Kirjoittaja Aihe: Talouden singulariteetti  (Luettu 588 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Brutto

  • Konkari
  • ***
  • Viestejä: 840
Vs: Talouden singulariteetti
« Vastaus #90 : tänään kello 06:51:33 »


Tämän vuoksi Marinin ehdotus on monelle alalle ihan helvetin hyvä. Jos työtä saisi tehdä sen verran vähemmän, että pää kestää paremmin, se toisi koko yhteiskunnalle aika paljon säästöä juuri em. juttujen ja niistä johtuvien sairauksien ja muiden kerrannaisvaikutuksien poistumisen kautta.



Sivuutit kokonaan aikasemmin mainitsemani työpaikan sisäisen kitkan, joka kasvaa sietämättömäksi kun työpaikalle astuu lauma kokemattomia, osaamattomia ja motivoitumattomia työntekijöitä. Sellaisia, joilla osaaminen on ajan tasalla ja motivaatio kohdallaan ei ole yksinkertaisesti saatavilla. Pelkkä yrityskohtainen työpaikan sisäinen osaaminen on jo niin korkealla tasolla, että sen saavuttamiseen menee uudelta työntekijältä yleensä kuukausia ellei vuosia. Tänä aikana hän ei tuota mitään mutta jarruttaa muiden työntekijöiden tuottavuutta. Ja yksikään yritys ei voi pysäyttää toimintaansa ja keskittyä pelkästään uusien työntekijöiden perehdyttämiseen ja kouluttamiseen. Se on tehtävä vauhdissa tuottavuus säilyttäen.

Ratkaisu tähänkin valitettavasti piilee siellä firman johtamisessa. Jos työpaikalla on suuri vaihtuvuus ja hyviä rekrytointeja ei voida tehdä = hyviä työntekijöitä ei ole tulossa, sehän johtuu siitä, että firma on p*ska ja siitä on tieto alalla. Jos oikeasti joku onnistuu olemaan työtehtävissään vuosia pelkkänä riippana tuottamatta mitään, on silloin johdon laatumittarit työlle tosiaankin hieman harkittavissa olevat.

Jos koko ala kamppailee em. kaltaisessa työvoimapulassa ja ongelmissa, sitä suuremmalla syyllä pitäisi kiinnittää huomiota olosuhteisiin, joissa alalla työtä tehdään. Sitä suuremmalla syyllä kaikkien alan firmojen johdon pitäisi miettiä, mikä on vialla.

Sori, mikään esittelemäsi ongelma ei ole sellainen, joka ratkeaisi millään muulla kuin johtamistyöllä. Luuletko, että vaikkapa tapaus Pihlajalinna oikeasti on sellainen, jonka ratkaisee mikään muu muutos toimintatavoissa, arvoissa ja niin...tadaa johtamisessa?

En oikein tiedä, mikä sinun ratkaisusi olisi, ehkä et sellaista haekaan. Mutta se on kyllä aika selvää, että nämä mitään osaamattomat, motivoitumattomat luuserit tuskin nyt itse alkavat ratkoa ongelmia itsessään, firmassa tai alalla.

T: Xante

Saksan armeija eteni syksyllä Moskovan edustalle kunnes hyökkäys pysähtyi. Talvi oli tulossa ja saksalaiset kuvittelivat ehtivänsä kaupunkiin ennen talven tuloa. Operatiivinen johto pyysi kuitenkin joukoille talvivarusteita, koska ennakoi että taisteluja tullaan käymään myös pakkasessa. Poliittinen johto ei ollut tähän varautunut ja kieltäytyi toimittamasta talvivarusteita. Se antoi määräyksen kesätamineissa taisteleville joukoille, että paleltumiset ja pakkasvauriot pitää estää hyvällä johtamisella ja taitavalla esimiestyöllä.

Hurjat pakkaset saapuivat samalla kun vihollinen painoi päälle. Lämmintä suojaa ei ollut eikä taitavinkaan esimies pystynyt tekemään miehistä pakkasenkestäviä. Sadat tuhannet saksalaissotilaat paleltuivat ja aikaisemmin vallattua maata menetettiin lämpimästi varustautuneelle viholliselle.

Mikä on tarinan opetus? Paraskaan johtamistaito ei korvaa selvää resurssipulaa.

Suomalainen Wolf Halsti komennettiin jatkosodan ensimmäisenä syksynä opettamaan tänne komennetuille saksalaisille sotilaille talvessa sotimista. Hän törmäsi niin käsittämättömiin käytäntöihin, että lopetti opettamisen. Esimetkiksi vartiossa oleville sotilaita hän neuvoi käyttämään kypäränsuojusta. Saksalaiet esimiehet välittömästi kielsivät tämän. Halsti kysyi ottivatko nämä mieluummin korvansa palelluttaneita sotilaita vai ohjesääntöä järkevästi soveltaneita alaisikseen.

Halsti oli muutenkin mielenkiintoinen tyyppi. Sisällissodan aikana, ollessaan vain 13-vuotias, hän karkasi ja liittyi kohti Helsinkiä eteneviin saksalaisjoukkoihin toimien lähinnä tulkkina.

Kun sota päättyi ja vapauttajia juhlittiin sankareina, palasi myös Halsti kotiinsa Helsinkiin. Sankarin vastaanoton sijasta Halstin äiti antoi pojalleen ensitöikseen selkäsaunan. Harvoin on rintamalta palannutta voittoisaa veteraania kohdeltu yhtä epäkunnioittavasti.

Poissa safiiri

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 2652
Vs: Talouden singulariteetti
« Vastaus #91 : tänään kello 08:05:39 »

No niin. Olemmeko siis päätymässä päätelmään, että toden totta ongelma ei olekaan työntekijöiden kykyjen puutteissa, vaan poliittisen johdon kykyjen puutteissa?

Vain siinä tapauksessa että poliittisella johdolla olisi yhtenäiset tavoitteet työpaikkojen kanssa. Mutta harvoin niin on.

Poliittinen johtaja voi onnistua tehtävissään täydellisesti vaikka aiheuttaa vahinkoa koko yhteiskunnalle. Tällöin poliittisella johtajalla on johtamistoimilleen jokin julkilausumaton henkilökohtainen tavoite, joka on ristiriidassa muun yhteiskunnan tavoitteiden kanssa.

No silloin lienee selvää, että poliittinen johtaja ei ole hoitanut sitä tehtävää, johon hänet johtajana on asetettu. POliittisen johdon tavoite kaiketi on edistää yhteiskunnan etua oman lompakon tai uran sijaan. Sama tietenkin koskee myös yrityksen johtajaa. Siinäkin johtajan tehtävä olisi edistää yrityksen etua ja saada se tuottamaan tulosta. Mutta ei ulosmitata lyhyen aikavälin tuottojen kilto silmissään tuottoa työntekijöiden selkänahasta niin, että lopulta työntekijöitä ei enää yritykseen löydy. Sekään ei varsinaisesti kuvaa hyvää johtamista, että vain valitetaan, kun tarjolla oleva työvoima ei olekaan superihmisten puoli-ilmaista työtä hinkuvien joukko, josta voi valita runsaudenpulassa vaikkapa sen, jolla on kivan väriset hiukset.

Mielestäni siis kuvaat edelleen nimenomaan huonoa johtamista.

Lainaus
Sanni Grahn-Laasonen johti ministerinä opetusministeriötä ja noudatti toimissaan tarkalleen Kokoomuksen ja koko Sipilän hallituksen laatimaa käsikirjoitusta. Sanni onnistui täydellisesti tavoitteissaan, mutta valitettavasti nuo tavoitteet olivat täysin vastakkaiset kuin oppilaitosten tavoitteet.

Hitlerkin saattoi onnistua henkilökohtaisissa tavoitteissaan, jotka eivät ole koskaan auenneet täysin muulle maailmalle. Erään tulkinnan mukaan mielipuoli Hitler halusi yli kaiken, myös yli Saksan edun, pelkkiä ihmisuhreja, ja niitä hän myös sai. Siis hyvin johdettu Hitlerin itsensä kannalta.

Zukovin hyvä johtaminen aiheutti runsaasti ongelmia talvella 1941/1942. Etenkin saksalaisille. Zukovin tavoitteet olivat vain jyrkässä ristiriidassa saksalaisten tavoitteiden kanssa.

Erinomainen johtaja on aina vaarallinen niille, joiden tavoittet poikkeavat johtajan omista tavoitteista.

Poliittisen johdon kyvykkyys ei siis takaa koko kansakunnan menestystä. Joskus se voi koitua jopa tuhoksi.

Omituinen ajatus, että poliittinen johto tosiaan olisi kyvykästä, vaikka yhteiskunnan toiminnan kehitys päätösten ja johtajan toimien seurauksena menee surkeaan suuntaan. Outoa, ettei hyvä työntekijä saa osakseen samanlaista ymmärrystä, eikä kehuja siitä, että pystyy optimoimaan omaa työntekoaan ”ansiokkaasti” siten, että palkka juoksee, mutta työtehtävien hoidosta voi luistaa ja keskittyä vaikkapa ravustamiseen. (Tuo muuten on aito elävän elämän esimerkki.) Tällaisin kriteerein ei pitäisi olla mitään syytä nimetä työntekijöiden kyvykkyyden puutteellisuutta syyksi siihen, ettei homma pelitä.

Poissa Brutto

  • Konkari
  • ***
  • Viestejä: 840
Vs: Talouden singulariteetti
« Vastaus #92 : tänään kello 08:25:41 »

No niin. Olemmeko siis päätymässä päätelmään, että toden totta ongelma ei olekaan työntekijöiden kykyjen puutteissa, vaan poliittisen johdon kykyjen puutteissa?

Vain siinä tapauksessa että poliittisella johdolla olisi yhtenäiset tavoitteet työpaikkojen kanssa. Mutta harvoin niin on.

Poliittinen johtaja voi onnistua tehtävissään täydellisesti vaikka aiheuttaa vahinkoa koko yhteiskunnalle. Tällöin poliittisella johtajalla on johtamistoimilleen jokin julkilausumaton henkilökohtainen tavoite, joka on ristiriidassa muun yhteiskunnan tavoitteiden kanssa.

No silloin lienee selvää, että poliittinen johtaja ei ole hoitanut sitä tehtävää, johon hänet johtajana on asetettu. POliittisen johdon tavoite kaiketi on edistää yhteiskunnan etua oman lompakon tai uran sijaan.

Ensinnäkin suuri yleisö on harvoin selvillä mihin tehtävään poliittinen johtaja oikeasti asetetaan. Käytännössä tietty puolueen sisäpiiri päättää suljettujen ovien takana siitä, kenestä tulee ministeri ja mitä agendaa ministerin pitää lopulta ajaa.

Toisekseen on hyvin sinisilmäistä uskoa, että poliittisella johtajalla yhteiskunnan etu menisi oman tai puolueen edun edelle. Altruismi on piirre, joka ei yleensä edistä poliittista urakehitystä.

Poissa Xantippa

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 1618
Vs: Talouden singulariteetti
« Vastaus #93 : tänään kello 08:27:00 »
On menty taas sotasankarien kera aika etäälle varsinaisesta asiasta, mutta sehän on keskustelun tapa ja tyyli.

Brutto on nimennyt ongelmaksi työelämässä luuserit, osaamattomat, motivoitumattomat ja mitä näitä oli, mutta nyt päätynytkin poliitiikan ja politiikkojen toimintaan.

On totta, että muuallakin kuin Puolassa syy on usein johdossa, mutta tämän ei kyllä pitäisi olla mikään varsinainen selite sille, että ylimmästä poliitikosta alaspäin kaikkien johtajien on ok liittyä näiden osaamattomien ja motivoitumattomien joukkoon.

T: Xante

Poissa Brutto

  • Konkari
  • ***
  • Viestejä: 840
Vs: Talouden singulariteetti
« Vastaus #94 : tänään kello 09:12:20 »
On menty taas sotasankarien kera aika etäälle varsinaisesta asiasta, mutta sehän on keskustelun tapa ja tyyli.

Brutto on nimennyt ongelmaksi työelämässä luuserit, osaamattomat, motivoitumattomat ja mitä näitä oli, mutta nyt päätynytkin poliitiikan ja politiikkojen toimintaan.

On totta, että muuallakin kuin Puolassa syy on usein johdossa, mutta tämän ei kyllä pitäisi olla mikään varsinainen selite sille, että ylimmästä poliitikosta alaspäin kaikkien johtajien on ok liittyä näiden osaamattomien ja motivoitumattomien joukkoon.

T: Xante

Ilmeisesti meillä on nyt hatara konsensus siitä, miten asiat ovat. Jotakin lievää samanmielisyyttä esiintyy siitäkin, miksi asiat ovat nyt siten kuin ne ovat.

Seuraavaksi pitäisi keskustella siitä, miten asioiden tulisi olla. Ja vasta sen jälkeen voimme ryhtyä keskustelemaan siitä, mihin toimenpiteisiin pitäisi ryhtyä, jotta asiat saataisiin sille mallille, jolla niiden tulisi olla.
« Viimeksi muokattu: tänään kello 09:34:24 kirjoittanut Brutto »

Poissa Saares

  • Konkari
  • ***
  • Viestejä: 765
Vs: Talouden singulariteetti
« Vastaus #95 : tänään kello 09:31:58 »
On menty taas sotasankarien kera aika etäälle varsinaisesta asiasta, mutta sehän on keskustelun tapa ja tyyli.

Brutto on nimennyt ongelmaksi työelämässä luuserit, osaamattomat, motivoitumattomat ja mitä näitä oli, mutta nyt päätynytkin poliitiikan ja politiikkojen toimintaan.

On totta, että muuallakin kuin Puolassa syy on usein johdossa, mutta tämän ei kyllä pitäisi olla mikään varsinainen selite sille, että ylimmästä poliitikosta alaspäin kaikkien johtajien on ok liittyä näiden osaamattomien ja motivoitumattomien joukkoon.

T: Xante

Entiseen työpaikkaani tuli uusi työntekijä. Kahvitauolla hän kehui edellisen työpaikkansa ansioita. Oli ymmärtäväinen johto joka edisti työolojen viihtyisyyttä. Kysyin silloin, miksi hän vaihtoi työpaikkaa. Vastaus oli että tämä liike oli mennyt konkurssiin. Tämä on täysin tosi kertomus.

Poissa Xantippa

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 1618
Vs: Talouden singulariteetti
« Vastaus #96 : tänään kello 09:47:09 »
Kysymykseen mitä pitäisi tehdä ei kyllä ole suoraa, selkeää vastausta minulla, sen verti laaja kyssäri on.

Mutta mielikuvia ja toiveita kyllä on. Suomalainen työelämä on (tai tälläinen fiilis minulla on) aika nihkeää uudistumaan. Esimerkiksi juuri toimistotyössä edelleenkin työterveysuhkina pidetään jyrkkiä portaita, mutta ei jatkuvaa lyhytkestoisen muistin kuormitusta.

Tutkimuksia ihmisen jaksamisesta, stressin muodostuksesta, jne. kyllä on, mutta ne sivuutetaan mediassakin sangen pienellä huomiolla. Ketä kiinnostaa?

Peruspalkka, lyhyempi työaika, jne. sivuutetaan oitis vihervassarien hölinöinä, jotka vievät koko maan helvetin kautta konkurssiin. Ei siitä ole sen enempää tietämistä kuin tutkimistakaan.

Jos vielä oikeasti kikyhölmöilyä jatketaan, alan minäkin menettää uskoani...

T: Xante

Poissa safiiri

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 2652
Vs: Talouden singulariteetti
« Vastaus #97 : tänään kello 12:42:56 »

No niin. Olemmeko siis päätymässä päätelmään, että toden totta ongelma ei olekaan työntekijöiden kykyjen puutteissa, vaan poliittisen johdon kykyjen puutteissa?

Vain siinä tapauksessa että poliittisella johdolla olisi yhtenäiset tavoitteet työpaikkojen kanssa. Mutta harvoin niin on.

Poliittinen johtaja voi onnistua tehtävissään täydellisesti vaikka aiheuttaa vahinkoa koko yhteiskunnalle. Tällöin poliittisella johtajalla on johtamistoimilleen jokin julkilausumaton henkilökohtainen tavoite, joka on ristiriidassa muun yhteiskunnan tavoitteiden kanssa.

No silloin lienee selvää, että poliittinen johtaja ei ole hoitanut sitä tehtävää, johon hänet johtajana on asetettu. POliittisen johdon tavoite kaiketi on edistää yhteiskunnan etua oman lompakon tai uran sijaan.

Ensinnäkin suuri yleisö on harvoin selvillä mihin tehtävään poliittinen johtaja oikeasti asetetaan. Käytännössä tietty puolueen sisäpiiri päättää suljettujen ovien takana siitä, kenestä tulee ministeri ja mitä agendaa ministerin pitää lopulta ajaa.

Toisekseen on hyvin sinisilmäistä uskoa, että poliittisella johtajalla yhteiskunnan etu menisi oman tai puolueen edun edelle. Altruismi on piirre, joka ei yleensä edistä poliittista urakehitystä.

Noh - onhan se syntipukki nyt kuitenkin edelleen siellä poliittisessa johdossa tuossakin tilanteessa. Ellet nyt sitten tarkoittanut, että äänestyskäyttäytyminen on se suomalaisen työntekijän pahin puute, joka tuhoaa yrityksen kannattavuuden ja syö tehot työnteosta. En ainakaan ihan heti nyt hahmota, miten se poliittisen johdon huono johtajuus jotenkin mystisesti muuttuu työntekijöiden kykyjen vajaukseksi. Eikö ole aika outo ajatus odottaa ihmisten tekevän ihmeitä työssään, vaikka resurssit puuttuvat ja (poliittinen) johtaminen vie yhteiskuntaa umpisolmuun? On myös outoa nimenomaan Suomessa valittaa poliitikkojen välistävedoista ja oman lompakon ajattelemisesta, kun kuitenkin paljon karseampia korruptiovaltioita on aika paljon.

Poissa safiiri

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 2652
Vs: Talouden singulariteetti
« Vastaus #98 : tänään kello 12:56:20 »
On menty taas sotasankarien kera aika etäälle varsinaisesta asiasta, mutta sehän on keskustelun tapa ja tyyli.

Brutto on nimennyt ongelmaksi työelämässä luuserit, osaamattomat, motivoitumattomat ja mitä näitä oli, mutta nyt päätynytkin poliitiikan ja politiikkojen toimintaan.

On totta, että muuallakin kuin Puolassa syy on usein johdossa, mutta tämän ei kyllä pitäisi olla mikään varsinainen selite sille, että ylimmästä poliitikosta alaspäin kaikkien johtajien on ok liittyä näiden osaamattomien ja motivoitumattomien joukkoon.

T: Xante

Ilmeisesti meillä on nyt hatara konsensus siitä, miten asiat ovat. Jotakin lievää samanmielisyyttä esiintyy siitäkin, miksi asiat ovat nyt siten kuin ne ovat.

Seuraavaksi pitäisi keskustella siitä, miten asioiden tulisi olla. Ja vasta sen jälkeen voimme ryhtyä keskustelemaan siitä, mihin toimenpiteisiin pitäisi ryhtyä, jotta asiat saataisiin sille mallille, jolla niiden tulisi olla.

No ainakin voisi heti lopettaa työntekijöiden syyllistämisen siitä, jos resursseja tehdä hyvä työtä puuttuu. Sellainen ”uudistus” ei ensinnäkään maksa mitään, mutta voi poikia parempaa työilmapiiriä, parempaa jaksamista ja parempia tuloksia (niillä resursseilla, jotka ovat käytettävissä). Ilman muuta puutteelliset resurssit tekevät tuottavuudelle hallaa. Mutta ei tuo haitta ainakaan pienene sillä, että sen varjolla kurmuutetaan työntekijöitä ja ollaan sokeita sille venymiselle, jota he tekevät. On helvatun paljon motivoivampaa yrittää tehdä parhaansa niillä pelimerkeillä, jotka on kädessä, jos tuo yrittäminen tunnistetaan ja siitä kiitetään. Jos taas joka tapauksessa saa vain kuraa niskaansa niin sen saa vähemmälläkin vaivalla.


Poissa mikainen

  • Konkari
  • ***
  • Viestejä: 536
Vs: Talouden singulariteetti
« Vastaus #99 : tänään kello 13:03:07 »
On menty taas sotasankarien kera aika etäälle varsinaisesta asiasta, mutta sehän on keskustelun tapa ja tyyli.

Brutto on nimennyt ongelmaksi työelämässä luuserit, osaamattomat, motivoitumattomat ja mitä näitä oli, mutta nyt päätynytkin poliitiikan ja politiikkojen toimintaan.

On totta, että muuallakin kuin Puolassa syy on usein johdossa, mutta tämän ei kyllä pitäisi olla mikään varsinainen selite sille, että ylimmästä poliitikosta alaspäin kaikkien johtajien on ok liittyä näiden osaamattomien ja motivoitumattomien joukkoon.

T: Xante

Entiseen työpaikkaani tuli uusi työntekijä. Kahvitauolla hän kehui edellisen työpaikkansa ansioita. Oli ymmärtäväinen johto joka edisti työolojen viihtyisyyttä. Kysyin silloin, miksi hän vaihtoi työpaikkaa. Vastaus oli että tämä liike oli mennyt konkurssiin. Tämä on täysin tosi kertomus.

Olisiko hyvän johtajan tämän perusteella vältettävä työolojen viihtyisyyttä?

Poissa Aasilaulu

  • Vakiojäsen
  • **
  • Viestejä: 118
Vs: Talouden singulariteetti
« Vastaus #100 : tänään kello 13:30:10 »
Ensinnäkin suuri yleisö on harvoin selvillä mihin tehtävään poliittinen johtaja oikeasti asetetaan. Käytännössä tietty puolueen sisäpiiri päättää suljettujen ovien takana siitä, kenestä tulee ministeri ja mitä agendaa ministerin pitää lopulta ajaa.

Toisekseen on hyvin sinisilmäistä uskoa, että poliittisella johtajalla yhteiskunnan etu menisi oman tai puolueen edun edelle. Altruismi on piirre, joka ei yleensä edistä poliittista urakehitystä.

Olet esittänyt minusta melko tarkkanäköisiä huomioita johtamisesta, mutta onko yhteiskunnan etu sellainen asia, joka on sinusta yksiselitteinen?

Minusta viime vuosina Suomen hallitus on ajanut enemmän hyväosaisten etua kuin duunareiden tai muutoin vähempiosaisten. Tietty segmentti on elänyt pulleita vuosia melko pitkään, bisnekset rullaa, ei nillitetä tai vaikeilla turhaan ja niin pois päin. Se ei tietenkään välttämättä ole koko yhteiskunnan etu, vaikka tietyllä suht varakkaalla poppoolla menisikin hyvin. Samalla voidaan vesittää julkista sektoria ja esimerkiksi koulutusta niin, että jäljet näkyvät pitkään ja vaikuttavat laajasti koko yhteiskuntaan ja sen elinkeinorakenteeseen.

Mutta toisaalta jos hyväosaisilla menee päin persettä, kyllä sekin heijastuu ennen pitkää laajemmin koko yhteiskuntaan.

Onko se aina hankkeista päätettäessä ja resursseja jaettaessa kuitenkaan yksiselitteistä, mikä on "kaikkien etu" tai "yhteiskunnan etu"?

Esimerkiksi nyt jos ajattelee Rinteen hallitusta, minua kiinnostaisi tietää, miten viisaammat täällä näkevät sen agendassa niin sanotut pimeät puolet ja omaneduntavoittelun. En väitä, ettei siinä sellaista olisi.

Itse pidin hyvänä hallituksenmuodostuksessa sitä, että ensin neuvoteltiin siitä, mitä asioita kukin haluaa hallitusohjelmaan ja mihin voisi olla resursseja -- ja vasta sitten päätettiin ketkä ovat mukana hallituksessa. Viime vuosinahan se on mennyt niin, että ensin jaetaan salkkuja ja paikkoja tietyille henkilöille ja sitten kukin lähtee toteuttamaan jotain oman visionsa ja eturyhmiensä mukaista kuvaa siitä, miten juuri tämä vastuualue pitäisi hoitaa. Runnotaan väkisin läpi jotain ilmeisen typeriä ideoita, jotka olisi jonkun pitänyt ampua alas ennen kuin  päästään tähän pisteeseen, että jollekin on annettu joku "tärkeä homma" ja se vain jääräpäisesti toteuttaa näitä ideoita.

Mutta jään mielenkiinnolla odottamaan muiden näkökulmia tähän.

Poissa safiiri

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 2652
Vs: Talouden singulariteetti
« Vastaus #101 : tänään kello 13:36:37 »
Niin ja sitten sellainenkin näkemys kai ainakin joskus esitetään, että yhteiskunta pitäisi pyrkiä järjestämään sellaiseksi, että ihmisten oman edun edistäminen johtaa myös yhteiseen hyvään. Nimittäin ei ole ollenkaan annettua, että yhteiskunnan etu ja yksilön etu ovat aina ja perustavalla tavalla ristiriidassa keskenään. Onnistumisen edellytykset lienevät paremmat, jos ihmiset pystyvät hyötymään myös itse siitä, että toimivat yhteiskunnan ja yhteisen hyvän suuntaisesti.