Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Monikulttuuriketju

Aloittaja Toope, tammikuu 25, 2019, 22:48:03

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 2 Vieraat katselee tätä aihetta.

Karikko

Lainaus käyttäjältä: Renttu - kesäkuu 17, 2019, 22:56:47
Saksakin on mainio esimerkki siitä, miten perseestä nationalismi on. Se on hyötynyt EU:sta suuresti, varsinkin Unionin reunavaltioiden kustannuksella, ja tottahan niissä oloissa kelpaa tuomita nationalismi - samaan aikaan se kummasti vain on kuitenkin kansallisvaltio Saksa, joka porskuttaa! Olisikohan hyvä, että monikulttuurisuuden kannattajatkin oppisivat erottamaan maljapuheet ja todellisuuden toisistaan - ai niin, juuri sehän onkin se mahdoton tehtävä! :)

Kansallisvaltioiden sisällä voi olla monenlaista kulttuuria, ei se sinällään ole ongelma, jos ne eivät saisi vaikutteita muualta ja oikeudenmukainen tasa-arvo olisi valtavirtaa.

Syrjittynä yhteiskunnan "pohjasakaksi" alistettuna ennemmin tai myöhemmin nykymaailmassa syntyy helposti radikaalistumista ja yhteenliittymiä oman identiteetin (sen kuttuurillisen tai etnisen) vahvistamisen mukana. Yksinään harvempi ilman syytä ja tavoitetta lähtee pardikaareille.

Saksa on kyllä eu:n moottori tehokaana  kilpailukyvyltään ja samalla se imee muiden eu;n maiden talouden kuralle- kuten on käynyt.

Muiden maiden myös ryhtyessä samaan kilpailuun "Kikyyn" tarkoittaa se yhteiskunnallisten olojen kiristymistä ja syrjäytyneiden määrän lisääntymistä eri maissa.

Se on sisäistä revolvaatiota- raha ei jousta, joten kaiken muun talouden tuotannossa on joustettava, eli palkat ja edut alenevat.

Saares

Saksa on esimerkki hyvästä tai huonosta kehityksestä. Vielä 1800- luvulla nykyisen Saksan paikalla oli suuri määrä ruhtinaskuntia jotka tekivät liittoja tai sotivat keskenään. muistamme (?) 30-vuotisen sodan ajan jolloin eri valtiot palkkasivat kilvan näitä esisaksalaisia sotimaan jopa toisiaan vastaan. Vasta 1800-luvulla alkoi Saksojen yhdistyminen jota on jatkunut aina viime vuosikymmenille ja on mahdollista jatkuvan vieläkin (Preussi, Itävalta). Onko tämä kehitys hyvää vai huonoa, saamme ehkä nähdä vaikka jäljet peloittavat.

Aasilaulu

#272
Lainaus käyttäjältä: Saares - kesäkuu 18, 2019, 01:05:09
Nationalismin vastakohta / vaihtoehto on internationalismi Sehän on koettu ja hyväksi havaittu?

En mä kanssa usko, että kysymys nationalismista on sellainen, että siinä ikään kuin valitaan joko/tai meiningillä että joko olet nationalisti tai et. Vaikka se ei näytä asteittaiselta ominaisuudelta vaan sitä ajattelee, että siinä on joku uskomus joka joko on tai ei ole, kyllä se silti varmaan on enemmän mallia "Absolutismin vastakohta/vaihtoehto on rapajuoppous".

Psykologisessa mielessä joku joka vihaa alkoholia (tai absolutisteja) mielellään hakee sieltä ääripäistä niitä inhottavia asioita ja pönkittää siinä sitä omaa maailmankuvaansa ja asennettaan.

Mun mielestä vaikka nationalismi on tavallaan "abstrakti" asia ja se tuntuu kauhean ideatason jutulta ja sellaiselta, jossa ei olisi altis arkisempien asioiden kanssa helpommin nähtäville ei niin yleville vinoumille sun muille toimintamalleille, ehkä se on kuitenkin ihan samanlainen asia kuin nää arkisemmatkin - mistä siis yhtenä esimerkkinä suhde alkoholiin. Siitä sitten vaan tekemään juhannuksen kunniaksi jonkilaista alkoholi-isänmaa-substituutiota.

safiiri

Lisäksi - jotta edelleen sotkettais kuviota ja tuota esitettyä kahtiajakoa, jo itse nationalismiakin nähdään olevan monenlaista. Nationalismi voidaan nähdä kansallismiellisyytenä tai kansallisuusaatteena tai kansalliskiihkona. Sen voi jaotella poliittiseen, kulttuuriseen ja etniseen nationalismiin, joista puolestaan poliittisen nationalismin voi jakaa liberaalinationalismiin, konservatiiviseen nationalismiin, militaristiseen eli laajenemishaluiseen sekä kolonialisminvastaiseen / postkolonialistiseen nationalismiin. Mihin näistä - vaiko ihan kaikkiinko - se internationalismi olisikaan vastakohtana? Entäs uskonnot? Nehän ovat myös monella tapaa kansallisuuden ylittäviä ja siitä riippumatta ihmisiä yhteen liittäviä aatteita? Jehovantodistaja on aina hiukan enemmän sen toisen jehovan kuin vain saman kansallisuuden jakavan ihmisen kanssa yhtä. Paavi on kaikkien katolisten paavi ja moni ajattelee hänen olevan kansallisen valtionhallinnon yläpuolella. Onhan hän se Jumalasta seuraava eli Kristuksen käskynhaltija. Nationalismin vastakohdaksikin siis on monia ehdokkaita, ei vain (kommunistinen proletariaarin) internationalismi. Kaikkein vahvimmilla lienee tässä globaali markkinatalous, jossa (proletariaatin sijaan) rahalla ei ole isänmaata.

Saares

Hyvä selvitys. Nyt sitten kun Safiiri tai hengenheimolainen syyttää jotakuta natsiksi voidaan esittää nämä lukuisat mahdollisuudet ja kehoittaa valitsemaan niistä se oikea.

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Saares - kesäkuu 18, 2019, 12:32:59
Hyvä selvitys. Nyt sitten kun Safiiri tai hengenheimolainen syyttää jotakuta natsiksi voidaan esittää nämä lukuisat mahdollisuudet ja kehoittaa valitsemaan niistä se oikea.

Eikös sen oikean valitseminen olisi tuon "natsin" tehtävä? Nääs ollenkaan kaikki noista ei natsaa natsismin kanssa.

Aasilaulu

Lainaus käyttäjältä: Saares - kesäkuu 18, 2019, 12:32:59
Hyvä selvitys. Nyt sitten kun Safiiri tai hengenheimolainen syyttää jotakuta natsiksi voidaan esittää nämä lukuisat mahdollisuudet ja kehoittaa valitsemaan niistä se oikea.

Sellaistakin voi miettiä, että mitä se natsiksi nimittäminen oikeastaan pitää sisällään. Sille on nimittäin suht vaikea löytää verrannollista toista nimitystä, jonka kautta sitä voisi lähestyä tai peilata.

Saatan olla tässä täysin väärässä, kun en ole asiaa oikein tutkinut, mutta olin siinä luulossa, että tapaus Lokka-Vehkoo olisi kunnianloukkausjuttu. Sehän on asianomistajarikos, eli siitä nostetaan syyte vain jos Lokka itse katsoo, että häntä on loukattu ihmisenä ja että tästä solvauksesta aiheutuu nyt merkittävää haittaa. Tai onko se kriteeri nyt ihan vain se, että "halventaa" toista millä tahansa tavalla.

Siis mun maalaisjärki sanoo, että jos menee kadulla sanomaan jollekin vastaantulijalle pahimman keksimänsä solvauksen ja heittää noin ohimennen aivan kauhean solvauksen päin naamaa, ei siitä varmaan saa kunnianloukkaussyytettä. Mutta lain mukaan jos toinen kokee, että häntä on nyt halvennettu, se on  periaatteessa pykälään sopiva asia kuitenkin.

Tavallisessa elämässä kuitenkin tulee sellaisia tilanteita, että joku haukkuu mulkuksi, kusipääksi, huoraksi, lutkaksi tai mitä näitä nyt on. Voi sen sanoa tosi pahastikin, ja voi se oikeasti aiheuttaa kärsimystä ja toinen voi kokea tulleensa halvennetuksi. Mutta mulla ei jotenkin mene maalaisjärkeen se, että olis joku selvä kohta, missä ja mistä alkaen joku tällainen nyt sitten on rikos ja kunnianloukkaus.

Onko se pelkästään siitä kiinni, että joku viitsii siitä sen jutun nostaa? Jos on, moraalinen kysymys on tässä se, milloin katsotaan että on oikein tai kohtuullista näin menetellä.

Siinä on siis kyse sellaisesta aika monitahoisesta arviosta, että jos otetaan huomioon tapauksen olosuhteet ja esitetyn sisältö, onko silloin kyse jostakin joka on yleisesti hyväksyttävää vai ei. Siis jos vääntää rautalangasta, niin yleisesti hyväksyttävää on jollain lailla se, että riidellessä huutaa toiselle että "vitun mulkku!". Sitten taas jos julkisesti postaa Facebookiin tai kirjoittaa lehteen ja nimittää toista natsipelleksi, se ei ole yleisesti hyväksyttävää.

Ahdistaako ihmisiä jotenkin se, että tällaisia juttuja joutuu miettimään ja että siinä voikin tehdä ihan vain virhearvion? Vaikka nyt sillä tavalla, että omasta mielestä on jossain tunteiden tuoksinassa kirjoittanut lähinnä jollekin tietylle yleisölle jotain jonka pitäisi olla "suht ok" siihen nähden että käyt jotain oman pään sisäistä riitaa henkilön kanssa -- mutta sitten yhtäkkiä ollaankin jossain käräjillä ja todetaan että ei, tämä ei ole meidän mielestä  yleisesti hyväksyttävää, hyi hyi ja kunnianloukkaus.

Kun mä jotenkin kuvittelen että siihen mikä tässä on muka niin vaikea hahmottaa liittyy olennaisesti se, että voi julkaista netin kautta aivan välittömästi jotakin, ja se taas voi levitä todella nopeasti. Että se ei vaan jotenkin sovi siihen skeemaan mikä meillä on siitä, mitä nyt voi sanoa jossain kavereille tai yksityisesti tai riidellessä, ja mikä taas on julkista panettelua ja rikos.

Jos nyt ette muuhun jaksa kommentoida, niin mihin te rinnastaisitte natsiksi kutsumisen ja mitä te ajattelette, että sillä yleensä tarkoitetaan?

Xantippa

^

Olen ymmärtänyt, että raja menee juuri siinä, mitä sanoo julkisesti. Eli siis naamatuksin kaksin voi ladella, mutta jos menet vaikka somessa julistamaan, oletkin kusessa. Ajatuksena kai on, että julkisesti levitetty sanoma nimeomaisesti vahingoittaa mainetta. Nimeltä siis jos mainitset julkisesti omalla nimelläsi (tai niin, että sinut voidaan tunnistaa), seuraamuksia voi tulla.

Jos siis haukuttu niin haluaa. Muutoin tullee vain bannia tms. alustan ylläpitäjältä, tai sensuuri muutoin iskee sanomaasi.

Natsittelu on tehokeino siinä missä suvakin huutelu nykyään varmaan. Ei kai sillä enää varsinaisesti tarkoiteta, että joku kannattaisi natsiaatetta. Epäilen, että innokkaimmat huutelijat itse asiassa ymmärtävät aika vähän siitä, mitä natsiaate piti sisällään for real - yhtä vähän kuin suvakin huutelijat käsittävät, mitä suvaitsevaisuus on.

T: Xante

Hayabusa

^Epäilen myös huutelun kohteiden ymmärrystä ko. aatteista. Myös sen ymmärtäminen miksi heille huudellaan voi olla haasteellista - syystä tai toisesta.
An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur

Xantippa

Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - kesäkuu 18, 2019, 16:37:06
^Epäilen myös huutelun kohteiden ymmärrystä ko. aatteista. Myös sen ymmärtäminen miksi heille huudellaan voi olla haasteellista - syystä tai toisesta.

Nojaa. Jos ei ole natsi, ei tiedä, mikä on natsi eikä koskaan ole ajatellut olevansa natsi, onhan se vähän haasteellista ymmärtää, miksi natsiksi huudellaan.

Itse ajattelen, että olen enemmän vastuussa siitä, miksi kutsun toisia kuin siitä, miksi minua kutsutaan.

T: Xante

Karikko

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - kesäkuu 18, 2019, 17:05:49
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - kesäkuu 18, 2019, 16:37:06
^Epäilen myös huutelun kohteiden ymmärrystä ko. aatteista. Myös sen ymmärtäminen miksi heille huudellaan voi olla haasteellista - syystä tai toisesta.

Nojaa. Jos ei ole natsi, ei tiedä, mikä on natsi eikä koskaan ole ajatellut olevansa natsi, onhan se vähän haasteellista ymmärtää, miksi natsiksi huudellaan.

Itse ajattelen, että olen enemmän vastuussa siitä, miksi kutsun toisia kuin siitä, miksi minua kutsutaan.

T: Xante

Huutelu ei tarvitse mitään varsinaista syytä, eikä huutelun sanoma ole useinkaan mikään miettimisen arvoinen asia.
Huutelun tarkoitus lienee lähinnä, toisten suututtaminen, halventaminen ja se yleensä johtuu omasta ärsyyntymisestä.
Vastuuta itsestään voi pitää tavoitteena, mutta tuskin huutelija tilassaan sitä ehtii miettiä.

mikainen

Lainaus käyttäjältä: Renttu - kesäkuu 17, 2019, 22:46:45
Lainaus käyttäjältä: mikainen - kesäkuu 17, 2019, 14:27:13
Joo. Eli rauhan takeena on ollut ydinaseet. Ei se, että heimoista ja klaaneista saatiin kansakuntia aikaiseksi. Joka,  niinkuin xantippa huomautti, muistuttaa kovasti monikulttuurisuudelle. Vaikka kyllähän kansakuntia muodostettaessa haettiin yhteisiä tekijöitä. Eri kielen murteista sorvattiin yhtenäiskieltä jne.
Ydinaseet ovat sitä edelleenkin. Sotket asioita: ensinnäkin, nimen omaan aseteknologia on vienyt ihmiskuntaa enemmän eteen päin kuin mikään muu; ikään kuin nationalismi olisi jokin ainoa ja kategorinen syy sotimiselle. Maailmalla on sodittu sitäkin kiivaammmin nimen omaan ilman nationalismia. Teollinen vallankumous osui samaan aikaan länsimaisen nationalismin kanssa (Se tuskin oli sattuma), ja se puolestaan mahdollisti vain entistä tuhoisamman sodankäynnin. Mutta nationalismi ei ole koskaan ollut mikään juurisyy, miksi sotia ylipäätään käydään. Ihminen on pohjimmiltaan väkivaltainen laumaeläin, se on sotien juurisyy.

Siitä voin olla ihan samaa mieltä.

Kiinnitin huomion kuitenkin tähän:

Lainaus käyttäjältä: Renttu - kesäkuu 17, 2019, 13:29:22

Saman voi tosin todeta ihan vain historiallisia kehityskaaria tarkastelemalla. Euroopassa käytiin jatkuvia sotia satoja vuosia, kunnes kansanheimoista, klaaneista ja monenkirjavista kuningaskunnista onnistuttiin kehittämään kokonaisia kansoja ja kansakuntia. Yhtenäiskulttuurissa on kiistattomat etunsa.

Josta saa käsityksen, että nimenomaan kansallisvaltiot olisivat mielestäsi rauhan tae ollut.

Lainaus käyttäjältä: Renttu - kesäkuu 17, 2019, 22:46:45
Nationalismia vähätellään ja tuomitaan nyt ennen kaikkea äärikapitalismin taholta. Katsos "monikulttuurisuuden" suurinta auvoahan olisi että:

1. Jokaisella maailmankolkalla, pienimmissäkin tuppukylissä olisi McDonalds, Starbucks ja Subway. Paha proktektionismi, joka tätä suurinta auvoa torppaa! Koska protektionismi kytkeytyy nationalismiin - herrajjumala, kansojen saattaa olla hyvinkin järkevää pyrkiä omavaraisuuteen - on se tietysti tuomittava. Se on riistokapitalismin ja ja loputtoman kulutuksen este! Sitä paitsi kenenkään muun ei saa olla nationalistinen, paitsi Yhdysvaltain ja okei, nyt Kiinan. Muiden nationalismi on perseestä!

2. "Vapaan markkinatalouden" tulisi määrittää maailman meno - ei minkään valtioiden lakien. Lainsäädännöllä pyritään vain sääntelemään kaupankäyntiä, ja se jos mikä on Saatanasta. Hyi pahaa nationalismia!

Mitä sinulla on todellisuudessa tarjota kansallisvaltioiden tilalle? Jotain vähintään yhtä hyvin toimivaa, kiitos? Juttuhan on niin, että kansallisuus on nyt ehtinyt olla täällä Euroopassa jo pitkään käytännössä sama asia, kuin etnisyys. Komppaatko siis yövartijavaltioita ja sitä, että markkinavoimat määrittävät kaikkien ihmisten elämän? Kenelle sen vallan tarjoat, kansallisvaltioille vai korporaatioille?

Olen vallan tyytyväinen (kun en parempaa keksi) nykyisen kaltaiseen Suomeen. Väestö vain monietnistyy joten kansallisvaltio alkaa olla vanhentunut kuvaus, etnisyyteen perustuva siis. Tosiasia kun on, että meillä on karjalaisten, savolaisten, pohjalaisten, romanien ym. lisäksi enenevässä määrin aasialaista ja afrikkalaista syntyperää tai sukutaustaa omaavia.

Pitäytyisin ennemminkin yhteisissä pelisäännöissä joihin soisi myös koululaitoksen enemmän kiinnittävän huomiota matematiikan opiskelun lomassa (uskonnonvapaus, sananvapaus ja muut vapaudet sekä myös velvollisuudet) kuin etnisyyteen perustuvassa ajattelumallissa.


Voihan sitä silti kutsua kansallisvaltioksi. Se ei vain perustu etnisyyteen vaan yhdessä sovittuihin ajatusmalleihin mitä haluamme Suomen olevan ja niihin kasvattaminen jo päiväkodista lähtien. Tieteet ja taiteet antavat jo erittäin hyvän lähtökohdan.


Valtion on hyvä pitää kiinni tietyistä perusasioista eikä myydä juomavettä, sähköntuotantoa ym. korporaatioille. Omavaraisuusaste ruoantuotannon suhteen on myös iso kysymys.

Toope

#282
Kyllä kansallisvaltio muuntautua voi, mutta on silti varsin toimiva yhteiskuntamalli ollut. Kansallisvaltio on varsin sopivan kokoinen yhteisö, joka kykenee huolehtimaan kansalaisistaan, jos siltä puuttuvat yhteiskuntaa rasittavat etniset/uskonnolliset/kulttuuriset ristiriidat, joita monikulttuuriset yhteiskunnat ovat täynnä. Yhteiskunta kykenee panostamaan "yhteen hiileen", jos yhteiskunta ei ole kooste kilpailevista ryhmistä, jotka ajavat kilpailevia päämääriä tai vastakkainasettelua. Tämä on selkeimpiä puolustuksia homogeenisen yhteiskunnan puolesta.

Monikulttuurisuus luo tehottomuutta, sisäistä kilpailua, kiistelyä ja väkivallan uhkaa sisäryhmien välille. Siksi monikulttuuri joutuu tuhlaamaan varojaan ylläpitääkseen yhteiskuntaa enemmän kuin homogeeninen yhtenäinen yhteisö. Yhtenäinen yhteisö ei tarvitse monikulttuurikonsultteja, siksi säästää rahaakin... :-*

Toope

Lainaus käyttäjältä: safiiri - kesäkuu 18, 2019, 12:27:43
Lisäksi - jotta edelleen sotkettais kuviota ja tuota esitettyä kahtiajakoa, jo itse nationalismiakin nähdään olevan monenlaista. Nationalismi voidaan nähdä kansallismiellisyytenä tai kansallisuusaatteena tai kansalliskiihkona. Sen voi jaotella poliittiseen, kulttuuriseen ja etniseen nationalismiin, joista puolestaan poliittisen nationalismin voi jakaa liberaalinationalismiin, konservatiiviseen nationalismiin, militaristiseen eli laajenemishaluiseen sekä kolonialisminvastaiseen / postkolonialistiseen nationalismiin. Mihin näistä - vaiko ihan kaikkiinko - se internationalismi olisikaan vastakohtana? Entäs uskonnot? Nehän ovat myös monella tapaa kansallisuuden ylittäviä ja siitä riippumatta ihmisiä yhteen liittäviä aatteita? Jehovantodistaja on aina hiukan enemmän sen toisen jehovan kuin vain saman kansallisuuden jakavan ihmisen kanssa yhtä. Paavi on kaikkien katolisten paavi ja moni ajattelee hänen olevan kansallisen valtionhallinnon yläpuolella. Onhan hän se Jumalasta seuraava eli Kristuksen käskynhaltija. Nationalismin vastakohdaksikin siis on monia ehdokkaita, ei vain (kommunistinen proletariaarin) internationalismi. Kaikkein vahvimmilla lienee tässä globaali markkinatalous, jossa (proletariaatin sijaan) rahalla ei ole isänmaata.
Hyvä kommentti. Nythän globaalin kapitalismin messiaasta, eli George Sorosista onkin tullut jonkinlainen vihervasuriliberaalien idoli, kun haluaa noita kehitysmaalaisia halpatyöntekijöitä tänne ajaen "vapaita rajoja". 10 vuotta sitten samat ihmiset kirosivat Sorosin kaltaisia, jotka petkuttivat kokonaisia maita valuuttakeinotteluillaan. Soros keinotteli niin, että kokonaisten valtioiden talous horjui, jotta saisi miljardeja, nyt esiintyy hyväntekijänä, kun haluaa rajatonta Eurooppaa.

Paskiainenhan tuo äijä on.

Ei suurliikemiehille ole merkitystä, muuttuuko Eurooppa Afrikan ja Lähi-idän jatkeeksi, vai säilyykö EUrooppana. Meille sillä on merkitystä. Me emme voi säilyttää yhteiskuntaamme, jos avaamme rajojamme keharimaille. Meillä ei pian ole enää Eurooppaa, jokainen tajuaa tuon, kun ajattelee vähäsen. Kymmenien tai satojen miljoonien ihmisten paine tulee olemaan todellisuutta tänne lähitulevaisuudessa. Jos haluamme säilyttää Eurooppaa sivilisaationa, ainoa keino on torjua tuota siirtolaisuutta, ikävä kyllä jopa väkivalloin, jos politiikka ei auta. En siis halua väkivaltaa, näen vain sen varsin todennäköisenä skenaariona.

Siksi kuuntelisin mieluummin halla-ahoja kuin rinteitä... >:(


a4

Lainaus käyttäjältä: Kopek - kesäkuu 18, 2019, 00:53:53
Lainaus käyttäjältä: a4 - kesäkuu 17, 2019, 21:39:18
Vanhenemisen ongelmat ovat kaikille yhteisiä joten et ole yksin tämänkään kanssa.

Mielipiteenikö edustavat vanhenemisen ongelmia?

"Multiculturalism is an attempt to recreate the Ottoman Empire, with separate rules for separate ethic groups, and with institutionalized segregation. The fanatical proponents of multiculturalism may not intend this, but this is the consequence of their poorly thought out social experiment."

https://tino.us/2011/07/multiculturalism-is-dead/

"Multiculturalism killed the Swedish utopia
The horrific statistics here show that Sweden, once a country where one could walk the streets at night safely, has become a crime-ridden country with no-go zones. "


http://www.israelnationalnews.com/Articles/Article.aspx/22766

Tässä on mielenkiintoinen analyysi siitä, miten Ruotsista tuli avointen rajojen yhteiskunta. Alussa maahanmuutosta ja sen ongelmista voi puhua vapaasti, mutta kun äärioikeisto otti aiheen teemakseen, asiasta tuli tabu muiden keskuudessa ja syntyi vähitellen vaikenemisen kulttuuri.

Over time, "openness" and "multiculturalism" were pitted against "hatred" and "racism," and that in effect ended the discussion.

Exposing negative statistics about immigration sparked angry accusations of bigotry. Establishment voices shied away from the topic for fear of being accused as racist. Opposition to immigration became off-limits within all establishment parties, and Swedish policy gradually moved toward open borders.


https://www.politico.eu/article/the-cost-of-swedens-silent-consensus-culture/
Ei se että omaa vanhentuneita asenteita ja ajatuksia saati tabuja, tarkoita sitä että kaikki omat asenteet ja ajatukset ovat vanhentuneita ja tabuja jolloin mistään ei voi enää puhua. Yhtä vähän kuin kaljuuntuminen tarkoittaisi hiuksettomuutta tai yksi hius päässä tarkoittaisi tuuheaa tukkaa.
Omalla kohdallasi kyse on siis esim. tästä tuoreimmasta ilmoittamastasi tabusta listallasi, liittyen naisista puhumiseen.
Maahanmuutto taas sinun kohdallasi näyttää olevan mieliaihe, kaukana tabusta.