Toinen kierros tulossa vaaleissa.
Jarmo Limnell kommentoi Turkin (ja Unkarin) politiikkaa.
Limnéllin mukaan Turkki on osoittanut olevansa valmis käymään kauppaa muiden maiden turvallisuudella.https://www.uusisuomi.fi/uutiset/us/3bbd8e29-5a01-41f8-bb31-6853b1f9a008
”Turkki ei ole yksiselitteisesti länsimaa, eivätkä sen sidonnaisuudet ole samanlaiset kuin muilla Naton jäsenillä.”
Turkki on mukana esimerkiksi Shanghain yhteistyöjärjestössä, johon kuuluvat muun muassa Venäjä ja Kiina. Yhteistyöjärjestö on perustettu virallisen määritelmän mukaan vastustamaan terrorismia, separatismia ja ekstremismiä, Limnéll huomauttaa.
”Jokainen voi päätellä mitä se tarkoittaa, kun perustajajäsenet ovat sellaisia demokratiakäsityksestään kuuluisia maita kuin Kazakstan, Kirgisia, Tadžikistan ja Uzbekistan.”
Turkin ja Unkarin NATO-venkoilun on syytä loppua. Näin sanoo Limnell ja olen samaa mieltä. Joko olette mukana, tai sitten ulkona. Kai NATOsta pääsee eroonkin, jos ei kiinnosta.
Demokratian puolustajien päättely alkaa joka kerta siitä, että muiden pitäisi tehdä kuten he ja Limnell haluavat, ja että tottelemattomuus synonymisoi epädemokraattisuutta kuten mukana huoraaminen demokratiaa. Toisin kuin Limnell, en teeskentele tietäväni mitään sellaisista maista kuin Kirgisia tai Uzbekistan. Paljolta olisikin vältytty, jolleivät Limnellin kaltaiset demokratianlevittäjät olisi käyneet pommittamassa maita, joiden pääkaupungin nimeä he eivät osaa ääntää. Itse asiassa ilman tuota asennetta ja tiedollisen -diplomaattisen- nöyryyden kautta oltaisiin vältytty uusimmalta sodalta myös itä-euroopassa.
Fiona Hillin tunnustusta lähemmäs lännen establishmentti asiassa tuskin pääsee -sekin on jo olosuhteisiin nähden paljon, koska ainakin Hill tulee myöntäneeksi muitakin argumentteja maailmassa olemassaoleviksi kuin hänen isäntiensä hegemonisesti esittämät:
Countries in the Global South’s resistance to U.S. and European appeals for solidarity on Ukraine are an open rebellion. This is a mutiny against what they see as the collective West dominating the international discourse and foisting its problems on everyone else, while brushing aside their priorities on climate change compensation, economic development, and debt relief. The Rest feel constantly marginalized in world affairs. Why in fact are they labeled (as I am reflecting here in this speech) the “Global South,” having previously been called the Third World or the Developing World? Why are they even the “Rest” of the world? They are the world, representing 6.5 billion people. Our terminology reeks of colonialism.
...
Most countries—including many in Europe—reject the current U.S. framing of a new “Great Power Competition”—a geopolitical tug-of-war between the United States and China. States and elites bristle at the U.S. idea that “you are either with us or against us,” or you are “on the right or wrong side of history” in an epic struggle of democracies versus autocracies.
Hillin esitelmä Lennart Meri -seminaarissa kannattaa lukea ajatuksella. Se on lausuttu suoraan pedon kidasta.
NATO ei ole demokratia, eikä se edusta demokratiaa. Me emme edes liittyneet siihen äänestyksellä, vaan Rooster ystävineen junttasi Suomen mukaan. NATO perustettiin Yhdysvaltain jatkeeksi samalla tavoin kuin Varsovan liitto aikoinaan puolustamaan Neuvostoliiton etuja, ilman Yhdysvaltoja NATO:a ei olisi. Jonkin aikaa voidaan tehdä silmänkääntötemppuja esittämään NATO ja sen jäsenet demokratiana, mutta vaikeutena on laajentaa sotilasliittoa yhä edemmäs länsieuroopasta Kiinanmerelle saakka, ja istua kahdella tuolilla selittäen sen olevan puolustuksellinen liitto. So. NATO:lla on sama ongelma kuin sen todellisella liikuttajalla, Yhdysvalloilla: laajentaessaan vaikutuspiiriään se päätyy aina lopulta liittoutumaan 'epädemokraattisten' tahojen kanssa. Barbaarit ovat tietysti kaikkien imperiumien ongelma (ollut aina). Jossain vaiheessa imperiumien laajeneminen alkaa aiheuttaa sisäistä kitkaa ristikkäisten intressien muodossa sisäisen koheesion hajotessa, ideologisen eliitin ja tavallisen kansan etujen eriytyessä, ja ulkomaisen vaikutusvallan kasvaessa imperiumin sydämessä. Mutta sitähän NATO:n laajentajat eivät koskaan halunneet liiaksi ajatella. Demokratianlevittäjien on mahdoton ymmärtää asioita systeemianalyysin kautta, koska heille maailman poliittisessa järjestyksessä on kyse hyvän ja pahan välisestä taistelusta, ja he tietävät olevansa hyvien puolella pahoja vastaan.
Turkilla on ollut NATO:n täysjäsenyys vuodesta 1952 lähtien, ja maalla on NATO:n toiseksi suurin armeija. Incirlikin ja Konyan ilmatukikohdat ovat toimineet NATO-operaatioiden alustana useita kertoja sotilasliiton perustamisesta lähtien.
Nyt turkkilaiset äänestivät väärin. Se pitäisi jotenkin selittää demokratianpuolustamisen kautta niin, että petos tuli jostain muualta kuin kansan piiristä.
Ei tämä nyt ihan oikealta ja demokraattiselta käytökseltä vaikuta.
Onko noilla kahdella sitten jotain kvalitatiivista eroakin?
I am no fan of Erdogan. But if you notice he is handing it out only to children. As he has done in many other times in the past and is customary in Turkey to give "pocket money" to celebrate certain occasions.
https://tinyurl.com/u3xhxv38Paljolta olisikin vältytty, jolleivät Limnellin kaltaiset demokratianlevittäjät olisi käyneet pommittamassa maita, joiden pääkaupungin nimeä he eivät osaa ääntää.
