Jokaisella ihmisellä on toisia ihmisiä ja ihmisryhmiä ja kansallisuuksia koskevia käsityksiä, stereotypioita ja ennakkoluuloja. Asioista puhumattakaan. Niiden avulla vaikeista ja monimutkaisista asioista tehdään yksinkertaisia ja jotenkin hallittavia.
Voisin luetella suoralta kädeltä loputtomasti täällä kirjoittelevien - itseään ennakkoluulottomina pitävien - ennakkoluuloja.... mutta ei taida olla suotavaa. Lisäksi yrityksen niiden oikomiseksi ovat tuhoon tuomittuja.
AV.
Tietynkaltainen epäluuloisuus vieraita kohtaan on synnynnäinen ilmiö meille. Luottamusta syntyy tehokkaimmin samanlaisia ihmisiä kohtaan.
Kyllä ihmisillä on luonnollisesi myös jalat, mutta se tuskin sinustakaan tarkoittaa, etteikö osaa elämässämme kohtaamistamme ongelmista olisi fiksumpaa ratkoa käsillään kuin jaloillaan jos kädetkin löytyvät, tai vaikkapa molemmilla, käyttäen niitä sellaisissa tehtävissä, joissa ne auttavat yhteisen tavoitteen saavuttamiseen? Eli vaikka meillä on ennakkoluuloja, niitä ei varmaan kannata ihan jokaisen päätöksensä pohjana käyttää tai ainakaan kaikissa tilanteissa ja paikoissa.
Tämä ansaitsisi varmasti oman keskustelunsa, mutta nostetaan kissa alustavasti pöydälle jo tässä, sillä ennakkolulot ovat nähdäkseni kyseistä lähestymistapaa apunakäyttäen helpompi asettaa oikeaan asiayhteyteen.
Nykykäsityksen mukaan ihmisen ajattelun voitaneen sanoa jakautuvan karkeasti ottaen kahteen ryhmään - intuitiiviseen ja analyyttiseen. Noita ryhmiä ei varsinaisesti taida olla olemassa sillä ajattelumme on noidenkin osalta pitkälti integroitunutta, mutta termit kuvaavat hyvin sitä, millaisen ajattelun tuloksena oikeina pitämämme käsityksemme syntyvät. Vaikka siis kaikki ajatukset taitavat pulpahtaa mieleemme aina intuitiivisesti, analyyttisyys tarkoittaa tässä lähinnä vain sitä, että että kykenee arvioimaan kerralla useampia intuitiivisesti mieleen pulpahtaneita ajatuksia keskenään, ja jotain sisäisesti koherentia vertailujärjestelmää apuna käyttäen kykenee päätymään niistä järkevimpään vaihtoehtoon.
Intuitiivinen ajattelu syntyy ja elää ennakkoluuloista (evolutiivinen), ennakkotiedoista (kasvuympäristö), ajatteluamme vaanivista biasseista (evolutiivinen) ja ad hoc -mielipiteistä (ajattelumme tässä ja nyt vallitseva tila) eli meillä jo aivojemme rakenteesta johtuvista valmiiksi olevista tai niihin kykenevistä käsityksistä kun taas analyytinen ajattelu syntyy tuon intuitiivisen sekametelisopan luovasta ja kriittisestä tarkastelusta. Me operoimme varsinkin itseämme koskevissa arkiaskareissamme pääsääntöisesti intuitiolla, sillä analyyttinen ajattelu on auttamatta liian hidasta siihen. Mutta juuri arkiaskareita ts. ad hoc -eteen tulevia pulmia yhtään monimutkaisempien pulmien ratkaisuun intuitiosta ei juuri ole. Poikkeuksena se, ellei satu omaamaan alalta laadullisesti pätevää ja harjaantunutta kokemusta. Mutta muuten jos siis pitäisi saada aikaan jotakin sellaista hyödyllistä, joka koskee itsemme lisäksi muitakin tai jotain järkevää vähänkin pitemmälle aikavälille, intuitioon ei ole juuri luottamista. Toimintaympäristömme on myös kokoajan sen verran erilainen suhteessa aikakauteen, jolloin sen hetken ennakkoluulot ovat kehittyneet, että luottaminen pelkästään ennakoluuloihin on hieman sama kuin jos yritäisi pärjätä koripallossa käyttäen ainoastaan jalkojaan. Kyllä sekin onnistuu johonkin pisteeseen asti, mutta koska vallitseva vaatimustaso liigassa edellyttää paljon enemmän kuin mihin pelkillä jaloilla yltää, ei kannata hirttäytyä pelkkiin jalkoihin.
Intuitiiviseen ajatteluun jäämisestä on yleensä eniten haittaa jonkun vähänkin monipuolisemman prosessin toimivuutta koskevasta ongelmanratkaisusta. Ja usein tämä menee vieläpä niin, että mitä vaatimattomampi on ihmisen kyky altistaa omia oikeina pitämiään ratkaisuvaihtoehtojaan kriittiselle tarkastelulle (vertailla useampia ratkaisuvaihtoehtoja keskenään sisäisesti kohrentilla vertailujärjestelmällä), sitä vakuuttuneempi ihminen yleensä on, että hänen ratkaisuvaihtehtonsa ongelmaan on hyvä ratkaisuvaihtoehto varsinkin jos ei osaa sitä perustella siten, että se kestäisi asiakritiikin.
Toisin sanoen ongelmien ratkominen sillä perusteella, mitä ennakkoluulot niistä kertovat, on pääsääntöisesti erittäin huono strategia ongelmia kohdatessaan.
