Tolkien

[Hayabusa]

Koitetaas elvyttää.

Muistelisin että TSH:n suomentanut nainen on sen oman suomennoksensa itse tarkistanut?

Kersti Juva on suomentanut liki kaikki Tolkienin julkaisut. Vaikka on lepakko.

Ja hyvin suomeksikin. Vaikka on vuosikymmenten myötä joitain täsmennyksiä tehnyt, niin ihan mahtisuoritus. Hyvä käännös on oleellinen osa lukunautintoa. Kääntäjä ei vain vaihda sanoja kielestä toiseen, mutta myös valitsee tilanteeseen sopivat ilmaisut, joita ei ilman taustatutkimusta voi noin vain kääntää.

[Toope]

Juvan suomennokset ovat mielestäni erinomaisia.
Itselläni on sinänsä hyvän englannintaidostani huolimatta haasteita lukea kaunokirjallisuutta englanniksi, koska olen tottunut lukemaan historiaa ja tiedekirjallisuutta. Tietynlaiset romaanikirjallisuuden tyylit, esim. ympäristö/tunnekuvauksissa ovat sellaisia, joita en täysin ymmärrä aina, vai olenko asperger?! Itse nautin enemmän Juvan käännöksestä, kuin alkuperäisekstistä Tarun kohdalla! En suoraan sanoen usein ymmärrä kaunokirjallisuuden tyylejä, enkä esim. runoutta ole koskaan käsittänyt, vaikka Juicen fani olen....

No, en ole asperger. Mutta mielelläni itse kohdistan mielenkiintoni tiedekirjallisuuteen, vain toissijaisesti kaunokirjallisuuteen.
Pahoittelen harhailevaa kommenttiani.

[Melodious Oaf]

En ole koskaan lukenut TSH:ta enkä muutakaan Tolkienia suomeksi, mutta pitäisi varmaan harkita uuden tarkistetun suomennoksen hommaamista.

Juva on ilmeisen lahjakas suomentaja ja syventänyt osaamistaan koko pitkän uransa. Hänet tunnetaan Tolkien-käännöksistä ja Knalli ja sateenvarjo -suomennoksista, mutta on hän kääntänyt paljon muutakin, klassikoista ainakin Jane Austenia ja Charles Dickensiä.

TSH on ollut hänen ensimmäinen kirjasuomennoksesta. Suosiosta ja vastaanotosta päätellen se on ollut esikoistyöksi todella onnistunutta jälkeä.

Vaikka en ole suomennoksia lukenut, olen kuullut hänen keksineen "örkki"-sanan Tolkien-töiden yhteydessä, ja sen ö:n lisääminen siihen on kyllä ollut loistava veto.

Sitten on sellaisia yleisessä keskusteluissa olleita juttuja kuin sanan "haltia" oikeinkirjoitus. Juva kai jossain vaiheessa myönsi, ettei oikeastaan tiennyt, että se olisi pitänyt kirjoittaa "haltija". Fanien ja monien muidenkin reaktio tähän kielilantakuntien suosituksen ja Juvan valitseman kirjoitusasun ristiriitaan oli se, että aivan ilmeisesti meillä perinteinen tonttua vastaava ja jotakin paikkaa asuttava henki tai hahmo on "haltija" kun taas fantasiamaailman otukset ovat "haltioita".

Tolkien on ilmeisesti ollut tarkka siitä, miten kirjoissa esiintyneitä nimiä käännetään. Hän on halunnut että haltiakielisiä nimiä tietenkään ei käännettäisi mutta että englanniksi olevat tai sitä kautta jäsennettävissä olevat käännettäisiin.

Tällä saralla yksi hieno juttu on, miten Juva on kääntänyt Aragornista käytettävän nimen "Strider" muotoon "Konkari". Suomennos ei kovin ilmeisesti liity siihen, miten "strider"-sanasta tulee mielikuva nopeasti ja pitkin harppauksin etenevästä kulkijasta. Jos katsoo etymologiaa, sanan "konkari" taustalla on kuitenkin ruotsin "gångare" merkityksessä "kävelijä, virkku hevonen, tasa-astuja, aitomus".

Juvalta tämä on ymmärtääkseni ollut melko lailla sumeaa ja alitajuista työskentelyä, mikä on vain johtanut sitten etsimisen ja tuskailun ja päähänpiston kautta lopulta tällaiseen ratkaisuun sinänsä miettimättä, että sanoilla olisi mitään etymologista yhteyttä. Ja silti on ollut jokin tunne ilmeisesti että "Harppoja" ei kuulosta siltä miltä pitää, kun taas "Konkari" sanana tässä yhteydessä toimii.

Totta kai suomentajalla pitää olla paljon osaamista lähdekielestä ja sen kulttuuripiiristä, mutta  varsinainen työkalu ja ilmaisukanava on suomi. Tatsi suomen kieleen ja osaaminen sen kanssa on ehkä lopulta kaikista tärkein avu ainakin tietynlaisissa käännöksissä.

Se että ylipäänsä näkee työnsä eteen vaivaa ja sinnikkäästi hakee oikealta tai tarpeeksi hyvältä tuntuvia ratkaisuja on sekin tärkeä tekijä ja syy siihen, miksi Juva on työssään menestynyt. Sen lisäksi minusta kiinnostavia ovat myös tällaiset vaistonvaraiset ja osin tietoisen ymmärryksenkin ulkopuolelle jäävät "oikeaan osumiset" tai hyvät ratkaisut.

TSH ja Tolkien muutenkin on ollut monelle yksi nuoruuden keskeisistä kirjoista ja silläkin tavalla tärkeä ja merkityksellinen kokemus. Sen lisäksi että lukijoita on tullut paljon ja työ saanut näkyvyyttä, Tolkienin tapauksessa yleisön joukossa on myös tavallista enemmän hyvin tarkkoja lukijoita ja sellaisia, jotka ovat paneutuneet ja vihkiytyneet koko siihen maailmaan syvästikin.

Sitä kautta tulee myös näkyväksi kääntäjän työ ja se, että kirjat ja niiden kappaleet koostuvat kuitenkin Juvan valitsemista sanoista ja muotoilemista lauseista.

Hänen Austen-käännöksiään olen joskus lukenut, ja nekin ovat hienoja ja arvokkaita töitä. Luulen että tavallisesti kirjojen kohdalla ei vain pysähdytä samalla tapaa miettimään ja huomaamaan suomentajan tekemää työtä kuin mitä Tolkienin kohdalla on käynyt

[Hayabusa]

Juva on ilmeisen lahjakas suomentaja ja syventänyt osaamistaan koko pitkän uransa. Hänet tunnetaan Tolkien-käännöksistä ja Knalli ja sateenvarjo -suomennoksista, mutta on hän kääntänyt paljon muutakin, klassikoista ainakin Jane Austenia ja Charles Dickensiä.

Tosiaan Knalli ja sateenvarjo. Aivan loistavaa radiohupailua. En tiedä miten prosessi on mennyt alkuperäisestä käsikirjoituksesta suomenkieliseen äänitykseen. Voisi kuitenkin kuvitella, että asioita on palloteltu jonkin verran edestakaisin. Ollut helpompaa, kun kaikki ketjun osapuolet ovat olleet elossa toisin kuin THS:n kohdalla.

Totta kai suomentajalla pitää olla paljon osaamista lähdekielestä ja sen kulttuuripiiristä, mutta  varsinainen työkalu ja ilmaisukanava on suomi. Tatsi suomen kieleen ja osaaminen sen kanssa on ehkä lopulta kaikista tärkein avu ainakin tietynlaisissa käännöksissä.

Ymmärtääkseni käännöshommissa ainakin suositus on, että käännetään vieraalta kieleltä äidinkielelle. Vaikka olisi pitkäkin tausta toisessa kielessä, niin jotain kökköä saattaa lipsahtaa sekaan. Olen nähnyt työelämässä todella hassuja käännöksiä, kun henkilö joka ei ole lähdekielen eikä kohdekielen natiivi on soveltanut sanoja. Tarkoituskaan ei ole ollut kaunokirjallinen teos, mutta rahanarvoisia virheet ovat olleet.

[Melodious Oaf]

Ymmärtääkseni käännöshommissa ainakin suositus on, että käännetään vieraalta kieleltä äidinkielelle. Vaikka olisi pitkäkin tausta toisessa kielessä, niin jotain kökköä saattaa lipsahtaa sekaan. Olen nähnyt työelämässä todella hassuja käännöksiä, kun henkilö joka ei ole lähdekielen eikä kohdekielen natiivi on soveltanut sanoja. Tarkoituskaan ei ole ollut kaunokirjallinen teos, mutta rahanarvoisia virheet ovat olleet.

Pääsääntöisesti on juuri näin, että olisi hyvä kääntää omalle äidinkielelle.

Elämän mittaan yleensä altistuu niin paljon kaikenlaiselle omalla äidinkielellään, että paljon virheitä sun muuta välttää jo omaa äidinkieltä koskevilla intuitioilla, joskus ilmankin, että tarvitsee välttämättä asiatasolla ihan niin tarkasti ymmärtää, miksi äidinkielellä sanotaan juuri niin kuin sanotaan.

Sen lisäksi moni viestinnällinen ja tyyliin ynnä muuhun nyanssiin liittyvä asia tapaa loksahdella äidinkielellä huomattavasti helpommin kohdalleen.

Asiatekstikäännöksiä tehdään joskus niin, että käännetään vaikkapa englanniksi, mutta kohdeyleisökään ei varsinaisesti puhu sitä äidinkielenään. Silloin voi joskus olla niin, että joitakin natiivin tekemiä tyylivalintoja tai termivalintoja tärkeämpää on osata hyvin molempia työkieliä ja ymmärtää sekä asia ja se miksi sanotaan niin kuin sanotaan että kohdeyleisö ja se, miten heille kannattaa asiat muotoilla.

Kaunokirjallisissa teksteissä se että joku tekee todella hyviä ja arvostettuja käännöksiä muuhun kuin äidinkieleensä on äärimmäisen harvinaista. Lähinnä tulee mieleen joku Samuel Beckett, joka oli irlantilainen ja äidinkieli englanti mutta asui suuren osan elämästään Ranskassa ja tuotti kaunokirjallisia tekstejä myös ranskaksi. Hän saattoi kääntää omia tekstejään englannista ranskaksi, kun taas esimerkiksi näytelmä "Huomenna hän tulee" taitaa olla alun perin kirjoitettu ranskaksi, ja hän on itse kääntänyt sen myöhemmin englanniksi: "En attendant Godot" -> "Waiting for Godot" -> "Huomenna hän tulee".

Tässä tapauksessa hämärtyy muutenkin jo perinteisen kääntämisen käsitteistö, kun tietyllä tapaa katsoen sekä Beckettin tekemä englanninkielinen käännös että ranskankielinen alkuteksti ovat saman teoksen "lähdetekstejä".

Käännöksiä koskeva pohdinta on sivupolku Tolkieniin nähden totta kai, mutta onhan hänkin kirjailijana ja kirjoittajana siitä erikoinen, että oli taustaltaan filologi ja oli valtavan kiinnostunut ja utelias kaikenlaisen kielten suhteen.

Paitsi että Tolkien tutki muinaisenglantia ja tätä myöhäisempää varhaisenglantia eli keskienglantia, hän oli kiinnostunut jo nuorena myös conlangaamisesta eli kielten rakentamisesta. Keskimaassa taisi olla kaksi eri haltiakieltä (sindar ja quenya), niin sanottu musta kieli jonka ilmeisesti tarun sisällä Sauron kehitti yhteiskieleksi palvelijoilleen, ja sitten on kääpiöiden kieli khuzdul.

Tolkien kehitti jo teini-ikäisenä kielen nimeltä naffarin mutta myös TSH:ssa melko keskeinen quenya on saanut alkunsa hyvin varhain. Jossain mielessä voi kai sanoa, että Tolkien loi Keskimaan mytologiaa, maailmaa ja tarinoitakin ensin quenyan takia tai sen innoittamana, kun taas jotkut muut mainitut kielet on ennemmin ehkä erikseen kehitetty maailmaa tai tarinaa varten.

Joka tapauksessa aika harvoin romaaneja kirjoitetaan näin ja harvoin prosessi lähtee itse kehitetystä kielestä, mikä tekee TSH:sta minusta erilaisen ja epätyypillisen romaanina ja fantasiakirjana

[Hayabusa]

Paitsi että Tolkien tutki muinaisenglantia ja tätä myöhäisempää varhaisenglantia eli keskienglantia, hän oli kiinnostunut jo nuorena myös conlangaamisesta eli kielten rakentamisesta. Keskimaassa taisi olla kaksi eri haltiakieltä (sindar ja quenya), niin sanottu musta kieli jonka ilmeisesti tarun sisällä Sauron kehitti yhteiskieleksi palvelijoilleen, ja sitten on kääpiöiden kieli khuzdul.

Tolkien kehitti jo teini-ikäisenä kielen nimeltä naffarin mutta myös TSH:ssa melko keskeinen quenya on saanut alkunsa hyvin varhain. Jossain mielessä voi kai sanoa, että Tolkien loi Keskimaan mytologiaa, maailmaa ja tarinoitakin ensin quenyan takia tai sen innoittamana, kun taas jotkut muut mainitut kielet on ennemmin ehkä erikseen kehitetty maailmaa tai tarinaa varten.

Suomen kieli vaikutti nimenomaan tuohon quenyaan, joka Keskimaan mytologian mukaan oli vanha haltiakieli. TSH:n aikaan quenya oli seremonialinen kieli, eli kun haluttiin ilmaista jotain korkea-arvoista, käytettiin quenyaa - siis "suomea". 

[Toope]

En ole koskaan lukenut TSH:ta enkä muutakaan Tolkienia suomeksi, mutta pitäisi varmaan harkita uuden tarkistetun suomennoksen hommaamista...

Hyvä kirjoitus sinulta, nyt puutun yhteen pieneen kohtaan.
Vaikka pidän Juvan suomennoksesta, termi "Konkari" oli väärä käännös "Strider-termistä".
Aragornhan numenorilaisena oli pitkä ja vahva mies, joka harppoi erämaassakin kolmen jalan askelmilla!

[Toope]

Toki asia/tieteellisen tekstin kääntäminen on kääntäjälle aika eri juttu, kuin romaanitekstin kääntäminen. Asiasta, josta en paljon tiedä, sanoisin silti, että romaanitekstien kääntäminen on vaikeampaa, koska kielikuvat eivät usein toimi käännettyinä. Kuvainnollisten asioiden kääntäminen helposti epäonnistuu. Huomasin itse tuon lukiessani Wodehousea (Jeeves, Wooster) englanniksi ja suomeksi.

Asiatekstin/tieteellisen tekstin suomentaminen/kääntäminen on helpompaa!

[Toope]

Suomen kieli vaikutti nimenomaan tuohon quenyaan, joka Keskimaan mytologian mukaan oli vanha haltiakieli. TSH:n aikaan quenya oli seremonialinen kieli, eli kun haluttiin ilmaista jotain korkea-arvoista, käytettiin quenyaa - siis "suomea". 

Quenya ei toki järin Suomea muistuta, siinä on kieliopillisia ja rakenteellisia yhtymäkohtia, joita en itse järin ymmärrä.
Tolkienin maailmassa quenya oli kuin latina myöhäis-Euroopassa, ne tietyt oppineet ja sivistyneet sitä osasivat (Denethor ja pojat, Legolas myös, Aragorn taatusti, Cirdan, Galadriel, Celoborn, Elrond...). Mutta harva muu. Gandalf ja Saruman (Sauron) toki, mutta olivat muita kuin kuolevaisia...

[Hiha]

Suomen kieli vaikutti nimenomaan tuohon quenyaan, joka Keskimaan mytologian mukaan oli vanha haltiakieli. TSH:n aikaan quenya oli seremonialinen kieli, eli kun haluttiin ilmaista jotain korkea-arvoista, käytettiin quenyaa - siis "suomea". 

Quenya ei toki järin Suomea muistuta, siinä on kieliopillisia ja rakenteellisia yhtymäkohtia, joita en itse järin ymmärrä.

Tolkien on saattanut rakentaa jonkinlaista "ihannekielen" kielioppia. Kreikan ja latinan anti näkyy myös. Quenyan sijamuodot tai aikamuodot eivät ole samat kuin suomen. Vaikka yksikön lokatiivin pääte sattuu olemaankin -sse/ssë ja siten lähellä suomen inessiiviä -ssa/ssä, mikä ei ehkä ole sattumaa. Tärkein anti lienee taipumus lisäillä päätteitä sanan vartaloon, eli quenya agglutinoi kuten suomikin.

Silmiinpistävä erikoisuus on kieltoverbi, jota vielä taivutetaan. Se on suomen vaikutusta.

Varhaisimmat sanastot vilisivät suomalaisia ja merkitykseltään lähellä suomea olevia sanoja. Sitä mukaa kuin haltioiden kieli kasvoi ja kehittyi Tolkienin mielessä, niiden suhteellinen osuus väheni.

[Melodious Oaf]

En ole koskaan lukenut TSH:ta enkä muutakaan Tolkienia suomeksi, mutta pitäisi varmaan harkita uuden tarkistetun suomennoksen hommaamista...

Hyvä kirjoitus sinulta, nyt puutun yhteen pieneen kohtaan.
Vaikka pidän Juvan suomennoksesta, termi "Konkari" oli väärä käännös "Strider-termistä".
Aragornhan numenorilaisena oli pitkä ja vahva mies, joka harppoi erämaassakin kolmen jalan askelmilla!

Minusta pitää nimenomaan olla korvaa sanojen kaiuille pintatason merkitystä syvemmältä, ja myös Tolkien on filologina ajatellut etymologioita ja muutakin kuin sitä, mitä sanojen pintamerkityksistä suurimmalle osalle ensimmäisenä tulee mieleen.

Siksi "Konkari" ei ole minusta yhtään huonompi ja kenties parempikin kuin esimerkiksi "Harppoja". Näiden keskinäisestä paremmuudesta oma kanta ei ole niin vahva, kun kysehän on pienestä asiasta, mutta siitä olen täysin varma, että koko suomennos olisi valtavan paljon heikompi ja huonompi, jos sen olisi tehnyt sellainen kääntäjä jonka mieli hakee vain mahdollisimman "tarkkoja" pintatason vastaavuuksia hänellä tietoisesti käytettävissä olevan taustatiedon nojalla.

Jos sun mielestä vaikka nyt "Harppoja" on parempi sana ja kuvaa paremmin sitä, mitä se hahmo on tai mitä ne ihmiset ajattelee niin sanoessaan tai että se on parempi siltä osin, miltä se sana maistuu ja tuntuu, olkoon sitten niin. Mun mielestä se tekis nimenä tästä hahmosta koomisen tavalla jota Strider ei tee. Siitä tulee vaan siis jostain syystä mulle mieleen että se kuulostaa oja-loppuiselta sukunimeltä ja sellaiselta poikaporukan pilanimeltä joka kevyesti vittuilee toisen ominaisuuksista.
   
Näiden kahden termin vertailu ei ole niin olennaista, vaan tarkoitan keskeisemmin sitä, että jos kaikkia käännökseen liittyviä päätöksiä arvioisi siten kuin Toope tekee, saattaa olla, ettei pystyisi tekemään hyvää jälkeä lausetasolla eikä kappaletasolla oikeastaan ollenkaan. Siinä on tosi olennaista se, miten ne lauseet "soi", ja on hyvä että Juva on jo esikoiskäännöksessä ollut tällaisen äärellä. Lopulta kaikesta tästä koostuu sekin, miten koko teoksen maailma soi, kuinka uskottavasti ja niin pois päin.

Nimissä Juva käsittääkseni on joskus poikennut liiaksi alkuperäisestä, mutta en ole yhtään varma, että Konkari lopulta on yksi niistä

[Xantippa]

Koska juttu on jo mennyt hieman ohi Tolkienista itsestään niin ehkä kehtaan sanoa. Aloin miettimään nimittäin Tolkienin vaikutusta noin yleisemmin ja muistelemaan, mikä oli oma ensimmäinen kosketukseni THS:ään ja se olikin aika yllättävä, ehkä.

Olen nimittäin aika pienenä lukenut Lilian Kallion kirjan Puumajakesä. https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Aua58873a3-798c-4601-be78-b3c80be9e2aa

Se oli itselleni hyvin inspiroiva   ja majoja rakenneltiin ahkerasti omankin kaveripiirini kesken sen innoittamana. Itseni lisäksi sen taisi lukea vain  yksi tyyppi, mutta ei haitannut, vaan larppasimme sen maailmaa ihan täysillä, vaikka THS lukeminen jäikin siinä vaiheessa tulevaisuuteen, muutaman vuoden päähän. Mutta kirja onnistui kyllä välittämään maailman niinkin hyvin, että kun oikeasti aloin THSää lukemaan, oli kuin vanhoja tuttuja olisi tavannut.

Pitääkin kaivaa kirja esiin, kyllä se varmaan jossain kämpän uumenissä vielä on ja kokeilla, mikä on tenho jos sitä enää on.

T: Xante

[Hayabusa]

Siksi "Konkari" ei ole minusta yhtään huonompi ja kenties parempikin kuin esimerkiksi "Harppoja". Näiden keskinäisestä paremmuudesta oma kanta ei ole niin vahva, kun kysehän on pienestä asiasta, mutta siitä olen täysin varma, että koko suomennos olisi valtavan paljon heikompi ja huonompi, jos sen olisi tehnyt sellainen kääntäjä jonka mieli hakee vain mahdollisimman "tarkkoja" pintatason vastaavuuksia hänellä tietoisesti käytettävissä olevan taustatiedon nojalla.

Oikastaan mitä enemmän miettii, niin sitä syvällisemmältä Konkari tuntuu verrattuna Harppojaan. Toki ulkoiselta olemukseltaan Aragorn varmaan oli harppoja ja varmaan etenkin nuorena miehenä pinkoi muita nopeammin ympäriinsä. Mutta TSH:n aikoihin hän oli jo kypsään ikään, etenkin tavallisten ihmisten mittapuulla, ehtinyt maailmaa nähnyt ja monenmoista kokenut mies. Niinpä tykkäänn kirjaimellisesta käännöksestä poikkeamisesta.

[Melodious Oaf]

^ Juu. Ymmärsin niin, että se olisi ollut Juvalta aika pitkälle vaistonvarainen valinta, eikä hän ollut tietoisesti miettinyt askeltamisen ja kulkemisen yhteyttä sanan konkari etymologiaan.

Kyse ei kuitenkaan ollut siitä, ettei hän olisi ymmärtänyt strider-sanan merkitystä tai vivahteita, vaan hän oli hakenut sille suomennosta pitkään, kokeillut lukuisia eri vaihtoehtoja, ja pelkästään prosessin ja vaivannäön vuoksi se, mitä hän sitten lopulta ei enää hylännyt, ei ole tullut aivan tyhjästä

[Hiha]

Näiden kahden termin vertailu ei ole niin olennaista, vaan tarkoitan keskeisemmin sitä, että jos kaikkia käännökseen liittyviä päätöksiä arvioisi siten kuin Toope tekee, saattaa olla, ettei pystyisi tekemään hyvää jälkeä lausetasolla eikä kappaletasolla oikeastaan ollenkaan. Siinä on tosi olennaista se, miten ne lauseet "soi", ja on hyvä että Juva on jo esikoiskäännöksessä ollut tällaisen äärellä. Lopulta kaikesta tästä koostuu sekin, miten koko teoksen maailma soi, kuinka uskottavasti ja niin pois päin.

Kersti Juvan oma linjaus jostain haastattelusta:

"Kaikkein vaikeinta on siirtää alkuperäisen ilmaisun tyyli, tunnelma ja vaikutus suomen kielen ominaisiin ilmaisumuotoihin. Tämä koskee ihan kaikkea tekstiä."

Nimet eivät tosiaan ole ainoa homma eivätkä ehkä edes keskeisin. Mikä tahansa lause täynnä tavallisia sanoja voi olla haastava. Sanoina ja lauseina monikin käännös voisi olla ihan "oikein". Mutta jos pyrkii välittämään vaikka sen fiiliksen mikä kuvatusta miljööstä tulee, se voi mennä pilalle yhdenkin huolettoman sana- tai rakennevalinnan takia.