Mitä valloitus merkitsee käytännössä?

[Xantippa]

Tässä muuten nousee itselleni kysymys, joka paljastaa, kuinka kaukainen asia sota itselleni on ollut: kuinka pitkään kuulutaan nostoväkeen? Siis missä iässä mies on ikämies, mitä sotimiseen tulee?

Naisillahan ei varsinaisesti varmaan ehkä mitään ikärajoja ole, vaan lottajärjestöön pääsee nuoret ja vanhat rintaman laitaan ruumiita pesemään.

T: Xante

[-:)lauri]

Tässä muuten nousee itselleni kysymys, joka paljastaa, kuinka kaukainen asia sota itselleni on ollut: kuinka pitkään kuulutaan nostoväkeen? Siis missä iässä mies on ikämies, mitä sotimiseen tulee?

Naisillahan ei varsinaisesti varmaan ehkä mitään ikärajoja ole, vaan lottajärjestöön pääsee nuoret ja vanhat rintaman laitaan ruumiita pesemään.

T: Xante

Varusmiespalveluksen suorittaneiden miesten ja naisten asevelvollisuus jatkuu sen vuoden loppuun asti, jolloin henkilö täyttää 60 vuotta. Asevelvollisena kuulut reserviin 50- tai 60-vuotiaaksi asti. Miehistöön kuuluva siirtyy varareserviin sen vuoden lopussa, kun hän täyttää 50 vuotta; upseerit ja aliupseerit ovat reservissä sen vuoden loppuun, kun he täyttävät 60 vuotta.

Eli maanpuolustusvelvollisuus kestää 50 - 60 ikävuoteen asti.

[Chill Out]

Muistaakseni 50-60 - vuotiaat kuuluvat varareserviin. Saksa on tietääkseni ainoa maa, joka otti palvelukseen yli 40-vuotiaat ja sekin tapahtui sodan lopussa 1945.

[Socrates]

^ Täytän 60 marraskuussa. Jospa sitä ennen eivät hyökkää

[Kopek]

Elin tyhjiössä sodan suhteen. En kertaakaan eläessäni kysynyt isältäni mitään sotaan liittyvää, koska se ei vain tullut mieleen.

Tätä tapahtuu muussakin kuin sotiin liittyvissä asioissa. Asiat alkavat usein kiinnostaa vasta sen jälkeen, kun ei ole enää niitä, joilta voisi kysyä.

Pelkkä kysyminen ei toisaalta edes riitä. Asiat pitäisi kirjoittaa myös paperille ja säilyttää paperi sellaisessa paikassa, missä tieto säilyy.

Mitä varsinaiseen aiheeseen eli valloitukseen tulee, niin on hyvin vaikea ennustaa jossakin tapahtumatonta joidenkin muualla ilmenneiden tapahtumien perusteella. Miehittäjä ei käyttäydy jokaisessa maassa ja jokaisena aikana samalla tavalla. Paljon riippuu siitä, millainen on miehittäjän yleinen asenne ja politiikka miehitettyä maata ja sen kansalaisia kohtaan.

Toisen maailmansodan tapahtumat käyvät hyvänä esimerkkinä. Saksalaiset kohtelivat naapurimaansa Tanskan asukkaita kohtuullisen hyvin, vaikka miehittivätkin maan. Paljon huonommin he kohtelivat puolalaisia, jotka hekin olivat naapurimaan asukkaita. Syyt eroihin olivat ideologiset. Saksalaiset pitivät tanskalaisia "arjalaisina" eli rodullisesti samaan väestöön kuuluvana kuin he itseäänkin pitivät. Puolalaisia saksalaiset sen sijaan pitivät alemman rodun edustajina, jotka eivät ansainneet pehmoilua vaan kovaa kuria ja alistamisen.

Neuvostoliiton ulkoministeri Molotov arvioi Puolan tilannetta puheessaan lokakuun lopussa vuonna 1939 sen jälkeen, kun Saksa ja Neuvostoliitto olivat jakaneet maan keskenään. Seuraavassa on ote puheesta:

Puolan hallitsevat piirit ylpeilivät kovasti valtionsa "lujuudella" ja armeijansa "mahdilla". Kuitenkin riitti lyhyt isku Puolan kimppuun ensin Saksan armeijan taholta ja sitten puna-armeijan taholta sen aikaansaamiseksi, ettei jäänyt jäljelle mitään tuosta Versailles'n sopimuksen rujosta luomuksesta, joka eli sortamalla ei-puolalaisia
kansallisuuksia.

Putinin esittämissä Ukrainan valloituksen perusteluissa kumisevat taustalla Molotovin ja Stalinin ajatukset. Vieras valtio määritellään ensiksi epäkelvoksi luomukseksi, joka sortaa vähemmistöjä eli Ukrainan tapauksessa venäläisiä ja Puolan tapauksessa valkovenäläisiä ja ukrainalaisia. Tällaisella oikeutuksella valtio voidaan tuhota.

Suomen kannalta on potentiaalisesti vaarallista, jos täällä asuu paljon venäjänkielisiä ja venäläisiksi itsensä identifioivia ihmisiä. On aivan sama, keitä nämä ihmiset ovat. He voivat olla ukrainalaisia, jotka vihaavat Venäjää.  He voivat olla venäläisiä Putinin ja hänen politiikkansa vastustajia. Putinille tällaiset asiat ovat yhdentekeviä. Hänelle riittää, että hän voi väittää, että täällä asuu venäläinen vähemmistö, jota sorretaan. Mitään oikeata sortamista ei tarvitse olla. Paikalliset bäckmannit kehittelevät kyllä pyydettäessä todisteet mitä raaimmasta vainosta ja sorrosta.

Kannattaa lukea ainakin osia vanhasta Molotovin puheesta. Lainaan vielä muutamaa kohtaa:

"Puna-armeija tuli näille alueille ukrainalais- ja valkovenäläisväestön yleisen myötämielisyyden vallitessa, se otti meidän joukkomme vastaan vapauttajina paanien sorrosta, puolalaisten tilanherrojen ja kapitalistien sorrosta."

"Neuvostoliitolle siirtynyt alue on kooltaan suuren eurooppalaisen valtion kokoinen. Niinpä LänsiValkovenäjän alue on 108 tuhatta neliökilometriä ja sen väkiluku on 4 miljoonaa 800 tuhatta henkeä. Länsi-Ukrainan alue käsittää 88 tuhatta neliökilometriä ja sen väkiluku on 8 miljoonaa henkeä. Siten meille siirtynyt Länsi-Ukrainan alue yhdessä Länsi-Valkovenäjän alueen kanssa käsittää 196 tuhatta neliökilometria ja sen väestö on noin 13 miljoonaa henkeä, joista ukrainalaisia on yli 7 miljoonaa, valkovenäläisiä yli 3 miljoonaa, puolalaisia yli 1 miljoona, juutalaisia yli 1 miljoona. Näiden tapahtumien poliittista merkitystä on vaikea yliarvioida. Kaikki viestit Länsi-Ukrainasta ja Länsi-Valkovenäjältä todistavat siitä, että väestö otti sanoinkuvaamattomalla riemulla vastaan vapautuksensa paanien ikeestä ja lämpimästi toivotti tervetulleeksi neuvostovallan uuden suuren voiton. (Pitkien aplodien myrsky)."

Moskovan katse on taas samoilla seuduilla kuin vuonna 1939 eli Länsi-Ukrainassa, vaikka vielä toistaiseksi onkin taisteltu enimmäkseen idässä.

Jos Venäjä miehittäisi Suomen, millainen olisi venäläisten asenne suomalaisia kohtaan. Alkaisiko Isoviha 2 veritöineen, vai olisiko kohtelu sittenkin ystävällisempää?

Vaikeita kysymyksiä.

https://histdoc.net/pdf/molotov_31101939.pdf

[Norma Bates]

Omaan perheeseeni/sukuuni ei kuulu ketään joka olisi voinut kertoa sota-ajoista. Isän isä kuoli sodassa. Äidin isän touhuista en tiedä mitään, ja ilkeä ihminen kun oli, ei kiinnostanut aikuisella iällä lähteä erityisesti tutustumaan. Ventovieraiden ihmisten tarinoiden varassa mennään. Ja pelkkää ihmetystähän sellainen aina herättää, mistä ei ole omakohtaista kokemusta. Viimeksi olen ihmetellyt yhden perheen tarinaa jossain lehdessä, että olivat käyneet Venäjän puolella rajaa ja tonkineet maasta esiin jotkut hienot posliiniastiat jotka olivat sinne jääneet kun piti lähteä evakkoon. Ihmettelen sitä että he hautasivat ne uudelleen. Mikseivät ottaneet omaansa mukaansa? Olisiko rajalla jotenkin käry käynyt niistä kipoista?

Minulla ei siis ole yhtikäs mitään tietoa eikä kokemusta oikeastaan mistään mikä liittyy Venäjään tavalla tahi toisella. Aika vaikea tässä olisi sen vuoksi mitään russofobiakaan kehittää. 

[Chill Out]

Aika vaikea tässä olisi sen vuoksi mitään russofobiakaan kehittää. 

Russofobia on venäläisten itse keksimä käsite. Kuvittelivat jo ammoin itsensä niin erityisiksi, että heitä pitää pelätä.

Minulla ovat äiti ja äidin vanhemmat luovutetusta Karjalasta lähtöisin. Isä oli rintamalla jatkosodan ajan, eikä vanhoilla päivilläänkään suostunut menemään itärajan itäpuolelle. Oli kuulemma jo ollut siellä. Mutta en minä kuitenkaan venäläisiä pelkää enkä vihaa. Itse asiassa olen opiskellut venäjää jo muutaman vuoden ja aion jatkaa harrastusta. Pietarissa olisi mukava taas päästä käymään.

[MrKAT]

Äitini koki pikkulapsena kun venäläisten pommi putosi ujeltaen aivan viereen, äiti paetessaa oli itkukauhukseen juuttunu piikkilankaan tukasta (toisen kertoman mukaan mekosta). En kirjoittais tässä jollei pommi olis jäänyt suutariksi. Siitä jäi traumoja mieleen jotka myöhemmin vaikutti, jopa minuun.
   Valitettavasti minulla ei ole oikeita biol. setiä mutta sedittelen tädin miestä joka ehti vielä nuorena jatkosotaan ja kertoili (humalassa kait) sotakokemuksiaan tai useammin: kuulin ne isän tms välittämänä. Täti itse oli lapsena joutunut keuhkokuumeessa Tarinaharjuun joka äkkiä tyhjennettiin (osa Ruotsiin) jotta tulee tilaa haavoittuneille (ehkä suurhyökkäyksen jäljiltä). Tätini ja isäni koki myös kun Karjastasta tuli sotapakolaisia eli evakkoja taloon, isä oppi heiltä muutaman sanan venättä.

Jo vuosien ajan olen istuttanut peltoon pottuja, joita tutuille/Naapureille olen nimittänyt olevan "Putin-pottuja", että on jotain syömistä, vararuokaa, jos Putin hyökkää Suomeen ja ruoka loppuu kaupoista.
   Ainakin 90-luvulta asti olen miettinyt että kun kirjastolainani (jotka on monet ns. Venäjä-vastaisia, ainakin heidän näkökulmastansa) arkistotiedot joutuu vääriin käsiin niin joudunko pulaan, merkittynä vastavallankumouksellisena, "eliminoitavana".

[urogallus]

Russofobia on venäläisten itse keksimä käsite. Kuvittelivat jo ammoin itsensä niin erityisiksi, että heitä pitää pelätä.

No kyllä venäläisiä on vihattu (sitähän fobialla tarkoitetaan näissä yhteyksissä) ihan oikeasti ja välillä myös ilman syytä. Esim. 1918 Suomessa venäläisiä kohdeltiin todella kaltoin ja useimmiten ilman syytä.

Valkoisen Suomen viha venäläisiä kohtaan oli typerää sikälikin, että edeltävät 109 vuotta Venäjän vallan alla olivat enimmäkseen olleet suotuisaa aikaa. Ei venäläisten tekojen vaan tekemättömyyden vuoksi; autonomian aika oli itsenäisyyden harjoittelua apupyörillä, ja Venäjän vaikutus suomalaiseen hallintoon jäi armollisen vähäiseksi.

[MrKAT]

Valkoisen Suomen viha venäläisiä kohtaan oli typerää sikälikin, että edeltävät 109 vuotta Venäjän vallan alla olivat enimmäkseen olleet suotuisaa aikaa. Ei venäläisten tekojen vaan tekemättömyyden vuoksi; autonomian aika oli itsenäisyyden harjoittelua apupyörillä, ja Venäjän vaikutus suomalaiseen hallintoon jäi armollisen vähäiseksi.

Historioitsija Martti Häikiön kirjan jos toisenkin luettuani silmäni aukesivat. Häikiön mukaan me jäimme jälkeen, vertailukohtanaan Norja. Ruotsin kyljessä olisimme edistyneet. Venäjä jähmetti(ja jähmettää) edistyksen mahiksia.

[urogallus]

Valkoisen Suomen viha venäläisiä kohtaan oli typerää sikälikin, että edeltävät 109 vuotta Venäjän vallan alla olivat enimmäkseen olleet suotuisaa aikaa. Ei venäläisten tekojen vaan tekemättömyyden vuoksi; autonomian aika oli itsenäisyyden harjoittelua apupyörillä, ja Venäjän vaikutus suomalaiseen hallintoon jäi armollisen vähäiseksi.

Historioitsija Martti Häikiön kirjan jos toisenkin luettuani silmäni aukesivat. Häikiön mukaan me jäimme jälkeen, vertailukohtanaan Norja. Ruotsin kyljessä olisimme edistyneet. Venäjä jähmetti(ja jähmettää) edistyksen mahiksia.

Ehkä siinä tapauksessa, että sodat olisivat loppuneet. Itse en pidä niiden loppumista todennäköisenä, mikäli Suomi olisi jäänyt Ruotsille. Autonomian aikaa edeltäneenä vuosisatana Suomessa sodittiin neljä kertaa.

Ja Suomen kielen asema saattaisi olla huonompi. Tai sitten ei, mistäpä näitä tietää.

[Chill Out]

Russofobia on venäläisten itse keksimä käsite. Kuvittelivat jo ammoin itsensä niin erityisiksi, että heitä pitää pelätä.

No kyllä venäläisiä on vihattu (sitähän fobialla tarkoitetaan näissä yhteyksissä) ihan oikeasti ja välillä myös ilman syytä. Esim. 1918 Suomessa venäläisiä kohdeltiin todella kaltoin ja useimmiten ilman syytä.

Venäläisiä kohtaan oli itsenäistymisen jälkeen ehtaa rasismia. Mutta termi russofobia on venäläinen keksintö, jo 1800-luvun slavofiilien lanseeraama.

[Aave]

Normipäivä Venäjän neuvostossa (Putinin vuonna 2010 perustama paska-ajatuspaja):

"it is precisely the prolongation of hostilities that destroys Ukraine, erases its statehood, and the war acts as a punishment. The specific war crimes of Kyiv, the Armed Forces of Ukraine and the national battalions should not go unpunished."

...

""We just have to admit that we are talking about a struggle comparable to the Great Patriotic War, which cannot be lost and considered completed until we do away with Nazism in Europe, including in Germany".

...

"Preservation by Russia of European Humanism, treasure-keeper of European culture... Defining role to decide worlds future... without one Europe and the world will fall into barbarity."


Venäläinen imperialismi ideologiana on jälleen huipussaan.

[Aave]

Foorumin oman elämänsä uuninpankkopojille ja -tytöille rautalangasta, miten isosta asiasta Ukrainan sodassa on kyse:

- Ukrainan sodan lopputuloksesta riippuu koko Euroopan vakaus, ja myös vauraus.
- Mikäli Ukraina onnistuu säilyttämään itsemääräämisoikeutensa ja vapautensa, Venäjää voidaan sen jälkeen pitää aisoissa.
- Mikäli Ukraina häviämällä häviää sodan, sodanuhka Nato-maiden ja Venäjän välillä nousee piikkiinsä. Piikki on vieläkin korkeampi, kuin Kylmän sodan aikana. Suomen on mahdotonta edes kuvitella, että voisimme siinä skenaariossa pysyä sodasta erossa, olimmepa Natossa tai emme. Venäjä vie kaiken, mikä vain irti lähtee.
- Mikäli Venäjä voittaa, se rohkaisee myös Kiinaa tuleviin koitoksiinsa. Kiinan suhteen ei ole kyse "vain" Taiwanista, vaan lopulta maailmanlaajuisesta meriherruudesta. Kiina tulee vielä Yhdysvallat haastamaan. Venäjän kanssa liittoutunut Kiina tarkoittaa yhä vaikeammin hallittavaa turvallisuustilannetta globaalistikin.
- Venäjän häviö Ukrainassa torppaisi myös Kiinan lähitulevaisuuden ambitioita.
- Venäjän ja Kiinan tavoite on horjuttaa koko länsimaista järjestystä, arvoketjuja, ja arvomaailmaa. Mikäli ne siinä myöhemmin onnistuvat (Ja Ukrainan sodan niille myönteinen lopputulos olisi sille hyvä ponsi), siinä tulee Yhdysvaltoja vihaavillekin jenkkejä nopeasti ikävä.

[Norma Bates]

Sivumennen sanoen erittäin erinomaisen vaikea ymmärtää vasemmistolaidalla rehottavaa USA-vihaa, kun kuitenkin maa edustaa länsimaalaista vapautta moninkerroin enemmän kuin Venäjä tahi Kiina. On vähän kuin että kiukutteleva pikkulapsi ei saa täsmälleen sitä mitä haluaa (eli utopian), jolloin sille ei kelpaa edes joku huterasti sinnepäin -vaihtoehto, jolloin nirppanokkaa pyörittävät kuin tuuliviiriä mennen tullen ne vaihtoehdot jotka ovat äärimmäisestä vastakkaisesta suunnasta homovihoineen sun muine kotkotuksineen.