Tolkien

[Hiha]

Sormushan ei Tolkienin kirjoituksissa ole mikään "elävä entiteetti", se toimii vain, koska Sauron säilöi siihen voimaansa. Sormus ei ajattele, sormus on Sauron, lopulta.

Sormus on tavallaan elävä subjekti, juuri koska Sauron siirsi siihen omaa tahtoaan (metodilla jota ei taideta missään tarkalleen kuvata). Se on sen ydin, sielu jos niin voi sanoa, kulta on vain asu johon se on puettu. Esineenä se ei pahemmin järkeile, mutta yrittää ja pystyy vaikuttamaan kantajaansa (ja niihin jotka näkevät sen) Sauronin tapaan.

Tässä näkyy mielestäni Tolkienin kristillinen käsitys pahuudesta. Vakavan sellaisen primaari lähde on suora demoninen vaikutus.

[Hiha]

Eräs mielenkiintoinen yksityiskohta "Gondolinin Tuho- kirjassa" oli myös se, etteivät haltiat lopulta enää ole kuolemattomia. He voivat jatkaa elämäänsä Keskimaassa, liki kuolemattomina (ainakin ihmisten näkökulmasta, mutta hiipuvina. Elrond on 6400-vuotias nuori haltia, Cirdan ja nuorempi Galadriel ovat jo aikojen alusta. Mutta Tolkien antaa ymmärtää Lotr:ssa ja Silmarillionissa sen, että hekin hiipuvat, eivät ole ikuisia, kuten olivat ensimmäisellä ajalla... Ennen kuin Valinorin "jumalainen" vaikutus tuhosi Morgothin.

Hinta oli se (tuon kirjan mukaan), että haltiat kykenevät elämään kuolevaisilla mailla hyvin kauan, mutta lopulta hiipuvat ja taantuvat siten, että matka Valinoriin tai kuolema ovat niitä vaihtoehtoja... Maailma vääjäämättä Ensimmäisen Ajan jälkeen on ihmisten. Haltioiden kohtalona oli ehkä vain viivyttää vääjäämätöntä, ehkä auttaa ihmisiä selviämään Morgothin pahuuden seurauksista (Sauron). Haltiat ilmaisevat asian kirjoissa, kun kertovat, että haltioiden kolmen sormuksen voima myös katoaa, kun Sauronin sormus tuhotaan. Kääpiöiden seitsemän menettävät voimansa ja ihmisten yhdeksän tuhoutuvat Nazgulien mukana. Vaikka Sauron ei sinänsä vaikuttanut haltioiden kolmeen sormukseen, niiden vastavoima katoaa, kun vihollinen tuhoutuu...?

Tolkien todellakin kehitti tai suoraan sanoen muutti ajatuksiaan ja käsityksiään monesta jutusta. Ja miksi ei olisi muuttanut, sehän oli hänen oikeutensa. Asiat luutuivat vain sitä mukaa kuin niitä julkaistiin. Eli ainoastaan Hobitti jatko-osineen. Silmarillion ja muut vanhempiin aikoihin sijoitetut tarut jäivät kaikki keskeneräisiksi.

Haltioiden suhteen luulen, että ajatus mikä näkyy taustalla on suunnilleen seuraava. Maailma muuttui peruuttamattomasti Toisen Ajan lopussa. Kuolemattomat Maat repäistiin irti Keski-Maasta. Kääntäen Keski-Maaassa voimistui tuntemamme maailmanmeno, elämä tekee kuolemalla tilaa uudelle elämälle, ja aikakaudet vaihtuvat. Haltiat eivät kyenneet pitämään enää niin hyvin ympäristöään stabiilin kukoistavana (heillä ilmeisesti oli sen tapaisia kykyjä). Elämä kävi heille pitkän päälle raskaaksi ja väsyttäväksi. Lopulta heidän omat ruumiinsakin haihtuisivat. Ainoa järkevä vaihtoehto oli antaa ennemmin tai myöhemmin periksi ja purjehtia länteen.

Haltiasormusten taika oli nimenomaan hidastaa ajan vääjäämätöntä kulkua. Sillä voimalla Rivendell oli museo ja Lórien puutarha menneiltä ajoilta. Ihmisille päätyneet sormukset tekivät pitäjistään lopulta aaveita, koska he eivät voineet kuolla. Sauron sitoi haltioiden tekemät sormukset omaansa ja hänen sormuksellaan oli siten sama kyky. Siksi Klonkku sekä Bilbo elivät niin pitkään.

Tällainen säädetyn kohtalon peukalointi oli Tolkienin mielestä erittäin huono valinta. Armeliaasti koko systeemi romahti, kun Sauronin sormus tuhoutui, ja sen dominoimat sormukset muuttuivat pelkiksi kauniiksi reliikeiksi (ne mitä oli enää jäljellä).

[a4]

Onko tuo panttilainaamojen kirotuin kapistus ja helymaakarien märkä uni nykyään tieteen sormessa?
Uskontoja ja ideologioita yhtään väheksymättä.

Vai olisiko valtasormuksen tuleva omistaja nimeltään Google, tai yleisemmin internetin tiedonkeruubisnes?

Miksi tiede pitäisi hävittää ja polttaa tulessa? Ehkä se uhkaa uskontoa ja muuta takapajuisuutta?

Ei taida sormus olla myöskään vertauskuva sampo-"myllylle" (eikös Tolkien ollut jotenkin tutustunut Kalevalaan *))? Sampoa(kaan) ei poltettu, vaan se hajosi sinne tänne, ja kansi jäi Pohjan Akalle, ja sirpaleet ajautuivat kalevalaisten rantaan ja niistä seurasi kaikenlaista hyvää.

Tämän mukaan Silmarillion lainaa paljon Kalevalasta - ja Tolkien ei ollenkaan pitänyt allegorioista:
What J. R. R. Tolkien Really Did with the Sampo?

MOST scholars who study J. R. R. Tolkien's works have m uch to say
about his debt to A nglo-Saxon, Norse, and C eltic literatures, but
surprisingly few have studied his use o f the Finnish The Kalevala in depth.
Because Tolkien relied extensively on its central mythic object, the Sampo, for
his conception of the Silmarils, a closer analysis' of the changes to Lonnrot's
epic reveals much about the inventive m ethod of M iddle-earth's mythologist.
I propose that Tolkien refashions the skirmishes between Finnish provinces
over the socio-economic supremacy afforded by the Sampo, into the world war
among all races o f M iddle-earth for the moral and terrestrial stability offered
by the Silmarils. His methods for reworking the Sampo epic into The Silmarillion
were: [1] to present conflicts o f stark morality without allegorizing; [2] to use
pagan elements w ithout bowdlerizing; [3] to bridge gaps in the source with
other traditions or his own imagination; and [4] to expand the playing field of
the epic to a global scale. His express purpose was to propagate a secondary
world through feigned history.

Tolkien did not share exactly the same aesthetic as his colleagues: he
"cordially dislike[d] allegory in all its manifestations" (Letters 189), and found
Arthurian legend too explicitly Christian to base his mythology upon (Rogers
and Rogers 31). Tolkien's primary interest was in the Elves and not the fate of
men, and so a setting too overtly Christian would emphasize hum anity and
minimize the realm of Faerie. W hat the Inklings did have in common with
Tolkien, however, was a habit of drawing inspiration from their favorite medieval
texts and then expanding the parts that fit their Christian morality without
losing the medieval flavor of the original. W hile Lewis's Narnia books had
witches and Williams's thrillers had black magic and Tarot, Tolkien's Silmarillion
featured spell-singing duels similiar to those of The Kalevala between the seaand sleigh-faring shamans, Vainamoinen and Lemminkainen, and their enemies
from Northland. The backward glance in the fiction of Tolkien and his friends
is a sympathetic one, locating aspects of early or pre-Christian medieval literature
which might otherwise be only occultic or unorthodox without their moral
outlook

Käsittääkseni sormuksen kantajia ei pyritty tuhoamaan tulessa, vaan itse sormus. Ellei sitten ollut sormuksen lumoama joka halusi pitää sormuksen itsellään.

Hyvä taide on toki monitulkintaisempaa kuin suoraviivaiset vertauskuvat, mutta itse näen sormuksen helposti valtasormuksena.

[kertsi]

Ah, luin huolimattomasti tekstin, jota olin kommentoivinani. Sori.

Kirjoitit, että näet sormuksen valtasormuksena, ja että "sormus" on tieteen sormessa. Pitäisikö tuo ymmärtää niin, että mielestäsi tieteellä on valtaa? Enpä tiedä. Tieteellä on paljon hyviä vaikutuksia, mutta ihmismielellä on taipumus uskoa jos jonkinlaiseen hömppään, huuhaaseen, tarinoihin, uskontoihin jne., joten kuinkahan paljon tieteellä sitten oikeasti on valtaa ihmisten mielessä?

Ja miten tuo suhtautuu siihen, että sormus oli tuhottava? Onko tieteen valta jotenkin semmoinen asia, mikä pitää tuhota?

[Laika]

Ah, luin huolimattomasti tekstin, jota olin kommentoivinani. Sori.

Kirjoitit, että näet sormuksen valtasormuksena, ja että "sormus" on tieteen sormessa. Pitäisikö tuo ymmärtää niin, että mielestäsi tieteellä on valtaa? Enpä tiedä. Tieteellä on paljon hyviä vaikutuksia, mutta ihmismielellä on taipumus uskoa jos jonkinlaiseen hömppään, huuhaaseen, tarinoihin, uskontoihin jne., joten kuinkahan paljon tieteellä sitten oikeasti on valtaa ihmisten mielessä?

Ja miten tuo suhtautuu siihen, että sormus oli tuhottava? Onko tieteen valta jotenkin semmoinen asia, mikä pitää tuhota?

Tietenkään valtaa ei voi perinteisessä mielessä tuhota, sillä se ei ole objekti. Se ei edes olisi mielekäs ilmaus. Tarinassa Sauron on lopulta lyömätön vihollinen niin kauan, kuin sormus on olemassa. En kuitenkaan välitä tässä vääntää rautalangasta, miten ymmärrän metaforan sormuksen tuhoamisesta, koska se jollain tapaa pilaa ihmisten mahdollisuuden pohtia asiaa itse.

[Toope]

Eräs mielenkiintoinen yksityiskohta "Gondolinin Tuho- kirjassa" oli myös se, etteivät haltiat lopulta enää ole kuolemattomia. He voivat jatkaa elämäänsä Keskimaassa, liki kuolemattomina (ainakin ihmisten näkökulmasta, mutta hiipuvina. Elrond on 6400-vuotias nuori haltia, Cirdan ja nuorempi Galadriel ovat jo aikojen alusta. Mutta Tolkien antaa ymmärtää Lotr:ssa ja Silmarillionissa sen, että hekin hiipuvat, eivät ole ikuisia, kuten olivat ensimmäisellä ajalla... Ennen kuin Valinorin "jumalainen" vaikutus tuhosi Morgothin.

Hinta oli se (tuon kirjan mukaan), että haltiat kykenevät elämään kuolevaisilla mailla hyvin kauan, mutta lopulta hiipuvat ja taantuvat siten, että matka Valinoriin tai kuolema ovat niitä vaihtoehtoja... Maailma vääjäämättä Ensimmäisen Ajan jälkeen on ihmisten. Haltioiden kohtalona oli ehkä vain viivyttää vääjäämätöntä, ehkä auttaa ihmisiä selviämään Morgothin pahuuden seurauksista (Sauron). Haltiat ilmaisevat asian kirjoissa, kun kertovat, että haltioiden kolmen sormuksen voima myös katoaa, kun Sauronin sormus tuhotaan. Kääpiöiden seitsemän menettävät voimansa ja ihmisten yhdeksän tuhoutuvat Nazgulien mukana. Vaikka Sauron ei sinänsä vaikuttanut haltioiden kolmeen sormukseen, niiden vastavoima katoaa, kun vihollinen tuhoutuu...?

Tolkien todellakin kehitti tai suoraan sanoen muutti ajatuksiaan ja käsityksiään monesta jutusta. Ja miksi ei olisi muuttanut, sehän oli hänen oikeutensa. Asiat luutuivat vain sitä mukaa kuin niitä julkaistiin. Eli ainoastaan Hobitti jatko-osineen. Silmarillion ja muut vanhempiin aikoihin sijoitetut tarut jäivät kaikki keskeneräisiksi.

Haltioiden suhteen luulen, että ajatus mikä näkyy taustalla on suunnilleen seuraava. Maailma muuttui peruuttamattomasti Toisen Ajan lopussa. Kuolemattomat Maat repäistiin irti Keski-Maasta. Kääntäen Keski-Maaassa voimistui tuntemamme maailmanmeno, elämä tekee kuolemalla tilaa uudelle elämälle, ja aikakaudet vaihtuvat. Haltiat eivät kyenneet pitämään enää niin hyvin ympäristöään stabiilin kukoistavana (heillä ilmeisesti oli sen tapaisia kykyjä). Elämä kävi heille pitkän päälle raskaaksi ja väsyttäväksi. Lopulta heidän omat ruumiinsakin haihtuisivat. Ainoa järkevä vaihtoehto oli antaa ennemmin tai myöhemmin periksi ja purjehtia länteen.

Haltiasormusten taika oli nimenomaan hidastaa ajan vääjäämätöntä kulkua. Sillä voimalla Rivendell oli museo ja Lórien puutarha menneiltä ajoilta. Ihmisille päätyneet sormukset tekivät pitäjistään lopulta aaveita, koska he eivät voineet kuolla. Sauron sitoi haltioiden tekemät sormukset omaansa ja hänen sormuksellaan oli siten sama kyky. Siksi Klonkku sekä Bilbo elivät niin pitkään.

Tällainen säädetyn kohtalon peukalointi oli Tolkienin mielestä erittäin huono valinta. Armeliaasti koko systeemi romahti, kun Sauronin sormus tuhoutui, ja sen dominoimat sormukset muuttuivat pelkiksi kauniiksi reliikeiksi (ne mitä oli enää jäljellä).

Pieni korjaus tuohon, että Maailmaa muutettiin Ensimmäisen ajan jälkeen, ei Toisen ajan!
Mutta näin oli haltioiden kohdalla. He eivät enää olleet kuolemattomia, vaan hitaasti hiipuvia. Maailma muuttui. Kääpiöt elivät edelleen, mutta ihmisten aika oli tullut. Haltiat väistämättä jäivät syrjään, heidän viimeinen todellinen voimannäyttönsä oli Sauronia vastaan Toisen ajan lopulla, jossa suuri osa Gil-Galadin väestä kaatui. Sittemmin haltioita ei oikeasti enää ollut kovin paljon "Keskimaassa".

Rivendelin ja Lorienin tms. yhdyskunnat olivat pieniä, eivät kykeneviä muodostamaan armeijoita. Vain pikkuporukkaa... Yksi haltia toki vastaa 100 örkkiä, mutta kun tulee se 101:s...

[Toope]

Eräs mielenkiintoinen yksityiskohta "Gondolinin Tuho- kirjassa" oli myös se, etteivät haltiat lopulta enää ole kuolemattomia. He voivat jatkaa elämäänsä Keskimaassa, liki kuolemattomina (ainakin ihmisten näkökulmasta, mutta hiipuvina. Elrond on 6400-vuotias nuori haltia, Cirdan ja nuorempi Galadriel ovat jo aikojen alusta. Mutta Tolkien antaa ymmärtää Lotr:ssa ja Silmarillionissa sen, että hekin hiipuvat, eivät ole ikuisia, kuten olivat ensimmäisellä ajalla... Ennen kuin Valinorin "jumalainen" vaikutus tuhosi Morgothin.

Hinta oli se (tuon kirjan mukaan), että haltiat kykenevät elämään kuolevaisilla mailla hyvin kauan, mutta lopulta hiipuvat ja taantuvat siten, että matka Valinoriin tai kuolema ovat niitä vaihtoehtoja... Maailma vääjäämättä Ensimmäisen Ajan jälkeen on ihmisten. Haltioiden kohtalona oli ehkä vain viivyttää vääjäämätöntä, ehkä auttaa ihmisiä selviämään Morgothin pahuuden seurauksista (Sauron). Haltiat ilmaisevat asian kirjoissa, kun kertovat, että haltioiden kolmen sormuksen voima myös katoaa, kun Sauronin sormus tuhotaan. Kääpiöiden seitsemän menettävät voimansa ja ihmisten yhdeksän tuhoutuvat Nazgulien mukana. Vaikka Sauron ei sinänsä vaikuttanut haltioiden kolmeen sormukseen, niiden vastavoima katoaa, kun vihollinen tuhoutuu...?

Tolkien todellakin kehitti tai suoraan sanoen muutti ajatuksiaan ja käsityksiään monesta jutusta. Ja miksi ei olisi muuttanut, sehän oli hänen oikeutensa. Asiat luutuivat vain sitä mukaa kuin niitä julkaistiin. Eli ainoastaan Hobitti jatko-osineen. Silmarillion ja muut vanhempiin aikoihin sijoitetut tarut jäivät kaikki keskeneräisiksi.

Haltioiden suhteen luulen, että ajatus mikä näkyy taustalla on suunnilleen seuraava. Maailma muuttui peruuttamattomasti Toisen Ajan lopussa. Kuolemattomat Maat repäistiin irti Keski-Maasta. Kääntäen Keski-Maaassa voimistui tuntemamme maailmanmeno, elämä tekee kuolemalla tilaa uudelle elämälle, ja aikakaudet vaihtuvat. Haltiat eivät kyenneet pitämään enää niin hyvin ympäristöään stabiilin kukoistavana (heillä ilmeisesti oli sen tapaisia kykyjä). Elämä kävi heille pitkän päälle raskaaksi ja väsyttäväksi. Lopulta heidän omat ruumiinsakin haihtuisivat. Ainoa järkevä vaihtoehto oli antaa ennemmin tai myöhemmin periksi ja purjehtia länteen.

Haltiasormusten taika oli nimenomaan hidastaa ajan vääjäämätöntä kulkua. Sillä voimalla Rivendell oli museo ja Lórien puutarha menneiltä ajoilta. Ihmisille päätyneet sormukset tekivät pitäjistään lopulta aaveita, koska he eivät voineet kuolla. Sauron sitoi haltioiden tekemät sormukset omaansa ja hänen sormuksellaan oli siten sama kyky. Siksi Klonkku sekä Bilbo elivät niin pitkään.

Tällainen säädetyn kohtalon peukalointi oli Tolkienin mielestä erittäin huono valinta. Armeliaasti koko systeemi romahti, kun Sauronin sormus tuhoutui, ja sen dominoimat sormukset muuttuivat pelkiksi kauniiksi reliikeiksi (ne mitä oli enää jäljellä).

- - -

Haltiasormusten taika oli nimenomaan hidastaa ajan vääjäämätöntä kulkua. Sillä voimalla Rivendell oli museo ja Lórien puutarha menneiltä ajoilta. Ihmisille päätyneet sormukset tekivät pitäjistään lopulta aaveita, koska he eivät voineet kuolla. Sauron sitoi haltioiden tekemät sormukset omaansa ja hänen sormuksellaan oli siten sama kyky. Siksi Klonkku sekä Bilbo elivät niin pitkään.

Aikahan on se kysymys noille haltioille. He pysäyttivät aikaansa. Elivät omassa ajassaan, mutta Maailma (Arda) jatkoi kulkuaan. Keskimaan haltiat ehkä käsittivät tämän Toisen ja Kolmannen ajan aikana. He olivat vain jäänne vanhoista ajoista, ilman tulevaisuutta Keskimaassa...

[Toope]

Ah, luin huolimattomasti tekstin, jota olin kommentoivinani. Sori.

Kirjoitit, että näet sormuksen valtasormuksena, ja että "sormus" on tieteen sormessa. Pitäisikö tuo ymmärtää niin, että mielestäsi tieteellä on valtaa? Enpä tiedä. Tieteellä on paljon hyviä vaikutuksia, mutta ihmismielellä on taipumus uskoa jos jonkinlaiseen hömppään, huuhaaseen, tarinoihin, uskontoihin jne., joten kuinkahan paljon tieteellä sitten oikeasti on valtaa ihmisten mielessä?

Ja miten tuo suhtautuu siihen, että sormus oli tuhottava? Onko tieteen valta jotenkin semmoinen asia, mikä pitää tuhota?

Tietenkään valtaa ei voi perinteisessä mielessä tuhota, sillä se ei ole objekti. Se ei edes olisi mielekäs ilmaus. Tarinassa Sauron on lopulta lyömätön vihollinen niin kauan, kuin sormus on olemassa. En kuitenkaan välitä tässä vääntää rautalangasta, miten ymmärrän metaforan sormuksen tuhoamisesta, koska se jollain tapaa pilaa ihmisten mahdollisuuden pohtia asiaa itse.

Itse asiassa Tolkienkin mietti tuota kirjoituksissaan, joissa Melkor/Morgoth palaa vielä maailmaan, sen Ensimmäisen ajan tuhon jälkeen. Mutta ilmeisesti nuo kirjoitukset eivät johtaneet enää mihinkään (Viittaan tuohon Gondolinin Tuho- kirjaan, jonka selityksissä C. Tolkien käy läpi isänsä juonikuvioita), ja JRR hylkäsi nuo ajatukset. Tolkien lopetti Tarinansa siihen, kun Melkorin palvelija Sauron tuhoutui Klonkun mukana tulivuoressa. Tietynlainen Melkorin/Sauronin pahuus ehkä säilyi maailmassa, mutta ei enää sellaisena, mitä tarkoittivat?

[Toope]

Ah, luin huolimattomasti tekstin, jota olin kommentoivinani. Sori.

Kirjoitit, että näet sormuksen valtasormuksena, ja että "sormus" on tieteen sormessa. Pitäisikö tuo ymmärtää niin, että mielestäsi tieteellä on valtaa? Enpä tiedä. Tieteellä on paljon hyviä vaikutuksia, mutta ihmismielellä on taipumus uskoa jos jonkinlaiseen hömppään, huuhaaseen, tarinoihin, uskontoihin jne., joten kuinkahan paljon tieteellä sitten oikeasti on valtaa ihmisten mielessä?

Ja miten tuo suhtautuu siihen, että sormus oli tuhottava? Onko tieteen valta jotenkin semmoinen asia, mikä pitää tuhota?

Tolkien lienee ollut traditionalistinen, tykkäsi enemmän metsistä kuin tehtaista. Suri sitä, että luonto väistyy teollisuuden tieltä.
Tietynlainen "vanha" oli ehkä Tolkienille parempaa. Sopeutui kai itse, silti.

[Toope]

Armeliaasti koko systeemi romahti, kun Sauronin sormus tuhoutui, ja sen dominoimat sormukset muuttuivat pelkiksi kauniiksi reliikeiksi (ne mitä oli enää jäljellä).

Näinhän Tolkien antaa ymmärtää. Haltioidenkin sormukset vain säilyttivät haltiakulttuuria. Kun Suurin Sormus tuhoutui, nuo haltioidenkin sormukset jäivät reliikeiksi, ei enää merkitystä niilläkään.

Galadriel ja muut haltiat lähtivät satamiin, koska tiesivät kuoleman odottavan Keskimaassa. Hitaasti mutta vääjäämättömästi.
Galadriel Feanorin serkkuna tajusi, ettei hänestä tule valtiasta, hänen täytyy palata Valinoriin.

Tolkien ei mielestäni anna ymmärtää, että kaikki haltiat olisivat lähteneet. Jotkut ehkä jäivät, mutta hiipuessaan ehkä olivat surullisia tapauksia...?

[Toope]

Hobitti-leffat mielestäni hieman vääristelevät Thranduilin haltia-armeijaa. Hehän eivät ole suurhaltioita, vaan viherhaltioita, metsähaltioita. Eivät he tuollaista armeijaa luo, mitä Hobitti-leffa 3:ssa osassa esittää. Thranduilin porukka ei ole samaa, mitä aiemmat suuremmat haltiat, vaan metsäsissejä. He ovat viherhaltioita, joilla ei ole juuri yhteyttä Lännen Suurhaltioihin. Viherhaltiat ovat Legolasin kaltaisia, eivät panssaroituja armeijatyyppejä.

Jossakin Tolkienin kirjoituksessa mainitaan siitä, että Thranduilin isä lähetti armeijansa siihen Suureen taisteluun Sauronia vastaan Toisen Ajan lopulla. Vain kolmannes palasi takaisin. Osin siksi ehkä isänsä ja suuren osan kansastaan menettäneenä Thranduil (joka oli mukana sodassa) eristäytyi ja oli vihamielinen muuta maailmaa kohtaan? Toki tiedetään, että myös hänen vaimonsa (Legolasin äiti) jäi örkkien uhriksi. Siksi on vähän ikävä kaveri.

- - -
https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/57621
Jonkinlaista tutkimusta, tosin en löytänyt heti linkkejä.

[a4]

Ah, luin huolimattomasti tekstin, jota olin kommentoivinani. Sori.

Kirjoitit, että näet sormuksen valtasormuksena, ja että "sormus" on tieteen sormessa. Pitäisikö tuo ymmärtää niin, että mielestäsi tieteellä on valtaa? Enpä tiedä. Tieteellä on paljon hyviä vaikutuksia, mutta ihmismielellä on taipumus uskoa jos jonkinlaiseen hömppään, huuhaaseen, tarinoihin, uskontoihin jne., joten kuinkahan paljon tieteellä sitten oikeasti on valtaa ihmisten mielessä?

Ja miten tuo suhtautuu siihen, että sormus oli tuhottava? Onko tieteen valta jotenkin semmoinen asia, mikä pitää tuhota?

Kyllä tieteellä on näkymätöntä valtaa. Tällä hetkellä ehkä eniten maailmassa. Tieteellinen maailmankuva ja teknologia valtaa alaa globaalisti, kun valtiot joutuvat käymään teknologista, taloudellista ja sotilaallista varustelukilpaa rajallisista resursseista sekä vastaamaan kehityksen mukana syntyviin ja kasvaviin uusiin haasteisiin, uhkakuviin ja hätätiloihin.
Politiikassakin kuunnellaan asiantuntijoita ja tunnustetaan koulutuksen ja tutkimuksen tärkeys.
Kyllä ihmisten ja kulttuurien yhä vallalla olevaan uskonnollisuuteenkin yhä paremmat lääkkeet keksitään.

Valta korruptoi. Tiedeuskovaisuus, tieteen kaupallistuminen ja politisoituminen sekä tieteen epäeettisyys uhkaavat tiedettä.
Liekö sormuksen tuhoaminenkaan ollut mikään lopullinen ratkaisu. Ehkä siinä mielessä kuin kuolema on lopullista yksilölle tai lajille. Tai valta sormukselle.

Jos tiede kaappasi todellisen vallan uskonnoilta ja ideologioilta, niin mikä nykykehityslinja voisi olla seuraava vallan kaappaaja?
Tiedonkeruubisnes? Tekoäly?
Kykenisikö Google, Facebook tai Amazon kuplauttamaan yksilöt ja valtaamaan valtiot tietovaltansa alle tulevaisuudessa? Tai kykenisikö superälykäs teknologia kaappaamaan vallan, näkymättömästi?  Ehkä molemmat.
Tämä luiskahti nyt uskontojen pohjalla olevan maagisen ajattelun lehtolapsesta, fantasiakirjallisuudesta tieteen äpärän scifikirjallisuuden puolelle.

[Toope]

Tässä eräs vanha blogi koskien Tolkienin maailmaa. Erikoisia näkemyksiä, mutta lukemisen arvoisia:
https://www.taivaansusi.net/ego/
Pari esimerkkiä kirjoituksista:
Kääpiöistä:
https://www.taivaansusi.net/ego/?p=259
Elrondin suvusta:
https://www.taivaansusi.net/ego/?cat=22
Viimeinen liitto:
https://www.taivaansusi.net/ego/?p=330
Hieman kriittisiä ja vaihtoehtoisiakin näkemyksiä Keskimaasta...

[Hiha]

Pieni korjaus tuohon, että Maailmaa muutettiin Ensimmäisen ajan jälkeen, ei Toisen ajan!

Molempien! Ensimmäisen ajan lopussa Keski-Maan silloiset luoteisosat (melkein koko Beleriand) vajosivat mereen. Se oli tosin pelkkä oheisvahinko suursodassa Valarin ja Morgothin välillä. Tarkoituksellinen muutos oli Númenor, iso saari läntisellä merellä, missä Morgothia vastaan taistelleet ihmiset saisivat asua rauhassa.

Toisen ajan lopussa Valinor ja muut läntiset maat reväistiin irti. Siinä rytäkässä Númenor upposi aaltoihin ja katosi pohjattomaan syvyyteen. Jäljelle jääneistä maista ja meristä muotoiltiin pallo. Sitä ennen maailmamme oli ollut tasainen levy.

[Hiha]

Ah, luin huolimattomasti tekstin, jota olin kommentoivinani. Sori.

Kirjoitit, että näet sormuksen valtasormuksena, ja että "sormus" on tieteen sormessa. Pitäisikö tuo ymmärtää niin, että mielestäsi tieteellä on valtaa? Enpä tiedä. Tieteellä on paljon hyviä vaikutuksia, mutta ihmismielellä on taipumus uskoa jos jonkinlaiseen hömppään, huuhaaseen, tarinoihin, uskontoihin jne., joten kuinkahan paljon tieteellä sitten oikeasti on valtaa ihmisten mielessä?

Ja miten tuo suhtautuu siihen, että sormus oli tuhottava? Onko tieteen valta jotenkin semmoinen asia, mikä pitää tuhota?

Tietenkään valtaa ei voi perinteisessä mielessä tuhota, sillä se ei ole objekti. Se ei edes olisi mielekäs ilmaus. Tarinassa Sauron on lopulta lyömätön vihollinen niin kauan, kuin sormus on olemassa. En kuitenkaan välitä tässä vääntää rautalangasta, miten ymmärrän metaforan sormuksen tuhoamisesta, koska se jollain tapaa pilaa ihmisten mahdollisuuden pohtia asiaa itse.

Itse asiassa Tolkienkin mietti tuota kirjoituksissaan, joissa Melkor/Morgoth palaa vielä maailmaan, sen Ensimmäisen ajan tuhon jälkeen. Mutta ilmeisesti nuo kirjoitukset eivät johtaneet enää mihinkään (Viittaan tuohon Gondolinin Tuho- kirjaan, jonka selityksissä C. Tolkien käy läpi isänsä juonikuvioita), ja JRR hylkäsi nuo ajatukset. Tolkien lopetti Tarinansa siihen, kun Melkorin palvelija Sauron tuhoutui Klonkun mukana tulivuoressa. Tietynlainen Melkorin/Sauronin pahuus ehkä säilyi maailmassa, mutta ei enää sellaisena, mitä tarkoittivat?

Apokalyptisia aiheita oli tosiaan Tolkienin varhaisissa kaavailuissa. Niissä Melkor palaa maailman lopussa ja on suuri taistelu, jossa hänet lyödään lopullisesti, sellaista tuttua mytologista peruskauraa.

Tolkien taisi pyöritellä jossain vaiheessa mielessään ajatusta, että Melkor oli tehnyt jotain samaa kuin Sauron myöhemmin sormuksen kanssa. Hän oli valuttanut (saa keksiä paremman sanan) Angbandin aikoinaan voimaansa ja tahtoaan tähän maailmaan ja sen kohteisiin hallitakseen sitä paremmin. Se oli vähentänyt häntä ja auttoi Valaria heittämään hänet ulos pimeyteen, mutta vastineeksi Keski-Maa oli modernisti sanoen lievästi saastunut ja siinä oli pahuuteen ohjaavia elementtejä.

Toinen laita on ajatella, että hän näytti vain todella huonoa esimerkkiä, jota on kopioitu mulkulta toiselle ja tullaan kopioimaan maailman loppuun. Jotkut kohdat teksteissä voi tulkita niin.