On olemassa hyvää monikulttuuria. Hyvien vaikutteiden ottamista/omaksumista.
Tuo silti ei tarkoita sitä, että kannattaisi ottaa kehitysmaiden ylijäämäväkeä tänne.
Minusta se että omaksutaan tai arvostetaan jotain vieraan kulttuurin piirteitä tai tuotteita ei varsinaisesti ole monikulttuuria.
Voisiko sitä ajatella niin, että multikulturalismi tai etninen pluralismi on eräänlainen näkemys siitä, miten ihmisten pitäisi elää yhdessä?
Tällöin karkeasti multikulturalismi olisi sitä, että ihmiset pitävät omat kulttuurinsa ja perinteensä mutta elävät niiden kanssa rinnakkain ja käyvät dialogia.
Tälle vastakkainen ajatus on kulttuurillinen assimilaatio, jossa tavoite on se, että omaksuu täysin ympäröivän kulttuurin ja identiteetin.
Näiden välissä on integraatio, jossa ei tarvitse luopua identiteetistään mutta pitää joiltain osin mukautua toisten elämäntapaan ja omaksua tietyt perusarvot.
Ihan palikkatasolla itse ajattelen, ettei multikulturalismi jyrkässä mielessä edes ole mahdollista. Jos eletään rinnakkain, siinä kulttuurit joka tapauksessa vaikuttavat toisiinsa, ja sekä kulttuurit että identiteetit muuttuvat jollain tavalla erilaisiksi kuin ne muuten olisivat olleet. Ajatellaan vaikka jotain New Yorkin kortteleita, joissa saattaa olla niin, että ihmiset elävät melko täysin omassa kulttuurillisessa piirissään, vaikka nyt kreikkalaista perinnettään vaalien, tai jotakin muuta. Sitten kun mennään sukupolvi tai pari eteenpäin, ovat he kuitenkin Euroopassa asuvien kreikkalaisten mielestä jotakin muuta kuin Kreikan kreikkalaiset.
Vähän vastaavasti itse ajattelen, että vaatimus täydellisestä assimilaatiosta on kohtuuton ja käytännössä myös aika mahdoton toteuttaa.
Jäljelle jää integraatio, mutta siihen liittyy avoimia kysymyksiä. Mikä on riittävä integraation aste? Eli mihin sillä tulisi pyrkiä? Ja miten sitä pitäisi toteuttaa? Onko parempi, että integraatio on todella järjestelmällistä ja sitä toteutetaan ikään kuin koululaitosmaisesti tarkkaan määritellyin tavoittein? Vai onko parempi, että sitä tehdään mutta toteutus on jotenkin epämuodollisempaa? Mitä silloin ovat ne konkreettiset keinot?
