Nalkutus

[Socrates]

Kuten viestistäni hyvin selviää, katkeruuden syy voi olla nippu asioita, joissa parisuhdeongelmat voivat olla päällimmäinen tai pohjimmainen tai eivät liity ollenkaan.

Keskeistä on se, että taloudessa on psykofyysisesti heikossa hapessa oleva henkilö, joka äyskii, tiuskii, moittii ja muut yrittävät olla kuin sitä ei olisikaan, vaikka vastaavaa käytöstä ei muilta hyväksyttäisi. Nalkuttamisesta ja yleisestä negatiivisuudesta on tullut aikojen saatossa uusi normaali, koska se on ollut pakko hyväksyä.

Niin kyselenkin, että mikä pakko? Miksi on ollut pakko hyväksyä yhdeltä käytös, joka on toisia vahingoittavaa?

T: Xante

Koska sitä on mahdotonta saada loppumaan. "Lopeta nalkuttaminen" on yhtä järkevää kuin sanoa masentuneelle "ota itseäsi niskasta kiinni".

Voihan olla,että ukkosi nalkuttaminen on vähentynyt, jos huomautit siitä heti alussa, kun hän oli vielä melko nuori, mutta kroonistunut nalkutus loppuu vasta haudassa jos sielläkään.

Ja toisen aikuisen on jäätävä kuuntelemaan tätä miksi? Masentuminen on aivan eri asia, se tosiaankin on tahdosta riippumaton asia, mutta kyllä jokainen täysvaltainen ihminen kykenee päättämään, aloittaa nalkutustulvan vaiko ei. On minusta aika kökköä verrata masennusta nalkutukseen. Kyllä nalkutus nimenomaan on ihan tahdonalainen asia.

Mutta toisaalta: miksi lopettaisi, jos se, kuten olen ymmärtänyt, tuo itselle hetkeksi? pidemmäksi aikaa? paremman olon ja toinen vain alistuu kuuntelemaan ja alistaa vielä lapsetkin asialle.

T: Xante

Xantelandiassa kai lievääkin häiriötä aiheuttavat paiskataan niskaperseotteella pakkaseen, mutta muualla yleensä samassa taloudessa eläviltä siedetään aika harmillistakin toimintaa oli sen tekijä sitten kiukutteleva murkku, turhautunut keski-ikäinen tai sekoileva vanhus.

Kuten jo kirjoitin, nalkuttaja on usein psykofyysisesti heikossa hapessa. Esimerkiksi epämääräisiä kremppoja, jolloin toisten toiminta ärsyttää herkästi. Tai vaikka työstä stressaantunut tai mitä hyvänsä.

Lisäksi nalkutus on voinut alussa olla satunnaista, tyyliltään siedettävää ja osin aiheellistakin, mutta se on ajan mittaan pahentunut.

[Xantippa]

Xantelandiassa kai lievääkin häiriötä aiheuttavat paiskataan niskaperseotteella pakkaseen, mutta muualla yleensä samassa taloudessa eläviltä siedetään aika harmillistakin toimintaa oli sen tekijä sitten kiukutteleva murkku, turhautunut keski-ikäinen tai sekoileva vanhus.

Nyt oli puhe nalkuttamisesta, muut asiat taas sikseen.

Kuten jo kirjoitin, nalkuttaja on usein psykofyysisesti heikossa hapessa. Esimerkiksi epämääräisiä kremppoja, jolloin toisten toiminta ärsyttää herkästi. Tai vaikka työstä stressaantunut tai mitä hyvänsä.

Ja kuten jo kyselin, saamatta vastausta, onko siis noihin asioihin oikeasti nalkutus joku ratkaisu tai helpotus? Paraneeko työstressi nalkuttamalla puolisolle?

No, sii o soo, jos siis sulle on ok, että toinen nalkuttaa kun vtuttaa, niin mistä me oikein puhumme?

Lisäksi nalkutus on voinut alussa olla satunnaista, tyyliltään siedettävää ja osin aiheellistakin, mutta se on ajan mittaan pahentunut.

Kyllä. Ja tämä takia siis on ok täysipäisen aikuisen ihmisen olla ymmärtämättä, että hänen nalkuttamisensa haittaa toisten elämää, pahimmassa tapauksessa paljonkin?

Mutta joo. Olen kyllä sillä mieltä, että parisuhteessa ihminen on kyllä siten vastuussa itsestään, että jos kokee toisen kohtelun huonoksi, itse se on ilmaistava ja ikävä kyllä joskus jotain johtopäätöksiä toisen vastaantulosta tai sen puutteesta tehtävä.

T: Xante

[Socrates]

Ja kuten jo kyselin, saamatta vastausta, onko siis noihin asioihin oikeasti nalkutus joku ratkaisu tai helpotus? Paraneeko työstressi nalkuttamalla puolisolle?

Ja tämä takia siis on ok täysipäisen aikuisen ihmisen olla ymmärtämättä, että hänen nalkuttamisensa haittaa toisten elämää, pahimmassa tapauksessa paljonkin?

T: Xante

Itse esitit hypoteesin, että se auttaa. Minä en tiedä eikä edes hirveästi kiinnosta auttaako se nalkuttajaa.

Ei se ok ole, mutta nalkuttaja on vajonnut tilaan, missä pystyy näkemään enää omat tarpeensa. Sellaisessa tilassa olevan kanssa eläminen vaatii kieltämättä sietokykyä, mutta monelta sitä löytyy.

[Xantippa]

Ja kuten jo kyselin, saamatta vastausta, onko siis noihin asioihin oikeasti nalkutus joku ratkaisu tai helpotus? Paraneeko työstressi nalkuttamalla puolisolle?

Ja tämä takia siis on ok täysipäisen aikuisen ihmisen olla ymmärtämättä, että hänen nalkuttamisensa haittaa toisten elämää, pahimmassa tapauksessa paljonkin?

T: Xante

Itse esitit hypoteesin, että se auttaa. Minä en tiedä eikä edes hirveästi kiinnosta auttaako se nalkuttajaa.

Ei se ok ole, mutta nalkuttaja on vajonnut tilaan, missä pystyy näkemään enää omat tarpeensa. Sellaisessa tilassa olevan kanssa eläminen vaatii kieltämättä sietokykyä, mutta monelta sitä löytyy.

En esittänyt hypoteesia, vaan kysyin, että oikeastiko se auttaa. Kun en tiedä.

Sitä mietin vielä, että mahtaako olla nalkuttajan etu kuitenkaan, että muilta löytyy sietokykyä siihen, että nalkuttaja terapoi itseään nalkutuksella. Siinähän on samanlainen mahdollistaja kuin alkoholistin sietäjä.

Olen kai naiivi, kun ajattelen, että mieluummin nalkuttajakin olisi nalkuttamatta, joten ehkäpä se, että nalkutusta ei siedetä voisi olla askel niiden ongelmien käsittelyyn.

T: Xante

[Amore]

En esittänyt hypoteesia, vaan kysyin, että oikeastiko se auttaa. Kun en tiedä.

Sitä mietin vielä, että mahtaako olla nalkuttajan etu kuitenkaan, että muilta löytyy sietokykyä siihen, että nalkuttaja terapoi itseään nalkutuksella. Siinähän on samanlainen mahdollistaja kuin alkoholistin sietäjä.

Olen kai naiivi, kun ajattelen, että mieluummin nalkuttajakin olisi nalkuttamatta, joten ehkäpä se, että nalkutusta ei siedetä voisi olla askel niiden ongelmien käsittelyyn.

T: Xante

Tuo on hirveän rationalistinen käsitys ihmisestä, mutta kun ihmiset eivät ole likimainkaan niin rationaalisia kuin he itse uskovat olevansa. On hyvin tavallista, että ihminen ei halua ratkoa ihmissuhdekysymyksiä tai pohtia oman persoonansa piirteitä, käyttäytymisensä pohjimmaisia syitä tai elämänsä tarkoitusta. Koska emme ole rationaalisia, vaan tunteidemme ohjattavissa ja usein kyvyttömiä käsittelemään monia elämän kysymyksiä. Puuttuu kokemusta ratkoa asioita ja kokeilla erilaisia lähestymistapoja. Aika usein puuttuu älyäkin.

[Xantippa]

En esittänyt hypoteesia, vaan kysyin, että oikeastiko se auttaa. Kun en tiedä.

Sitä mietin vielä, että mahtaako olla nalkuttajan etu kuitenkaan, että muilta löytyy sietokykyä siihen, että nalkuttaja terapoi itseään nalkutuksella. Siinähän on samanlainen mahdollistaja kuin alkoholistin sietäjä.

Olen kai naiivi, kun ajattelen, että mieluummin nalkuttajakin olisi nalkuttamatta, joten ehkäpä se, että nalkutusta ei siedetä voisi olla askel niiden ongelmien käsittelyyn.

T: Xante

Tuo on hirveän rationalistinen käsitys ihmisestä, mutta kun ihmiset eivät ole likimainkaan niin rationaalisia kuin he itse uskovat olevansa. On hyvin tavallista, että ihminen ei halua ratkoa ihmissuhdekysymyksiä tai pohtia oman persoonansa piirteitä, käyttäytymisensä pohjimmaisia syitä tai elämänsä tarkoitusta. Koska emme ole rationaalisia, vaan tunteidemme ohjattavissa ja usein kyvyttömiä käsittelemään monia elämän kysymyksiä. Puuttuu kokemusta ratkoa asioita ja kokeilla erilaisia lähestymistapoja. Aika usein puuttuu älyäkin.

Mutta kun mielestäni juuri tästä syystä se on myös läheisten vastuulla olla sietämättä, puuttua toisen tunneperäiseen haluttomuuteen ratkoa ongelmiaan, taipumusta olla selvittämättä, mikä tässä oikeasti on vialla, jne. Koska todellakin vierestä ja kauempaa näkee usein tarkemmin.

Toisin sanoen, eihän se, että läheiset sietävät, väistävät, tekevät passiivisaggressiivisia vastavetoja, auta mitään eikä ketään.

Ja ennen kaikkea, olen kyllä niin itsekäs, että tuumaan, että en minä suostu sylkykupiksi kiertelemään pitkin metsiä nalkutuksen alta sen vuoksi, että toinen on haluton parantamaan omaa elämänlaatuaan.

T: Xante

[kertsi]

^
En ole oikein varma mistä puhut, kun puhut siitä, että nalkuttaja terapoi itseään, enkä jaksa lukea koko ketjua läpi (uudestaan).

En näe miten terapoiminen liittyisi esimerkiksi sellaiseen tilanteeseen, että omakotitalossa puoliso sijoittaa iltaisin toistuvasti kenkänsä, keilapallonsa tai jonkin muun esineen yläkerran portaille. Aamu- tai iltahämärissä, jos toinen puoliso sitten könyää portaita alas, hän voi kompastua puolison esineisiin portailla, ja pahimmillaan taittaa niskansa. Hän voi sitten enemmän tai vähemmän vakuuttavasti esittää puolisolleen, että portaille ei pitäisi rakennella mitään temppurataa, jos ei halua, että joku taittaa niskansa. Vaikka hän pelästyksen tilassa olisi sitä mieltä, että yrittääkööhän puoliso murhata minut, ei asiaa kannata lähestyä siltä kantilta. Voi yrittää puhua minä-muodossa, esim. että pelästyi kun kompuroi portaissa, ja toivoo sydämensä pohjasta, että portaille ei asetettaisi yhtään mitään ylimääräistä, ihan turvallisuuden vuoksi. Jos sitten se toinen vaan jatkaa sitä portaiden vaaralliseksi esteradaksi rakentelua, niin pyynnön toistaminen nähdäkseni sitten on sitä nalkuttamista? Mutta ei se mitään terapoimista ole mielestäni.

Sitten on vähemmän dramaattisia tilanteita. Esimerkiksi pyyntöjä sijoittaa likapyykki likapyykkikoriin eikä eteisen lattialle tai tsiljoonaan muuhun paikkaan. Tai pyyntöjä tehdä oman osansa kotitöistä. Tai sovituista asioista. Sellaistenkin asian toistaminen lienee nalkuttamista?

[Xantippa]

Terapoiminen liittyi Socrun kantaan, joka kuuluu, että nalkuttaja on psyykkisesti heikossa hapessa ja nalkuttaa sen vuoksi.

Itse ajattelen, että tietenkään ei ole nalkuttamista sanoa vaikka kuinka monta kertaa, että pliis älä viitsi asetella mulle mitään kuolinansoja, mutta toisaalta: kuka hullu oikeasti tekisi koko ajan jotain sellaista, joka oikeasti on vaarallista ja miksi?

Mutta ytimessähän tämä asia on. Siis ei kai nyt tuossa tilanteessa ole toisen vastuulla miettiä, missä muodossa esittää sen sanoman, että kerran vielä pallo portailla, niin lähdet samassa oven avauksessa rakkaan pallosi kanssa? Totta hvetissä kai on oikeus vaatia, että ei joudu hengenvaaraan omassa kodissaan??

Näen siis nalkuttamisen siten, että todellakaan ei ole kysymys asian sanomisesta, vaan siitä, että puuttuu toisen olemiseen, elämiseen, persoonaan negatiivisilla huomautuksilla koko ajan. Annoin tuolla esimerkin siitä, mitä itse olen kuullut. Eli jäkätetään tasaisesti koko ajan sanomalla: älä ole, älä tee, taas sä teet ja olet, sä sitten aina olet, aina sä teet, jne. asioista, jotka tosiaankin kuuluvat ihan normaaliin elämiseen ja olemiseen.

Ja se on mielestäni vahingollista, koska se kaventaa toisen tilaa, etenkin, jos pyrkii toimimaan sen mukaan, mitä toinen on toivovinaan. On toivovinaan, koska eihän nalkuttajalta nalkuttaminen lopu, jos opit istumaan heiluttamatta jalkaa, seuraavaksi saat oppia istumaan vain toisella kankulla.

T: Xante

[kertsi]

Se raja asiasta sanomisen ja nalkuttamisen välillä on varmaan vähän hämärä. Eri asiat ovat erilailla tärkeitä eri ihmisille. Sanotaan vaikka turvallisuus, siisteys, viihtyvyys (ja miten se viihtyvyys saavutetaan), kotitöiden jakamisen reiluus, rahankäytön reiluus, ja jopa oma terveys jne..

Erään ystäväni ex-mies tapasi syödä aika terveellisesti, mutta mättää kokonaisia suklaalevyjä useita viikossa. Ystäväni oli huolissaan miehensä terveydestä enemmän kuin mies itse, ja pyysi toistuvasti, että mies lopettaisi terveydelleen haitallisen toiminnan. Oliko se nalkuttamista, vaiko välittämisen ja rakkauden osoitusta ja puolison terveyden vaalimista, vaiko pyytämättä annettuja neuvoja?

Jostain luin yhden määritelmän nalkuttamiselle, juurikin että se olisi pyytämättä annettujen neuvojen antamista.

[kertsi]

Näen siis nalkuttamisen siten, että todellakaan ei ole kysymys asian sanomisesta, vaan siitä, että puuttuu toisen olemiseen, elämiseen, persoonaan negatiivisilla huomautuksilla koko ajan. Annoin tuolla esimerkin siitä, mitä itse olen kuullut. Eli jäkätetään tasaisesti koko ajan sanomalla: älä ole, älä tee, taas sä teet ja olet, sä sitten aina olet, aina sä teet, jne. asioista, jotka tosiaankin kuuluvat ihan normaaliin elämiseen ja olemiseen.

Ja se on mielestäni vahingollista, koska se kaventaa toisen tilaa, etenkin, jos pyrkii toimimaan sen mukaan, mitä toinen on toivovinaan. On toivovinaan, koska eihän nalkuttajalta nalkuttaminen lopu, jos opit istumaan heiluttamatta jalkaa, seuraavaksi saat oppia istumaan vain toisella kankulla.

T: Xante

Toisen ihmisisen muuttamisyritykset kyllä ovat henkistä väkivaltaa.

Ja "aina sä", "taas sä" ja "mikset sä koskaan" -viestit ovat kai yleensä huonoja tapoja kommunikoida, niistä saa kestoriidan aikaiseksi. Parempi tapa olisi viestiä minä-viestein, syyttämättä.

[Hippi]

^^
Eihän se nyt vielä nalkuttamista ole, jos pyytämättä neuvoja antaa kerran tai jopa parikin kertaa samasta asiasta. Mutta jos se toistuu toistumisen jälkeenkin, niin silloin on. Usein nalkuttajakin tietää, ettei sanomisesta ole mitään hyötyä, mutta sanoo silti.

[Socrates]

Terapoiminen liittyi Socrun kantaan, joka kuuluu, että nalkuttaja on psyykkisesti heikossa hapessa ja nalkuttaa sen vuoksi.
T: Xante

Usein psykofyysisesti, esimerkiksi Äitini kärsi kivuista sekä elämässä sattuneista traumaattisista asioista eikä sen takia oikein kestänyt ihmisiä lähellään, vaikkei toisaalta viihtynyt yksinkään.

Tällaisia toisiaan muistuttavia tilanteita toki eri vivahteilla olen nähnyt sen verran monta, että aika Strömsössä on täytynyt elää, jos niiltä on välttynyt.

Muistelen sinunkin kertoneen jostain tilanteesta, jossa joltain meni hermot, kun toinen vain käveli huoneen poikki. Sitä elämä usein on.

[Xantippa]

Terapoiminen liittyi Socrun kantaan, joka kuuluu, että nalkuttaja on psyykkisesti heikossa hapessa ja nalkuttaa sen vuoksi.
T: Xante

Usein psykofyysisesti, esimerkiksi Äitini kärsi kivuista sekä elämässä sattuneista traumaattisista asioista eikä sen takia oikein kestänyt ihmisiä lähellään, vaikkei toisaalta viihtynyt yksinkään.

Tällaisia toisiaan muistuttavia tilanteita toki eri vivahteilla olen nähnyt sen verran monta, että aika Strömsössä on täytynyt elää, jos niiltä on välttynyt.

Muistelen sinunkin kertoneen jostain tilanteesta, jossa joltain meni hermot, kun toinen vain käveli huoneen poikki. Sitä elämä usein on.

Olen ehkä kertonut, en juuri nyt muista.

Siis juuri sen vuoksi, että kaiken aikaa helppoa ei ole kellään en ymmärräkään, miksi ihminen, jolla nyt ei ehkä takanaan ihan sotatraumoja tai muuta vastaavaa ole, vaan ihan tätä samaa elämää, jota me muutkin stressimme ja kremppojemme kanssa elämme, saisi ottaa nalkuttajan roolin itselleen ja muiden sitä vielä on velvollisuus sietää.

Mutta: tässähän olemmekin kovin erimielisiä. Sinä ihailet kaikenlaista pskamaisuutta ja kuspäisyyttä, sinusta se on vallan mainiota, että joku piinaa ihmisiä ja butsailet ja hakkailet mielikuvissasi.

Minä en, joten tästä tuskin pääsemme yhteisymmärrykseen.

T: Xante

[Xantippa]

^^
Eihän se nyt vielä nalkuttamista ole, jos pyytämättä neuvoja antaa kerran tai jopa parikin kertaa samasta asiasta. Mutta jos se toistuu toistumisen jälkeenkin, niin silloin on. Usein nalkuttajakin tietää, ettei sanomisesta ole mitään hyötyä, mutta sanoo silti.

Olisikohan tässä, kuten kaikessa muussakin, kyse loppujen lopuksi sanomisen ja kommunikaation motiivista?

Tarkoitan, että jos todella hyvällä sanoo ja muistuttaa jostakin asiasta, koska ajattelee toisen parasta, se tuskin tuntuu nalkuttamiselta. Mutta jos motiivi on vain tökkäistä, alentaa, komentaa, päsmäröidä, mitä näitä on, tietysti vähäkin sanominen tuntuu nalkuttamiselta. Ja onkin.

T: Xante

[Socrates]

Terapoiminen liittyi Socrun kantaan, joka kuuluu, että nalkuttaja on psyykkisesti heikossa hapessa ja nalkuttaa sen vuoksi.
T: Xante

Usein psykofyysisesti, esimerkiksi Äitini kärsi kivuista sekä elämässä sattuneista traumaattisista asioista eikä sen takia oikein kestänyt ihmisiä lähellään, vaikkei toisaalta viihtynyt yksinkään.

Tällaisia toisiaan muistuttavia tilanteita toki eri vivahteilla olen nähnyt sen verran monta, että aika Strömsössä on täytynyt elää, jos niiltä on välttynyt.

Muistelen sinunkin kertoneen jostain tilanteesta, jossa joltain meni hermot, kun toinen vain käveli huoneen poikki. Sitä elämä usein on.

Olen ehkä kertonut, en juuri nyt muista.

Siis juuri sen vuoksi, että kaiken aikaa helppoa ei ole kellään en ymmärräkään, miksi ihminen, jolla nyt ei ehkä takanaan ihan sotatraumoja tai muuta vastaavaa ole, vaan ihan tätä samaa elämää, jota me muutkin stressimme ja kremppojemme kanssa elämme, saisi ottaa nalkuttajan roolin itselleen ja muiden sitä vielä on velvollisuus sietää.

Mutta: tässähän olemmekin kovin erimielisiä. Sinä ihailet kaikenlaista pskamaisuutta ja kuspäisyyttä, sinusta se on vallan mainiota, että joku piinaa ihmisiä ja butsailet ja hakkailet mielikuvissasi.

Minä en, joten tästä tuskin pääsemme yhteisymmärrykseen.

T: Xante

Sinähän tässä jos ei nyt ihan butsausta niin ainakin pakkokeinoja kannatat, kun haluat heittää hankalaa ihmisen taloudesta ulos siinä missä minä olen tottunut elämään tilanteen kanssa.