Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

"Sodan kylmät kasvot?"

Aloittaja Muisto Keijo Kullervo, heinäkuu 13, 2022, 08:52:35

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Karikko

Lainaus käyttäjältä: MrKAT - heinäkuu 14, 2022, 02:23:06
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - heinäkuu 14, 2022, 01:55:06
  MUTTA isompi ihmijoukko on huijattavissa ideologialla (uskonnolla, aatteella..) pahaan vainoon* ja sotiin. Ihminen pitää indoktrinoida, opettaa pahuuteen.
Ja siksi somealustoisssa kuten myös medioissa kuri ja valvonta olisi niin perkeleen tärkeetä. (Tätä ei sananvapaudesta kohkaajat tajua sen enempää kuin asevapaudesta kohkaajat jenkeissä).
Muuten käy kuten Myanmarissa: FB:llä ->vainoa ja kansanmurhaa.


Just- kuri ja valvonta tarkoittaa sitä, että ilman "kuria ja valvontaa ihminen toimii luontonsa mukaisesti itsekkäästi ja röyhkeästi, riistäen toisia ihmisiä mahdollisuuksiensa mukaan- sehän on kapitalismin ydin, joka on siten luonnollinen tapa olla ja elää maailmassa.

Kopek

Lainaus käyttäjältä: Karikko - heinäkuu 14, 2022, 11:40:53
Just- kuri ja valvonta tarkoittaa sitä, että ilman "kuria ja valvontaa ihminen toimii luontonsa mukaisesti itsekkäästi ja röyhkeästi, riistäen toisia ihmisiä mahdollisuuksiensa mukaan- sehän on kapitalismin ydin, joka on siten luonnollinen tapa olla ja elää maailmassa.

Kuka niitä kurittajia kurittaa?

Kurista ja valvonnasta on vaara tulla itse itseään vahvistavia arvoja, kun ne päästetään valloilleen. Vai milloin olette lukeneet uutista, jossa kerrottaisiin, että valvontaa ja sääntöjä vähennetään ja rangaistuksia lievennetään? No, joskus harvoin tietysti myös näin päin, mutta kehityksen suunta on kohti totalitarismia.

Mikä tässä on taustalla?

Mielestäni ainakin osittain se, että valvonta ja kuri tarkoittavat ihmisiä, joilla on tietty valta ja tietty asema. Tämä joukko ei halua menettää asemaansa ja valtaansa ja työtänsä, joten se mieluummin kannattaa valvonnan ja kurin lisäämistä kuin niiden vähentämistä. Tämähän on aivan luonnollista. Turvallisuusuhkia ollaan näkevinään siellä ja täällä, ja niiden torjumiseksi vaaditaan valtaoikeuksia ja resursseja. Kun ne on saatu, keksitään taas uusia uhkia turvallisuudelle, ja sama kierros alkaa uudestaan. 

Kansallinen turvallisuus, josta esimerkiksi Yhdysvaltain kohdalla erityisesti puhutaan, on tietysti vielä oma juttunsa. Sehän mahdollistaa salaisen toiminnan ja hämärän vallanpidon, jota voidaan aina vain tehostaa ja kiristää.

Jos turvallisuusviranomaiset vielä saavat median otteeseensa, he voivat sen kautta ohjata äänestäjien mielipiteitä itselleen entistä myönteisemmiksi, mikä takaa edellytykset koneiston vallan jatkuvalle kasvulle lainsäädännön kautta.

https://en.wikipedia.org/wiki/Deep_state

Aihetta sivuavaa...

https://nsc.crawford.anu.edu.au/department-news/13026/how-china-verge-totalitarianism-20

Karikko


^

Niin sehän se on oleellista, että, jos ihminen olisi uskontojen mukainen ei hän tarvitsisi valvontaa toimiakseen "inhimillisesti"  mutta sitähän "hän" siis ihminen ei taida olla.

Inhimillisyys on teonsana, jolle ei ole oikein ole perusteita..

Saares


Hippi

^
Eikä ole, vaan substantiivi.

Inhimillinen on adjektiivi.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Hiha

Sota on siitä metka juttu, että sitä voi käydä monesta syystä, jolloin jokainen voi löytää mieluisensa motiivin. Sodan aloittaja luo itselleen aina pienen sisäisen ristiriidan. Hän haluaa nähdä toimineensa ainoalla mahdollisella tavalla, ts. hänet on lähes pakotettu. Toisaalta hän haluaa moraalisen kunnian aidosta valinnasta, mikä taas tarkoittaisi että ei ollut välttämätöntä tarttua aseisiin. Onneksi sodan joskus päätyttyä ongelma ratkeaa itsestään. Jos lopputulos oli toivottu, sodan aloittaminen oli valtioviisautta. Jos sota meni paskasti, ilkeä maailma työnsi siihen, jolloin voi luikkia takaisin koloonsa hautomaan revanssia.

Karikko

Lainaus käyttäjältä: Hippi - heinäkuu 14, 2022, 14:36:12
^
Eikä ole, vaan substantiivi.

Inhimillinen on adjektiivi.

Täytyy tehdä jotain, että inhimillisyys toteutuu, mutta  muutenkin sen  voi hyväksyä- Julistin sen teonsanaksi, ja se oli tietenkin "röyhkeää.

Laatua kuvaavana sitä voi myös pitää, jos inhimillisyys määritetään laadulliseksi ominaisuudeksi.

Muisto Keijo Kullervo

#22
Kun lähes 80 vuotta sitten pudotettiin Japanissa kaksi ydinpommia amerikkalaisten toimesta, näin niihin aikoihin järisyttävän 'unen' jossa ko. kasvot kuvastivat sodan mielettömyyttä?

Uskon, että monesta sen ajan lapsesta - aikuisestakin tuli sodan vastustaja kaikissa sen sodan olomuodoissa.

Aivan kuin vastapainolla Putin uhkailee ydinsodalla vastineeksi amerikkalaisten jo tapahtuneen toistamista nykyaikana?

Ei hyvä - toivon, että ns. järki voittaa kaikki sodan kauhut neuvottelujen kautta?

Muistona ko. unesta mielikuvani - myös ehkä muidenkin tajunnassa olleesta.

Muisto Keijo Kullervo Kinnunen

PS. Kun näin ko. unen huusin valtavan kauhun tunteessa - kuin kaikkien niiden satojen tuhansien kuolevien viestinä eläville siitä mitä atomiase saa aikaan ihmispopulaatiossa?
"Tie, Totuus ja Elämä."
  60x60x60 =216000

Kopek

Luulen ymmärtäväni MKK:n pointin.

Sota tarvitsee kaksi osapuolta, hyökkääjän ja hyökkäyksen kohteen.

Pelkkä hyökkäys ei ole sota. Se on miehitys.

Entä sitten, kun miehittäjästä tulee uusi esivalta, joka käskee valloittamansa maan miehet armeijaan? Vahvistetulla armeijallaan miehittäjä marssii seuraavan maan kamaralle ja ottaa sen haltuunsa. Sotaa ei taaskaan synny, koska vallitsee pysyvä rauhan aate. Vahvemman edessä alistutaan eikä vieraan valtion taholta tulevaa aggressiota vastusteta aseellisesti. Maiden väliset kiistat hoidetaan neuvotteluilla siitä, miten antautuminen tapahtuu.

Entä jos lopulta tulee vastaan toinen valtio, joka on samalla tavalla liittänyt itseensä muita maita yksi kerrallaan. Tässä tapauksessa vastakkain on kaksi suurvaltaa, joita kumpaakin johtaa ehkä diktaattori. Neuvotteluissa ei synny yksimielisyyttä siitä, kumman kuluu antautua. Edessä häämöttää sota. Esivallat käskevät miehet aseisiin tappamaan toinen toisiaan.

Mitä tehdä? Totella ja sotia? Vai kapinoida esivaltaa vastaan ja heittää ase pois?

Ukrainan ja Venäjän tapauksessa sodan päättämiseen johtavat neuvottelut ilmeisesti tarkoittaisivat Venäjän esittämiä "ota tai jätä" -vaatimuksia, joihin Ukrainan pitäisi suostua. Ukraina heikompana osapuolena ei saisi ainakaan mitään merkittäviä vaatimuksiaan läpi. Kyseessä olisi sanelurauha niin ankarin ehdoin, että Ukraina käytännössä lakkaisi olemasta tai ainakin vajoaisi sellaiseen heikkouden tilaan, että Venäjä saisi ratkaistua Ukraina-kysymyksen myöhemmin ja lopullisesti.

Suomen ja Neuvostoliiton neuvottelut rauhasta talvisodan loppuvaiheessa olivat vähän tuon tyyppisiä. Suomalaisille saneltiin ehdot, joihin oli suostuttava. Koska sodan jatkaminen olisi merkinnyt vielä pahempaa lopputulosta kuin mikä rauhansopimuksella näytettiin saavutettavan, suomalaiset suostuivat. Neuvostoliitto olisi ottanut koko Suomenkin, mutta Englannin ja Ranskan taholta tuleva paine sai Stalinin solmimaan rauhan ennen kuin hän joutuisi sotaan näitä maita vastaan. Suomen kysymys jäi odottamaan lopullista ratkaisua. Myöhemmät maailmansodan käänteet johtivat siihen, että Suomi kuin ihmeen kaupalla selvisi, tosin pahasti kärsineenä.

Aave

#24
Mikäli ei ole sinun, sinun tai sinunkaan ikääsi mennessä vieläkään auennut että mistä sodat johtuvat, niin kannattaisko vihdoinkin vaan antaa olla, ja myöntää olevansa ihan vaan  tyhmä. Suorastaan autuaan tyhmä. Kadehtittavan tyhmä!

Ihminen on laumaeläin. Ei ole laumaa ilman hierarkiaa. Laumaeläinten kesken tekeytyy väistämättä ristiriitoja niin laumojen sisällä, kuin niiden välillä. Nokkimisjärjestyksiä ja ateriavuoroja haetaan. Siinä pohjimmiltaan kaikki - myös kaikkialla muualla eläinkunnassa. Ei ihmislaji suinkaan ainoa ole joka sotia käy: niin käyvät kaikki muutkin laumaeläimet. Ihmislaumaeläimen keskuudessa elämme ties monettako kertaa sitäkin historiallista tilannetta, että on myös ihmisiä pieninä laumoina, joilla on sivilisaation puitteissa varaa haaskata energiaansa siihenkin, että ovatko he esimerkiksi "muunsukupuolisia" tahi jotenkin muuten erityisherkkiä ja toiseuksia, ja tämä nyt sitten kai on joidenkin mielestä ihan niinku sivistyksen huippua ja erityishuomioitavaa. Haha. Hahahahahahhah!

Miten sivilisaatiot romahtavat?

Maailmanhistoriansa lukeneet (Ja jopa lukemansa ymmärtäneet) tietävät että romahdus ei tapahdu niinkään sotien kautta vaan sen kautta, että sivilisaatiosta tekeytyy ajan oloon liian monimutkaisia, ja pikkutarkkoja. Tukehdutaan omaan idealismiinsa ja mahdottomuuteensa. Esimerkiksi moderni Venäjä on sitä kautta vahvoilla, että Venäjän väestöstä n. 60% ei ole edes sisävessoja. Sikäläisellä "sivilisaatiolla" olisi siis vielä runsaasti varaa kehittyä, ja monimutkaistua. Pieni Suomi sen sijaan on jo todella monimutkaistunut, ja jopa hirttäytynyt joihinkin yleviin, pikkutarkkoihin ideaaleihin - yleisen hyvinvoinnin kustannuksella. Edustuksellisessa demokratiassa demokratian elinehto on, että populaareja muutoksia tuotetaan mahdollsimman pikaisesti. Se on myös edustuksellisen demokratian suurin heikkous.

Miksi on sotia?

Jätän tämän vain tähän:
Dance monkeys dance!

"...Then came human being. The humans wanted to cling, but there was nothing to cling to".
"...Did they get you to trade your heroes for ghosts?" - David Gilmour
Stasik - Lullaby For The
Enemy

Melodious Oaf

Video oli mun mielestä ihan jees.

Esimerkiksi sen takia, että siinä apina puhuu toisia apinoita varten päänsä pyörälle, tavallaan täysin tosissaan ja vakavasta asiasta, mutta silti siinä on sellaisia kohtia kuin "Some of the monkeys play for sold out crowds of other monkeys", missä on itseironiaa koko videon suhteen ja samalla sanaleikki bändin nimen ja sanan "monkeys"-välillä.

En väitä ymmärtäväni mistä sodat johtuvat tai että kauheasti miettisin jotain luonnon perimmäistä raakuutta ja raadollisuutta — tai ainakaan että näkisin sen jotenkin kaikista terävimmin ja siksi perimmäisimpänä juttuna, jonka kautta kaikki muu jäsentyy.

Mutta siinä on varmaan vaan eroa yksilöittäin että mitkä asiat on vahvuuksia, mitä tajuaa luontaisesti, mikä kiinnostaa tai mikä kutkuttaa — ja niin pois päin.

Mulle kutkuttavaa oli tossa joku semmonen juttu mitä ei varsinaisesti sanottu sillä videolla mutta mikä tuli siinä siitä huolimatta nähtäville tai ilmi.

Eikä se ole niin olennaista että onko se tossa oikeasti kaikista tärkeintä tai olennaisinta vai sitten joku jota itse en näe tai en pidä niin kiinnostavana.

Norma Bates

Jostain syystä tuosta apinavideosta tuli mieleeni tämä matsku joka osui vastaani ihan äskettäin toisessa yhteydessä:

https://yle.fi/uutiset/3-12632551

Homoseksuaali Yuval Noah Harari kertoo tutkivansa historiaa osittain hyvin henkilökohtaisista syistä. Harari varttui 1980-luvun Israelissa, ympäristössä, jota hän kuvailee varsin uskonnolliseksi ja homofobiseksi. Kun puhuttiin parisuhteista, tarkoitettiin poikien ja tyttöjen välistä suhdetta. Kahden pojan välinen suhde oli syntiä.

– Kesti vuosia tajuta, että kyse oli vain tarinasta, jonka joku ihminen oli keksinyt pari tuhatta vuotta sitten.

Havainto oli Hararin mielestä vapauttava. Jos kerran oli kyse ihmisen keksimästä tarinasta, siitä saattoi myös päästä irti. Hararin mukaan oivallus koskee muutakin kuin seksuaalisuutta.

– En opiskele historiaa muistaakseni menneitä asioita, vaan vapautuakseni niistä. Emme ehkä huomaa sitä, mutta mielemme, käyttäytymisemme ja uskomuksemme ovat muokkautuneet tuhansia vuosia vanhojen tarinoiden pohjalta. Luulemme niitä totuuksiksi. Olemme tavallaan ansassa, jonka virittivät aikoja sitten kuolleet ihmiset.

Hararin mukaan ainoa keino vapautua ansasta on ymmärtää, kuinka tarinat syntyivät, levisivät ja vahvistuivat "totuuksiksi".

– Sitten huomaat, että kyseessä on vain vanha tarina, johon ei tarvitse uskoa.


Eli sen lisäksi että olemme apinoita, olemme tarinoita keksiviä apinoita, ja sukupolvien mittaan tarinoista tulee dogmeja jotka ajetaan apinanpoikasten päähän. Vaikka potkimalla, jos ei muuten mene jakeluun.

(Melkein tässä tarvitsisi jonkinlaisen nihilismi-ketjun, mutta koska en ole opiskellut ihminen, niin varmaankaan en tietäisi nihilismistä hevon persettäkään eli en sen syvintä olemusta, joten horinani olisi tätä aina niin yhdentekevää musta tuntuuta... - ajantappoon toki sopivaa.)

Aave

#27
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - syyskuu 24, 2022, 09:12:05
Eli sen lisäksi että olemme apinoita, olemme tarinoita keksiviä apinoita, ja sukupolvien mittaan tarinoista tulee dogmeja jotka ajetaan apinanpoikasten päähän. Vaikka potkimalla, jos ei muuten mene jakeluun.

(Melkein tässä tarvitsisi jonkinlaisen nihilismi-ketjun, mutta koska en ole opiskellut ihminen, niin varmaankaan en tietäisi nihilismistä hevon persettäkään eli en sen syvintä olemusta, joten horinani olisi tätä aina niin yhdentekevää musta tuntuuta... - ajantappoon toki sopivaa.)
Myös yksilö hahmottaa elämänsä tarinana - että siinä on tai olisi jokin punainen lanka. Lanka voi olla ajoittain solmussa tai kokonaan hukassa, mutta sitä elämäänsä elävä ja pohtiva ihminen hellii, ja sen säilymistä vaalii. Jotkut paremmin, toiset huonommin. Mitäpä muuta psykoterapiatunnitkaan ovat, kuin ihmisapinoiden elämäntarinoita. Niissä potilas (Korjaan, asiakas, kuten kunnon kapitalisti nykyisin kutsuu) joutuu tekemään itse kaiken varsinaisen työn, mutta se tapahtuu terapeutin avulla ja valvonnassa.

Älä suotta aliarvioi itseäsi - olet itsekin älykkäämpi, kuin moni sinänsä hyvän koulutuksen saanut. Ei pelkkä koulutus takaa vielä mitään; ainoastaan sen että on jotain toista koulutetumpi, mutta ei suinkaan välttämättä älykkäämpi. Maailma on täynnä myös hyvän koulutuksen saaneita idiootteja.

Akateemisen ajattelunkin tulisi olla renki, ei isäntä. Se ei edes sovi kaikille - varmimpana vakuutena fakki-idiootit. Pahimmillaan akateeminen ajattelu myös kahlitsee ja dominoi yleistä ajattelua niin, että luovalle ajattelulle ei jää juurikaan sijaa. Umpirationaalisuus ei todellakaan ole mikään ihmisen määräävin ominaisuus, ja puhtaasti rationaalisella ajattelulla päädyttäisiin elävässä elämässä umpikujiin ja äärimmäisen kurjiin lopputuloksiin, mikäli sitä - ja vain sitä - sovellettaisiin yhteiskunnan eri toimintoihin. Franz Kafkan virastopainajaiset kuvaavat omalla persoonallisella tavallaan elämää tältäkin kantilta.

Sitä paitsi, kuuntelen paljon mieluummin älykästä mutta kouluttamatonta, kuin hyvän koulutuksen saanutta hölmöä. Luovan, omaehtoisen ajattelun tuotokset ovat kiehtovampia ja autenttisempia, kuin ulkoa opittuihin teeseihin ja teorioihin nojaavat latteudet. On antoisampaa seurata sellaisia ajatuspolkuja silloinkin, vaikka ne olisivat pohjimmiltaan täyttä hölynpölyä - ainakin se on omaehtoista hölynpölyä!

Tarkoitan tietenkin niin, että ajatusrakennelmissa on silloin jokin suht. selkeästi hahmotettava tausta-ajatus, ja logiikka. Hankalasti hahmotettavasta sanasalaatista, henkisestä katkokävelystä ajatusten hattaroilla ei jaksa määränsä enempää yrittää ottaa tolkkua. Kuten en jaksa sitäkään, että sanallistettu ajatus avautuu ikään kuin leveänä vertigona, joka kiertää ja kaartaa varsinaisen sanoman ympärillä ensin hyvän tovin, vaikka itse asian olisi voinut ilmaista paljon lyhyemminkin. Sille on alun perin lehmien ateriointia kuvaava sana - märehdintä. :)
"...Did they get you to trade your heroes for ghosts?" - David Gilmour
Stasik - Lullaby For The
Enemy

Melodious Oaf

#28
Mulla ei oikeastaan ole vaikeuksia lukea tai ymmärtää Aaveen tekstejä, mutta esimerkiksi tota sen ajatusta sodasta ja yhteiskuntien kehityksestä pidin silleen semiurpona ja ajattelin että olkoon.

Lähdin siitä että eihän mun tarvitse alkaa koko asiaa ajattelemaan, jos ei se edes kiinnosta, ja sen takia kommentoin vain sitä videota. Siinä oli kuitenkin se hieno puoli, että oltiin samalla vähän naureskeltu sille miten vakava toi asia nyt muka on ja onko se todella, ts. itseironia ja muu semmonen.

Aavellehan toi nyt ei ehkä mennyt ihan täysin perille asti ja omaan jakeluun, vaikka se sen muille jakoi. Mutta no.

Tulkitsen  narinaa tyylistä ja ilmaisusta lähinnä silleen, että sen sijaan että olis asioita joita hän itse ei tajua tai näe, on vain muita ihmisiä jotka ei sen mielestä osaa kirjoittaa tai ilmaista asioita riittävän selvästi ja yksiselitteisesti :D

Melodious Oaf

#29
Pakko sanoa että siitä olen samaa mieltä, ettei akateeminen koulutus niin tärkeää ole.

Onhan se tietysti erilaista käydä tietyistä jutuista keskusteluja vaikka filosofian tai psykologian tai lääketieteen opinnot suorittaneen kanssa kuin lukion kesken jättäneen ja sen jälkeen töihin menneen.

Mulla on aika paljon läheistä kokemusta noista  :)

Koen että pystyy puhumaan ihan samoista asioista ja ne keskustelut on jopa täysin yhtä hyviä keskenään. Niitä vaan käydään eri tavalla ja ne on hyviä vähän eri tavoilla.

Ei siinä tarvitse mennä mitenkään "alaspäin" edes vähemmän akateemisen kanssa, mutta jonkun hiton paljon ajattelevan, erityisen skarpin ja korkeasti koulutetun ihmisen kanssa se voi olla semmosta nopeaa liikettä asiasta toiseen jossa ne mitä sanotaan on kyllä ihan itse ajateltu joskus eikä mitään "ulkoa annettua" tai sellaisenaan jostain otettua — mutta vaan kaikesta on vähän niin kuin joku teoria takataskussa — eikä sen siis tarvitse siinä mitään "ajatella".

Ajoittain voi olla vaikea päästä semmoseen että nyt puhutaankin aivan suoraan ja kaunistelematta ja henkilökohtaisesti ja välittömästi eikä mistään aiemmin kelatuista jutuista mitkä kuitenkin muistaa täsmälleen ja jotka näyttäis liittyvän aiheeseen :D
     Veikkaan että se on osittain joku vaivansäästömoodi että kertoo valmiita ajatuksiaan — ja osittain se ois vaan ehkä sääli jos ne jää käyttämättä :D

Oon kokenut että aika usein asiantuntijatyössä tms. akateemisessa pyllynpyörityksessä tarvitaan jonkin verran semmosta nopeaa skarppia hahmotuskykyä, tai ainakin siinä suositaan sitä että tykkää ajattelemisesta. 

Mutta sitten jollain voi olla "huokoisempi" tapa kokea. Tämä ei ole samanlaista ajattelua — ja joskus on vaikea sanoa mitä se on. Se kuitenkaan ei ole sitä mitä esimerkiksi yliopistoissa halutaan että ne opiskelijat oppii ja tekee.

Silti voi olla että tämmösellä tavalla joku ymmärtää kuitenkin täysin semmosia asioita joiden kanssa nää periaatteessa "älykkäämmät" hiton nopeat ja skarpit ihmiset hakkaa päätä seinään suuren osan elämäänsä — tai pahimmillaan se ei edes riitä.

Tällainen ihminen taas ei ehkä jaksa ajatella hirveästi tai sitä turhauttaa se helposti eikä sellainen vaan kiinnosta. Eikä usein ole sellaista jatkuvaa halua vaikka lukea ja selvitellä ja ratkoa kaikenlaisia asioita. Lukeminen ei tässä ole olennaista, mutta asioiden selvittäminen ja ratkominen semmosena jatkuvana lähes refleksinä on just se mitä tarkoitan ja mikä yleensä puuttuu.

Mutta sitten jos puhutaan jostain ja lyödään jotkut jutut siinä tiskiin, on mahdollista että tämmösellä ihmisellä ei ole mitään vaikeuksia käsittää mitä ne on.

Musta tuntuu monesti varsinkin parin tämmösen ihmisen kanssa niin kuin toinen ois tavallaan aina tiennyt jonkun jutun mitä joku on vaikean kautta selvitellyt, mutta se ei vaan ole sitä kauheasti kiinnostanut tai jotenkin... ei ole ollut tarvetta kelata sitä auki — vaikka en väitä että siihen välttämättä olis pystynytkään, ja silti voi ikään kuin tunnistaa ja käsittää ja ihan oikeasti ymmärtää kohdatessaan jonkun jutun.

Tollasessa mielessä oon vähän skeptinen itse siitä että kannattaako edes arvostaa tai ihailla ihan niin korkealle sitä mitä meillä koulitaan ihmiset pitämään älykkyytenä.

Mun mielestä ihan rehellisesti pitäis ihailla enemmän sitä että ihmiset vaan tekee ja on eikä niitä kiinnosta mikään helvetin jatkuva miettiminen eikä selitykset. Siis todella huomattavasti huomattavasti enemmän pitäis.