Esperi Care on vanhustenhoitopalvelujen saralta ollut taannoin julkisuudessa, joskaan en nyt tiedä, kritisoidaanko yritystä oikeasta syystä. Finnwatch kertoo yrityksestä
seuraavaa:
Enemmistö yhtiön omistuksesta näyttää olevan veroparatiisi Jerseyssä sijaitsevassa rahastossa. Suomessa toiminta on tappiollista, sillä yhtiön rahoituskulut vetävät tuloksen miinukselle. Iso osa korkeakorkoisista lainoista maksetaan yhtiön osakkaille tai lähipiirille. Kuten tällaisissa järjestelyissä yleensä, korkotaso on korkea: 12–15 %. Kun lainoja on paljon ja niistä maksetaan osakkaille ja lähipiirille korkeaa korkoa, verotettavaa tulosta jää Suomeen vain vähän.Kaikki muut paitsi Saares tietävät varmaan jo tähän tultaessa, ettei menettelyssä ole mitään poikkeavaa ja se on terveysyritysten yleinen tapa järjestellä tuloksensa järjestäytyneen yhteiskunnan ulottumattomiin. Nyt se vain haluttaisiin ulottaa kokonaiseen sektoriin kansantalouttamme. Olen lukuisat kerrat selittänyt saman järjestelyn pähkinänkuoressa. Verojen maksamisesta on tullut yritystoiminnassa vapaaehtoista. Kun yrityksen tehtävä on tuottaa voittoa, ei ole vaikea arvata, tinkiikö yhtiö veronmaksajan valmiuksistaan vaiko tuotoistaan omistajille.
Normaalijärkisen ihmisen kuvittelisi kysyvän, millä tavalla suomalainen sosiaali- ja terveyssektori tehostuu, kun järjestelystä tehdään koko maan kattava (1). Vielä kiinnostavampi kysymys on, millä tavalla oletetut säästöt uudistuksesta syntyvät, sillä mitään näyttöähän hallitus ei ole esittänyt miljardisäästönsä tueksi. Minäkin voin keksiä jonkin luvun päästäni -sanotaan nyt 5 miljardia vuodessa- ja väittää että se on sote-uudistuksesta koituva säästö. Todistakaa että olen väärässä, mutta tehkää se ennen kuin nuijin uudet lait läpi eduskunnan enemmistön turvin. Perustelujahan sille ei olla tähänkään saakka vaadittu. Tai oikeammin: perusteluksi on riittänyt, että kritiikin esittäjät eivät istu hallituksessa, joten vasemmistolainen tahra on pilannut kritiikin sisällön ihan periaatteellisesti puoluekannasta riippumatta.
(1) Aiheesta on esitetty näyttöäkin, etenkin Iso-Britanniassa 1980-luvun lopulla tehtyjen uudistusten myötä. Kumma kyllä juuri kukaan ei ole kaivanut ésille vaikkapa amerikkalaisia tutkimuspapereita, joissa vaikutuksia myöhemmin arvioitiin. Meille on tuotu hallituksen puolesta 'uusina' terveydenhuoltoon ideoita, jollaisia otettiin käyttöön briteissä jo kolmekymmentä vuotta sitten. Kyse lieneekin enemmän periaatteesta, millä viittaan argumentaation puuttumiseen. Mikä tahansa uudistus voidaan perustella säästöillä ja palveluiden parantumisella (kukapa kehtaisi vastustaa säästöjä ja palvelujen parantamista!), mutta on kokonaan toisen tason keskustelu perustella, miksi uudistus toisi muassaan kumpaakaan. Tilanteen koomisuutta kuvaa näiden tavoitteiden keskinäinen vastakkaisuus -hallitus ei ole edes vaivautunut priorisoimaan julkistamiaan tavoitteita siten, että ulkopuolinen asiantuntija voisi arvioida valittuja keinoja niiden toteutumiseksi.