Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Millainen pukeutuja olet?

Aloittaja Amore, tammikuu 25, 2019, 18:20:13

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Amore

Tässä ketjussa voi kertoa pukeutumispulmistaan ja niiden ratkaisuista. Tai ihailla asuaan peilistä. Tai pohtia, millaisena ihmisenä ihmiset näkevät sinut, joka pukeudut kuin...Tai valmistautua vaatehankintaan. Vai ottaako ero luottovaatteesta koville?

Ulkoasu vaikuttaa ihmissuhteisiin ja vaatteiden tuntu iholla myös omaan mielialaan. Siksi ketju on täällä ihmissuhde-alueella.
All you need is Love

Amore

Käväisin tässä erään kerran Dressmanissa, koska mieleni tekisi ostaa kunnollinen ruutupaita. Värivalikoimaa oli kiitettävästi ja löysinkin paidan, joka miellytti. Tarve ei ole kuitenkaan akuutti, joten päätin odottaa, jos vaikka keväämmällä tulisivat kyseiset paidat alennusmyyntiin. Tsekkailin samalla neuleita, varsinkin villaisia. Valikoima oli hieman parempi kuin naistenosastoilla keskimäärin. Erityisesti mieleen jäivät kuitenkin vaatekappaleet, joita naisille myydään harvoin, nimittäin villaliivit eli slipoverit. Pari pappa-mallista slipoveria löytyi miehille. Slipoverista tuntuu tulleen niin vanhanaikainen tuote, että sitä ei ehkä nosteta muodin eturiviin enää koskaan. Kätevä ja mukava vaate omasta mielestäni.
All you need is Love

Lenny

Oma tyylini on käytännöllinen ja tylsä (kuten ehkä arvata saattaa...  :D). Käytän paljon retkeily, metsästys ja saint-vaatteita (armeijan) koska ne ovat kestäviä. Rumia ja tylsiä, mutta so what.

On minulla sitten jonkin verran siistejä ja hyväkuntoisia miesvaatteita jos tarvitsee mennä tilaisuuksiin. Miesten pukeutuminen on todella helppoa.
Lainsäädäntö ennen luontoa (Immanuel Kant)

-:)lauri

#3
Pitäisi ostaa sukkia. Viimeksi kun ostin tuossa syksyllä, ne olivat kokoa 39-43 kun jalkani on 43. Noiden sukkien kanssa se on ollut ensipesun jälkeen jatkuvaa taistelua, että saa ne aamulla mahtumaan jalkaan. En toista kertaa osta sukkia, joihin jalkani pitäsi juuri ja juuri mahtua, olettaen että "kyllähän ne sitten käytössä venyy". Ei veny. Silläkin voi tietty olla vaikutusta, että sukat ovat Prisman alesukkalaarista.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

Hippi

Tyylini lienee aika tyylitön. Pääasiassa mustat farkut, joskus räikeän harmaat. Bändipaitoja, huppareita, farkkupaitoja. Farkkupaidat ja hupparit joudun ostamaan miesten mallistosta, sillä naisten vaatteet on hihoistaan aina liian kapeita. En ymmärrä millaisiin narukäsiin ne on tehty. Samoin helmukset jäävät usein liian ylös.

Tuossa normaali "virkapukuni", jonka vetäisen päälle poistuessani kotoa.
Kotona virttynyttä, mukavaa ja yleensä vielä hiukan liian isoja pehmeitä vaatteita. Nekin useimmiten miesten osastolta.

Parivuotta sitten ostin kesähäihin elämäni ensimmäisen mekon (alehinta 39 euroa) sitten ylppärijuhlieni (johon äiti pakotti pukeutumaan mekkoon). Se oli yllättäävän mukava päällä, mutta en sitä kyllä toista kertaa tule käyttämään. On hiljattain (2013) ostettu yksi hame, häihin sekin, ja sitä voi varmaan käyttää, jos nyt johonkin sellaiseen paikkaan sattuisi eksymään, että hame olisi sopivampi kuin virkapuku.

Vaatteet on pakollinen paha enkä erityisemmin piittaa siitä mitä on päällä, kunhan nyt jotain.


HP:lle vinkki, että sukat on pesun jälkeen kosteana venyteltävä muotoonsa, kuivana se ei onnistu enää yhtä hyvin. Itselläni on sama tilanne, että jalka on numerovälin ylärajalla ja tuo toimii.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Kopek

#5
"Tyyli" on ehkä hieman liian hieno sana käytettäväksi pukeutumisestani. Tyylittömyys sopisi ehkä paremmin.

Pukeutumiseni on kai parasta määritellä käänteisesti eli luettelemalla asusteita ja asusteyhdistelmiä, joita en käytä.

1. Lenkkarit. En koskaan käytä niitä ihmisten ilmoilla ollessani enkä juuri muutenkaan. Remonttikenkinä korkeintaan, jos jostakin alennusmyynnistä olen puoli-ilmaiseksi sellaiset löytänyt. Remonttilenkkarit ovat yleensä laikan kipinöiden ja hitsauskipinöiden puhki polttamat ja maalin ja öljyn ym. sotkemat. Katkenneet nauhat on korvattu narunpätkillä.

2. Tuulipukuhousut ja verryttelyhousut. En esiinny sellaisissa. Käytän niitä korkeintaan sisävaatteena.

3. Kumisaappaat. En kulje kumisaappaissa julkisilla paikoilla. Käytän niitä ainoastaan omissa hommissani.

4. Maastoasut / hirvimiesten vaatteet. En käytä tuollaisia.

Tuossa oli joitakin "en käytä" asusteita. Mitä sitten käytän?

Talvella käytän mustaa pipoa, tummanpunaista kaulaliinaa ja mustaa talvitakkia. Viimeksi mainittuja minulla on muutamia. Ne on ostettu edullisesti sieltä täältä. Väri voi olla muukin kuin musta, mutta suosin tummia värejä.

Käytän yleisimmin mustia farkkuja, mutta myös joitakin sinisiä on tullut ostettua, kun niitä on edullisesti saanut.

Jalkineina käytän talvikenkiä. Ja käsissä on mustat nahkahansikkaat.

Kesäajan vaatetus tietysti poikkeaa tuosta. Silloin käytän jotain kesäisempiä kenkiä. Ne voivat olla mustat nauha- tai resorikengät ja helleilmoilla joskus jopa sandaalit. Housut ovat mustia tai sinisiä farkkuja. Viime kesän helteillä käytin muutamina päivinä lyhytlahkeisempia housuja (mitä ne nyt ovat nimeltään), jotka olin ostanut aikoinaan Brasiliasta. En ollut käyttänyt tuollaisia housuja Suomessa sitten pikkulapsivuosieni. Kelin mukaan käytän T-paitaa tai poolopaitaa ja sen päällä erilaisia puseroja.

Tärkein kriteeri "tyylissäni" on se, että vaatteet on ostettu mahdollisimman halvalla. Ostan mieluummin 70% alennuksella jonkin vähän laadukkaamman tuotteen kuin alentamattomalla perushinnalla jonkin vaatimattomamman. Mutta perushintaisia halpavaatteita tulee silti ostettua.

Minkä yhteenvedon tästä saisi? Senkö, en että halua samaistua ns. tuulipukukansaan, vaan käytän perinteisempiä ylemmän yhteiskuntaluokan suosimia vaatteita, jotka kuitenkaan eivät ole hinnaltaan ja tyyliltään sitä, mitä yläluokka käyttää. Vaikka vedänkin päälleni lähes mitä tahansa rytkyjä, jonkinlainen piilevä yhteiskuntaluokka-ajattelu ehkä vaikuttaa taustalla.

Tämä on toinen puoli asiasta. Nimittäin samaan aikaan sisimmässäni on jonkinlaista kapinaa ylemmän luokan elämäntyyliä vastaan. Niinpä en käytä pukuja ja suoria paitoja. Ne ovat täysin "out". Paidat tuntuvat epämukavilta päällä. Uskokaa tai älkää, mutta en osaa kiinnittää edes kravattia. Jos johonkin tilaisuuteen on aivan pakko mennä ja tälläytyä (vältän tällaisia tilaisuuksia niin pitkälle kuin mahdollista), en nauti siellä olemisesta vaan kärsin pakkovaatetuksestani. Toivon, että piinallinen tilaisuus olisi ohi mahdollisimman nopeasti. Mitenhän pärjäisin kansanedustajana, kun "edustushaalaria" olisi pidettävä päivät pitkät. Kai siihen tottuisi.

Yhteenveto: Käytän vaatteita, joiden avulla sulaudun massaan.

Norma Bates

Joitakin vuosia sitten kilahdin laskettelutakkeihin ja softcell-housuihin, ja siitä eteenpäin talvivaatetukseni on aina ollut sama. Takkejahan minulla on lukuisia ja housuja myös, mutta aina se menee niin että laskettelutakki + softcell-housut. Toppahousut jos pakkasta on enemmän kuin 10 astetta. Tietty jos olisi suoritettava treffit talvella saattaisin jotkut farkut kyllä laittaa ennemmin. Tai sitten en, koska fanitan sporttipoitsuja ja luulisi sellaisen arvostavan sporttisempaa habitusta naisellakin. Kenkäpuolella on kaikenlaista vaelluskenkää mitä lie talvikengän asemassa, jotkut kamelin väriset kengät joita on kaikilla ja Ice Bugit joita käytän jos aion kävellä himppasen enemmän. Korvilla on korvalätkät, pakkasella takin huppu niiden päällä. Jos on paskainen tukka, survon päähäni myssyn.

Sisätiloissa useimmiten päällä on fleecepusero ja collegehousut. Fleecessa vaan kertakaikkiaan tarkenee parhaiten. Taannoin ostin jonkun velourpuseron joka periaatteessa ei paljon fleecesta eroa, mutta kun siitä olikin monta prosenttia puuvillaa ja vain rahtu samaa tekokuitua kuin fleecepuseroissa, niin jestas että oli jäätävä päällä. Puuvillaisia poolopaitojakin olisi kiva välillä pitää, ja poolottomia paitoja, mutta viluhan niissä tulee. Aina joutuu ainakin jonkun tekokuitukarvatakin kiskomaan päälleen että tarkenisi.

Mieluiten suosisin jotain vähän "erikoisempia" värejä kuten esim. turkoosinsinistä, en tykkää että kaikki on iänikuista mustaa, pinkkiä, tummansinistä jne. Mutta joskus joutuu tyytymään mustaan tai pinkkiin kun ei muuta ole tarjolla. Kevythöyhentakkini jommoinen vuosi sitten tuli muotiin on musta. Pidän sitä silloin kun ei kauheasti ole pakkasta, todella kiva päällä.

Renttu

On ajoittain harmittanut, että miesten hatut eivät ole aikakaudellamme muodissa. Esimerkiksi Babylon Berlin -sarjassa voi tarkastella samalla hyvää, aikakaudelle tyypillistä miesten muotia hattuineen ja lakkeineen.

Pidän lippalakkia lähinnä pojille kuuluvana päähineenä, aikuisille miehille lippis ei mielestäni oikein enää sovi (Ellei se ole suoraan sotilaspukuun kuuluva kenttälippis tai suikka). Toki lätsiä edelleen näkyy käytettävän (Pari kaverianikin käyttää lehtimiehen lätsää), mutta kunnon hattu on harvinainen näky. Ostin itselleni oman jo joskus 18-vuotiaana, mutta ei sitä ole tullut juurikaan käytettyä. Ehkä tulisi ottaa se nyt käyttöön.

Hippi

Renttu, ota ihmeessä, jos se on sinulle itsellesi mieleen.

Nykyisin tuntuu, että ihmiset voivat pukeutua ihan miten itse haluavat, eikä kukaan kummastele erikoisempiakaan valintoja. Saa rauhassa häivyttää itsensä massaan tai mennä Tamina ja loistaa kuin punainen huutomerkki.

Joskus nuoruudessani mustat vaatteet nuorella oli kummastuksen aihe. En tiedä mistä mieltymykseni mustaan on peräisin, mutta se oli tuohon aikaan poikkeavaa. Tosikkomainen uskonnon opettaja kysyikin, jotta onko joku läheinen kuollut, kun kuljen mustissa. En tiedä oliko se veetuilua vai oliko äijä tosissaan, enkä jäänyt kysymään.

Sen ainoan kerran, kun olen ollut muodin aallonharjalla oli muinoin, kun "kaikilla" oli risat (paikatut) farkut ja kauhtunut villapaita. Ainoa vaan, että minulla ne olisi ollut, vaikka ei olisi ollut muotiakaan :(


Tympeyteni vaatteita kohtaan juontaa ilmeisesti juurensa siitä, että lapsuuskodissa ei ollut varaa törsätä vaatteisiin ja niin sitten aina ostettiin hiukan kasvuvaraa, jotta sitä samaa joutui käyttämään pitkään. Lisäksi vielä kolmeentoista ikävuoteen mennessä olin kasvanut pituuskasvuni loppuun, niin äiti sitten osti minulla aikuisten vaatteita, että niitä sitten voisi pitää vielä kauemmin kuin noita kasvuvaralla ostettuja. Miksihän sitten miellyin niihin ainoisiin farkkuihini, joita sitten sormet verillä paikkasin, kun ne kuluivat puhki? Ne oli sentään oman ikäluokkani vaate. :'(
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

A.V. Vatanen

Lainaus käyttäjältä: Hippi - tammikuu 27, 2019, 16:44:59

Miksihän sitten miellyin niihin ainoisiin farkkuihini, joita sitten sormet verillä paikkasin, kun ne kuluivat puhki? Ne oli sentään oman ikäluokkani vaate.

Tänään 30 - 40-vuotiaat naiset rapsivat uusiin farkkuihinsa sormet verillä reikiä. Onhan kai se sitten puberteetti-ikäisten poikien mielestä very coolia ja seksikästä......

AV.
Jos jotakin on, josta sanotaan: "Katso, tämä on uutta", niin on sitä kuitenkin ollut jo ennen, ammoisina aikoina, jotka ovat olleet ennen meitä. Ei jää muistoa esi-isistä; eikä jälkeläisistäkään, jotka tulevat, jää muistoa niille, jotka heidän jälkeensä tulevat.

Renttu

#10
Lainaus käyttäjältä: Hippi - tammikuu 27, 2019, 16:44:59
Renttu, ota ihmeessä, jos se on sinulle itsellesi mieleen.

Nykyisin tuntuu, että ihmiset voivat pukeutua ihan miten itse haluavat, eikä kukaan kummastele erikoisempiakaan valintoja. Saa rauhassa häivyttää itsensä massaan tai mennä Tamina ja loistaa kuin punainen huutomerkki.
No joo, ei minulla ole mitään suurta kynnystä sen suhteen, mitä muut mahdollisesti ajattelevat pukeutumisestani. Vaikka tyylissäni on tietyt peruspiirteet, se on myös kameleonttimaista. Juppihippipunkkari -mentaliteetilla. Lähinnä harmittaa tällä hetkellä se, että minulla on todella paljon laadukkaita ja tyylikkäitä vaatteita joita en voi nyt käyttää, koska kuluneen kahden vuoden aikana on kertynyt lievää ylipainoa! Ei mitään dramaattista mutta sen verran, että esimerkiksi useat kauluspaidat näyttäisivät liian kireiltä ylläni, heh. Aika on kulunut liikaa istuessa, sitä työtä on riittänyt enemmän kuin tarpeeksi. Kesäksi kuntoon -projektia aloitellen...
Lainaus käyttäjältä: Hippi
Joskus nuoruudessani mustat vaatteet nuorella oli kummastuksen aihe. En tiedä mistä mieltymykseni mustaan on peräisin, mutta se oli tuohon aikaan poikkeavaa. Tosikkomainen uskonnon opettaja kysyikin, jotta onko joku läheinen kuollut, kun kuljen mustissa. En tiedä oliko se veetuilua vai oliko äijä tosissaan, enkä jäänyt kysymään.
Minäkin pukeuduin aikoinaan paljon mustaan, ja teen sitä edelleenkin. Teinivuosien peruslook oli valkoiset varsilenkkarit tai maihinnousukengät, mustat farkut ja musta paita, musta prätkänahkatakki ja farkkuliivit, joiden selkämyksessä itse tehdyt Voivodin, Metallican ja Kreatorin logot. Klassinen thrash metal -tyyli, siis. Silloin se oli tosin pioneerihenkeen, eikä vielä klassista. Mutta lukioon siirryttäessä ryhdyin pukeutumaan aikuismaisemmin, ja laajensin muutenkin vaatteiden tyyliä ja väriskaalaa.
Lainaus käyttäjältä: Hippi
Sen ainoan kerran, kun olen ollut muodin aallonharjalla oli muinoin, kun "kaikilla" oli risat (paikatut) farkut ja kauhtunut villapaita. Ainoa vaan, että minulla ne olisi ollut, vaikka ei olisi ollut muotiakaan :(
Heh! Grunge-tyyli oli 1990-luvun taitteen yksi nuorisotrendi, kuten myös armeijahenkiset vaatteet. Samoihin aikoihin "kaikilla" oli maihinnousukengät - olen käyttänyt niitä 12-vuotiaasta asti. Toisaalta, minulle on kertynyt todella paljon kenkiä. Niitä on tullut jostain syystä ostettua lähes jokaisella ulkomaanreisulla - en kyllä tiedosta, miksi!

1990-luvun alussa olin trendsetterinä baseball -takeille. Tilasin semmoisen ulkomailta (Punainen, valkoiset hihat), ja puolen vuoden päästä niitä rupesi näkymään joka paikassa. Suomessa niitä ei tuolloin tainnut aluksi myydä kuin muinainen Dekadenz, mutta yhtäkkiä niitä saikin lähes jokaisesta halpamarketista - omani oli "aito". Minulla oli tosin ollut semmoinen jo ihan lapsena (7-vuotiaasta?), mutta se oli tumman purppuran väristä paksua silkkiä eli Elvis-tyyliin, hehe!

Lukioikäisenä minulla oli musta Helkaman Aino -polkupyörä (Se miesten malli). Käytin tuolloin usein mustia farkkuja tai mustia suoria puvunhousuja, valkoinen kauluspaita ja musta tai harmaa pukuliivi. Muutamana kesäpäivänä sitten repesin kun tajusin, että ne yllä fillaroidessani näytin joltain perkeleen mormonipojalta! Muistan vieläkin, kun piti pysähtyä pyörätien laitaan nauramaan itselleen, että en olisi mennyt hekotellessani nurin.  Ei tuolloin tullut kuitenkaan paljoa fillaroitua, kun oli kevytmoottoripyöräkin.
Lainaus käyttäjältä: Hippi
Tympeyteni vaatteita kohtaan juontaa ilmeisesti juurensa siitä, että lapsuuskodissa ei ollut varaa törsätä vaatteisiin ja niin sitten aina ostettiin hiukan kasvuvaraa, jotta sitä samaa joutui käyttämään pitkään. Lisäksi vielä kolmeentoista ikävuoteen mennessä olin kasvanut pituuskasvuni loppuun, niin äiti sitten osti minulla aikuisten vaatteita, että niitä sitten voisi pitää vielä kauemmin kuin noita kasvuvaralla ostettuja. Miksihän sitten miellyin niihin ainoisiin farkkuihini, joita sitten sormet verillä paikkasin, kun ne kuluivat puhki? Ne oli sentään oman ikäluokkani vaate. :'(
Eihän tämä siihen aikaan niin kovin poikkeuksellista ollut, vaikka ei nyt hurjan yleistäkään. Erästä kaveriani pänni samat asiat kuin sinua, sillä hänellä oli kaksi isoveljeä. Peri sitä mukaa heidän vaatteitaan, kun isoveikat kasvoivat niistä ulos. Rahan puutteesta ei tosin ollut kysymys, kun kumpikin vanhemmistaan oli lääkäreitä (Kirurgi ja hammaslääkäri).

Amore

Lainaus käyttäjältä: Kopek - tammikuu 26, 2019, 15:57:46
"Tyyli" on ehkä hieman liian hieno sana käytettäväksi pukeutumisestani. Tyylittömyys sopisi ehkä paremmin.

Pukeutumiseni on kai parasta määritellä käänteisesti eli luettelemalla asusteita ja asusteyhdistelmiä, joita en käytä.

1. Lenkkarit. En koskaan käytä niitä ihmisten ilmoilla ollessani enkä juuri muutenkaan. Remonttikenkinä korkeintaan, jos jostakin alennusmyynnistä olen puoli-ilmaiseksi sellaiset löytänyt. Remonttilenkkarit ovat yleensä laikan kipinöiden ja hitsauskipinöiden puhki polttamat ja maalin ja öljyn ym. sotkemat. Katkenneet nauhat on korvattu narunpätkillä.

2. Tuulipukuhousut ja verryttelyhousut. En esiinny sellaisissa. Käytän niitä korkeintaan sisävaatteena.

3. Kumisaappaat. En kulje kumisaappaissa julkisilla paikoilla. Käytän niitä ainoastaan omissa hommissani.

4. Maastoasut / hirvimiesten vaatteet. En käytä tuollaisia.

Tuossa oli joitakin "en käytä" asusteita.

...Yhteenveto: Käytän vaatteita, joiden avulla sulaudun massaan.

Heh, asun kantakaupungissa, mutta käytän niin tuulipukuhousuja kuin kumisaappaitakin. Tavallisimmin tämä johtuu siitä, että todella olen menossa mökille tai maastoon ulkoilemaan, jolloin nämä valinnat ovat parhaita. Tuulipukuhousuni ovat siistit mustat housut, jollaisia kai laskettelijat tms käyttävät. Ne ovat vieläpä jokin merkkituote (Peak P?). Toppavuorta niissä ei ole, sillä käytän kylmimmällä säällä villasilkkivälihousuja ja villaisia säärystimiä.

Kumisaappaani ovat Lidlistä ostetut vihreät klompsut. Eivät kauniit tosiaankaan, mutta jos sataa kunnolla silloin kun minulle tulee asiaa kaupungille, niin käytän kyllä klompsuja mieluummin kuin kastelen jalkani. Olen niin tottunut liikkumaan ihmisten ilmoilla ulkoilutamineissani, etten todellakaan välitä, jos asuni järkyttää jonkun esteettistä silmää. Näen ulkoilureissuillani julkisissa kulkuvälineissä lisäksi niin monia muita reippailuun varustautuneita, etten tunne olevani mikään kummajainen.

Lenkkareita en ole käyttänyt moneen vuoteen, mutta ns. vapaa-ajankengät, eli jonkinlaiset kumipohjaiset tossut, minulla on aina olemassa ja usein käytössä. Parhaat tossut löytyvät miestenkengistä. Mieluiten tummanruskeat tai mustat.

Varsinaisia maastoasuja minulla ei taida olla, mutta yhdet maastokuvioiset sukkahousut ;D odottavat kaapissani ensiesiintymistään. Minulla on useampiakin kuviollisia sukkahousuja, mutta valitettavasti hameita tulee pidettyä harvemmin kuin oikeastaan haluaisin.
All you need is Love

Hippi

Sukkahousut on varmaan yksi syy, miksi en käytä hametta kuin aivan pakon edessä, jos hyvät tavat vaativat pukeutumiskoodin noudattamista. Sukkahousut ovat itse perkeleen keksintö. Vastenmielinen vaatekappale.

If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Amore

Lainaus käyttäjältä: Amore - tammikuu 27, 2019, 19:20:20
Lainaus käyttäjältä: Kopek - tammikuu 26, 2019, 15:57:46
"Tyyli" on ehkä hieman liian hieno sana käytettäväksi pukeutumisestani. Tyylittömyys sopisi ehkä paremmin.

4. Maastoasut / hirvimiesten vaatteet. En käytä tuollaisia.

Tuossa oli joitakin "en käytä" asusteita.

...Yhteenveto: Käytän vaatteita, joiden avulla sulaudun massaan.

Varsinaisia maastoasuja minulla ei taida olla, mutta yhdet maastokuvioiset sukkahousut ;D odottavat kaapissani ensiesiintymistään. Minulla on useampiakin kuviollisia sukkahousuja, mutta valitettavasti hameita tulee pidettyä harvemmin kuin oikeastaan haluaisin.

Maastokuvioinen vaatteeni olikin legginsit eikä sukkahousut. Ne ovat siis sukkahousuja paksummat eivätkä läpinäkyvät kuin aavistuksen verran, milloin venyvät esim. polven taivutuksen seurauksena. Nyt kun kadut hetkeksi kuivuivat huomasin, että pystyn aika vaivattomasti kävelemään töihin. Puin hameen päälle ja ensiesittelin maailmalle maastokuvioiset legginsini. Sain työpaikalla spontaanisti myönteistä palautetta pukeutumisestani. Ilman niitäkin asun uudistaminen tällä tavoin piristi mieltä. :)
All you need is Love

safiiri

Omalle pukeutumiselleni suurin haaste on tarjolla olevien vaatteiden mitoitus. Kaikki on liian pitkälle varrelle mitoitettua. Siten merkittäväksi valintakriteeriksi muodostuu mm. mahdollisuus muokata vaatetta sopivaksi. Lastenvaateosastolta voi jossain määrin tehdä myös löytöjä. Varsinkin pojille suunnatut nuorisovaatteet ulkoilu- ja urheiluosastolla ovat usein sopivia. Niissä on usein - kiitos reilun muodin - riittävästi väljyyttäkin. Ulkoiluvaatteissa harvoin voi edes tehdä sujuvasti lyhennyksiä, kun lahkeissa ja hihoissa on jos jonkinmoista vetoketjua, tarrakiinnitystä ym. Muutoin diggailisin näppäriä kokonaisratkaisuja eli mekkoja ja haalareita, mutta juuri niissä sopivuus ani harvoin toteutuu. On se vähän haljua, jos ei ylety omiin taskuihinsa. Jakkuja en juurikaan suosi juuri siksi, että istuvien löytäminen on niin mahdotonta. Tarttis matkustella jonnekin eteläisempiin maihin, joissa on myös lyhyemmille sopivia vaatteita tarjolla.