Pyhä uudenvuodenlupaukseni

[ROOSTER]

Tulevana vuonna 2022 aion pyöräillä vielä huomattavasti enemmän kuin edellisinä vuosina. Aion tehdä retkiä joihin sisältyy myös yöpyminen. Ainakin kerran pitää yöpyä myös muualla kuin lakanoissa.

Toivottavasti vuodesta ei tule ennätyssateisin tai kylmin 50 vuoteen. Minulta meni 70-luvulla yksi moottoripyöräilykesä melkein piloille, taisi olla 3 päivää milloin ei satanut.

Toisaalta, lupaan ottaa reippaasti ja kiukuttelematta vastaan kaiken mitä tarjotaan. Se on kohtalo joka määrää. Ei siihen yksittäinen kukonpoika voi juuri vaikuttaa.

[ROOSTER]

Tulevana vuonna 2022 aion pyöräillä vielä huomattavasti enemmän kuin edellisinä vuosina.

En kuitenkaan niin paljoa, että pohkeeni tulevat tämännäköisiksi kuin pyöräilijä Janez Brajkovicilla. Sitä ehkäisee tietysti myös sähköavustus.

[Hippi]

Lisää liikkumista täälläkin on luvassa.

Pyöräily minun vauhdillani tuskin on kovinkaan tehokasta ja vauhtia en uskalla lisätä. Veikkaan, että sauvakävely saman mittaista aikaa kohden päihittää tehokkuudessa minun pyöräilyni.

Mutta jos Korona suo, niin palaan kuntosalille. Tuossa kyllä odottelen, että päästään jokseenkin normaaliin, joten voi olla, että lupauksen täyttäminen menee vasta seuraavalle uudelle vuodelle.

[Karikko]

Tulevana vuonna 2022 aion pyöräillä vielä huomattavasti enemmän kuin edellisinä vuosina.

En kuitenkaan niin paljoa, että pohkeeni tulevat tämännäköisiksi kuin pyöräilijä Janez Brajkovicilla. Sitä ehkäisee tietysti myös sähköavustus.

Melko oudon näköinen pohje poikaparalla, tuolla lihasvoimalla sitä maantiellä edetään ilmeisen lujaa, ehkä.

Pohkeen liittyminen akillekseen tuossa kuvassa on kyllä jotenkin näkymätön ja kuvakin ehkä tehostettu näyttäväksi. Jalkaterä onkin jo kuihtunut valkoisen verettömäksi..

Mutta pyöräily on hieno juttu ja sitä tulee harrastettua aika paljon, mieluummin kesäiseen aikaan. Näin talvella vain lähinnä kaupassa käynti sopii, jollei viitsi autoa putsata lumesta. Usein käy kyllä nopeammin pyörällä.

Oikeastaan en kovin pitkistä pyörälenkeistä tykkää (takapuoli ei siis tykkää), joten korvaan sen vauhdilla kympin toinen puolisko hieman kiihkeämmin, että verenkierto saa töitä.

[ROOSTER]

Oikeastaan en kovin pitkistä pyörälenkeistä tykkää (takapuoli ei siis tykkää), joten korvaan sen vauhdilla...

Takapuoli tottuu nopeasti. Ensin lyhyempiä ja sitten pitempiä lenkkejä. Syksyllä perse kestää hyvin mutta pakollinen talvitauko (ei vaan viitsi kylmässä ja liukkaassa urheilla, kun kyseessä on hauska harrastus eikä pääasiallinen pakkomielle) vaatii veronsa ja kierros alkaa alusta.

Mutta siis nyt on tarkoitus enimmäkseen aika paljon pyöräillä. Toivotaan että onnistuu.

[Hippi]

Tuostapa nimikirjoitusongelmastani juolahti mieleen, jos julkinen lupaus pakottaisi vihdoin toimeen.

Olen nimittäin jo muutama vuosi sitten ostanut pari värityskirjaa, piirustuslehtiötä pariakin kokoa, hienon värikynäsarjan, väriliidut ja vesivärit. Olen siis tehnyt melkoisen investoinnin alkaakseni harjoitella hienomotoriikkaani. Mutta ensimmäistäkään kuvaa en ole värittänyt. En ensimmäistäkään kuvaa ole piirtänyt tai maalannut. Odotan edelleen inspiraatiota.

Tarkoituksena on tosiaan ollut käden käytön parantaminen. Ainahan minulla on käsiala ollut huono. Joskus, kun vielä oli kaunokirjoitusta koulussa, opettaja sanoi kannustavasti, että ihan kohtalainen käsiala vasenkätiseksi. Minä tyhmyyksissäni sanoin olevani oikeakätinen ja sain sen myötä muistaakseni kuutosen todistukseen. Mutta nyt on rapistunut se vähäinenkin käsin kirjoittamisentaito, kun kaikki on tullut kirjoitettua  näppäimistöllä jo muutaman vuosikymmenen ajan.

Kun ei ole mitään käsin kirjoitettavaa, niin ajattelin, että piirtäminen ja jopa pelkkä värikynien käyttö voisi olla hyväksi harjoitukseksi.

En kyllä ole vähääkään taiteellinen ja piirustustaitoni on jotain pääjalkaisen ja tikku-ukon välimaastosta, mutta joskus sattuu kummallinen flow-tila päälle ja onnistun. Tuokin voisi olla ihan tavoiteltava asia

Siispä tässä lupaukseni: Minimissään kerran viikossa pidän noin tunnin mittaisen "taidetunnin".

[kertsi]

^
Jokin sanonta on, että taide on vian 10 % inspiraatiota ja 90% perspiraatiota (eli hikoilua). Eräs taiteilija kommentoi tuota, että juu, kyllä. Hänellä on tapana mennä joka aamu ateljeehensa. Ja hän on päättänyt, että pois ei lähdetä ainakaan tuntiin. Useimmiten se inspiraatio sitten löytyy, kunhan vaan alkaa tekemään jotain. Ja sitähän alkaa, jos ei anna lupaa häipyä ateljeesta esim. tuntiin, käy nimittäin aika pitkäksi. Tämä toimii, jos on ateljee. Ja se toimii opiskelussa, jos menee kirjastoon opiskelemaan, ja se toimi kuntosalilla - jos sinne salille asti pääsee, silloin tulee tehtyä.

Taiteelliseen vireen ylläpidossa itseäni on auttanut se, että taiteilen kaikki onnittelukortit itse. Eli kun ei ole liiaksi vaatimuksia itselle, voi paremmin saada jotain aikaiseksi. Pääasia on, että tekee jotain taiteeseen liittyvää. Nyt en ole käynyt kahteen vuoteen synttäreillä, joten en myöskään ole taiteillut.

[Xantippa]

Värityksestä varoituksen sana: siihen jää koukkuun! Radio taustalle ja kynät käteen, niin saattaapa olla, että pari-kolme tuntia hujahtaa huomaamatta.

Minulla on kaverien mökillä oma puuhakirja, siinä on väritystehtäviä ja muita pieniä "yhdistä pisteet ja väritä kuvio"-tyyppisiä lasten juttuja. Nyt taitaa olla menossa jo kolmas kirja Mikään ei ole rennompaa kuin väritellä ja tehdä tehtäviä, sadepäivänä mökissä ja aurinkoisena päivällä terassilla. Siinä minä ja ystävättäreni värittelemme ja pojat pitävät seuraa jututtamalla. On tainnut molemmat heistäkin joskus jotain värittää, mutta kyllä tämä on enemmän tyttöjen juttu.

Minulla on niitä aikuisten värityskirjoja myös, mutta salainen (no ei siis näemmä enää) paheeni on kyllä värittää prinsessoja ja eläimiä. Lohdutan itseäni sisäinen lapsi-jutuilla.

T: Xante

[Hippi]

^
Tuostapa kehkeytyikin ideaa lisää. Olen pitkään jo ajatellut, että Areenasta pitäisi kaivaa esiin kuunneltavaa ja jo Sinuhen löysin ja jonkun muunkin, jonka laitoin Radionurkkaan talteen. Tuossahan saisi ns. kaksi kärpästä samalla iskulla.

[ROOSTER]

^
Tuostapa kehkeytyikin ideaa lisää. Olen pitkään jo ajatellut, että Areenasta pitäisi kaivaa esiin kuunneltavaa ja jo Sinuhen löysin ja jonkun muunkin, jonka laitoin Radionurkkaan talteen. Tuossahan saisi ns. kaksi kärpästä samalla iskulla.

Minulle on hyvin vaikeaa tehdä kahta asiaa samanaikaisesti ilman, että laatu kärsii. Jo samanaikainen käveleminen ja puhuminen on vaikeaa, ainakin jos yrittää puhua ajatuksella.

En uskalla edes kokeilla millaista jälkeä syntyisi värittämällä, jos samaan aikaan vielä kuuntelisi kirjaa.

[Hippi]

^
Joo, kokeiltavahan tuo on, jotta toimiiko. Joskus kauan sitten toimi oikein hyvin yhdistelmä palapelin rakentaminen ja radion kuuntelu. Vieläkin on jäljellä ne palapelit 1000 - 2500 palaa. Niitä taitaa olla joku pari-kolmekymmentä. Monesti on tehnyt mieleen ottaa esiin, mutta kun kissat. Palapeli ja pienet lapset vielä toimi, sillä lapset tottelevat, mutta kissat ei.

Tai lapset eivät aina totelleet. Olin edellisen illan yhden palapelin viimeistä noin kymmentä palaa yrittänyt sovitella, mutta en saanut niitä mitenkään sopimaan. Olivat ihan mustaa vielä, että kuvastakaan ei ollut tukea. Seuraavana aamuna tultuani aamusuihkusta nelivuotiaani sanoi "autoin sinulle sen valmiiksi". Vähänkö jouduin hillitsemään sanojani, sillä tuollaisen ison palapelin paraskohta on se viimeisen palan napsauttaminen paikoilleen.

[ROOSTER]

Tai lapset eivät aina totelleet. Olin edellisen illan yhden palapelin viimeistä noin kymmentä palaa yrittänyt sovitella, mutta en saanut niitä mitenkään sopimaan. Olivat ihan mustaa vielä, että kuvastakaan ei ollut tukea. Seuraavana aamuna tultuani aamusuihkusta nelivuotiaani sanoi "autoin sinulle sen valmiiksi". Vähänkö jouduin hillitsemään sanojani, sillä tuollaisen ison palapelin paraskohta on se viimeisen palan napsauttaminen paikoilleen.

Siksipä ihmiset ottavat kissan tai koiran, eikä hoidettavaa ipanaa. Lapset osaa joskus olla ärsyttäviä.

Toisaalta, sitä kokee melkoista onnen ja helpotuksen tunnetta aina kun huomaa, että omat mukulat osaavat jotain paremmin kuin itse - sehän on ihan kauhean hyvin se.

[MrKAT]

Minulle on hyvin vaikeaa tehdä kahta asiaa samanaikaisesti ilman, että laatu kärsii. Jo samanaikainen käveleminen ja puhuminen on vaikeaa, ainakin jos yrittää puhua ajatuksella.

En uskalla edes kokeilla millaista jälkeä syntyisi värittämällä, jos samaan aikaan vielä kuuntelisi kirjaa.

Toimistossa ex tempore "puhelintaidetta" syntyy jutellessa herkästi kun toisessa kädessä on kynä. Se taide ei oikein ole myynti- ja seinäkelpoista. Usein tapanani pitemmässä puhelinsessiossa on lähteä kävelemään ulos (jos sää sallii) tai huoneessa eestaas. Tai vaihtoehtoisesti sitten täysmaadoitus: lattialle matolle selälleen makaamaan.

[Karikko]

^
Tuostapa kehkeytyikin ideaa lisää. Olen pitkään jo ajatellut, että Areenasta pitäisi kaivaa esiin kuunneltavaa ja jo Sinuhen löysin ja jonkun muunkin, jonka laitoin Radionurkkaan talteen. Tuossahan saisi ns. kaksi kärpästä samalla iskulla.

Minulle on hyvin vaikeaa tehdä kahta asiaa samanaikaisesti ilman, että laatu kärsii. Jo samanaikainen käveleminen ja puhuminen on vaikeaa, ainakin jos yrittää puhua ajatuksella.

En uskalla edes kokeilla millaista jälkeä syntyisi värittämällä, jos samaan aikaan vielä kuuntelisi kirjaa.

Käveleminen ja purkansyönti (pureskelu) voisi onnistu samanaikaisesti. Tai sitten tanssi ja laulun kuunteleminen rytmin vuoksi.
Näin äkkiä kahden asian yhdistämisessä- toisaalta aivotkin soveltavat aistien yhteistoimintaa yhteneväisiksi ja kuulemin vaikuttaa näköaistimukseenkin- kun katsoo vaikka elkkua äänitehoisteiden kanssa tai ilman voi jopa huomata, että ne tappelijat keskenään eivät edes osu toisiinsa, varsinkaan vanhoissa elokuvissa.

Tuosta tuli mieleen, että meinasin katsella eilen tulleen elokuvan huuliharppukostaja ja nautiskella wiskipullon sisällystä, mutta jäi alun jälkeen sitten katsomatta, kun en löytänyt huuliharppua reksiviitaksi ja ei oikein ollut haluakaan "kostaa kellekään.
Ulkona paukutus loppui ja painuin nukkumaan, kun huomasin, että se pirhanan filmi kestää kahteen asti.
Olen sen kyllä katsellut aiemmin.

Pullokin jäi korkkaamatta, mutta lupaan sen ihan tässä lähiaikoina tehdä, ainakin tämän vuoden aikana.

[ROOSTER]

^
Tuostapa kehkeytyikin ideaa lisää. Olen pitkään jo ajatellut, että Areenasta pitäisi kaivaa esiin kuunneltavaa ja jo Sinuhen löysin ja jonkun muunkin, jonka laitoin Radionurkkaan talteen. Tuossahan saisi ns. kaksi kärpästä samalla iskulla.

Minulle on hyvin vaikeaa tehdä kahta asiaa samanaikaisesti ilman, että laatu kärsii. Jo samanaikainen käveleminen ja puhuminen on vaikeaa, ainakin jos yrittää puhua ajatuksella.

En uskalla edes kokeilla millaista jälkeä syntyisi värittämällä, jos samaan aikaan vielä kuuntelisi kirjaa.

Käveleminen ja purkansyönti (pureskelu) voisi onnistu samanaikaisesti. Tai sitten tanssi ja laulun kuunteleminen rytmin vuoksi.
Näin äkkiä kahden asian yhdistämisessä- toisaalta aivotkin soveltavat aistien yhteistoimintaa yhteneväisiksi ja kuulemin vaikuttaa näköaistimukseenkin- kun katsoo vaikka elkkua äänitehoisteiden kanssa tai ilman voi jopa huomata, että ne tappelijat keskenään eivät edes osu toisiinsa, varsinkaan vanhoissa elokuvissa.

Tuosta tuli mieleen, että meinasin katsella eilen tulleen elokuvan huuliharppukostaja ja nautiskella wiskipullon sisällystä, mutta jäi alun jälkeen sitten katsomatta, kun en löytänyt huuliharppua reksiviitaksi ja ei oikein ollut haluakaan "kostaa kellekään.
Ulkona paukutus loppui ja painuin nukkumaan, kun huomasin, että se pirhanan filmi kestää kahteen asti.
Olen sen kyllä katsellut aiemmin.

Pullokin jäi korkkaamatta, mutta lupaan sen ihan tässä lähiaikoina tehdä, ainakin tämän vuoden aikana.

Minulla meni pikkubullo brandyä sitä katsellessa. Henryn loistavaa näyttelijäsuoritusta katsellessa tuli mieleen, että Fondan isä ja poika Peter (Easy Rider) olivat hyvin merkittävässä roolissa 60-luvun lopun elokuvamaailmassa kuten tietysti myös Jane Fonda.

Paitsi musiikissa, niin myös elokuvapuolella se oli harvinaisen laadukasta aikaa.