Nalkutus

[kertsi]

Tähän ketjuun kaikenlaista jutustelua nalkutuksesta.

---
Koin pienen riemastuneen ahaa-elämyksen kun kuuntelin tämän hepun oivallusta nalkutuksen syistä pienellä videopätkällä:

https://www.facebook.com/reel/1453980348388858/?s=ifu
("Miten lopettaa nalkutus?" "Opin tämän 10 vuoden jälkeen.")
Kuvateksti (boldaus minun):

Pienistä asioista tulee isoja kun ne ignoorataan tarpeeksi kauan. Mä oon kans ollu sellainen, jolle asiat pitää huutaa, jos niihin toivoo muutosta. Ja sehän ei ole kivaa kellekään.😂 On siis helpompikin tie, kuten ensimmäisellä kerralla kuuntelu ja heti arviointi, haluanko muuttaa asiaa. Se on mielestäni kunnioitusta. Ja täten nalkutus loistaa poissaolollaan! Ja nalkuttaa osaa miehetkin, mä oon ainakin joskus todella naggy b14tch. esim. muruista sohvalla, en tykkää!😠 Nalkutetaanko teillä vai kuunnellaanko heti ekalla?😏 #parisuhde #parisuhdeaikaa #vinkki #nalkutus #vaikuttaja #kunnioitus


---
Jotenkin tunnistaisin tuon kelpo lääkkeeksi nalkutuksen lopettamiseen. Mitä olette mieltä?

Onko muitakin sivistyneitä keinoja?

[Socrates]

Varmaan on tilanteita, missä jotenkin ärsyttävästä asiasta on tarpeellista huomauttaa ziljoona kertaa, kun toinen ei muuta tapojaan, mutta jos nalkutus on koko ajan päällä se yleensä kielii jostain laajemmasta tyytymättömyydestä ihnissuhteisiin/ympäristöön yms.

Esimerkiksi jos vaikka mummonmökillä koko ajan valittaa kaikesta mahdollisesta epämukavuudesta, se kertoo, että ei ole halua yrittää sopeutua alkeellisiin olosuhteisiin.

Tai jos nalkuttaa puolisolleen vieraiden läsnäollessa,,sillä on joku muu viesti kuin pelkkä jonkun detaljin muuttaminen.

Mutta on myös perfektionistejä, joille voirasian paikka pöydässä on elämän ja kuoleman kysymys, vaikka muuten menisi hyvin. Kai se nalkuttaja osaisi vastata tähän paremmin kuin minä.

Nalkuttajissa on vähemmän miehiä, mutta joskus niihinkin törmää.

[Socrates]

Tästähän oli Jatkumolla ansiokas keskustelu.

Toi linkki instaan johti ihan muualle.

[Socrates]

Onko muitakin sivistyneitä keinoja?

Jos nalkutus johtuu kokonaan tai ainakin pääosin nalkuttajan pahasta olosta, siihen ei oikein ole mitään konstia, koska hyvin todennäköisesti nalkuttaja ei halua tai osaa ilmaista, mikä elämässä on vinossa.

[Xantippa]

Meillä suhteen alkuaikoina puhuttiin nalkutuksesta, sillä se oli miehen tapa kommunikoida, kotoa opittu. Siis vaikka totesin, että ok, en jätä tavaraa y enää lojumaan tähän paikkaan y, hän jatkoi asiasta. Tai jos sanoin, että ei, tämä asia ei muutu, koska abc, hän palasi asiaan sitä sitkeästi muuttamaan.

Tämän lisäksi hän oli uskomattoman kovakorvainen, siis oikeasti kykeni olla kuuntelematta, vaikka vieressä puhuttiin. Tämä ilmeisesti kotoa opitun nalkutuksen kääntöpuoli: ei sitä kaikkea jaksa kuunnella.

Kyllä näistä riideltiin, kunnes muutaman kunnon rähinän jälkeen totesimme tuon juuri, että sitä pitäisi vain jaksaa ekalla kerralla kuunnella, mitä se toinen oikein sanoo, koskee tietty molempia.

Vieläkin silti hän saa palautetta jäkätyksestä ja minä epämääräisestä viestinnästä, siitä, että sanon vähän sinne päin ja oletan toisen jo tietävän, mistä ja mitä puhun. Eli oletan, että ei joku asia nyt niin tärkeä ole ja kun tilanne sitten eskaloituu, niin harmittaahan se itseäkin, että olisi voinut tarkemmin asiaa avata.

Onneksi asiat ovat olleet arkisia ja niin pieniä, että nykyään molemmat taitaa ajatella, että oh well ja antaa olla.

Nalkutuksesta ja jäkätyksestä sinällään olemme kyllä puhuneet, että onhan siinä kyseessä ennen kaikkea joku näkymättömäksi itsensä tuntemisen tunne, fiilis, että toinen ei kiinnostu yhtään ja ihan sama olen hänelle. Voi kai se luonteenpiirrekin olla, mutta ehkä harvemmin?

T: Xante

[Socrates]

Näistä saattaa muodostua sadisti/masokisti-tyyppisiä pareja, joissa toinen nalkuttaa 24/7 ja toinen on kiltti, rauhallinen ja positiivinen vaikka sahattaisiin kalloa halki.

Eräs kaukainen sukulaispariskunta oli sellainen, saman vaikutelman sai entisen asuntoni seinänaapureista.

[Xantippa]

Aika harvoin menee pariskunnissa siten, että toinen on kamala sadisti ja toinen kiltti pyhimys.

Eiköhän siellä kaksi ihan itse vakkansa valinnutta asu ja ylipäätään pitää tuntea molemmat ihmiset todella hyvin ja nähdä heitä erilaisissa tilanteissa, ennen kuin kannattaa mennä mitään sanomaan pariskunnan dynamiikasta.

Onpa heitäkin, jotka eivät muiden aikaan sano sanaakaan, myhäilevät vain, mutta kotona koko porukka luimistelee seiniä pitkin hirmun mielialojen mukaan.

T: Xante

[TSS]

Myöntääköhän kukaan koskaan olevansa nalkuttaja..? Sehän edellyttäisi sitä, että "asiasta sanomisen" myöntää olevan jotenkin turhaa tai vähintään negatiivissävytteistä.

Ehkä ylipäätään suhteissa, joissa vuorovaikutus on huonompaa, nalkutetaan enemmän. Ei osata käsitellä asioita siten, että päästäisi kunnon keskusteluun (ainakin jommalle kummalle osapuolelle) tärkeästä asiasta. Mutta varmasti jokaisessa parisuhteessa on jonkin verran "nalkutusta", koska toisen mielestä jokin asia ei ole niin merkityksellinen kuin toisen mielestä, ja koska takana on lopulta arvoristiriita, asia toistuu usein, eikä helposti muutu.

[Socrates]

Aika harvoin menee pariskunnissa siten, että toinen on kamala sadisti ja toinen kiltti pyhimys.

Eiköhän siellä kaksi ihan itse vakkansa valinnutta asu ja ylipäätään pitää tuntea molemmat ihmiset todella hyvin ja nähdä heitä erilaisissa tilanteissa, ennen kuin kannattaa mennä mitään sanomaan pariskunnan dynamiikasta.

Onpa heitäkin, jotka eivät muiden aikaan sano sanaakaan, myhäilevät vain, mutta kotona koko porukka luimistelee seiniä pitkin hirmun mielialojen mukaan.

T: Xante

Pitää paikkansa, että toisten parisuhteen dynamiikkaa voi olla vaikea ymmärtää oikein, vaikka asuisi saman katon alla saati olisi etäisempi.

Päällepäin sadisti/masokisti-kuvio voi pikemminkin olla kauppasopimus, missä toinen saa jotain hyvitystä siitä, että toisella on oikeus äristä ja vittuilla. Esimerkiksi toinen saa päättää isoista asioista tai anteeksi vanhoja töppäilyjään.

Kuitenkin yhden perheenjäsenen krooninen pahantuulisuus, nalkutus ja negatiivisuus on aina jonkinlainen virtahepo olohuoneessa, koska sitä ei pystytä käsittelemään järkevästi.

[Xantippa]

Moro, TSS, onpa kiva kuulla sinusta!

Ei kai kukaan parisuhteesta selviä ikinä nalkuttamatta tai siis joutumatta tilanteeseen, että itsekin tietää, että asia ei nyt etene, mutta silti on vielä joku sisäinen pakko saa jatkamaan aiheesta. Mitään hyväähän ei siitä seuraa, mutta saapahan pois mielen ja kielen päältä.

Myönnän, että itselleni varmaan joku helvettiskenaario olisi, että joutuisi asumaan puolison kanssa, joka on on juurikin kroonisesti huonolla tuulella, ei näe mitään hyvää missään ja ei epäröisi tuoda sitä julki kaikissa tilanteissa.

Sitäkin mietin, että olisiko nalkuttaminen yksi niitä kommunikointitapoja, joita ei ole tarkoituskaan käsitellä, eli voiko joku osata myös sulkea korvansa nalkutukselta, ts. antaa toisen paahtaa sen vaikuttamatta omaan tilaan mitenkään? Itse en pystyisi.

Miksi mä en muista, mitä Jatkumolla nalkutettiin, vaikka muistan, että oli aika pitkäkin ketju!

T: Xante

[ROOSTER]

Pitää osata tulkita pieniä eleitä ja toimia eli aavistella mistä kulloinkin tuulee. Jos onnistuu tulkinnassa niin voi välttää joutumista nalkutuksen kohteeksi.

Muutamia huomaamiani ilmiöitä:

Imuri on keskellä lattiaa - odotetaan siivoussuoritusta
Tiskikaappien ovia paukutellaan - seksiä on ollut liian vähän
Kehotetaan katsomaan onko pyykkikone pysähtynyt - pitää ottaa pyykit koneesta ja laittaa ne kuivumaan
Puhtaita vaatteita ei löydy mistään - sukkia ja muita vaatekappaleita on tullut leviteltyä ympäriinsä
Yleisäkäinen ilmapiiri - koskas se hääpäivä olikaan
Tuhertaa itkua ja väittää ettei mikään vaivaa - peli on ehkä jo menetetty

[Socrates]

Sitäkin mietin, että olisiko nalkuttaminen yksi niitä kommunikointitapoja, joita ei ole tarkoituskaan käsitellä, eli voiko joku osata myös sulkea korvansa nalkutukselta, ts. antaa toisen paahtaa sen vaikuttamatta omaan tilaan mitenkään? Itse en pystyisi.

Miksi mä en muista, mitä Jatkumolla nalkutettiin, vaikka muistan, että oli aika pitkäkin ketju!

T: Xante

Nimenomaan krooninen nalkutus on pseudokommunikaatiota kuten Aelita aikoinaan osuvasti totesi ja sen takia sitä on mahdotonta järkevästi käsitellä. Siis koska sen taakse kätkeytyy jokin ongelma, jota on mahdoton ratkaista tai liian pelottava nostaa pöydälle.

Jatkumolla Juha myönsi nalkuttavansa, mutta epäilen sitä.

Olin kerran juhannusta työkaverini mökillä ja hänen isänsä nalkutti vaimolleen ja pojalleen eli on niitä miehiäkin. Aika karseaa kuunneltavaa se oli ja äijästä huokui yleinen kyynisyys ja pottuuntuminen elämään.

[TSS]

Moro, TSS, onpa kiva kuulla sinusta!

Kuin myös! It's good to be back 

Ei kai kukaan parisuhteesta selviä ikinä nalkuttamatta tai siis joutumatta tilanteeseen, että itsekin tietää, että asia ei nyt etene, mutta silti on vielä joku sisäinen pakko saa jatkamaan aiheesta. Mitään hyväähän ei siitä seuraa, mutta saapahan pois mielen ja kielen päältä.

Myönnän, että itselleni varmaan joku helvettiskenaario olisi, että joutuisi asumaan puolison kanssa, joka on on juurikin kroonisesti huonolla tuulella, ei näe mitään hyvää missään ja ei epäröisi tuoda sitä julki kaikissa tilanteissa.

Sitäkin mietin, että olisiko nalkuttaminen yksi niitä kommunikointitapoja, joita ei ole tarkoituskaan käsitellä, eli voiko joku osata myös sulkea korvansa nalkutukselta, ts. antaa toisen paahtaa sen vaikuttamatta omaan tilaan mitenkään? Itse en pystyisi.

Miksi mä en muista, mitä Jatkumolla nalkutettiin, vaikka muistan, että oli aika pitkäkin ketju!

T: Xante

Ehkä tosiaan nalkutus-sana jo itsessään pitää sisällään sen, että esitysmuoto on tehoton. Eli nalkutus on aina niin sanotusti turhaa. Mutta mikä sitten tuomitaan nalkutukseksi, se onkin jo toinen tarina! Olisiko muuten mikromanagerointi nykymuotoinen sana nalkutukselle..?

Olisikin hauska nähdä, mitä on itse nalkuttanut tästä aiheesta Jatkumolla. Että onko sitä itse tuomittu tulemaan aina samoihin johtopäätelmiin, vai tuoko aika uusia näkökulmia, kehitystä vai peräti taantumista.

[TSS]

Nimenomaan krooninen nalkutus on pseudokommunikaatiota kuten Aelita aikoinaan osuvasti totesi ja sen takia sitä on mahdotonta järkevästi käsitellä. Siis koska sen taakse kätkeytyy jokin ongelma, jota on mahdoton ratkaista tai liian pelottava nostaa pöydälle.

Jatkumolla Juha myönsi nalkuttavansa, mutta epäilen sitä.

Olin kerran juhannusta työkaverini mökillä ja hänen isänsä nalkutti vaimolleen ja pojalleen eli on niitä miehiäkin. Aika karseaa kuunneltavaa se oli ja äijästä huokui yleinen kyynisyys ja pottuuntuminen elämään.

Miten se sitten tuomitaan, mikä nalkutusta on? Nalkuttajan mielestä tuskin kyse on nalkutuksesta, mutta nalkutuksen kohteen mielestä kyse voi olla nalkutuksesta. Missä menee raja, että kyse on "asiasta sanomisesta", ja missä kohtaa kyse on "pseudokommunikaatiosta", nalkutuksesta. Tämä asia on sikäli merkityksellinen, että jos "nalkutuksen" kohde tuomitsee asian nalkutukseksi, se muuttukin nalkutukseksi, koska kohde pitää sitä turhana.

[Socrates]

Miten se sitten tuomitaan, mikä nalkutusta on? Nalkuttajan mielestä tuskin kyse on nalkutuksesta, mutta nalkutuksen kohteen mielestä kyse voi olla nalkutuksesta. Missä menee raja, että kyse on "asiasta sanomisesta", ja missä kohtaa kyse on "pseudokommunikaatiosta", nalkutuksesta. Tämä asia on sikäli merkityksellinen, että jos "nalkutuksen" kohde tuomitsee asian nalkutukseksi, se muuttukin nalkutukseksi, koska kohde pitää sitä turhana.

Ajattelisin niin, että toistuva huomauttelu samasta asiasta, johon toinen ei toivotusti reagoi ei ole nalkuttamista, mutta vaikka vain kerrankin jäkättäminen lukemattomista alkaa olla sitä.

Nalkuttajalta puuttuu pyrkimys ymmärtää erilaisia olosuhteita ja tilanteita. Minulle on nalkutettu vääränlaisesta pizzasta, kun tulin hautaamasta isäni ja veljeni.

Asiasta huomattelun erottaa pseudokommunikaatiosta se,,että jälkimmäiseen liittyy yleensä myös yleinen negatiivisuus.

Nämä on tietysti hankalia määritellä ja varmaan on harmitonta naljailuakin, mutta aika yleistä on alkoholismin tapainen vaiettu virtahepo olohuoneessa.