Nalkutus

[Norma Bates]

Niissä muutaman kuukauden pituiseksi jääneissä tapailusuhteissani, joita olen pannut poikki, on toki saattanut piillä osaltani nalkuttamisen riski. Jos alan ärtyä mieheen, tietysti saattaisin alkaa päätäni aukomaan, ja koska en halua olla mikään Justiina, laitankin sitten tapailulle pisteen ja problem solved. Minusta tuntuu että ihastuneena tai kiintyneenä sitä sietää toiselta osapuolelta lähes mitä tahansa. Parin miehen kohdalla olisin ollut valmis melkein mihin tahansa, jos vain olisin "saanut heidät". Pisimmässä parisuhteessani puolestaan jaksoin kaikenlaista paskaa mitä olenkin sitten huolella mäkättänyt jälkikäteen eron perään siellä ja täällä, enkä aio sietää enää ikinä. Mutta jos en pidä tarpeeksi jostakusta miehestä, niin sittenhän en venymään lähde.

Yksi asia missä kapsahdetaan kiville on helposti miehen haju. Joidenkin kohtaamieni miesten kohdalla on ollut kyse heidän omasta hajustaan (tosin olisi ollut mielenkiintoista tietää että haiseeko tyyppi, jos hän viitsii vaivautua peseytymään päivittäin). Eräskin tapaus jonka olin jo kokonaan unohtanut, tuli treffeille moottoripyörällä ja ilmeisesti niissä tarpeellisissa kuteissa tuli hiki. Mutta joskus kyse on ollut jostain kemikaalista jota mies käyttää. Olen joutunut dumppaamaan paljon suihkusaippuoita jotka ovat mukamas olleet ok, kun olen niitä kaupassa haistellut, mutta käytössä ovatkin yökötys. Jos mies on sattunut mieltymään johonkin sellaiseen tuotteeseen jota nenäni (aivoni) ei pysty sietämään, niin onko väärin sanoa hänelle että voitko pliis heivata helvettiin tuon löyhkän...

Joillekin, jotka aion kohdata, olen sanonut etukäteen että voisitko jättää partaveden laittamatta, koska minulla on astma ja olen herkistynyt hajuille. Mutta aina tätä ei jaksa, koska kuulostaa narisevalta ihmiseltä jolle mikään ei ole hyvä. Ihmiset saattavat olla tosi herkkiä hajujensa suhteen, vaikka ne tulisivat pullosta. Tai mistä minä tiedän, ehkä stressaan liikaa siitä että loukkaanko. Jos seksistä olisi kyse, niin kai sitä luulisi että mies ennemmin jättää jonkun myrkyn lotraamisen, kunhan vain saa...?

Mutta tuossa yllä nyt oli kaikenlaista normitreffiä sun muuta, yhdessä läjässä. Se että sanon että jonkun miehen haju oli ikävä, ei välttämättä tarkoita että vaatteita riisuttiin ja sänkyynkin mentiin. Yksi jonka kanssa oli siveät treffit haisi niin että jouduin tuulettamaan asuntoa tunnin hänen lähdettyään, ja sohvaakin taisin kostealla pyyhkiä.

[TSS]

Osaltaan nalkutukselle voi löytyi ulkoinen juurisyy (katkeruus toista kohtaan tms.), mutta osaltaan se voi olla ihan temperamenttipiirrekin. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä taipuvaisempi olen ajattelemaan, että ihminen ei ehkä kovin kamalasti pysty muuttumaan, vaikka tiedostaisikin muutostarpeen ja haluaisi itsekin muuttua. Niin suuri osa toiminnastamme juontaa persoonallisuudestamme, joka on melko jähmeä muuttumaan, ja jota emme itse pysty valitsemaan. Yksi temperamenttipiirreakselihan on peräti negatiivisuus-positiivisuus. Olisiko negatiivisemman temperamentin omaajat kovempia nalkuttamaan? Ja kuinka paljon sille nyt voi sitten tehdä, jos koko ajan huomaa negatiivisia asioita ympäriltään?

Omassa parisuhteessa olen peräänkuuluttanut leppoisuutta. Vaikka toinen kuinka paljon asian eteen tekisikin, hänen temperamenttinsa on sellainen, että kiihtyy nopeasti nollasta sataan. Minkäs sille reaktiolle lopulta itse voi. Tässäkin olen todennut, että ratkaiseva on oma muutokseni. Minun on hyväsytttävä tämä piirre hänessä, ja muutettava omaa ajatteluani tai odotuksiani.

Moni parisuhdeongelma varmasti kiteytyy lopulta juuri näihin temperamenttieroihin. Ehkä paras keino parantaa tilannetta on ymmärrys persoonallisuuksien eroista, mikä lisää ymmärrystä toista kohtaan. Kuten Socru taisi sanoa, nalkutukseen liittyy haluttomuus ymmärtää toista. Mutta tämäkin apuväline kaatuu siihen, kuinka paljon persoonaamme on "sisäänajettu" halua ja kykyä opiskella, tehdä töitä ja muuttaa itseä ja omia asenteita.

[Xantippa]

Kuten sanottua, kyllä meidän tapauksessa kyseessä oli ihan opittu tapa kommunikoida. Sisarensa nalkuttavat edelleen toisilleen, miehelleen ja äidilleen. Minun miehelleni ei, koska hän sanoo alkuun, että näin en tästä keskustele.

Pointtini myös oli, että ehkä juurisyyt ovat korjattavissa tai eivät ole, mutta kommunikointi on aina korjattavissa - jos on tahtoa.

Jos nalkuttaminen pääsee kroonistumaan, kroonistumista takuulla edesauttaa ja pitää voimissaan passiivisaggressiivinen, uhriutuva vetäytyminen.

Nollatoleranssi oli vähän vitsi, mutta kyllä minä havaitsin, kun vihdoin tajusin, mistä kyse, mieheni nalkuttamispiirteen jo seurusteluaikana. Se oli semmoinen kynnyskysymys, että jos siitä ei olisi tolkkua tullut, ei olisi seurustelu jatkunut.

Parisuhteessa on usein paljonkin asioita, joista vääntäminen on tuloksetonta. Silloin ei voi mitään muuta kuin miettiä, siedänkö tämän, ellei toinen todellakaan halua tulla vastaan.

T: Xante

[Karikko]

Nalkuttaminen on "väkivaltaa" siinä pyritään useimmiten muuttamaan toista oman mielen mukaiseksi tai sitten halutaan huomiota.

Usein ei varmaan nalkuttaja sen paremmin ymmärrä syitä miksi nalkuttaa. Omaa huonoa oloaan jota julkituo- oleellista kuitenkin on ettei siihen juurikaan voi vaikuttaa millään konstilla. Sillä syyllistyessään mielistelyyn ja joviaaliin nöyristelyyn nalkutuksen kohde antaa käytännössä aiheen toistaa sitä tapaa joka on nalkutuksen perusta.

Ärsytystä (molempien) voinee vähentää lähtemällä lenkille ja antamalla samalla aikaa osapuolille rauhoittua ja olla itsensä kanssa. Jotkut voisivat väittää sitä ongelmasta pakenemiseksi, mutta se ongelmahan on edelleen niissä ihmisissä, eikä tauko ole pakenemista.

[Xantippa]

No ei kyllä nalkuttaminen ole mikään luonnonvoima, jolle ei mitään mahda.

Mitä muuta haitallista suhteessa saa tehdä ja toisen on vain lähdettävä kiltisti lenkille toiminnan alta?

Ja ei kai se lenkki edes auta, eikö se toinen nalkuta siitä lenkistäkin.

T: Xante

[Socrates]

No ei kyllä nalkuttaminen ole mikään luonnonvoima, jolle ei mitään mahda.

Mitä muuta haitallista suhteessa saa tehdä ja toisen on vain lähdettävä kiltisti lenkille toiminnan alta?

Ja ei kai se lenkki edes auta, eikö se toinen nalkuta siitä lenkistäkin.

T: Xante

Jos sen juurisyy on katkeruus kumppania ja/tai laajemmin perseelleen mennyttä elämää kohtaan, se alkaa olla luonnonvoima, jonka vaihtoehto voi olla masennus tai niin perusteellinen elämänmuutosremontti, ettei siihen ole edellytyksiä.

Tietyn temperamentin omaaville nalkutus on selviämiskeino haastavissa elämäntilanteissa.

Johonkin rajaan asti nalkutuksen voi antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta jokaisella tulee lopulta raja, jossa on vain vetäydyttävä.

[Xantippa]

Olen aiemminkin todennut eläväni jotenkin kai yksinkertaista elämää, mutta miksi pariskunta, jolla on kamala katkeruus toista kohtaan, ovat vielä yhdessä omaa elämäänsä natkuttamisella pilaamassa?

En mä tajua tätä dynamiikkaa Siis ettäkö mieluummin kuin parantaa omaa elämäänsä, elää nalkuttaen toiselle? Ts. helpottaako se siis ja tekee elämästä parempaa?

T: Xante

[Norma Bates]

Nalkuttaminen on "väkivaltaa" siinä pyritään useimmiten muuttamaan toista oman mielen mukaiseksi tai sitten halutaan huomiota.

Usein ei varmaan nalkuttaja sen paremmin ymmärrä syitä miksi nalkuttaa. Omaa huonoa oloaan jota julkituo- oleellista kuitenkin on ettei siihen juurikaan voi vaikuttaa millään konstilla. Sillä syyllistyessään mielistelyyn ja joviaaliin nöyristelyyn nalkutuksen kohde antaa käytännössä aiheen toistaa sitä tapaa joka on nalkutuksen perusta.

Ärsytystä (molempien) voinee vähentää lähtemällä lenkille ja antamalla samalla aikaa osapuolille rauhoittua ja olla itsensä kanssa. Jotkut voisivat väittää sitä ongelmasta pakenemiseksi, mutta se ongelmahan on edelleen niissä ihmisissä, eikä tauko ole pakenemista.

Jos on yhdessä sovittu asioita, mitkä lupaukset toinen järjestelmällisesti pettää, niin väkivallaksi tai varsinkin vallankäytöksi sen voi mieltää. Kun nyt toisinaan jotkut kehtaavat väittää että jäkätys pakotti lyömään, niin miksei koskaan puhuta siitä miten lupausten pettäminen pakottaa nalkuttamaan...

Kun klassinen jankutuksen aihe on roskapussin vienti, niin menisiköhän perille jos paiskaisi sen pussin päin näköä sille joka viemättömyydellään sadistisesti kiusaa toista.

Yksi nainen kertoi miten tulivat miehen kanssa synnytyslaitokselta, ja mies heittäytyi sohvalle makoilemaan, olettaen että nainen tekee kaiken. Kyseinen nainen kertoi lyöneensä keittiön kaapin ovea niin kovaa kiinni että takuulla kuului. Mies pääsi sohvaltaan ylös, ja siinä liitossa ei nalkutusmoottori käynnistynyt.

[Socrates]

Olen aiemminkin todennut eläväni jotenkin kai yksinkertaista elämää, mutta miksi pariskunta, jolla on kamala katkeruus toista kohtaan, ovat vielä yhdessä omaa elämäänsä natkuttamisella pilaamassa?

En mä tajua tätä dynamiikkaa Siis ettäkö mieluummin kuin parantaa omaa elämäänsä, elää nalkuttaen toiselle? Ts. helpottaako se siis ja tekee elämästä parempaa?

T: Xante

Kuten viestistäni hyvin selviää, katkeruuden syy voi olla nippu asioita, joissa parisuhdeongelmat voivat olla päällimmäinen tai pohjimmainen tai eivät liity ollenkaan.

Keskeistä on se, että taloudessa on psykofyysisesti heikossa hapessa oleva henkilö, joka äyskii, tiuskii, moittii ja muut yrittävät olla kuin sitä ei olisikaan, vaikka vastaavaa käytöstä ei muilta hyväksyttäisi. Nalkuttamisesta ja yleisestä negatiivisuudesta on tullut aikojen saatossa uusi normaali, koska se on ollut pakko hyväksyä.

[TSS]

Olen aiemminkin todennut eläväni jotenkin kai yksinkertaista elämää, mutta miksi pariskunta, jolla on kamala katkeruus toista kohtaan, ovat vielä yhdessä omaa elämäänsä natkuttamisella pilaamassa?

En mä tajua tätä dynamiikkaa Siis ettäkö mieluummin kuin parantaa omaa elämäänsä, elää nalkuttaen toiselle? Ts. helpottaako se siis ja tekee elämästä parempaa?

T: Xante

Kyllä tallaisia pariskuntia varmaan piisaa. Ollaan ehkä tavallaan jo luovutettu henkisen yhteyden ja kumppanuuden kanssa, mutta suhde kuitenkin tuottaa kummallekin jotain hyötyä, ts. ovat avuksi toisillensa. Vanhemmalle ikäluokalle eroamiseen voi olla suurempi kynnys ja avioliittoon asennoidutaan toisin. Pettyneitä ollaan, nainen supliikimpana ehkä ilmaisee sitä nalkuttamalla, mies välintpitämättömyydellä (karkea yleistys).

[Xantippa]

Kuten viestistäni hyvin selviää, katkeruuden syy voi olla nippu asioita, joissa parisuhdeongelmat voivat olla päällimmäinen tai pohjimmainen tai eivät liity ollenkaan.

Keskeistä on se, että taloudessa on psykofyysisesti heikossa hapessa oleva henkilö, joka äyskii, tiuskii, moittii ja muut yrittävät olla kuin sitä ei olisikaan, vaikka vastaavaa käytöstä ei muilta hyväksyttäisi. Nalkuttamisesta ja yleisestä negatiivisuudesta on tullut aikojen saatossa uusi normaali, koska se on ollut pakko hyväksyä.

Niin kyselenkin, että mikä pakko? Miksi on ollut pakko hyväksyä yhdeltä käytös, joka on toisia vahingoittavaa?

T: Xante

[Socrates]

Kuten viestistäni hyvin selviää, katkeruuden syy voi olla nippu asioita, joissa parisuhdeongelmat voivat olla päällimmäinen tai pohjimmainen tai eivät liity ollenkaan.

Keskeistä on se, että taloudessa on psykofyysisesti heikossa hapessa oleva henkilö, joka äyskii, tiuskii, moittii ja muut yrittävät olla kuin sitä ei olisikaan, vaikka vastaavaa käytöstä ei muilta hyväksyttäisi. Nalkuttamisesta ja yleisestä negatiivisuudesta on tullut aikojen saatossa uusi normaali, koska se on ollut pakko hyväksyä.

Niin kyselenkin, että mikä pakko? Miksi on ollut pakko hyväksyä yhdeltä käytös, joka on toisia vahingoittavaa?

T: Xante

Koska sitä on mahdotonta saada loppumaan. "Lopeta nalkuttaminen" on yhtä järkevää kuin sanoa masentuneelle "ota itseäsi niskasta kiinni".

Voihan olla,että ukkosi nalkuttaminen on vähentynyt, jos huomautit siitä heti alussa, kun hän oli vielä melko nuori, mutta kroonistunut nalkutus loppuu vasta haudassa jos sielläkään.

[Xantippa]

Kuten viestistäni hyvin selviää, katkeruuden syy voi olla nippu asioita, joissa parisuhdeongelmat voivat olla päällimmäinen tai pohjimmainen tai eivät liity ollenkaan.

Keskeistä on se, että taloudessa on psykofyysisesti heikossa hapessa oleva henkilö, joka äyskii, tiuskii, moittii ja muut yrittävät olla kuin sitä ei olisikaan, vaikka vastaavaa käytöstä ei muilta hyväksyttäisi. Nalkuttamisesta ja yleisestä negatiivisuudesta on tullut aikojen saatossa uusi normaali, koska se on ollut pakko hyväksyä.

Niin kyselenkin, että mikä pakko? Miksi on ollut pakko hyväksyä yhdeltä käytös, joka on toisia vahingoittavaa?

T: Xante

Koska sitä on mahdotonta saada loppumaan. "Lopeta nalkuttaminen" on yhtä järkevää kuin sanoa masentuneelle "ota itseäsi niskasta kiinni".

Voihan olla,että ukkosi nalkuttaminen on vähentynyt, jos huomautit siitä heti alussa, kun hän oli vielä melko nuori, mutta kroonistunut nalkutus loppuu vasta haudassa jos sielläkään.

Ja toisen aikuisen on jäätävä kuuntelemaan tätä miksi? Masentuminen on aivan eri asia, se tosiaankin on tahdosta riippumaton asia, mutta kyllä jokainen täysvaltainen ihminen kykenee päättämään, aloittaa nalkutustulvan vaiko ei. On minusta aika kökköä verrata masennusta nalkutukseen. Kyllä nalkutus nimenomaan on ihan tahdonalainen asia.

Mutta toisaalta: miksi lopettaisi, jos se, kuten olen ymmärtänyt, tuo itselle hetkeksi? pidemmäksi aikaa? paremman olon ja toinen vain alistuu kuuntelemaan ja alistaa vielä lapsetkin asialle.

T: Xante

[Karikko]

No ei kyllä nalkuttaminen ole mikään luonnonvoima, jolle ei mitään mahda.

Mitä muuta haitallista suhteessa saa tehdä ja toisen on vain lähdettävä kiltisti lenkille toiminnan alta?

Ja ei kai se lenkki edes auta, eikö se toinen nalkuta siitä lenkistäkin.

T: Xante

Niin koetin esittää, ettei se lenkille lähtö sinänsä auta muuten kuin suo hetken olla omissa oloissaan ja sitä kautta ehkä ehtiä käsittelemään omia tunteitaan- niistähän on kysymys.

Mikään muukaan tilanteen mukainen sovitteluyritys tuskin auttaa, ellei molemmilla ole halua olla sovussa.

Alistumisen vaatimus ei sekään ole ratkaisu- ja syyttely pakenemisesta, jos toinen katsoo parhaimmaksi lähteä riidan rauhoittumiseksi lenkille lepuuttaakseen omia hermojaan.
Sehän voi olla kumpi hyvänsä-
Mutta olet oikeassa, jos riidellä halutaan siihen löytyy syy mistä hyvänsä.

No jaa tuosta luonnonvoimasta voi olla montaa mieltä, mutta kyllä sitä nalkuttamista voisi pitää jonkinlaisena ajoittaisena "luonnonvoimana, jolle  se toinen osapuoli todennäköisesti
ei voi mitään..

[Amore]

Ja toisen aikuisen on jäätävä kuuntelemaan tätä miksi?

Ihmiset pysyvät huonoissakin suhteissan, koska muutos olisi askel tuntemattomaan. Tuttu epämukavuus on parempi kuin tuntematon onnen mahdollisuus. Usein on niin, että ihmiset eivät sitä edes tiedosta, että heidän suurin pelkonsa elämässä on yksinäisyys. Huonokin seura on parempi kuin oman itsensä ja eksistentiaalisen yksinäisyyden kohtaaminen. Siis sen asian sisäistäminen, että jokainen on elämässä yksin joka tapauksessa, koska kellään ei ole pääsyä toisen mieleen. Seurallisuus (huonokin seura) on korvike, jolla torjutaan erillisyyden ongelman käsittely elämässä.