Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Tolkien

Aloittaja Toope, joulukuu 08, 2021, 23:10:36

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Toope

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - lokakuu 04, 2022, 01:04:13
Oikeasti mä epäilen vähän että jostain syystä luet aika huonosti tai aika vähän.

Että et ole lukenut niitä Hesarin juttuja tai että et edes ymmärrä niitä jostain syystä kunnolla.

Ja että jonkun tommosen syyn takia sulla esimerkiksi käsitykset rajoittuu kaikessa tosi paljon vaan niihin otsikoihin. Tai jonkun juttu on hyvä koska se on aatteellisesti susta jees taho tai kirjoittaja tai jotain. Tai paskaa jos se taho on sun määritelyjen mukaan paskaa.

Mutta kaikki ne arviot sisällöstä on sulla ihan täyttä arpomista tai tosi hataralla pohjalla.
No, historiantutkimuksesta olen yliopistosta valmistunut, takaan että kirjoja on luettu ja luetaan. Itse ihmettelen sitä, miksi sinunkaltaisillasi on tarvetta pyrkiä leimaamaan toisia henkilökohtaisella tasolla?

Toope

Lainaus käyttäjältä: a4 - lokakuu 04, 2022, 08:10:41
Toki LotRin kuvastoa käytetään sodassa myös puhtaasti propaganda-aseena, koska se puhuttelee globaalisti Hollywooodinkin kulttuuriviennin kyllästämää yleisöä ja maalittaa hyvikset pahiksista.
Poliittisen uskonnollisuuden lisäksi meillä on myös poliittista LotRailua. :)
Kyllä Tolkienin maailmaa käytetään hyväksi politiikassa, mutta se EI ole Tolkienin syytä.
Tolkien itse sanoi, ettei hänen maailmansa ole allegorinen. Hän ei puhunut vertauskuvista. Mutta tosin en täysin itsekään tuota usko, koska äijä koki molemmat Maailmansodat, taatusti häneen vaikuttivat...  :-\
Pyrki ehkä irtautumaan noista, mutta havaitsen itsekin vaikutuksia hänen kokemuksistaan sodasta.

Toope

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - lokakuu 04, 2022, 18:57:44
^ Kyllä se kai sopii siihen tarinaan, että hahmot on ns. psykologisesti ohuita tai selkeitä...
Nnjoo, ovatko Tolkienin hahmot ohuita tai selkeitä? Jotkut ovat sankareita, toiset pettureita. Mutta Galadrielin tapaan on rajatapauksiakin (ne myöhemmin julkaistut tarinat kertovat syvemmin..) on. Hobiteissakin on ikäviä/positiivisia piirteitä, kuten ihmisissä. Haltiat eivät ole niin hyviä, mitä itse kuvittelevat olevansa...

Tolkien ei kerronnaltaan keskity luonteisiin, ihmiskuvaajana ei ehkä ole paras, koska tarinan ideahan on sen maailman kuvaaminen hahmojen ollessa enemmän tukijoina tarinassa = kaikki ovat vain sivuhahmoja kertoessaan osaansa tarinasta/maailmasta. Minusta tarinoissa ei ole sinänsä päähenkilöitä, vaan tarinoiden idea koko ajan on kertoa siitä maailmasta, jossa henkilöt elävät...

Toope

Lainaus käyttäjältä: Hiha - lokakuu 05, 2022, 21:35:19
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - lokakuu 04, 2022, 18:57:44
En tiedä mihin toi itsellä osuu, kun ei ne ole oikein satuja eikä niiltä kaipaa mitään semmosta eettistä sanomaakaan varsinaisesti. Kai se on vaan just se trippi siihen maailmaan ja mitä siellä on ja miten se on kuviteltu, ja ehkä joku seikkailu ja tarina enemmän kuin mikään "kirjallinen kokemus" tai että sitä luettais suurelta osin henkilöhahmojen tai kielen tai jonkun... elämänviisauden tai oivallusten tai muun takia.

Joo, kirjojen valitsemiseen on kaikenlaisia syitä. Kun mietin ketä luen nykyisin samantapaisista motiiveista kuin Tolkienia, mieleen nousee H. P. Lovecraft.
Minusta tuossa on samaa ajatusta kuin Tolkienilla. Lovecraft ei nostanut henkilöitä, vaan loi tietynlaista maailmaa, jossa nuo "hirviöt/ilmiöt" vaikuttivat.

ROOSTER

Lainaus käyttäjältä: Toope - lokakuu 05, 2022, 23:12:52
Minusta tuossa on samaa ajatusta kuin Tolkienilla. Lovecraft ei nostanut henkilöitä, vaan loi tietynlaista maailmaa, jossa nuo "hirviöt/ilmiöt" vaikuttivat.

Meidän maailmassamme vaikuttaa myös kaikenlaisia hirviöitä. Nyt yksi sellainen yrittää pystyttää uutta sormusrinkiä.

Lainaus käyttäjältä: https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/eksyiko-putin-tolkienin-keskimaahan-presidentti-jakoi-laheisille-liittolaisilleen-mahtisormukset/8600232#gs.m4ba4pEksyikö Putin Tolkienin Keskimaahan? Presidentti jakoi läheisille liittolaisilleen mahtisormukset

Nyt varmaan liitto pysyy kasassa kun johtajajäsenille jaettiin tämmöiset:

Yleinen mielipide on aina väärässä.

a4: Minulla on sellainen kokemus että kaikki vähänkin älykkäät laitteet jumiutuvat itsekseen, ennemmin tai myöhemmin ja jotkut useammin.
Omakin pää.

Gerardo: "Viidakko on äiti, eikä äitiä voi myydä tai ostaa. Äitiä voi vain suojella.  HS

Toope

#140
Some tosiaan sai huumorinaihetta Putinin 9 sormuksen kautta.
Mutta tuhon tiehän se oli, lopulta.

Kysymys, onko teillä ollut vaikeuksia kommentoida tuolle Kontu.me-sivustolle, minulla jostain syystä on?
Voi olla, että olen shadowblokattu sinne...?

Hiha

aldariontelcontar käsittelee Keski-Maan valtiomuotoja kirjoituksessaan Tolkien's Ideal of Monarchy.

Tiivistän hänen johtopäätöksensä. Tolkienin ihannehallinto on anarkistinen monarkia. Hallitsija sotkeutuu alamaisten elämään mahdollisimman vähän. Seurauksia tai tunnuspiirteitä tällaiselle hallinnolle ovat 1) rauhantila, 2) kaupankäynnin tuoma vauraus, 3) etnisten ryhmien erillinen rinnakkainelo.

Otan seuraavassa edellä kirjoitetun annettuna, tarkoituksena pohtia kuinka realistista on, että rajoitetusta hallinnosta seuraa nuo kolme hyviksi tai edullisiksi käsitettyä piirrettä.

Anarkistiseen monarkiaan vaikuttaisi sisältyvän, että kuningas hallitsee vakiintuneiden tapojen ja lakien mukaan keksimättä valtavasti uusia säädöksiä. Hän ei puutu alamaistensa eikä yhteisöjen elämään jos ei ole pakko. Hän ei keskitä resursseja eikä kerää verottamalla vaurautta itselleen (tai valtiolle). Kaiken kaikkiaan hallinto on epäautoritaarinen. Ihannetapauksessa hallitsija johtaa vain pakolliset sodat eli puolustuksen hyökkääjiä vastaan.

Vakaa rauha. Rauhantila on mahdollinen kolmesta eri syystä. A. Valtio on naapureitaan voimakkaampi mutta rauhantahtoinen. B. Lähes kaikki valtiot katsovat sotimisen etujensa vastaiseksi ja harjoittavat tasapainopolitiikkaa, so. hyökkäävä osapuoli saa ärtyneen koalition vastaansa. C. Rauhanomaiset naapurussuhteet ovat niin syvällä osapuolten kulttuurissa, että tilanteen muuttaminen sotaiseksi vaatii erityisponnisteluja. Näistä B ei sovellu. Heikko hallitsija ei pysty tekemään sitovia sitoumuksia. C on vain osaratkaisu. Joidenkin naapurien kanssa voi olla perinteisesti hyvissä väleissä, ja systeemi jossa kuninkaalla ei ole voimavaroja eikä valtuuksia aloittaa sotia omin päin tukee sitä, mutta mikään ei estä jotakin aggressiivista valtiota laajentumasta omia rajoja kohti. A on ristiriidassa hajautuneen hallinnon kanssa. Voimakas keskushallinto pystyy ylläpitämään suurempaa sotilaallista pelotetta. Muinaisella Egyptillä tai yhdistyneellä Kiinan keisarikunnalla oli aikanaan se ylellisyys, että rauha saattoi säilyä passiivisen ja rapautuvankin hallinnon aikana. Mutta jopa ne saivat välillä hyökkäyksiä osakseen. Lisäksi riskinä on vallantavoittelijan aloittama sisällissota tai valtion hajoaminen. Euroopassa Puola-Liettua oli heikon kuningasvallan mallikappale. Naapurit raatelivat lopulta maan palasiksi.

Kaupankäynti. Kauppareitit houkuttelevat rosvoja. Kautta historian kaupan turvaaminen on ollut yksi tehokkaimmista militarismin ruokkijoista. Joten kuninkaan käytettävissä täytyy olla vakituista voimaa maalla ja merellä. Toki niiden ei tarvitse olla valtavat, jos tilanne ei ole päässyt riistäytymään missään vaiheessa käsistä. Mutta aivan nollabudjetilla ei kyllä pärjää.

Etniset yhteisöt. Monikansalliset imperiumit ovat mahdollisia ja toimivia. Eri kansanryhmillä voi olla erilaiset oikeudet ja velvollisuudet. Yhteiskunnan kehittäminen ja muuttaminen on kyllä erittäin hankalaa. Ei sillä hyvä, että ryhmillä on jonkinlainen itsehallinto, mutta suurella muutoksella yhdenkin ryhmän sisällä on vaikutuksia muiden asemaan. Kaikki kehitys on epävakauttavaa. Traditionalistille konservatiiville se on tietysti positiivinen asia, peruste olla koskematta mihinkään. Jos asiat silti muuttuvat, rakennelma on vaarassa hajota kuin palapeli.

Yhteenvetona voisi todeta, että Tolkienin ihannemaailma on mahdollisuuksien piirissä, suotuisissa oloissa ja jonkin aikaa. Kulttuuripessimistinä hän luultavasti tiesi ja ymmärsi sen itsekin. Ulkoiset voimat tai hallinnon tyrannimaiset otteet saattavat tuhota idyllin milloin tahansa. Mutta oikeastaan on ihailtavaa ja jopa järkevää yrittää tavoittaa korkealle ja elää mahdollisimman hyvässä paikassa. Ei ole paljon mieltä mennä makaamaan allikkoon vapaaehtoisesti siinä pelossa että sinne saattaa joutua pakosta.

Toope

#142
Oikeasti aika hyvää tulkintaa edellä "Hiha":lta. Tosin sen sanoisin, että kehitys ei ole konservatiiville uhka, se on haaste. Se ei ole asia, jota tulisi välttää. Muutos on asia, jota pitää kyetä kontrolloimaan.

Tolkienin hallinto ehkä on tuollaista etääntynyttä hallintoa. Hallitsija puuttuu asioihin, vasta kun tilanne kiristyy. Ylituomarihallintoa? Muuten hallinto toimii alempien virkamiesten kautta.
(Sain oikeuteni takaisin Kontu-foorumille!)

Toope

Ei, en saanut, ne vietiin lopullisesti. Kritisoin tuota yliopistotouhua ja woke-kulttuuria niin pahasti, että sain ip-kiellon foorumille. Mutta noin tapahtuu, kun kukkahattumoderaatio toimii. Eivät halua ihmisiä, jotka ovat eri mieltä, haluavat samankaltaisiaan vain. Kukkahatuille sopii vain foorumi, jossa ollaan samaa mieltä.

Toope

Lainaus käyttäjältä: Hiha - tammikuu 18, 2023, 15:35:45
aldariontelcontar käsittelee Keski-Maan valtiomuotoja kirjoituksessaan Tolkien's Ideal of Monarchy.

Tiivistän hänen johtopäätöksensä. Tolkienin ihannehallinto on anarkistinen monarkia. Hallitsija sotkeutuu alamaisten elämään mahdollisimman vähän. Seurauksia tai tunnuspiirteitä tällaiselle hallinnolle ovat 1) rauhantila, 2) kaupankäynnin tuoma vauraus, 3) etnisten ryhmien erillinen rinnakkainelo.

Otan seuraavassa edellä kirjoitetun annettuna, tarkoituksena pohtia kuinka realistista on, että rajoitetusta hallinnosta seuraa nuo kolme hyviksi tai edullisiksi käsitettyä piirrettä.

Anarkistiseen monarkiaan vaikuttaisi sisältyvän, että kuningas hallitsee vakiintuneiden tapojen ja lakien mukaan keksimättä valtavasti uusia säädöksiä. Hän ei puutu alamaistensa eikä yhteisöjen elämään jos ei ole pakko. Hän ei keskitä resursseja eikä kerää verottamalla vaurautta itselleen (tai valtiolle). Kaiken kaikkiaan hallinto on epäautoritaarinen. Ihannetapauksessa hallitsija johtaa vain pakolliset sodat eli puolustuksen hyökkääjiä vastaan.

Vakaa rauha. Rauhantila on mahdollinen kolmesta eri syystä. A. Valtio on naapureitaan voimakkaampi mutta rauhantahtoinen. B. Lähes kaikki valtiot katsovat sotimisen etujensa vastaiseksi ja harjoittavat tasapainopolitiikkaa, so. hyökkäävä osapuoli saa ärtyneen koalition vastaansa. C. Rauhanomaiset naapurussuhteet ovat niin syvällä osapuolten kulttuurissa, että tilanteen muuttaminen sotaiseksi vaatii erityisponnisteluja. Näistä B ei sovellu. Heikko hallitsija ei pysty tekemään sitovia sitoumuksia. C on vain osaratkaisu. Joidenkin naapurien kanssa voi olla perinteisesti hyvissä väleissä, ja systeemi jossa kuninkaalla ei ole voimavaroja eikä valtuuksia aloittaa sotia omin päin tukee sitä, mutta mikään ei estä jotakin aggressiivista valtiota laajentumasta omia rajoja kohti. A on ristiriidassa hajautuneen hallinnon kanssa. Voimakas keskushallinto pystyy ylläpitämään suurempaa sotilaallista pelotetta. Muinaisella Egyptillä tai yhdistyneellä Kiinan keisarikunnalla oli aikanaan se ylellisyys, että rauha saattoi säilyä passiivisen ja rapautuvankin hallinnon aikana. Mutta jopa ne saivat välillä hyökkäyksiä osakseen. Lisäksi riskinä on vallantavoittelijan aloittama sisällissota tai valtion hajoaminen. Euroopassa Puola-Liettua oli heikon kuningasvallan mallikappale. Naapurit raatelivat lopulta maan palasiksi.

Kaupankäynti. Kauppareitit houkuttelevat rosvoja. Kautta historian kaupan turvaaminen on ollut yksi tehokkaimmista militarismin ruokkijoista. Joten kuninkaan käytettävissä täytyy olla vakituista voimaa maalla ja merellä. Toki niiden ei tarvitse olla valtavat, jos tilanne ei ole päässyt riistäytymään missään vaiheessa käsistä. Mutta aivan nollabudjetilla ei kyllä pärjää.

Etniset yhteisöt. Monikansalliset imperiumit ovat mahdollisia ja toimivia. Eri kansanryhmillä voi olla erilaiset oikeudet ja velvollisuudet. Yhteiskunnan kehittäminen ja muuttaminen on kyllä erittäin hankalaa. Ei sillä hyvä, että ryhmillä on jonkinlainen itsehallinto, mutta suurella muutoksella yhdenkin ryhmän sisällä on vaikutuksia muiden asemaan. Kaikki kehitys on epävakauttavaa. Traditionalistille konservatiiville se on tietysti positiivinen asia, peruste olla koskematta mihinkään. Jos asiat silti muuttuvat, rakennelma on vaarassa hajota kuin palapeli.

Yhteenvetona voisi todeta, että Tolkienin ihannemaailma on mahdollisuuksien piirissä, suotuisissa oloissa ja jonkin aikaa. Kulttuuripessimistinä hän luultavasti tiesi ja ymmärsi sen itsekin. Ulkoiset voimat tai hallinnon tyrannimaiset otteet saattavat tuhota idyllin milloin tahansa. Mutta oikeastaan on ihailtavaa ja jopa järkevää yrittää tavoittaa korkealle ja elää mahdollisimman hyvässä paikassa. Ei ole paljon mieltä mennä makaamaan allikkoon vapaaehtoisesti siinä pelossa että sinne saattaa joutua pakosta.
Näkisin Aragornin - Jälkeen Sauronin tuhon - olevan toki kuningas, mutta ei täysin hyväksytty kaikkialla. Uskoisin hänen olevan hyväksytty Gondorissa, koska maa oli toimiva hallintoyksikkö. Arnorin alue on eri asia. Kuningas on sieltä kotoisin, mutta harvoille tuttu. Hänen täytyisi osoittaa valtansa pohjoisessa. Se osoittautuu sotilaallisella voimalla, satojen ratsumiesten ja parin tuhannen jalkamiehen kautta, ei muuten!

Tuollaisessa yhteiskunnassa osoitat valtaa sotilaallisesti.

Kauppakumppanuus Gondorista ja Rohanista pohjoiseen on mielenkiintoinen kysymys. Onhan sitä ollut, mutta vähäistä. Tharbad on raunioina, sillat mitä sun tätä. Rappeutuneet vuosisatoja sitten. Yhteyksiä silti on ollut, mutta vähän. Tarun mukaan Aragorn perusti Fornostiin (Annuminasiin?)? (En nyt muista.). Takaisin kuninkaan hallinnon perustaminen = pieni tukikohta. Tavallaan kuninkaan hallinnon, vaikka ehkä sitä ei pitkään edes huomattu. Ihmisiä oli vähän ja asuivat harvassa. Monet ihmiset eivät pitkään ehkä ymmärtäneet, että heillä oli kuningas...?

- - -

Tolkienin maailma myös hyväksyy sen, että nuo ryhmät (haltiat, ihmiset, knääpiöt, hobititkin) elävät omissa yhteisöissään.

Hiha

Lainaus käyttäjältä: Toope - tammikuu 28, 2023, 00:55:12
Näkisin Aragornin - Jälkeen Sauronin tuhon - olevan toki kuningas, mutta ei täysin hyväksytty kaikkialla. Uskoisin hänen olevan hyväksytty Gondorissa, koska maa oli toimiva hallintoyksikkö. Arnorin alue on eri asia. Kuningas on sieltä kotoisin, mutta harvoille tuttu. Hänen täytyisi osoittaa valtansa pohjoisessa. Se osoittautuu sotilaallisella voimalla, satojen ratsumiesten ja parin tuhannen jalkamiehen kautta, ei muuten!

Tuollaisessa yhteiskunnassa osoitat valtaa sotilaallisesti.

Kauppakumppanuus Gondorista ja Rohanista pohjoiseen on mielenkiintoinen kysymys. Onhan sitä ollut, mutta vähäistä. Tharbad on raunioina, sillat mitä sun tätä. Rappeutuneet vuosisatoja sitten. Yhteyksiä silti on ollut, mutta vähän. Tarun mukaan Aragorn perusti Fornostiin (Annuminasiin?)? (En nyt muista.). Takaisin kuninkaan hallinnon perustaminen = pieni tukikohta. Tavallaan kuninkaan hallinnon, vaikka ehkä sitä ei pitkään edes huomattu. Ihmisiä oli vähän ja asuivat harvassa. Monet ihmiset eivät pitkään ehkä ymmärtäneet, että heillä oli kuningas...?

- - -

Tolkienin maailma myös hyväksyy sen, että nuo ryhmät (haltiat, ihmiset, knääpiöt, hobititkin) elävät omissa yhteisöissään.

Noista arvioista olen paljonkin samaa mieltä. Rauhanomaista rinnakkaineloa edisti kun alue oli suurimmaksi osaksi todella harvaan asuttu. Ei vain erilaiset yhteisöt, vaan yhteisöt ylipäätään, olivat harvassa. Kontu ja Brii olivat jonkin matkan päässä toisistaan, ja Briimaan kylätkin vähän hajallaan. Laakso ja Järvikaupunki eivät olleet toistensa sylissä. Jokaisella asutuksella oli ympärillään yllin kyllin vapaasti hyödynnettävää aroa, nummea, metsää, mitä nyt olikin, ei tullut riitaa. Etelämpänäkin tilanne oli lähinnä kuin varhaisella pronssikaudella Lähi-idässä. Oli lääniä perustaa vaikka oma sivilisaatio.

Aragorn oli joko todella kaukonäköinen tai ekspansiivinen kuningas. Todellisuudessa hän oli vain Gondorin kuningas, Gondor ja Rohan olivat alueen ainoat valtiot. Ilmoittamalla olevansa myös Arnorin kuningas hän esitti vaateen koko Eriadoriin (Sumuvuorilta läntiseen mereen). Lisäksi hän tuntui edustavan näkökantaa, jossa Gondoriiin kuului kaikki mikä siihen oli ikinä kuulunut (paitsi Rohan). TSH:n liitteiden mukaan hän ja Éomer kävivät sotia Rhovanionissa sekä kaukana etelässä. Hän siis selvästi ajatteli olevansa koko luoteisen Keski-Maan ainoa oikea voimahahmo ja hallitsija.

Rohan oli erikoislaatuisessa suhteessa. Näkökulmasta riippuen se oli Gondorin vasallivaltio tai lähes tasavertainen liittolainen. Suhde ei ollut koetuksella, koska ei ollut kolmatta osapuolta sotkemassa, ainoastaan kauas työnnettyjä yhteisiä vihollisia. Eivätkä maat tosiasiassa törmänneet kuin rajalla Entinojan suistossa, vaikka kartalla ja Aragornin imperiumihaaveissa Rohan oli hänen valtakuntiensa saartama. Ei taaskaan syytä kinastella, koska kaikille tilaa riitti kuin Jumalan kämmenellä. Historia tuntee itse asiassa vastaavan tapauksen. Assyrialaiset asettivat Egyptin 26. dynastian vuonna 664 eaa. Ainoa velvoite oli olla lojaali liittolainen. Ällistyttävää kyllä, konsepti toimi. Faraot Psametik I ja Nekau II tukivat Assyriaa jopa imperiumin tuhonneen sodan (626–609 eaa.) läpi, jota assyrialaiset kävivät muita naapureitaan, vasallivaltioitaan ja alistamiaan kansoja vastaan. Näin siitä huolimatta, että Assyrian loppu merkitsi Egyptin täyden suvereniteetin palautumista.

Aragornin "hallinnolle" pohjoisessa on myös historiallisia verrokkeja. Sitähän edustivat lähinnä hänen hobittikavereidensa tapaiset "kuninkaan miehet". Keskiaikana Norjan kuninkaalla oli hird eli jonkinlainen seurue. Hird-mies oli ystävän ja edustajan ja protovasallin sekoitelman tapainen. Kun Islanti hyväksyi Norjan kuninkaan hallitsijakseen 1262, muutos vaikutti hitaasti. Luultavasti silloinkin aluksi yksittäiset henkilöt joilla oli siteitä kuninkaaseen valvoivat hänen etujaan.

Rakennelma oli siten oikein käytettynä toimiva himmeli. Ironista kyllä, suhteellinen rauhantila johti luultavasti lopulta Gondorin ja Rohanin tuhonneisiin konflikteihin. Siellä ja täällä oli isoja tyhjiä alueita asuttamiskelpoista maata. Kun väkiluku saattoi taas kasvaa Aragornin ja Éomerin dynastioiden ylläpitäessä järjestystä, pystyi syntymään uusia voimakeskuksia ja ristiriitaisia intressejä.

Toope

Tarina ei noita jälkikäteisiä tapahtumia toki kerro, niistä voi spekuloida. Eihän Eriador ole autio, siellä asui ihmisiä, mutta hyvin pienissä kylissä ja lähinnä maanviljelijöinä hajallaan. Jopa Brii oli "suuri" yhteisö, kaupunki (1000-2000 asukasta). Melko varhaiskeskiaikainen tilanne siis. Aragorn tulee sinne (oikeutettuna hallitsijana?), vaikka ihmiset eivät Gondorin, Arnorin tai varsinkaan Numenorin historiaa edes (enää) tunne. Tietyllä tavoin kyseessä on valloitus, vain historiallisesti perusteltuna. Maaseutuyhteisöä on, muttei ehkä kovin järjestäytyneellä hallinnolla. Hieman anarkistinen tilanne? Muisto Arnorista ehkä eli tarinoissa, mutta kuninkaasta syntyi legenda. Voisi kuvitella, ettei Kuninkaan Paluu olisi järin helppoa, mutta ehkä suuremman uhan/pelon luoma tilanne saisi väen kuninkaan puolelle. Hyvä hallinto voi luoda turvaa.

Tuossa on hieman verrattavissa oikean historiamme Rooman alue rajamailla. On olemassa hallitsija, mutta taviskansa ei aina edes tiedä, kuka/mikä hän on/ketä edustaa. He tietävät lähimmän ylimyksen, joka verottaa, mutta kenen hyväksi. Tosin ehkä Rooman rajamailla verotus/hallinto ei koskaan toiminut hyvin.

Tolkienhan kielsi allegoriat, ei väittämänsä mukaan verrannut oman aikansa tai historian tapahtumiin, mutta silti tarinasta on helppo löytää sopivia vertailukohteita historiaamme Euroopassa ja vähän ulkopuolellakin.

Toope

Tavallaan se uudestiluominen Kuninkaanvaltakunnalle Arnoriin olisi aika suuri projekti. Pääosa ihmisistä ei edes tiedä kuninkaasta, sitä esittää väittäjä Gondorista, Etelästä. Eivät nuo ihmiset tunteneet "Dunedain"- porukkaa. He olivat tarua pohjoisen ihmisille, eivät kuningassukua. Siten voisin kuvitella, että kuninkuuden luominen Pohjolaan olisi erittäin vaikea tehtävä Gondorin kuninkaalle, vaikkei haastajia olisi. Valtaa ehkä olisi (sotavoimia), mutta kuninkuuden legitimaatio olisi vaikeampaa.

Toope

Aragorn toki oli pohjalainen, pohjoisen ihmisiä (dunedain), mutta he itse valitsivat eristäytymisen Arnorin/Arthedainin valtakunnan tuhoutumisen jälkeen. Ei heidän vallanperimysvaatimus olisi helppoa yli 1000:n vuoden takaa. Useimmat ihmiset eivät edes tiedä kuninkuudesta...

Norma Bates

https://muropaketti.com/elokuvat/elokuvauutiset/taru-sormusten-herrasta-julkaistaan-suomessa-uudelleen-korjattuna-versiona-tarina-on-nyt-parempi/

Otsikon nähdessäni meinasin saada hjärtslaagin, kun oletin että alkuperäistekstiin on kajottu. Mutta kyse onkin suomennoksen rukkaamisesta.