahdistavat uutiset, joissa kerrotaan lasten kärsimyksistä ja kuolemasta ja omaisten surusta ja muusta tällaisesta. Pelkkä uutisotsikon ja/tai siihen liittyvän kuvan näkeminen romahduttaa minut loppupäivän kestävään masennukseen, vaikka itse juttuja en edes lue.

Sotauutiset eivät erityisemmin ahdista, pikemminkin ne herättävät arkipäivän tylsyydestä tyyliin "aah, nyt tapahtuu jotain". Sotaan suhtautuu kuin urheilutapahtumaan ja jää odottamaan, kuka voittaa. Sota on F1-kisaa panssarivaunuilla. Ehkä uutiset silloin alkaisivat ahdistaa, jos panssarit olisivat vyörymässä Suomen rajan yli.

Olin liittänyt tähän loppuun linkin Kiovan yliopiston julkaisuun "War and Peace in Kant's and Hegel's Consideration", mutta muutin mieltäni, koska antamiani linkkejä on arvosteltu ja pidetty mielipiteinäni. Juttu löytyy tuolla nimellä, jos kiinnostaa.

Päädyin tuohon tekstiin googlaamalla, mitä Hegel on kirjoittanut sodasta. Muistelen, että tyyppi olisi pitänyt sotaa piristävänä pikku seikkailuna, joita kansat tarvitsevat silloin tällöin pysyäkseen virkeinä. Ei Hegel näin asiaa ilmaissut vaan keinotekoisen monimutkaisilla pitkillä lauseilla, joita tavallinen lukija ei ymmärrä eikä jaksa lukea. Idea kuitenkin oli tuon tyyppinen.

Sen vähän perusteella, mitä Hegelin ajatuksista olen lukenut, en pidä tyypistä. Hegel oli protonatsi. 

Hippi

Enpä osaa sanoa onko nyt varsinaista ahdistusta vaiko pelkkää ärtymystä, mutta koronan jatkuva päivittänen ja monta kertaa päivässä toistuva uutisointi tuntuu menevän sietokykyni yläpuolelle. Miten helpottavaa olikaan joskus viime keväänä vai oliko se nyt kesällä, kun uutisissa sanottiin, että nyt ei enää päivittä koronasta kerrota. Ei kerrottu sitten pariin päivään ja sen jälkeen alkoi uusi kierros.

Nuo voisi keskittää aivan hyvin johonkin tiettyyn lähetykseen päivässä, sillä ei niillä juurikaan ole uutisarvoa siinä mielessä kuin uutiset mielestäni ovat. Vastaavat pikemminkin säätiedotusta, kun kerrotaan kulloisenkin päivän tilanne. Seuraava koronauutinen voisi mielestäni olla "nyt korona on päättynyt".

Jätän sitten suurimman osan uutisista kuuntelematta kokonaan vaientamalla radion siksi aikaa tai käyn tiskaamassa TV:n iltauutisten alkaessa ja kun palaan, korona on ehditty toivottavasti käsitellä.


Sen sijaan voisin sanoa jo ahdistukseksi tuntemuksia, joita saan IP-lehtien otsikoista erilaisista sairauksista tyyliin:
- tunnista nnnnnn sairauden 8 merkkiä
- tauti yyyyyy voi olla sinulla tietämättäsi
- jne

Nuo suorastaan pelottavat. Enkö tajua olevani sairas? Enkö ole terve, vaikka luulen niin? Mitähän sisälläni kummittelee?
Noita yritän välttää näkemästä ja lukemasta. Vielä jonkin aikaa sitten niitä välillä aina luin, mutta jutut sitten olivat kuin savolaisen kirjoittamia, suattaapa olla tahi olla olemattaki tauti nyt sinulla. En lue enää. Menen lääkäriin, jos huomaan itsessäni jotain kummallista ilman IP-lehden opastustakin.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

MrKAT

#11
Kai se ahistusta on, ainakin ketutusta ja koko päivä pilalla-fiilinkiä, jos saa tietää:
- korona/rokotedenialismin suosion kasvaneen
     -- ulkomailla ja kotimaassa lähihoitajien keskuudessa
     -- lähipiirissä (ei onneksi vielä kovin lähellä)
- poliittisen
       -- suvaitsemattomuuden suosion (aborttikiellon, rasismin jne) leviämisestä maailmalla
       -- demokratian suosion laskusta, autoritaaristen despoottien suosion kasvusta
- uuden koronamuunnoksen ohittavan
       -- immuunijärjestelmää, myös rokotetuilla
       -- pikatestit oireettomilla
       -- kirurgiset maskit ja osin FF2-tasoisetkin koska valtava viruspilvi   
Missä perussuomalainen törttöilemässä, siellä Jokisipilä puolustelemassa.
                    - Vanha turkulainen sananlasku (by Antti Gronow)

ROOSTER

On ahdistavaa ajatella miten suurta kärsimystä on taas tulossa jos tilanne pääsee pahaksi. Näyttäisi siltä, että ukrainalaiset eivät aio helpolla antaa periksi.

Lainaus käyttäjältä: https://www.verkkouutiset.fi/ukrainalaisaiti-52-osti-suuren-kivaarin-jos-tarvitaan-alan-ampua/#3f325e24
Ukrainalaisäiti, 52, osti suuren kiväärin – "jos tarvitaan, alan ampua"
...
Mariana Zhaglo sanoo tekevänsä maansa puolesta sen mitä tarvitaan. Hän on hankkinut kiväärin ohella kypärän, lumipuvun, luotiliivit ja ammuksia, ja on valmis linnoittautumaan kotiinsa viikoiksi.

– Äitinä en halua lapseni perivän Ukrainan ongelmia, tai näiden uhkausten periytyvän heille. On parempi hoitaa tämä nyt, hän toteaa.
Yleinen mielipide on aina väärässä.

a4: Minulla on sellainen kokemus että kaikki vähänkin älykkäät laitteet jumiutuvat itsekseen, ennemmin tai myöhemmin ja jotkut useammin.
Omakin pää.

Gerardo: "Viidakko on äiti, eikä äitiä voi myydä tai ostaa. Äitiä voi vain suojella.  HS

Hayabusa

#13
^Suomessa lähiöasukkaille aseiden laillinen ostaminen on tehty hyvin vaikeaksi. Ehkä hyvä niin.

Muoks. Citykanien metsästys ei riitä perusteeksi. Mutta hankkimalla sopivan metsäpalstan ja liittymällä metsästysseuraan metsäpalstan paikkakunnalla pyssylupa irtoaa. Siltikään niitä kaneja ei kannata räiskiä kaupungissa.
An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur

Norma Bates

Alkaahan ne koronaan liittyvät uutiset ahdistamaan, kun ne ovat jo niin toisensa kumoavia ettei enää tiedä yhtään missä mennään. Olen nähnyt uutisen että viruksen määrä paskavesissä oli laskenut, sitten näin uutisen että noussut. Eihän se nyt jumalauta voi tehdä kahta eri asiaa yhtäaikaa. Ei tässä nyt jaksa edes pohtia mitä kaikkea on viimeaikoina tullut vastaan niin että tulee ristiriita... Ja sitten Venäjän kevätrieha siihen päälle. Mikä sillä Putinin possulla on niin vitun vaikeaa että pitää alkaa järjetämään ihmisille ikävyyksiä. Joku mietti jossain että vanhat ukot sekoavat vanhuuttaan, eikä millään haluttaisi päästää vallankahvasta irti. Sitten tuhotaan kaikki ympäriltä ihan vaan sen takia että oma kuolevaisuus muistui mieleen.