Mennäänpäs Tolkien-loren yhteen ytimeen. Sormus. Just se jonka Bilbo löysi Klonkun jäljiltä luolissa harhaillessaan. Missä vaiheessa Tolkien havaitsi, että Sormus oli transportannut yhdestä fantasiamaailmasta hänen omaansa? Ilmeisesti 1937 se oli vielä näppärä näkymättömäksi tekevä taikakalu. Vuoteen 1954 mennessä sekä Gandalf että Tolkien olivat havainneeet, että Sormus oli jotakin mitä kenenkään ei pitäisi käsitellä.
Toisin kuin Gandalf, Tolkien kyllä tiesi että Sormus oli murtautunut Keski-Maahan Wagnerin Ring-oopperoista. Se toi maagisesti mukanaan koko tarinansa. Kun laittaa sivuun muut juonikuviot – ei siksi että niillä ei olisi merkitystä, vaan keskittyäkseen Sormuksen rooliin – näkee miten tarkat vastaavuudet on sillä miksi Sormus tehdään, millä lailla se siirtyy henkilöltä toiselle, ja miten sen lopulta käy. Taru sormusten herrasta koostuu kolmesta toisiinsa vain osittain sulautuneesta elementistä. Ne voisi nimetä: Hobitti 2, luoteisen Keski-Maan etnografia, Ring-tetralogian kommentaari.
Sormus totta kai muuntuu suodattautuessaan uuteen maailmaansa. Wagnerin ja Tolkienin ihmiskuvat olivat erilaiset. Siksi myös Tolkienin käsitys ultimaattisen pahuusgeneraattorin luonteesta oli erilainen. Niin Sormus on sekä tuttu että vieras seikkaillessaan Keski-Maassa. On kuin Philip K. Dick olisi kirjoittanut ja David Lynch ohjannut ne kohdat. Koska Sormus loppujen lopuksi tottelee vain todellista herraansa, teksti vääntyy sitä käsitellessään surrealistiseksi ja tunnelma vainoharhaiseksi.
It is precious to me, though I buy it with great pain.
Sormushan ei Tolkienin kirjoituksissa ole mikään "elävä entiteetti", se toimii vain, koska Sauron säilöi siihen voimaansa. Sormus ei ajattele, sormus on Sauron, lopulta.
- - -
Eräs mielenkiintoinen yksityiskohta "
Gondolinin Tuho- kirjassa" oli myös se, etteivät haltiat lopulta enää ole kuolemattomia. He voivat jatkaa elämäänsä Keskimaassa, liki kuolemattomina (ainakin ihmisten näkökulmasta, mutta hiipuvina. Elrond on 6400-vuotias nuori haltia, Cirdan ja nuorempi Galadriel ovat jo aikojen alusta. Mutta Tolkien antaa ymmärtää Lotr:ssa ja Silmarillionissa sen, että hekin hiipuvat, eivät ole ikuisia, kuten olivat ensimmäisellä ajalla... Ennen kuin Valinorin "jumalainen" vaikutus tuhosi Morgothin.
Hinta oli se (tuon kirjan mukaan), että haltiat kykenevät elämään kuolevaisilla mailla hyvin kauan, mutta lopulta hiipuvat ja taantuvat siten, että matka Valinoriin tai kuolema ovat niitä vaihtoehtoja... Maailma vääjäämättä Ensimmäisen Ajan jälkeen on ihmisten. Haltioiden kohtalona oli ehkä vain viivyttää vääjäämätöntä, ehkä auttaa ihmisiä selviämään Morgothin pahuuden seurauksista (Sauron). Haltiat ilmaisevat asian kirjoissa, kun kertovat, että haltioiden kolmen sormuksen voima myös
katoaa, kun Sauronin sormus tuhotaan. Kääpiöiden seitsemän menettävät voimansa ja ihmisten yhdeksän tuhoutuvat Nazgulien mukana. Vaikka Sauron ei sinänsä vaikuttanut haltioiden kolmeen sormukseen, niiden vastavoima katoaa, kun vihollinen tuhoutuu...?
- - -
Enivei. Tuo Tolkienin jälkeensäjättämä kirjoituskokoelma ehkä kertoo siitä, miten moninaisia juonikuvitelmia Tolkien loi. Hän lopulta päätyi monista erilaisista ja eri vaiheissa elämäänsä kirjoittamistaan tarinoista tiettyyn muotoon/malliin. Tosin ehkä Christopher Tolkienilla on jonkin verran vaikutusta. En itse epäile sitä, etteikö olisi isänsä kirjoituksia pyrkinyt noudattamaan. Mutta mielenkiintoisia ajatusrakenteita ja juonikuvioiden alkuja löytyy Tolkienin kirjoituksista. Tarinoissahan olisi ajatusta vielä vaikka mihin, mutta ehkä parempi, että tarinat eivät enää laajene...!
