Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Huorittelu yms. nimittely

Aloittaja a4, toukokuu 04, 2022, 10:31:18

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Hayabusa

Lainaus käyttäjältä: a4 - toukokuu 16, 2022, 08:25:27
Itseäni jäi kiinnostamaan myös raksakulttuurin toksisuuden taso.
Kuinka toksiseksi arvioitte omat työkulttuurinne?
Itse en ole kohdannut kettuilua työelämässä.
Olisiko niin että kettuilu on alkoholin tapaista stressilääkettä rankassa tai ahdistavassa työssä, kulttuurissa, elämässä?

Yhteisökulttuuri ei toimi jos se on toksinen. Sen sijaan niin hyvähenkisillä työpaikoilla kuin ystäväpiireissä harrastetaan hyväntahtoista huumoria. Sillä saatetaan myös muistuttaa yksilöä negatiivisistakin piirteistä, mutta ystävällisesti. Vaikkapa myöhästelyyn taipuvaiselle työtoverille asetetaan oma aikataulu yhteiseen menoon lähtiessä.
An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur

kertsi

Olen tuntenut rakennusalan ihmisiä. Se kulttuuri tuntuu olevan semmoista, että lasketaan paljon leikkiä, ja roisia huumoria. Uskoisin, että naisena olisi hankala olla raksalla töissä, sen verran seksistisiä jutut usein ovat. Ja jos ei hyväksy varkauksia tai muuta laittomuutta, saattaisi myöskin tehdä tiukkaa solahtaa raksakulttuuriin.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Socrates

Nuorena olin puistotöissä. Keski-ikäiset naiset puhuivat rivoja, äijät ei oikeastaan ollenkaan.

Hoitoalalla törmää välillä niin sanottuihin dieseljuttuihin.
Älkää googletelko minua vaan googlettakaa perspano, niin löydätte jotain mikä kiinnostaa ja kiihottaa.

Xantippa

Olin opiskeluaikoina raksasiivoojana duunissa ja ei se nyt sen pahempaa ollut oikeastaan kuin myöhemmin "omissa hommissa" pukumiesten kanssa. Voi olla, että miehet keskenään puhuvat ronskimpia, mutta en minä kokenut ympäristöä sen pahemmaksi kuin muu ajankuva edellytti. En törmännyt mihinkään varasteluihinkaan normia enemmän, lähti sitä konttoreistakin tavaraa, jos sikseen oli.

Se on totta, että vanhemmat naiset olivat pahoja suustaan ja kuulemma näin piti, että pärjää, että oli siinä varmaan vieraskoreuttakin, minähän en ollut mikään vakikasvo, jonka kanssa töitä oltaisiin tehty vuosikausia.

Itse asiassa kuitenkin uskon, että nuoren naisen (vaikka luulisi päinvastoin) kanssa jutut pidettiin kuitenkin vähän sordiinolla, kavereiksi jääneet miehet, jotka edelleen ovat alalla, välillä kyllä sanovat, että ei jaksaisi sitä länkytystä.

T: Xante

Aave

Lainaus käyttäjältä: a4 - toukokuu 16, 2022, 08:25:27
Aaveen mainitsema Lutkamarssi on hyvä esimerkki halventavan sanan hyväksyttävästä kontekstista. Sellaisia konteksteja löytyy myös n-sanalle.
Kontekstille on kokonaisuutena kuvaava sanakin: kaksinaismoralismi. Ja siihen aina liittyvä tekopyhyys.
Lainaus käyttäjältä: a4
Mitä tulee naistenkin viljelemään h-sanan käyttöön niin alatyylinen ja toksinen kielenkäyttö on tasa-arvoistunut mutta silti sivistymätöntä, eikä yhtään viisasta, asiallista ja rakentavaa.
Millä perusteella kuvittelet, että kyseessä olisi jokin uusi ilmiö - että kielenkäyttö on "tasa-arvoistunut"? Naiset ovat itsekin huoritelleet toisiaan iän kaiken, ei mitään uutta auringon alla. Onhan kyse väitetysti maailman vanhimmasta ammatista. Sekin on tässä elämässä jännä, että kaiken keskustelun ei ole tarkoituskaan olla viisasta, asiallista ja rakentavaa. Laumaeläimen luonteessa niitä ominaisuuksia nimitetään myös  sivistyksen pintasilaukseksi, ja se puolestaan edellyttää pitkää, aikuisuuteen asti jatkunutta koulutusta, ja samalla opittua impulssikontrollin hallintaa. Sivistysmaissa nähdään tavattomasti vaivaa sen eteen, että kansalaiset kasvaisivat fiksuiksi ja sivistyneiksi. Siinä onnistutaan parhaimmassakin tapauksessa keskinkertaisesti - aggressio on sisäsyntyinen vietti siinä missä muutkin vietit, eikä itsessään mikään "hyvä" tai "paha" ominaisuus. Jeesustelu on kyllä mielestäni aika läskipäinen ominaisuus, ja tyypillisesti melko katteetonkin. Kyllä se sinäkin toisinaan rumasti laitat, myönnä pois vain.
Lainaus käyttäjältä: a4
Mistä päästään vittuiluun ja sen näennäisesti sivistyneempään muotoon, väittelyyn. Toksisen hyökkääviä verrattuna rakentavaan asiakeskusteluun, empaattiseen ja nöyrään kuunteluun, viisauteen ja hyväntahtoiseen huumoriin.
Ihmisinä meillä voi olla tällaisia tavoitteita, siinä missä maailmanrauha, avaruuden valloitus ja tieteellinen objektiivisuus. :)
Rakentava asiakeskustelu, empaattinen nöyrä kuuntelu, viisaus ja hyväntahtoinen huumori eivät ole tämän ketjun aiheita. Jos ketjussa on tarkoitus keskustella yöstä, niin käsitätkö sen niin, että sinun on ryhdyttävä kirjoittamaan sinne päivästä? :)
Lainaus käyttäjältä: a4
Itseäni jäi kiinnostamaan myös raksakulttuurin toksisuuden taso.
Valitettavasti en osaa kertoa siitä mitään suoralta kädeltä, koska en ole ikinä ollut raksatöissä. Henkilökohtaisesti kiinnostavampaa voisikin olla tarkastella naisvaltaisia aloja - että mitäpä naiset puhuvat esimerkiksi opettajanhuoneissa, tai sairaaloiden taukotiloissa. Eivät ehkä keskimäärin kiroile niin paljon kuin raksamiehet, mutta voi voi sitä pahantahtoisten juoruiluiden, härskien vitsien ja klikkiytymisten määrää, mi niissä tyypillisesti vallitsee. Eikä pitäisi yllättää ketään, että myös seksuaalinen häirintä kulkee käsi kädessä sen mukaan, onko jokin ala nais- vai miesvaltainen. Tätäkin sopisi kysyä sairaanhoitajamiehiltä, tai harvoilta miesopettajilta. Toksisuuden tasoon vaikuttaa erittäin moni seikka - mutta eniten siihen voidaan vaikuttaa sillä, mikä on työpaikan johtamisen taso. Ikäviin asioihin hyssyttelevästi, välttelevästi ja ja kätösiään väännellen suhtautuva auktoriteetti saa vain lisää pahaa aikaan. Ja muutama ääritoksinen tyyppi voi onnistua myrkyttämään koko työyhteisön.
Lainaus käyttäjältä: a4
Kuinka toksiseksi arvioitte omat työkulttuurinne?
Saahan sitä kysyä. On niinkin, että asia riippuu myös toimenkuvasta. Esimerkiksi tuottavaa, voitontavoitteluun perustuvaa ja siten samalla työpaikan sisäistä kilpailua ruokkivaa työtä tekevillä on ruohonjuuritason duunaria enemmän kokemusta näistä toksisuuksista. Kuten jonkin keskisuuren tai suuren firman väliportaan johtajilla ja yksikönpäälliköillä, jotka kilpailevat samalla yksiköidensä tekemistä tuloksista, ja emoyhtiöltä allokoiduista vuosibudjeteista. Toimitusjohtajalla hengittävät niin yhtiön hallitus, kuin pääosakkaat ja osakkeenomistajat niskaan. Joko tulos, tai ulos. Voittoa tavoittelemattoman järjestön työntekijä saa sitä jeesustella. Sitten onkin kiva palkata valtion myöntämistä apurahoista joku söpö rastapää soittamaan tykypäivälle akustista kitaraa, ja laulamaan gumbajaata. :)
Lainaus käyttäjältä: a4
Itse en ole kohdannut kettuilua työelämässä.
Oikein hyvä niin, mutta et myöskään tiedä, mitä sinusta saatetaan puhua selkäsi takana. :)
Lainaus käyttäjältä: a4
Olisiko niin että kettuilu on alkoholin tapaista stressilääkettä rankassa tai ahdistavassa työssä, kulttuurissa, elämässä?
Voi se olla sitäkin, mutta joidenkin ulkopuolisten korviin rankka, pikimusta huumori ja karkeudet voivat myös olla koko työporukkaa yhteenhiova coping-keino, josta on suurta apua sietää ahdistavia tilanteita.
Lainaus käyttäjältä: a4
Olen käsityksessä että esim. New Yorkissa ollaan ylpeitä paikallisesta töykeyden kulttuurista.
Hauska että mainitsit, sillä minähän olen demonstroinut amerikkalaista arroganssia jo Näkökulmalta alkaen. Eikös olekin mukavaa?

Vaikka ei kyllä tarvitse lähteä Jenkkeihin asti - Pariisissa sama asia varsinkin, jos et osaa sanaakaan ranskaa.
"...Did they get you to trade your heroes for ghosts?" - David Gilmour
Stasik - Lullaby For The
Enemy

a4

Lainaus käyttäjältä: Aave - toukokuu 16, 2022, 14:02:56
Lainaus käyttäjältä: a4 - toukokuu 16, 2022, 08:25:27
Aaveen mainitsema Lutkamarssi on hyvä esimerkki halventavan sanan hyväksyttävästä kontekstista. Sellaisia konteksteja löytyy myös n-sanalle.
Kontekstille on kokonaisuutena kuvaava sanakin: kaksinaismoralismi. Ja siihen aina liittyvä tekopyhyys.
Lainaus käyttäjältä: a4
Mitä tulee naistenkin viljelemään h-sanan käyttöön niin alatyylinen ja toksinen kielenkäyttö on tasa-arvoistunut mutta silti sivistymätöntä, eikä yhtään viisasta, asiallista ja rakentavaa.
Millä perusteella kuvittelet, että kyseessä olisi jokin uusi ilmiö - että kielenkäyttö on "tasa-arvoistunut"? Naiset ovat itsekin huoritelleet toisiaan iän kaiken, ei mitään uutta auringon alla. Onhan kyse väitetysti maailman vanhimmasta ammatista. Sekin on tässä elämässä jännä, että kaiken keskustelun ei ole tarkoituskaan olla viisasta, asiallista ja rakentavaa. Laumaeläimen luonteessa niitä ominaisuuksia nimitetään myös  sivistyksen pintasilaukseksi, ja se puolestaan edellyttää pitkää, aikuisuuteen asti jatkunutta koulutusta, ja samalla opittua impulssikontrollin hallintaa. Sivistysmaissa nähdään tavattomasti vaivaa sen eteen, että kansalaiset kasvaisivat fiksuiksi ja sivistyneiksi. Siinä onnistutaan parhaimmassakin tapauksessa keskinkertaisesti - aggressio on sisäsyntyinen vietti siinä missä muutkin vietit, eikä itsessään mikään "hyvä" tai "paha" ominaisuus. Jeesustelu on kyllä mielestäni aika läskipäinen ominaisuus, ja tyypillisesti melko katteetonkin. Kyllä se sinäkin toisinaan rumasti laitat, myönnä pois vain.
Lainaus käyttäjältä: a4
Mistä päästään vittuiluun ja sen näennäisesti sivistyneempään muotoon, väittelyyn. Toksisen hyökkääviä verrattuna rakentavaan asiakeskusteluun, empaattiseen ja nöyrään kuunteluun, viisauteen ja hyväntahtoiseen huumoriin.
Ihmisinä meillä voi olla tällaisia tavoitteita, siinä missä maailmanrauha, avaruuden valloitus ja tieteellinen objektiivisuus. :)
Rakentava asiakeskustelu, empaattinen nöyrä kuuntelu, viisaus ja hyväntahtoinen huumori eivät ole tämän ketjun aiheita. Jos ketjussa on tarkoitus keskustella yöstä, niin käsitätkö sen niin, että sinun on ryhdyttävä kirjoittamaan sinne päivästä? :)
Lainaus käyttäjältä: a4
Itseäni jäi kiinnostamaan myös raksakulttuurin toksisuuden taso.
Valitettavasti en osaa kertoa siitä mitään suoralta kädeltä, koska en ole ikinä ollut raksatöissä. Henkilökohtaisesti kiinnostavampaa voisikin olla tarkastella naisvaltaisia aloja - että mitäpä naiset puhuvat esimerkiksi opettajanhuoneissa, tai sairaaloiden taukotiloissa. Eivät ehkä keskimäärin kiroile niin paljon kuin raksamiehet, mutta voi voi sitä pahantahtoisten juoruiluiden, härskien vitsien ja klikkiytymisten määrää, mi niissä tyypillisesti vallitsee. Eikä pitäisi yllättää ketään, että myös seksuaalinen häirintä kulkee käsi kädessä sen mukaan, onko jokin ala nais- vai miesvaltainen. Tätäkin sopisi kysyä sairaanhoitajamiehiltä, tai harvoilta miesopettajilta. Toksisuuden tasoon vaikuttaa erittäin moni seikka - mutta eniten siihen voidaan vaikuttaa sillä, mikä on työpaikan johtamisen taso. Ikäviin asioihin hyssyttelevästi, välttelevästi ja ja kätösiään väännellen suhtautuva auktoriteetti saa vain lisää pahaa aikaan. Ja muutama ääritoksinen tyyppi voi onnistua myrkyttämään koko työyhteisön.
Lainaus käyttäjältä: a4
Kuinka toksiseksi arvioitte omat työkulttuurinne?
Saahan sitä kysyä. On niinkin, että asia riippuu myös toimenkuvasta. Esimerkiksi tuottavaa, voitontavoitteluun perustuvaa ja siten samalla työpaikan sisäistä kilpailua ruokkivaa työtä tekevillä on ruohonjuuritason duunaria enemmän kokemusta näistä toksisuuksista. Kuten jonkin keskisuuren tai suuren firman väliportaan johtajilla ja yksikönpäälliköillä, jotka kilpailevat samalla yksiköidensä tekemistä tuloksista, ja emoyhtiöltä allokoiduista vuosibudjeteista. Toimitusjohtajalla hengittävät niin yhtiön hallitus, kuin pääosakkaat ja osakkeenomistajat niskaan. Joko tulos, tai ulos. Voittoa tavoittelemattoman järjestön työntekijä saa sitä jeesustella. Sitten onkin kiva palkata valtion myöntämistä apurahoista joku söpö rastapää soittamaan tykypäivälle akustista kitaraa, ja laulamaan gumbajaata. :)
Lainaus käyttäjältä: a4
Itse en ole kohdannut kettuilua työelämässä.
Oikein hyvä niin, mutta et myöskään tiedä, mitä sinusta saatetaan puhua selkäsi takana. :)
Lainaus käyttäjältä: a4
Olisiko niin että kettuilu on alkoholin tapaista stressilääkettä rankassa tai ahdistavassa työssä, kulttuurissa, elämässä?
Voi se olla sitäkin, mutta joidenkin ulkopuolisten korviin rankka, pikimusta huumori ja karkeudet voivat myös olla koko työporukkaa yhteenhiova coping-keino, josta on suurta apua sietää ahdistavia tilanteita.
Lainaus käyttäjältä: a4
Olen käsityksessä että esim. New Yorkissa ollaan ylpeitä paikallisesta töykeyden kulttuurista.
Hauska että mainitsit, sillä minähän olen demonstroinut amerikkalaista arroganssia jo Näkökulmalta alkaen. Eikös olekin mukavaa?

Vaikka ei kyllä tarvitse lähteä Jenkkeihin asti - Pariisissa sama asia varsinkin, jos et osaa sanaakaan ranskaa.

Niin sanottu lutkaliike sai alkunsa, kun raiskauksista puhunut torontolainen poliisi Michael Sanguinetti sanoi, ettei naisten kannattaisi pukeutua "kuin lutkat". 
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Lutkamarssi
Näen että Lutkamarssilla vastustetaan kaksinaismoralismia ja tekopyhyyttä.

Näen että miesten ja naisten roolien mukana myös roolitetut ilmaisutavat ovat tasa-arvoistuneet ja ovat vähemmän sukupuolittavia, samoin kuin pukeutuminen, lastenhoito ja moni muu asia.
Toimiva demokratia tarvitsee sivistynyttä kansaa. Täydellistä sivistystä ihmisapinoiltakaan on turha odottaa epätäydellisessä maailmassa.

Rakentava asiakeskustelu, empaattinen nöyrä kuuntelu, viisaus ja hyväntahtoinen huumori liittyvät tämänkin ketjun aiheeseen, monellakin tasolla.

Venäjä osoittaa hienoa mallia siitä kuinka johtotasolla on suuri vastuu yhteisön toksisuudesta, mutta kuinka myös alaisilla on vastuunsa sen hyväksymisessä ja toteuttamisessa - vaikka eivät sitä itse ymmärtäisikään, ilman sivistystä.

Turbokapitalismikin on hyvä esimerkki, Venäjän ohella. Tai vanhan liiton autoritaarinen johtamiskulttuuri.

Coping-tapoja on varmaan monenlaisia, kuten juomatapojakin. Ja aina voi kehittää uusia ja entistä parempia.




Melodious Oaf

Jos vertaan naisvaltaista opetusalaa miesvaltaiseen rakennusalaan, mieleen nousee se, että kouluissa on ehkä enemmän sellaista "huolehtimisen kulttuuria". Tehdään omia eväitä, tarjotaan työkavereille sitä sun tätä, käsienpesupaikoilla on tarjolla käsivoidetta, junaillaan ja järjestellään asioita arjessa ja muuta tällaista kautta linjan.

Vanhastaan kouluissa on ollut myös erilaisia kulttuurin kerroksia. On ehkä vahtimestaria tai tämän tyyppistä, siivous- ja keittiöhenkilökuntaa, on kouluavustajia, sitten on opettajiakin erilaisia ja useampaa sorttia, ja vielä erikseen ns. johtoporrasta.

En osaa liittää "toksisuutta" nimenomaisesti kielenkäytön kulttuuriin tai siihen, kuinka paljon kiroillaan tai kerrotaan rivoja juttuja. Sitäkin on ainakin aiemmin mahtunut myös kouluihin osittain näiden eri kerrosten ja diversiteetin kautta, ja toisaalta suhtautumista kiroiluun tai muunlaiseen "rumasti puhumiseen" määrittää aika paljon sekin, jos ollaan tekemisissä lasten ja nuorten kanssa.

Heiltä heijastuu henkilökunnalle tiettyjä asioita. Senhän voi ihan vapaasti valita, haluatko käsitellä nuorten kanssa sitä, miksi et käytä pyöräilykypärää, miksi teet tai sanot sitä ja tätä — ja monesti siinä on ihan hauska jännite siinä, että haluaa tietysti olla rehellisesti oma itsensä, ja sitten kuitenkin tietynlainen roolimallina olo taas ohjaa joitain valintoja, kun ei se välttämättä omastakaan mielestä tunnu mielekkäältä vaatia toisilta yhtä ja itse tehdä jotain aivan muuta.

Selostus menee ehkä ohi aiheesta. Mun mielestä "toksinen" muuttuu helposti melko subjektiiviseksi termiksi, ja esimerkiksi työpaikoista puhuttaessa se liittyy usein työilmapiiriin ja siihen, kuinka hyvä siellä on olla ja miten siellä itse viihtyy.     

Jos kaikki ovat suurin piirtein sitoutuneita siihen, mitä töissä tehdään ja osallistuvat siihen, asiat ovat yleensä pääosin hyvin.

Se jos joku on nainen tai jos meininki on sellaista "huoltehtivaa" ei tarkoita, etteikö silti voisi olla vaikea ihminen tai mulkku tai kohdella muita huonosti, väheksyä tms. Mutta toisaalta mikään feminiinisyys tai huolehtiminen tai muu ei välttämättä tarkoita mitään selän takana kyräilyä eikä sellainen ole millään tavalla ristiriidassa hyvän ilmapiirin ja hengen tai jopa sellaisen aika monipuolisen työyhteisön kanssa.

kertsi

Urani alussa, toisessa ylemmän toimihenkilön työpaikassani, oli junttimainen pomo, jolla oli tapana kertoa härskejä vitsejä erityisesti minulle, joka olin ainoa nainen työporukassa. Kävi ottamaan päähän oikein huolella sellainen esimiehenä kelvoton tyyppi. En muutenkaan viihtynyt siinä firmassa, jossa arvot olivat kivikautiset. Seuraavassa firmassa, jonne aika pian hakeuduin, tuntui kuin olisin aikamatkustanut 50 vuotta eteenpäin, ja siellä oli sekä fiksumpaa että älykkäämpää porukkaa.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Hippi

Näin Britanniassa:

Tuomioistuin päätti Britanniassa: Kaljuksi kutsuminen on sukupuoleen perustuvaa häirintää
...
Miehen kutsuminen kaljuksi on sukupuoleen perustuvaa häirintää, työtuomioistuin on päättänyt Britanniassa.
Tuomioistuimen tekemässä päätöksessä todetaan, että koska hiustenlähtö on yleisempää miehillä kuin naisilla, siihen viittaaminen kuvaillessa henkilöä on sukupuoleen perustuvaa häirintää.
Kommentit miesten kaljuudesta työpaikalla ovat näin ollen verrattavissa kommentteihin naisten rinnoista, tuomioistuin toteaa.

...


Miestä nimitettiin kaljuksi mulkuksi ("bald cunt"), mutta mulkuksi kutsuminen oli pelkästään loukkaavaa, eikä mies siitä edes valittanut. Kaljuksi kutsuminen sen sijaan oli häirintänä tuomittavaa.

Mitenhän sitten, jos kyseessä olisi ollut nainen, joka potisi hiustenlähtöä ja tätä nimiteltäisiin kaljuksi? En nyt tähän hätään osaa keksiä mulkkua vastaavaa naisellista nimittelytermiä, mutta olen kyllä kuullut toisaalta naistakin sanottavan mulkuksi.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Xantippa

^

Noh itse asiassa, "cunt" on hyvin ruma sana naisen sukupuolielimestä, joskin paljon - ilmeisesti juuri tämän vuoksi - myös miehistä käytetty. Niin kuin kaksinkertainen loukkaus, mutta ei tietenkään mitään verrattuna kaljuksi haukkumiseen :D

T: Xante



Hayabusa

^Mielenkiintoinen käännös: cunt on naisen sukupuolielin. No, herjatkin ovat eri kielissä sukupuolittuneita. Siinä mielessä mulkku on hyvä käännös. Cunt on enemmän sellainen valittaja ja selkäänpuukottaja. Ehkä mulkun, eli yleisesti törkeän henkilön, parempi englanninnos olisi prick. Se on myös suora "lempinimi" miehiselle sukuelimelle. Hmm. loppujen lopuksi kääntäisin tuon cuntin kenties vittupääksi.

Ps. Xante täsmensikin sukuelimien haltijoita.  ;D
An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur

Hippi

Voi voi, onpa kielitaitoni puutteellinen, kun ei ole edes keskeinen keskustelusanasto tuota paremmin hallussa. En osannut edes asettaa kyseenalaiseksi cunt => mulkku -käännöstä. Se vaan kuulosti ihan oikealta :D
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Melodious Oaf

#102
^ No sehän on käännöksenä ihan ok.

Cunt on Briteissä ja Australian suunnalla aika paljon käytetty ja tietyllä tapaa arkipäiväistynyt. Silloin sukuelin-merkitys on jo osin erillinen tai haukkumasana erikoistunut siitä enemmän erilliseksi.

"Mulkku" tavoittaa suht hyvin sen haukkumasanamerkityksen. Jos jutussa sanottaisiin että miestä haukuttiin kaljuksi vulvaksi tai kaljuksi vituksi, syntyisi turhan erikoinen kuva sanaparista "bald cunt" ja ehkä myös virheellinen käsitys että nämä kaksi sanaa kuvastollisesti liittyisivät jotenkin yhteen.

Collinsilla on aika erinomaiset kirosanojen määritelmät. Tämän kohdalla se taisi olla:

When you call someone a cunt, you are expressing contempt toward that person.

Ei toi nyt kaikkea kata, mutta jollain tasolla pätee mun mielestä ihan hyvin että cunt-sanaa usein motivoi keskeisesti halveksunta, kun taas esim. bastard-sanalla huono käytös on usein keskeisemmin sanavalinnan perusteena.

Tässä tietysti näkyy se että "mulkku" ei täsmälleen vastaa "cuntia", mutta aika vaikea näissä on mitään täysin yksi yhteen vastineita edes löytää.

Xantippa

^

Tosin "cunt" todellakaan ei missään yhteydessä käänny sanaksi vulva ;D tai edes vittu. Kyllä se on rumempi sana juuri käyttönsä vuoksi, sillä kukaan englantia puhuva ei sano esim: then I cunt where there and cunt is was cuntly cold...

Minusta se ei myöskään käänny sanaksi mulkku, vaan Hayabusan vittupää on kyllä parempi ilmaisu. Ihan senkin vuoksi, että suomeksikin näillä kahdella sanalla on eroavaisuuteensa juurikin tunnelatauksensa ja sen perusteella, miten yleisesti/miten niitä käytetään.

Mutta nyt taisikin olla kyse IL-jutusta, jossa ei käytetään vähän kauniimpia sanoja, joskaan minun nuoruudessani edes sanaa mulkku ei sinne olisi ladottu. Toisaalta tuollainen oikeusjuttukaan ei olisi ollut mahdollinen silloin, joten oh well, kai nämä menee käsi kädessä.

T: Xante


ROOSTER

Ehdotan sadattelua uusittavaksi sukupuolitermien osalta.

Voitaisiin esimerkiksi sanoa: Voi sun sukuelimet! Tai: Tuhannen turkasen genitaalit!
Yleinen mielipide on aina väärässä.

a4: Minulla on sellainen kokemus että kaikki vähänkin älykkäät laitteet jumiutuvat itsekseen, ennemmin tai myöhemmin ja jotkut useammin.
Omakin pää.

Gerardo: "Viidakko on äiti, eikä äitiä voi myydä tai ostaa. Äitiä voi vain suojella.  HS