Monikulttuuriketju

[Hippi]

Lapselle voi kyllä väkisin lukea mitä vain, mutta eihän ne sitten kuuntele, jos ei kiinnosta tai muuten on epäsopiva.

Kahdelle nuorimmaiselleni luin melkein läpi Kontulan kirjaston lasten- ja nuorten osaston. Monenlaiset kirjat kiinnostivat ja parhaina iltoina iltasatu vei parikin tuntia, kun ei voitu jättää kesken. Pari kertaa tuli vastaan sellainen luettava, että minulle ilmoitettiin, "ei me jakseta kuunnella tuollaista". Kysymyksessä oli ensimmäinen kokeilu jotain Poni-sarjaa, joka oli olevinaan "tyttöjen keskuudessa kovin suosittu". Meillä ei ollut. Kerran tuli keskeytyspyyntö kirjasta, joka "oli liian jännittävä ja tuli uniin". Skaalan toisessa päässä oli yksi kirja, jonka nuorimmainen valitsi aina, kun se oli kirjastossa vapaana. Onneksi se oli niin lyhyt, että se meni yhdessä illassa. Aivan mainio luettava (Pöllön koti).

Tietty nykymaailmassa kuvakirjoissa voi käyttää värikyniä laajemmin kuin vanhojen kirjojen kuvituksessa on käytetty. Mutta miten on puhtaasti tekstipohjaiset kirjat? Eihän monissakaan kovin tarkoin kuvata keskeistenkään hahmojen ulkonäköä. Tietysti käytetyt nimet voivat johtaa ajattelemaan jotain hahmon syntyperästä. Liisaa ja Lassea on vaikea nähdä muuta kuin pohjoismaisen vaaleana. Lasten ja nuorten käännöskirjoissa voisi nimet jättää "suomentamatta", niin se jättäisi ehkä mielikuvitukselle enemmän tilaa ja useammat voisi tuntea ne omakseen?

[Xantippa]

Eikös se nyt ole aika wokettamista olla kieltämässä lapsilta kokemus omankaltaisuudesta, esim. huivipäisestä tytöstä, sillä perusteella, että aikuinen haluaa wokettaa lapsen elämästä pois oman historian ja kulttuurin tuntemuksensa vuoksi uskonnollisia elementtejä?

Mutta täähän on siis sitä parempaa wokettamista ja cancelointia.

T: Xante

[Norma Bates]

Eikös se nyt ole aika wokettamista olla kieltämässä lapsilta kokemus omankaltaisuudesta, esim. huivipäisestä tytöstä, sillä perusteella, että aikuinen haluaa wokettaa lapsen elämästä pois oman historian ja kulttuurin tuntemuksensa vuoksi uskonnollisia elementtejä?

Mutta täähän on siis sitä parempaa wokettamista ja cancelointia.

T: Xante

Tuskinpa ne huvinkäyttöä lapseltaan väkivallalla uhaten vaativat lapselleen mitään kuvakirjoja lukevat. Koraania ennemmin.

En ymmärrä miten naisten alistaminen lapsesta lähtien on tässä huiviasiassa ihan jees. Johonkin se raja pitää vetää. Ja nytpä tuli mieleeni että romaneillahan eivät pikkutytöt käytä niitä hankalia perinteisiä kuteita, jotka vaikeuttavat naisten liikkumista. Tässähän muslimit voisivat ottaa heiltä oppia. Ja muistanpa lukeneeni väitteen että tytöt saavat itse teini-iässä päättää alkavatko romaniasua käyttää.

Ei tarvita satukirjoja joissa pikkutytöt ovat puettuina aikuisen naisen asuun.

[Xantippa]

^

Selvä. Siis lapset, jotka tosiaankaan eivät itse voi päättää kulttuurisesta taustastaan tai sen ilmenemismuodoista, eivät tarvitse satukirjoja, jotka tarjoaisivat heidän kasvulleen samaistumiskohteita ja näin ollen parantaisivat heidän itsetuntemustaan ja -luottamustaan.

Sellainen on varattu niille lapsille, joiden kulttuurinen tausta on aikuisten mielestä se ainoa oikea hyväksyttävä ja oikeaksi päätetty.

Amen.

T: Xante

[Norma Bates]

Eiköhän sellaistenkin lastenkirjojen kirjoittaminen ja piirtäminen onnistu missä ei mikään kulttuuri kuki millään tavalla. Jos se Minttu menee tänäpänä hammaslääkäriin, niin se on ihan samanlainen se hammaslääkärireissu kaikille lapsille kulttuurisesta taustastaan riippumatta.

Plus sillä että tulee länsimaiseen maahan asumaan osoittaa että ei ole valtavaa tarvista takertua naisia alistaviin käytäntöihin. Tai näin sen pitäisi olla. Ja tätä lapsillekin opettaa.

[Toope]

Jos otamme toimivaan yhteiskuntaamme väkeä maailman epäonnistuneimmista kulttuureista, onko tuo siis...

1) tervettä järkeä?

2) suunnatonta typeryyttä?

3) kanada

[Xantippa]

Eiköhän sellaistenkin lastenkirjojen kirjoittaminen ja piirtäminen onnistu missä ei mikään kulttuuri kuki millään tavalla. Jos se Minttu menee tänäpänä hammaslääkäriin, niin se on ihan samanlainen se hammaslääkärireissu kaikille lapsille kulttuurisesta taustastaan riippumatta.

Plus sillä että tulee länsimaiseen maahan asumaan osoittaa että ei ole valtavaa tarvista takertua naisia alistaviin käytäntöihin. Tai näin sen pitäisi olla. Ja tätä lapsillekin opettaa.

Joo, ihan totta, Minttujaville on kivoja kavereita, ne käy reippaasti hammaslääkärissä, mutta koskaan minttu eikä ville ole musta. Se ei ole kivaa, kysy vaikka toopelta.

Ja se pitää aikuisten oitis ja monesti lapsille opettaa.

T: Xante

[Norma Bates]

Eiköhän sellaistenkin lastenkirjojen kirjoittaminen ja piirtäminen onnistu missä ei mikään kulttuuri kuki millään tavalla. Jos se Minttu menee tänäpänä hammaslääkäriin, niin se on ihan samanlainen se hammaslääkärireissu kaikille lapsille kulttuurisesta taustastaan riippumatta.

Plus sillä että tulee länsimaiseen maahan asumaan osoittaa että ei ole valtavaa tarvista takertua naisia alistaviin käytäntöihin. Tai näin sen pitäisi olla. Ja tätä lapsillekin opettaa.

Joo, ihan totta, Minttujaville on kivoja kavereita, ne käy reippaasti hammaslääkärissä, mutta koskaan minttu eikä ville ole musta. Se ei ole kivaa, kysy vaikka toopelta.

Ja se pitää aikuisten oitis ja monesti lapsille opettaa.

T: Xante

Minulle ihonväri ei ole kulttuuria. Tässä oli nyt alistavista ja syrjäyttävistä kulttuuripiirteistä kyse, kuten siitä iänikuisesti rätistä jolla naiset pitää peitellä kun muuten miehillä ottaa eteen ja sehän on kauheaa se. Mitenkähän muuten muslimimiehet reagoivat aamuseisokkiin jos ei satu olemaan naista? Eivät pysty syyllistämään ketään karmeaa kantturaa siitä että aiheutti erektion.

Tässä onkin nyt sopivasti sellainen stoori jonka ihmistä sinä et varmaankaan voi hyväksyä: muslimitaustainen nainen joka ryhtyi ateistiksi.

https://www.hs.fi/kaupunki/helsinki/art-2000008974350.html

LAPSENA Nadiifo Omer toivoi, että olisi syntynyt pojaksi.

Hän oli kateellinen pojille ja miehille, jotka saivat pukeutua kuten halusivat, harrastaa mitä tahtoivat ja elää niin kuin parhaaksi näkivät. Omer kadehti myös sitä, miten sokeita nämä olivat etuoikeutetun asemansa suhteen. Tai ehkeivät he olleet sokeita, ehkä he vain käyttivät sitä hyväkseen.

Omer rukoili jumalaa ja aneli mahdollisuutta muuttua mieheksi.

Kun se ei onnistunut, hän vaipui syvään epätoivoon.

HELSINKILÄINEN Omer, 22, on entinen muslimi, joka puhuu uskonnottomuuden vapauden ja tasa-arvon puolesta. Hänet tunnetaan sosiaalisessa mediassa nimimerkillä @snadinadi.

Kesäkuun Pride-marssille biseksuaali Omer teetti muslimilipun, jossa yhdistyivät islamin symbolit, kuunsirppi ja tähti.

Omerin monikulttuurisessa lapsuudenkodissa kasvatussuuntaukset törmäilivät joskus toisiinsa. Omerin isä on somalialainen sunnimuslimi ja äiti sunnimuslimiksi kääntynyt suomalainen.

Perhe seurasi konservatiivista sunni-islamia, joka määritti arkea vahvasti. Omer kävi ahkerasti koraanikoulussa ja islamintunneilla. Hän myös peitti hiuksensa huivilla.

Jo lapsena Omeria kuitenkin ihmetyttivät monet asiat siinä tavassa, jolla uskontoa hänen yhteisössään harjoitettiin.

Miksi naisten täytyi rukoilla miesten takana? Miksi naisille oli moskeijassa pienemmät tilat kuin miehille ja miksi naisten täytyi kulkea sisään sivuoven kautta? Miksi moniavioisuus oli sallittua vain miehille? Miksi kuukautiset olivat este uskonnollisiin menoihin osallistumiselle?

...

Teini-ikäisen Omerin pukeutumista vahdittiin tarkkaan. Jos hän halusi käyttää verkkahousuja, häneltä kysyttiin miksi hän haluaa imitoida miehiä. Toisaalta vaatteiden täytyi olla peittäviä, koska miesten haluja täytyi kaitsea, Omer kertoo.

KYSYMYKSET alkoivat kasautua, mutta Omer ei kokenut saavansa niihin tyydyttäviä vastauksia. Koraania lukiessaan hänestä tuntui, ettei sitä oltu kirjoitettu hänelle vaan miehille siitä, miten naisia tulisi kontrolloida.

Riidat kotona lisääntyivät. Omer tunsi katkeroituvansa luokkatovereilleen, jotka saivat elää niin sanottua normaalin nuoren elämää.

...

FUCK IT, nyt minä sanon sen, Omer ajatteli kaksi vuotta sitten. Ja niin hän kirjoitti sosiaalisen median kanaviinsa postauksen, jossa ilmoitti, ettei ole muslimi, ei ole pitkään aikaan ollut eikä tulisi koskaan olemaan. Samaan syssyyn hän ilmoitti, ettei ole hetero.

Postaus poiki muun muassa nimittelyä ja välirikkoja. Jotkut vanhat ystävät ilmoittivat, etteivät he halua olla Omerin kanssa missään tekemisissä. Myös hänen suhteensa perheeseen viileni. Postaus toi kuitenkin myös paljon positiivista: Omer tunsi viimein vapautuneensa jatkuvasta syyllisyydentunteesta ja helvetinpelosta.

Nykyään hän voi deittailla naisia, harrastaa thainyrkkeilyä ja kritisoida äänekkäästi havaitsemiaan epäkohtia. Entisessä elämässä se ei ollut mahdollista.

Omer on löytänyt oman yhteisönsä muista entisistä muslimeista. Kyseessä on epävirallinen verkosto, josta Omer sai kuulla toiselta samankaltaisessa tilanteessa olleelta henkilöltä.

Jos tässä aletaan piirtelemään lastenkirjoja joissa seikkailee uskonnon orjuuttamia pikkutyttöjä huivi päässä, niin sitten pitää myös laatia niitä kirjoja joissa tyttö vapautuu uskonnon ikeen alta.

Paljastettakoon sen verran että oikeastaan itse kirjoitin tuollaisen kirjan jo 1990-luvulla, eli se romaani josta toisinaan mainitsen että moinen on tullut kirjoitettua, on suurelta osin yhden naisen vapaustaistelu kaikenlaisia sortavia ja alistavia systeemeitä vastaan. Usein patriarkaattisia. Jos olisin ikinä julkaissut sen kirjan, olisikohan minullakin ollut ennen pitkää veitsi poskessa, kuten Salman Rushdiella... Mitään islamia kirjani ei kyllä käsittele, kun en mokomasta ollut millään tavalla tietoinen tuolloin parikymppisenä. Mutta analogia joissain kohdin on selvä.

Enempää en kirjasta avaudu julkisesti. Vaikka tuskinpa nyt tämän foorumin väestä kukaan minulle alkaa fatwaa näpertää.

[Hippi]

Minulle ihonväri ei ole kulttuuria.

Ei ole, ei. Mutta se, miten ihonväri näkyy katukuvassa ja elinympäristössä, pitäisi näkyä myös kulttuurissa. Kun kuvakirjassa Minttu menee hammaslääkäriin, niin lääkäri tai hammashoitaja voi hyvinkin olla tummaihoinen tai itse Mindy voi olla muu kuin lettipäinen eloveenatyttö.

Jos muunväriset ihmiset puuttuvat tyystin kirjoista, niin helposti tulee mieleen, että he eivät ole hyväksyttyjä ja heidät on piilotettava näkyvistä. Ihan samalla tavalla kuin pienet eloveenalapset myös tummemmat lapset kaipaavat tunnetta, että kirjoissa olevat hahmot ovat itselleen samaistumiskohteita ja voivat olla kirjan sankareita, jotka selviytyvät pelotta hammaslääkärikäynnistä.

[-:)lauri]

Minulle ihonväri ei ole kulttuuria.

Sinulle ihonväri ei ehkä ole kulttuuria, mutta jos onnistun oikein muistamaan, Toope ja ehkä myös Kopek ovat joskus raportoineet ihonväristä, joka olisi ollut peräti monikulttuuria.

Vakavasti puhuen kiinnostaisi kyllä tietää, miten kulttuuri määritellään? Ja kuka saa sen määritelmän päättää? Voisitko MO kenties ottaa koppia tästä ja koostaa jonkinlaisen valistuneen aloituspuheenvuoron tästä teemasta?

[Toope]

Ihonväri, uskonto, kulttuuriperimä ehkä joillekin on sitä...

[Norma Bates]

Minulle ihonväri ei ole kulttuuria.

Ei ole, ei. Mutta se, miten ihonväri näkyy katukuvassa ja elinympäristössä, pitäisi näkyä myös kulttuurissa. Kun kuvakirjassa Minttu menee hammaslääkäriin, niin lääkäri tai hammashoitaja voi hyvinkin olla tummaihoinen tai itse Mindy voi olla muu kuin lettipäinen eloveenatyttö.

Jos muunväriset ihmiset puuttuvat tyystin kirjoista, niin helposti tulee mieleen, että he eivät ole hyväksyttyjä ja heidät on piilotettava näkyvistä. Ihan samalla tavalla kuin pienet eloveenalapset myös tummemmat lapset kaipaavat tunnetta, että kirjoissa olevat hahmot ovat itselleen samaistumiskohteita ja voivat olla kirjan sankareita, jotka selviytyvät pelotta hammaslääkärikäynnistä.

No mites olis sitten kuvakirja jossa seisoo kuvan alla näin:

TÄS-SÄ ON PIK-KU AA-TU. AA-TUL-LA ON HI-HA-MERK-KI JOS-SA ON HA-KA-RIS-TI, KOS-KA AA-TUN VAN-HEM-MAT OVAT UUS-NAT-SE-JA.

Siinä sitä monikulttuurisuutta kaikille tällä foorumille jotka eivät muka ymmärrä mitä ajan takaa sillä etten halua nähdä lastenkirjoissa pikkutyttöjä jotka mainostavat vaatetuksellaan naista sortavaa, alentavaa ja rajoittavaa kulttuuria. On se jännä että kaikenlaiset seksuaalivähemmistöt sun muut kyllä huomioidaan länsimaissa oikeuksineen, mutta samaan aikaan tänne saa ihan rauhassa ujuttaa sortokulttuuria uskonnon nimissä, varsinkin kun ujuttajat ovat uususkovaisia, tai vanhauskoisten kavereita joista islamlarppaus on huisin jännä juttu.

Pitäisikö lastenkirjassa olla lapsukainen jolla on orjan panta kaulassa? Entä pitäisikö olla lastenkirja missä tänään pikku-Ahmed viedään silvottavaksi, tahi jopa pikku-Fatima?

[Norma Bates]

Minulle ihonväri ei ole kulttuuria.

Sinulle ihonväri ei ehkä ole kulttuuria, mutta jos onnistun oikein muistamaan, Toope ja ehkä myös Kopek ovat joskus raportoineet ihonväristä, joka olisi ollut peräti monikulttuuria.

Vakavasti puhuen kiinnostaisi kyllä tietää, miten kulttuuri määritellään? Ja kuka saa sen määritelmän päättää? Voisitko MO kenties ottaa koppia tästä ja koostaa jonkinlaisen valistuneen aloituspuheenvuoron tästä teemasta?

Itse kyllä ihmettelen sitä miten jotkut kansat voivat kuvitella olevansa ainutlaatuisia, kun tekevät samaa kuin muutkin. Jos nyt otetaan tämä iänikuinen irvokkain esimerkki, niin eiväthän juutalaiset olleet ensimmäisiä joille iski pakottava tarvis napsia poikavauvoista osia veks. Käsittääkseni tämä tapa oli ollut käytössä Egyptissä, mutta en muista sitä siellä perustellun jollain jumaluudella...? Mikäli juutalaiset tosiaan olivat jonkin aikaa orjaporukoina Egyptissä, sieltähän he sen tavan tietysti omivat, ja kun tarpeeksi monta sukupolvea oli kulunut eikä ollut enää egyptiläisiä ympärillä verrokkeina, saatettiin alkaa kuvittelemaan että tapa on ihan meidän oma, ja tekee meistä erityisiä. Hyvässä ja pahassa, koska sittemminhän saattoi lähteä vaikka nirri sen vuoksi että kun oli kiskottu housut kinttuun, nähtiin että tämä tyyppi lähtee tästä nyt sitten kaasukammioon. (Hyvästä en oikeastaan edes tiedäkään.)

[Kopek]

Sinulle ihonväri ei ehkä ole kulttuuria, mutta jos onnistun oikein muistamaan, Toope ja ehkä myös Kopek ovat joskus raportoineet ihonväristä, joka olisi ollut peräti monikulttuuria.

Etniset ominaisuudet ja kulttuuriset ominaisuudet ovat luonnollisestikin eri asia. Tai ainakin niiden pitäisi olla. Edistyksellisissä piireissä nämä asiat kuitenkin sekoitetaan niin, että puhutaan monikulttuurisuudesta, mutta tarkoitetaan ainakin osittain myös monietnisyyttä.

[Brutto]

Suomi pohtii vakavasti rajoittavansa venäläisten maahantuloa pitkälti venäläisten omaksuman poliittisen kulttuurin vuoksi. Venäläisiä kohdellaan siis kollektiivisen kulttuurinsa edustajina riippumatta siitä mitä he yksilöinä ajattelevat.

Miksi sama ei toimi muslimien kohdalla? Tai romanien?