Kulttuurin kehitys

[a4]

Olen ennenkin tämän mielipiteeni esittänyt, mutta yleisesti tunnettuna jankuttajana toistan sen taas kerran.

Kansojen ja kansanryhmien toiminnan selittäminen kulttuurilla on mielestäni jossakin määrin kehäpäätelmä.

Ihmiset toimivat näin, koska he ovat toimineet näin ja luoneet toiminnallaan itselleen kulttuurin toimia näin.

Mutta mikä on se alkuperäinen syy, joka on saanut ihmiset luomaan tietynlaisen kulttuurin?

Myönnettäköön, että toimintakulttuuri ei ole pelkästään jonkin alueen ihmisten itse omissa oloissaan kehittämää, vaan paljon siitä on myös tuontitavaraa. Tuontitavara ja alkuperäiset tavat ja tottumukset saattavat olla myrkyllinen yhdistelmä, johon ei ole tarkoituksella pyritty. Jonkin kansan ominaispiirteisiin ei ehkä ole täysin sopinut jokin muualta tuotu asia, ja lopputulos on ollut huono. Mainitaan nyt vaikka esimerkkinä Amerikan (ja joidenkin muiden seutujen) alkuperäisasukkaat ja eurooppalaisten alueelle tuoma alkoholi. Seurauksena on ollut pahoja alkoholiongelmia kaikkine lisäseurauksineen.

Alkuperäiskansan "juopottelukulttuuri" on usein seurausta muualta tunkeutuneiden ihmisten mukanaan tuomasta alkoholista.

Googlasin aiheesta hieman. Australian alkuperäisasukkaat näyttävät käyttävän harvemmin alkoholia kuin pääväestö, mutta ne, jotka käyttävät....

But those that do drink are more likely to drink at dangerous levels.

Kun on kerran alkuun päästy, niin antaa mennä vaan.

Oma ongelmansa kulttuurien sopassa on se, että joillakin alueilla sijaitsevien valtioiden rajat eivät ole luonnolliset, vaan ne ovat perua siirtomaa-ajalta ja siten valloittajakansojen piirtämät.

Vaikutusta on myös toiseen suuntaan, eli länsimaat ovat tuoneet kulttuurisia elementtejä siirtomaista ja muualtakin. Ja nykyaikana kulttuuriset piirteet siirtyvät maahanmuuttajien mukana.

https://www.health.gov.au/health-topics/alcohol/alcohol-throughout-life/alcohol-and-aboriginal-and-torres-strait-islander-peoples

Jos kannatetaan kulttuurirelativismia, voidaanko samanaikaisesti vastustaa tyttöjen ympärileikkauksia ja kannibalismia ja leskien polttamisia ja mitä kaikkea erilaisiin kulttuureihin on aikojen kuluessa kuulunut.

Wikipedia:

Kulttuurirelativistit korostavat eri kulttuuristen arvojen ja tapojen suhteellisuutta ja tulkinnanvaraisuutta ja katsovat, että eri kulttuureja ei voida arvioida yhteisillä kriteereillä. Kulttuureja ei heidän mukaansa voi arvottaa eikä siten myöskään asettaa keskinäiseen paremmuusjärjestykseen.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kulttuurirelativismi

Jos kannatetaan monikulttuurisuutta, millä perusteella voidaan samaan aikaan vaatia kaikkia Suomessa asuvia noudattamaan Suomen lakeja, vaikka ne olisivat ristiriidassa joidenkin maahanmuuttajien omien kulttuuristen käsitysten kanssa?

Pitäisikö eri kansanryhmille olla omat lakinsa?

Samalla tavalla eläinten toiminnan selittäminen lajiominaisella käytöksellä olisi kehäpäätelmä.

Kulttuurievoluutio on jatkuva prosessi jossa yhteisölliset ja ympäristön muutospaineet pakottavat ristiriitojen kautta jatkuvaan selviytymiseen, sopeutumiseen, muutokseen ja uudistumiseen. Tukeutumalla toimiviksi valikoituneisiin aiempiin vakiintuneiksi vahvistuneisiin tapoihin ja rakenteisiin.

Kulttuurit juurisyineen syntyvät tyhjästä siinä missä eläinlajitkin, jos sallinette kömpelön rinnastuksen. Tyhjästä on tosin paha nyhjästä eli uudet ilmiöt syntyvät nekin vanhojen pohjalta.

Tieteellisen maailmankuvan pohjalta en osaa kannattaa kulttuurirelativismia vaan mahdollisimman tieteellistä valtakulttuuria.

[a4]

Tieteellisen vallankumouksen jälkeen uskonnollisuudesta on tullut kehityksen jarruttaja.

Onko oikeasti? Onko uskonto länsimaissa estänyt tieteellistä kehitystä?

Kaikessa epätieteellisyydessään uskonnot eivät ole yhteensopivia tieteellisyyden kanssa.

How to put in:

[Hippi]

^
Jokainen tuntemani lapsi, joka on tuollaisella palikkalaatikolla on leikkinyt, on myös keksinyt tuon samaisen oikotien onneen.

[Toope]

Mutta maailmahan todistaa sitä, että kulttuurit kiistelevät, eivät aina ole sovussa keskenään. On kulttuureja, jotka eivät sovi yhteen toisten kanssa.

Samuel Huntington tuosta kirjoitti aikoinaan, kulttuurien ryhmittymisestä ja erilaisuudesta. Minusta hän esittää realismia.
Lika barn leka bäst?

[Hiha]

Tieteellisen maailmankuvan pohjalta en osaa kannattaa kulttuurirelativismia vaan mahdollisimman tieteellistä valtakulttuuria.

Kulttuurirelativismi ei sanana perimmiltään tarkoita, että jokaisella on omat faktansa. Se tarkoittaa, että jokaisella on omat arvonsa ja tapansa niiden keskinäiseen vertailuun. Tieteellinen maailmankuva tarkoittanee, että ei rupea kiistelemään selkeistä tuloksista, siis väittämään että hevoset vetävät Aurinkoa pitkin taivaankantta. Tiede sanoo yhtään mitään yhteiskuntapolitiikkaan vasta kun ensin on valittu arvot eli asetettu jollakin tavalla tavoitteet mihin pyritään.

Otetaan esimerkiksi kriminaalipolitiikka. Henkilö A haluaa antaa kaikille rikollisille samppanjaa ja vaahtokarkkeja ja laulaa heille "For He's a Jolly Good Fellow". Henkilö B haluaa sulkea rikolliset häkkiin ja heittää häkin mereen. Kumpi heistä on tieteen kannalla? Kysymykseen on täysin mahdotonta vastata ennen kuin tietää mitä he tavoittelevat. Jos henkilön A haaveena on rikollisten mahdollisimman suuri hyvinvointi ja henkilön B pyrkimyksenä vähentää rikollisten määrää, kummankin esittämä ratkaisu olisi täysin perusteltu. Vasta jos molempien julkituotuna tarkoituksena olisi sosiaalistaa rikollisista yhteiskuntakelpoisia kansalaisia, kummankin mallit olisivat ristiriidassa tutkimuksen kanssa, koska sekä kritiikitön hyysääminen että hengiltä ottaminen haittaavat ihmisen henkistä kypsymistä.

Tiede ei arvota arvoja, se ei ole sen tehtävä. Tiede voi kertoa, että ydinaseella saa tehokkaammin toisia tuhottua kuin ritsalla. Se ei sano, että ydinase on yleisesti ottaen parempi asia kuin ritsa.

Arvojen vierellä ovat vielä tunteet. Churrasco vai grillimakkara? Vastaus on syvästi henkilöhistoriallinen. Se nousee kulttuurisesta taustasta, missä kulttuuri ymmärretään jatkumona. Tunteita ei voi aina johtaa arvoista, ne ovat monesti mallista opittuja reaktioita. Tiede ei sano sitäkään, mitkä tunteet ovat oikein ja mitkä väärin. Sekin on arvokysymys.

[MrKAT]

Tiede ei arvota arvoja, se ei ole sen tehtävä.

Tiede voi luoda uusia arvoja, nostaa toisia.
Ekologia,biologia ->ekologiset arvot, monimuotoisuusarvot.
Evoluutio(teoria) ->evolutiiviset(evohistorialliset) arvot.

[Hiha]

Tiede ei arvota arvoja, se ei ole sen tehtävä.

Tiede voi luoda uusia arvoja, nostaa toisia.
Ekologia,biologia ->ekologiset arvot, monimuotoisuusarvot.
Evoluutio(teoria) ->evolutiiviset(evohistorialliset) arvot.

Kyllä, perinnöllisyystiede läväytti pöytään rotuteoreettisia arvoja.

Tiede voi tarkentaa käsitystämme siitä miten hyvin jokin mekanismi toimii. Se auttaa arvioimaan välinearvojen käyttökelpoisuutta. Silti ihminen on se joka tekee valinnat. Eikä hän tee niitä objektiivisin perustein, siitä on empiirisiä todisteita riittävästi. Ja perustana olevat arvot kuten elämä, vapaus, totuus, oikeudenmukaisuus, niiden arvostamista ei voi perustella tieteellä. Vielä vähemmän löytää apuja kun joutuu miettimään mikä arvo menee minkä ohi jossakin todellisessa tilanteessa tässä matoisessa maailmassa.

Jonkin verran yleinen harhakäsitys on, että jos jokin asiantila on todettu kiistatta, sanotaan vaikka tieteellisesti, että siitä pitäisi automaattisesti seurata jotakin. Ei tarvitse, sanktioilla ei luoda normia ja sitä kautta arvoja. Ketju menee päinvastoin. Jos joku tekee tutkimuksen ja havaitsee, että vangit ovat vähemmän vapaita verrattuna keskiarvoon, niin mitä sitten? Se on homman juju. Ja jos tutkija huomaa vankien olevan keskimääräistä vähemmän onnellisia ja tyytyväisiä elämäänsä, siitäkään ei pakosti synny painetta muuttaa mitään. Yhteiskunnan tärkeämmäksi katsomat arvot voivat toteutua silti.

[-:)lauri]

^
hyvin puhuttu viimeiset kaksi viestiäsi. Olen samaa mieltä.

Ihminen on arvojensa suhteen kuin pikkulapsi irtokaramellikaupassa. Tiede kuten mikä tahansa muukin autenttista tietoa maailmasta tuottava lähde lisää valikoimaa, mutta edelleen se on se lapsi, joka siellä niitä arvoja pussiinsa valitsee: "50 sentillä noita ja eurolla noita". Sitten on toki toinen asia, paljonko ihmisellä on "vapaata tahtoa" valita niitä arvoja ja paljonko siitä valitsemisesta päättää evoluutio ja kasvuympäristö, mutta tiede ei tee sitä asianosaisen puolesta.

[-:)lauri]

Tieteellisen vallankumouksen jälkeen uskonnollisuudesta on tullut kehityksen jarruttaja.

Onko oikeasti? Onko uskonto länsimaissa estänyt tieteellistä kehitystä?

Kaikessa epätieteellisyydessään uskonnot eivät ole yhteensopivia tieteellisyyden kanssa.

How to put in:

[Toope]

Tieteellisen maailmankuvan pohjalta en osaa kannattaa kulttuurirelativismia vaan mahdollisimman tieteellistä valtakulttuuria.

Kulttuurirelativismi ei sanana perimmiltään tarkoita, että jokaisella on omat faktansa. Se tarkoittaa, että jokaisella on omat arvonsa ja tapansa niiden keskinäiseen vertailuun. Tieteellinen maailmankuva tarkoittanee, että ei rupea kiistelemään selkeistä tuloksista, siis väittämään että hevoset vetävät Aurinkoa pitkin taivaankantta. Tiede sanoo yhtään mitään yhteiskuntapolitiikkaan vasta kun ensin on valittu arvot eli asetettu jollakin tavalla tavoitteet mihin pyritään.

Otetaan esimerkiksi kriminaalipolitiikka. Henkilö A haluaa antaa kaikille rikollisille samppanjaa ja vaahtokarkkeja ja laulaa heille "For He's a Jolly Good Fellow". Henkilö B haluaa sulkea rikolliset häkkiin ja heittää häkin mereen. Kumpi heistä on tieteen kannalla? Kysymykseen on täysin mahdotonta vastata ennen kuin tietää mitä he tavoittelevat. Jos henkilön A haaveena on rikollisten mahdollisimman suuri hyvinvointi ja henkilön B pyrkimyksenä vähentää rikollisten määrää, kummankin esittämä ratkaisu olisi täysin perusteltu. Vasta jos molempien julkituotuna tarkoituksena olisi sosiaalistaa rikollisista yhteiskuntakelpoisia kansalaisia, kummankin mallit olisivat ristiriidassa tutkimuksen kanssa, koska sekä kritiikitön hyysääminen että hengiltä ottaminen haittaavat ihmisen henkistä kypsymistä.

Tiede ei arvota arvoja, se ei ole sen tehtävä. Tiede voi kertoa, että ydinaseella saa tehokkaammin toisia tuhottua kuin ritsalla. Se ei sano, että ydinase on yleisesti ottaen parempi asia kuin ritsa.

Arvojen vierellä ovat vielä tunteet. Churrasco vai grillimakkara? Vastaus on syvästi henkilöhistoriallinen. Se nousee kulttuurisesta taustasta, missä kulttuuri ymmärretään jatkumona. Tunteita ei voi aina johtaa arvoista, ne ovat monesti mallista opittuja reaktioita. Tiede ei sano sitäkään, mitkä tunteet ovat oikein ja mitkä väärin. Sekin on arvokysymys.

Tuokin on kirjoitus, josta voi olla puolesta tai vastaan...

[a4]

Tieteellinen valtakulttuuri alistaa muut kulttuurit itseensä.

[a4]

Kulttuurirelativismi ei sanana perimmiltään tarkoita, että jokaisella on omat omaksutut faktansa. Se tarkoittaa, että jokaisella on omat arvonsa ja tapansa niiden keskinäiseen vertailuun.

Näkisin että jokaisella on omat muutokselliset ajatuksensa, faktansa, maailmankuvansa.
Jokaiselle muotoutuva oma tapansa kokea, tulkita, tuntea ja arvottaa maailmaa on samalla myös ihmisellä lajiominainen, sosiaalinen ja kulttuurinen tapa. Tiede on faktoillaan valtaamassa ja muuttamassa yksilöitä, lajeja, yhteisöjä, ympäristöjä, kulttuureja, maailmankuvia ja niiden määrittelemiä arvoja.

Tiede sanoo yhtään mitään yhteiskuntapolitiikkaan vasta kun ensin on valittu arvot eli asetettu jollakin tavalla tavoitteet mihin pyritään.

Otetaan esimerkiksi kriminaalipolitiikka. Henkilö A haluaa antaa kaikille rikollisille samppanjaa ja vaahtokarkkeja ja laulaa heille "For He's a Jolly Good Fellow". Henkilö B haluaa sulkea rikolliset häkkiin ja heittää häkin mereen. Kumpi heistä on tieteen kannalla? Kysymykseen on täysin mahdotonta vastata ennen kuin tietää mitä he tavoittelevat. Jos henkilön A haaveena on rikollisten mahdollisimman suuri hyvinvointi ja henkilön B pyrkimyksenä vähentää rikollisten määrää, kummankin esittämä ratkaisu olisi täysin perusteltu. Vasta jos molempien julkituotuna tarkoituksena olisi sosiaalistaa rikollisista yhteiskuntakelpoisia kansalaisia, kummankin mallit olisivat ristiriidassa tutkimuksen kanssa, koska sekä kritiikitön hyysääminen että hengiltä ottaminen haittaavat ihmisen henkistä kypsymistä.

Tiede ei arvota arvoja, se ei ole sen tehtävä. Tiede voi kertoa, että ydinaseella saa tehokkaammin toisia tuhottua kuin ritsalla. Se ei sano, että ydinase on yleisesti ottaen parempi asia kuin ritsa.

Arvojen vierellä ovat vielä tunteet. Churrasco vai grillimakkara? Vastaus on syvästi henkilöhistoriallinen. Se nousee kulttuurisesta taustasta, missä kulttuuri ymmärretään jatkumona. Tunteita ei voi aina johtaa arvoista, ne ovat monesti mallista opittuja reaktioita. Tiede ei sano sitäkään, mitkä tunteet ovat oikein ja mitkä väärin. Sekin on arvokysymys.

Tiede luo tieteellistä valtaa, maailmankuvaa, tieteellistyvää kulttuuria, kuvatessaan maailmaa yhä tehokkaammin ja tarkemmin ja muokatessaan sitä ihmisineen teknologisesti.
Arvotkin ovat vain yksilöiden, yhteisöjen ja kulttuurien muuttuvia toimintatapoja muuttuvassa ympäristössään ja tiede muuttaa niitä tiedon, teknologian, maailmankuvan, kulttuurin ja toimintatapojen kautta.

Maailmankuvan muuttuessa muuttuvat myös siihen sidoksissa olevat arvot.
Arvoja voidaan myös muuttaa muuttamalla arvoihin sidoksissa olevaa kulttuuria, ympäristöä, yhteiskuntarakenteita, teknologiaa, yksilön kehoa, aivoja, ajattelun lisäksi. Niihin sitoutuneita tunteita unohtamatta.

[-:)lauri]

Kulttuurirelativismi ei sanana perimmiltään tarkoita, että jokaisella on omat faktansa. Se tarkoittaa, että jokaisella on omat arvonsa ja tapansa niiden keskinäiseen vertailuun.

Kiitos korjauksesta. Nyt kulttuurirelativismi kuulostaa jo täysin järkevältä.

Tiede sanoo yhtään mitään yhteiskuntapolitiikkaan vasta kun ensin on valittu arvot eli asetettu jollakin tavalla tavoitteet mihin pyritään.

Otetaan esimerkiksi kriminaalipolitiikka. Henkilö A haluaa antaa kaikille rikollisille samppanjaa ja vaahtokarkkeja ja laulaa heille "For He's a Jolly Good Fellow". Henkilö B haluaa sulkea rikolliset häkkiin ja heittää häkin mereen. Kumpi heistä on tieteen kannalla? Kysymykseen on täysin mahdotonta vastata ennen kuin tietää mitä he tavoittelevat. Jos henkilön A haaveena on rikollisten mahdollisimman suuri hyvinvointi ja henkilön B pyrkimyksenä vähentää rikollisten määrää, kummankin esittämä ratkaisu olisi täysin perusteltu. Vasta jos molempien julkituotuna tarkoituksena olisi sosiaalistaa rikollisista yhteiskuntakelpoisia kansalaisia, kummankin mallit olisivat ristiriidassa tutkimuksen kanssa, koska sekä kritiikitön hyysääminen että hengiltä ottaminen haittaavat ihmisen henkistä kypsymistä.

Tiede ei arvota arvoja, se ei ole sen tehtävä. Tiede voi kertoa, että ydinaseella saa tehokkaammin toisia tuhottua kuin ritsalla. Se ei sano, että ydinase on yleisesti ottaen parempi asia kuin ritsa.

Arvojen vierellä ovat vielä tunteet. Churrasco vai grillimakkara? Vastaus on syvästi henkilöhistoriallinen. Se nousee kulttuurisesta taustasta, missä kulttuuri ymmärretään jatkumona. Tunteita ei voi aina johtaa arvoista, ne ovat monesti mallista opittuja reaktioita. Tiede ei sano sitäkään, mitkä tunteet ovat oikein ja mitkä väärin. Sekin on arvokysymys.

Tiede luo tieteellistä valtaa, maailmankuvaa, tieteellistä kulttuuria, kuvatessaan maailmaa yhä tehokkaammin ja tarkemmin ja muokatessaan sitä ihmisineen teknologisesti.
Arvotkin ovat vain yksilöiden, yhteisöjen ja kulttuurien muuttuvia toimintatapoja muuttuvassa ympäristössään ja tiede muuttaa niitä tiedon, teknologian, maailmankuvan, kulttuurin ja toimintatapojen kautta.

Tiede ei ole muuttanut ainakaan Toopen arvoja.

[a4]

Tiede voi tarkentaa käsitystämme siitä miten hyvin jokin mekanismi toimii. Se auttaa arvioimaan välinearvojen käyttökelpoisuutta. Silti ihminen on se joka tekee valinnat. Eikä hän tee niitä objektiivisin perustein, siitä on empiirisiä todisteita riittävästi.

Älykäs teknologiakin voi tehdä tiedettä ja sen evoluutio on nopeampaa kuin ihmislajilla joka älykkäänä eläinlajinakin on katoava nykymuodossaan tavalla tai toisella.
Ei ole mitään maallista mitä tieteellä ei voisi kuvata ja perustella. Usein myös muokata. Ylimaalliset arvot jätän uskontoketjuille.
Tieteellinen objektiivisuus on intersubjektiivisen tieteen tärkeä arvo, kaikessa saavuttamattomuudessaan.

Ihminen on vain vähäkarvainen apina.
Josta tehdään liian vähän luontodokumentteja.

[a4]

Tiede ei ole muuttanut ainakaan Toopen arvoja.

Tiede on kehittänyt mm. sähköshokkiteknologiaa.

Toopekin on moderni kaveri, verrattuna keskiajalla eläneeseen kaimaansa, talebaniin tai tieteilijä Teemu Keskisarjaan.