aldariontelcontar käsittelee Keski-Maan valtiomuotoja kirjoituksessaan
Tolkien’s Ideal of Monarchy.
Tiivistän hänen johtopäätöksensä. Tolkienin ihannehallinto on anarkistinen monarkia. Hallitsija sotkeutuu alamaisten elämään mahdollisimman vähän. Seurauksia tai tunnuspiirteitä tällaiselle hallinnolle ovat 1) rauhantila, 2) kaupankäynnin tuoma vauraus, 3) etnisten ryhmien erillinen rinnakkainelo.
Otan seuraavassa edellä kirjoitetun annettuna, tarkoituksena pohtia kuinka realistista on, että rajoitetusta hallinnosta seuraa nuo kolme hyviksi tai edullisiksi käsitettyä piirrettä.
Anarkistiseen monarkiaan vaikuttaisi sisältyvän, että kuningas hallitsee vakiintuneiden tapojen ja lakien mukaan keksimättä valtavasti uusia säädöksiä. Hän ei puutu alamaistensa eikä yhteisöjen elämään jos ei ole pakko. Hän ei keskitä resursseja eikä kerää verottamalla vaurautta itselleen (tai valtiolle). Kaiken kaikkiaan hallinto on epäautoritaarinen. Ihannetapauksessa hallitsija johtaa vain pakolliset sodat eli puolustuksen hyökkääjiä vastaan.
Vakaa rauha. Rauhantila on mahdollinen kolmesta eri syystä. A. Valtio on naapureitaan voimakkaampi mutta rauhantahtoinen. B. Lähes kaikki valtiot katsovat sotimisen etujensa vastaiseksi ja harjoittavat tasapainopolitiikkaa, so. hyökkäävä osapuoli saa ärtyneen koalition vastaansa. C. Rauhanomaiset naapurussuhteet ovat niin syvällä osapuolten kulttuurissa, että tilanteen muuttaminen sotaiseksi vaatii erityisponnisteluja. Näistä B ei sovellu. Heikko hallitsija ei pysty tekemään sitovia sitoumuksia. C on vain osaratkaisu. Joidenkin naapurien kanssa voi olla perinteisesti hyvissä väleissä, ja systeemi jossa kuninkaalla ei ole voimavaroja eikä valtuuksia aloittaa sotia omin päin tukee sitä, mutta mikään ei estä jotakin aggressiivista valtiota laajentumasta omia rajoja kohti. A on ristiriidassa hajautuneen hallinnon kanssa. Voimakas keskushallinto pystyy ylläpitämään suurempaa sotilaallista pelotetta. Muinaisella Egyptillä tai yhdistyneellä Kiinan keisarikunnalla oli aikanaan se ylellisyys, että rauha saattoi säilyä passiivisen ja rapautuvankin hallinnon aikana. Mutta jopa ne saivat välillä hyökkäyksiä osakseen. Lisäksi riskinä on vallantavoittelijan aloittama sisällissota tai valtion hajoaminen. Euroopassa Puola-Liettua oli heikon kuningasvallan mallikappale. Naapurit raatelivat lopulta maan palasiksi.
Kaupankäynti. Kauppareitit houkuttelevat rosvoja. Kautta historian kaupan turvaaminen on ollut yksi tehokkaimmista militarismin ruokkijoista. Joten kuninkaan käytettävissä täytyy olla vakituista voimaa maalla ja merellä. Toki niiden ei tarvitse olla valtavat, jos tilanne ei ole päässyt riistäytymään missään vaiheessa käsistä. Mutta aivan nollabudjetilla ei kyllä pärjää.
Etniset yhteisöt. Monikansalliset imperiumit ovat mahdollisia ja toimivia. Eri kansanryhmillä voi olla erilaiset oikeudet ja velvollisuudet. Yhteiskunnan kehittäminen ja muuttaminen on kyllä erittäin hankalaa. Ei sillä hyvä, että ryhmillä on jonkinlainen itsehallinto, mutta suurella muutoksella yhdenkin ryhmän sisällä on vaikutuksia muiden asemaan. Kaikki kehitys on epävakauttavaa. Traditionalistille konservatiiville se on tietysti positiivinen asia, peruste olla koskematta mihinkään. Jos asiat silti muuttuvat, rakennelma on vaarassa hajota kuin palapeli.
Yhteenvetona voisi todeta, että Tolkienin ihannemaailma on mahdollisuuksien piirissä, suotuisissa oloissa ja jonkin aikaa. Kulttuuripessimistinä hän luultavasti tiesi ja ymmärsi sen itsekin. Ulkoiset voimat tai hallinnon tyrannimaiset otteet saattavat tuhota idyllin milloin tahansa. Mutta oikeastaan on ihailtavaa ja jopa järkevää yrittää tavoittaa korkealle ja elää mahdollisimman hyvässä paikassa. Ei ole paljon mieltä mennä makaamaan allikkoon vapaaehtoisesti siinä pelossa että sinne saattaa joutua pakosta.
