Miten tulla kirjailijaksi?

[kertsi]

Onko se nyt vähän niinkuin musabändeillä nykyään, että jos ei Youtubesta löydy miljoonia kuuntelijoita ja tuhansittain faneja niin musateollisuus ei korvaansa lotkauta? Eli kirjailijan olisi hyvä olla jo ennestään
- julkkis ja/tai
- nettikolumnisti ja/tai
- kohututkija ja/tai
- toimittajatausta
Ei toki ihan välttämättä mitään noista mutta ne edistää.
(Minulla on aina mielessä enempi tietokirjat mutta mielikuvituskirjoissakin on vähän samaa).

Toimittajataustaisista tulee mieleen dekkaristi Liza Marklund, joka työskenteli pitkään jonkun iltapäivälehden rikostoimittajana. Siitä jäi kai käteen iskevä, tehokas tyyli?

Hän on aika fotogeeninen, mitä seikkaa on tainnut myöskin hyödyntää itsensä brändäämisessä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Liza_Marklund

[Melodious Oaf]

Luin joltain, muistaakseni englanniksi kirjoittavalta kirjailijalta, että tuo on hyvin yleistä että sama idea pälkähtää useamman ihmisen päähän.

En tiedä, tekeydynkö tahallaan hankalaksi, kun en kunnolla ymmärrä tätä.

En kiistä, että sellaisia asioita kuin "ideoita" on olemassa, mutta on aika mielenkiintoinen aihe sinänsä, mikä oikeastaan on joku "idea" ja mistä sellainen koostuu.

Vähän triviaalilla vitsin tasolla tulee mieleen sellainen anekdootti, kun jollekin tunnetulle symbolistirunoilijalle joku hehkutti, että sain tänään aamulla loistavan idean runoon, johon tämä sitten vastasi että harmi ettet saanut sanoja siihen

Tää on aika juosten kustu ajatus, mutta ehkä vois sanoa, että "idea" on usein nimi jollekin sellaiselle, mikä itseä kiinnostaa tai kutkuttaa tai saa käyttämään aikaa johonkin. Kuitenkin se on usein jotain, jota ei ole vielä loppuun asti mietitty ja tehty.

Sitten taas ihmisiä kiinnostavat, kutkuttavat, ajavat ja askarruttavat usein melko samanlaiset asiat.

Olen kyllä kuullut sellaisesta, että jonkun mielestä sen biisi-ideoita tai muuta tällaista varastetaan. Kun tekee kappaleita, alkaa niissä olevia ideoita kuulla jostain muualta.

Tavallaan kiinnostais ymmärtää, mistä tollasessa on kyse.

Vähän ehkä kyyninen kyseenalaistus vois olla sellainen, että tietyllä tavalla "ylivirittynyt" ja toisaalta epävarma ihminen myös kuulee ja näkee niitä omia ideoitaan joka paikassa.
   Tai en tiedä, voisko siinä olla jotain sellaista, että ne edelleen työstää jollain lailla niitä ideoita tai joku siinä prosessissa on vielä "kesken".

Tämäkin menee osittain ohi aiheen, mutta mulla on vähän sellainen asenne, että heittelen ihan mielelläni esimerkiksi jotain musiikillisia ideoita tai aihioita muille ihmiselle. Jos joku tekee tällaisesta jotain omaa, ei se minulta ole millään tavalla pois, vaan sehän on pelkästään hyvä asia.

Sitten taas joku täsmällinen kokemus tai tunteiden ja kokemusten kimppu, mikä voi olla taustalla jossain mitä itse teen tai tuotan, niin... eihän sitä oikeastaan voi varastaa.

Sellaista ymmärrän aika hyvin, että jostain keskeneräisestä työstä ei kauheasti haluta kertoa tai sitä kommentoida.

Olis kiinnostava kuulla, jos vaikka joku osais selittää, että mikä vois olla vaikkapa jotakin kertomusta tai tarinaa koskeva sellainen "idea" joka sitten esiintyy useilla ihmisillä.

Voi hyvin olla, että en ole kunnolla tavoittanut koko ajatusta.

[kertsi]

Miia Kankimäki on kirjoittanut muutamia kirjoja, joista kaksi olen lukenut. Viehättäviä romaaneja, joissa pohditaan ja kuvataan kirjailijan ammatin alkutaivaltakin.

Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Otava, 2013. ISBN 978-951-1-27250-2.
Naiset joita ajattelen öisin. Otava, 2018. ISBN 978-951-1-30339-8.

Olisi aika huikeaa matkustaa ympäri maailmaa ja jahdata jotain intohimon kohdetta niin kuin Kankimäki ensimmäisessä kirjassaan, ja toisessakin. Ensimäisessä kirjassa, esikoiskirjassaan, intohimon kohde oli japanilainen kulttuuri, eritoten Heian-kauden, ja maailman ensimmäinen tai toinen romaanikirjailija, Kiotossa tuhat vuotta sitten elänyt japanilainen hovinainen ja kirjailija Sei Shōnagon. Toisessa kirjassa hän matkustaa muutamien rohkeiden ja inspiroivien tutkimusmatkailijanaisten jalanjäljissä mm. Afrikkaan, Italiaan, Japaniin. Siinä myös kuvataan, miten apurahat mahdollistavat aineistonkeruumatkat, ja residenssiasumiset (ja residenssikauden aikaansaama sekä eristäytymisen aiheuttama impulssikontrolli että myös kollegiaalinen yhteisöllisyys) esim. Italiassa mahdollistivat kirjan kirjoittamisen loppurutistuksessa.

Ai niin, olen tästä Kankimäestä aiemminkin puhunut:
https://kantapaikka.net/index.php/topic,1571.msg117480.html#msg117480

[Norma Bates]

MO, helvetin hankala heittää joku esimerkki, kun en halua julkistaa kirjani juonta netissä. Mitähän tässä nyt keksisi.

Tällainen tuulesta temmattu vaikka, että joku pikkupoika yrittäisi ottaa palloa kiinni ja hukkuisi mereen, samalla kun isosisko katselee rannalta. Kirjoittaisin tämmöisen kohtauksen, ja sitten muutaman vuoden päästä täsmälleen sama juonikuvio tulisi vastaan jossain elokuvassa. Tämä nyt oli vielä aika simppeli silleen että takuulla voi tuollainen tullakin, mutta vähän "harvinaisempiakin" juttuja on tullut vastaan, mitä ei olettaisi ihan tuosta noin vaan keksittävän.

Onneksi en enää edes muista niitä kaikkia. Tuli meinaan niin tuutti täyteen, kun kokoajan "jassoo TÄMÄKIN vielä minulta vietiin".

[Melodious Oaf]

^ Okei.

Tarkoitat jollain tasolla siis tapahtumien kulkua ja tarinan juonta ja luurankoa.

Tämmösellä tasolla esimerkiksi tarinan "idea" tai premissi vois olla semmonen, että sotien aikana joku kaveri päätyy olosuhteisiin, joissa hän ei opi kunnolla suomea eikä ruotsia.

Silti siinä tarinassa kokonaisuutena on aika paljon muutakin kuin tollaset ison kuvan abstraktiot. Esimerkiksi tossa vois olla vielä erikseen se, mikä siinä on kiinnostavaa tai miten sitä kuvaa tai miksi. Tai niin kuin semmonen... mitä sitten -tyyppiseen kysymykseen vastaaminen sillä omalla tarinalla.

Ymmärrän kuitenkin kai, mitä tarkoitat, enkä siitä nillitä vastaan.

[Xantippa]

Itse ajattelen, että ikään kuin "ajassa" on aina jotain, mikä nousee esille. Tarkoitan, että me ihmiset kumminkin elämme sitä aika samankaltaista todellisuutta monessa maassa ja paikassa jne., saamme samoja syötteitä uutisten, viihteen ja sen kaltaisen taholta, niin olisihan se aika outoa jopa, ellei samoja ideoita (mitä niillä tarkoitetaankaan) nousisi useankin mieleen.

Tietysti sitten on laaja-alaisia kuvailijoita ja sanaseppoja, joiden kautta nämä asiat sitten tulevat käsittelyyn. Mutta en vielä tähän mennessä ole tainnut katsoa yhtään elokuvaa tai lukenut kirjaa, jossa käsiteltäisiin jotain aivan täysin ennen kuulematontakaan, itselle täysin mahdotonta ajatusta, siis. 

Jotkut scifit ovat olleet raskaita, kun tätä on vasiten yritetty, eli sotkettu kaikennäköistä ihmisestä eroavaa ättiäistä ja monenmoista juonikuviota, joka paiskautuu aiheesta toiseen ja tilanteesta kolmanteen, mutta se on kai vähän eri asia.

T: Xante

[a4]

Itse ajattelen, että ikään kuin "ajassa" on aina jotain, mikä nousee esille. Tarkoitan, että me ihmiset kumminkin elämme sitä aika samankaltaista todellisuutta monessa maassa ja paikassa jne., saamme samoja syötteitä uutisten, viihteen ja sen kaltaisen taholta, niin olisihan se aika outoa jopa, ellei samoja ideoita (mitä niillä tarkoitetaankaan) nousisi useankin mieleen.

Tietysti sitten on laaja-alaisia kuvailijoita ja sanaseppoja, joiden kautta nämä asiat sitten tulevat käsittelyyn. Mutta en vielä tähän mennessä ole tainnut katsoa yhtään elokuvaa tai lukenut kirjaa, jossa käsiteltäisiin jotain aivan täysin ennen kuulematontakaan, itselle täysin mahdotonta ajatusta, siis. 

Jotkut scifit ovat olleet raskaita, kun tätä on vasiten yritetty, eli sotkettu kaikennäköistä ihmisestä eroavaa ättiäistä ja monenmoista juonikuviota, joka paiskautuu aiheesta toiseen ja tilanteesta kolmanteen, mutta se on kai vähän eri asia.

T: Xante

Samaa mieltä olen. ajattelu pohjautuu kokemukselliseen muistiin ja uudet ajatukset ovat vanhojen ajatusten uusia yhdistelmiä.
Yhteinen kieli, ymmärrettävä sosiaalinen kommunikointi ja yhteiselo tuottavat yhtenäisiä ajatuksia. Joista syntyy helposti myös yhtenäisiä uusia ajatuksia.

"Huono taiteilija kopioi. Hyvät taiteilijat varastavat".

Muuten olen sitä mieltä että kirjailija kirjoittaa kirjoja, hyvä kirjailija kirjoittaa hyviä kirjoja.
Kirjailijat saavat ideoista kirjojen verran sanoja aikaiseksi.

[MrKAT]

Toimittajataustaisista tulee mieleen dekkaristi Liza Marklund, joka työskenteli pitkään jonkun iltapäivälehden rikostoimittajana. Siitä jäi kai käteen iskevä, tehokas tyyli?

Toimittajan pohjalta esimerkiksi myös Jari Tervo, Kari Hotakainen,  Jarkko Sipilä ja Matti Rönkä.
Jan Guillou jne.
Taitaa sieltä toimituksesta tulla mukaan myös kurinalaisuus, säännöllisyys ja ahkeruus, jota tarvitaan.

[kertsi]

^
Aika jännä, Tervolta, Sipilältä, Hotakaiselta tai Röngältä en ole muistaakseni lukenut mitään, mutta Marklundilta ja Guilloulta kyllä, alkukielellä.

[Toope]

Nuo Tervot jäävät toki suomivihamielisyydessään lukematta. Woke ei iske.

[MrKAT]

Toimittajataustaisista tulee mieleen dekkaristi Liza Marklund, joka työskenteli pitkään jonkun iltapäivälehden rikostoimittajana. Siitä jäi kai käteen iskevä, tehokas tyyli?

Toimittajan pohjalta esimerkiksi myös Jari Tervo, Kari Hotakainen,  Jarkko Sipilä ja Matti Rönkä.
Jan Guillou jne.
Taitaa sieltä toimituksesta tulla mukaan myös kurinalaisuus, säännöllisyys ja ahkeruus, jota tarvitaan.

Kouluaineista lähimpänä kirjailijaa on toki äidikieli (ja nykyään ehkä "äidinkieli ja kirjallisuus" vai miten se oppitunti nykyään sanotaankaan?) Joten on luonnollista että usein äidinkielen opettaja on kirjailija. Google vihjaa esim. nämä:
- Jyri Paretskoi
- Tommi Kinnunen
- Petri Vartiainen
- Minna Rytisalo
- Silvia Hosseini
- Pasi Jääskeläinen
jne.

[Toope]

Itse luin jotain Tervoa ja Hotakaista. Suomalaisvihamielisyys ja woke-moku-kulttuurin tyrkytys ärsytti, joten en lukenut enempää.
Huonoa kirjallisuutta.

[kertsi]

Kouluaineista lähimpänä kirjailijaa on toki äidikieli (ja nykyään ehkä "äidinkieli ja kirjallisuus" vai miten se oppitunti nykyään sanotaankaan?) Joten on luonnollista että usein äidinkielen opettaja on kirjailija. Google vihjaa esim. nämä:
- Jyri Paretskoi
- Tommi Kinnunen
- Petri Vartiainen
- Minna Rytisalo
- Silvia Hosseini
- Pasi Jääskeläinen
jne.

Tommi Kinnuselta olen lukenut yhden kirjan, Ei tiennyt katuvansa. Luulen, että oli ihan tähdellinen kirja lukea, mutta en halua omistaa sitä, enkä etenkään halua lukea sitä toiste. Siinä oli jotain epämiellyttävää, enkä ole niinkään varma, että se epämiellyttävä koostui vain aiheesta (saksalaismiesten mukaan Norjaan kuka mistäkin syystä lähteneet naiset, "tyskertöser" *), jotka palasivat kotiinsa kävellen Lapin halki). Vaikka siis kyseessä on Suomen oloissa suosittu kirjailija, jolta on käännetty jo yli 20 kielelle teoksia.

En muista ajatelleeni kertaakaan, että teoksessa näkyisi äidinkielenopettajan tausta jollain tavalla.

*) Tyskerjente, alatyylisemmin tyskertøs (suom. saksalaistyttö, saksalaislutka) wikipedia:
Tyskerjente, alatyylisemmin tyskertøs (suom. saksalaistyttö, saksalaislutka) oli Norjassa käytetty pilkkanimitys, jota käytettiin Norjan miehityksen jälkeen toisen maailmansodan aikana saksalaiseen sotilaaseen rakkaussuhteessa olleista norjalaisnaisista. Norjassa ilmaisua on käytetty myös vastaavasti tanskalaisnaisista. Useimmat naisista olivat hyvin nuoria, vain harvat olivat tutkijoiden mukaan Norjan Nasjonal Samling -kansallissosialistisen puolueen jäseniä. Hyvin monet heistä olivat palvelustyttöjä ja noin kaksi kolmannesta heistä oli kotoisin maaseudulta. Noin puolet heistä kihlautui tai avioitui, tai oli aikeissa avioitua, saksalaissotilaan kanssa.[1]

Naisista osa (noin puolet?) meni saksalaisjoukkojen mukaan ihan vain palkkatöiden takia, kääntäjinä, kirjanpitäjinä, kahvilanpitäjinä jne.. Kaikkia kohdeltiin karusti heidän palatessaan hiukset kerittyinä.

[Toope]

Miten tulet kirjailijaksi?
Hankkiudu hyväksikäytetyksi, tms. uhriksi. Älä ole normaali, pyri erilaisuuteen. Älä tee töitä, syytä kapitalismia. Pyri edustamaan jotain vähemmistöä, todellista tai itse keksimääsi...
Tuosta kun lähdet kirjailijaksi, ota yhteyttä HS:n toimittajiin, jotta voivat sinusta tehdä luupin!
Ennen kaikkea, älä ole normaali-ihminen vaan jotakin poikkeavaa...

[MrKAT]

Ennen kaikkea, älä ole normaali-ihminen vaan jotakin poikkeavaa...

Tää on suht hyvä ohje (elämäkerta tyyppisille kirjoille). Normi ihmisen normi elämä harvaa kiinnostaa niin paljon kuin 4-raaja-halvaantuneen tai Mt Everestille kiivenneen tai Atlatin yksin ylittäneen tai hullujenhuoneella käyneen tai puolustusministeriksi nouseen elämä.