Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Epämukavuusalue

Aloittaja Socrates, elokuu 02, 2022, 18:56:04

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Socrates

Ruben Stiller sanoi jossain, ettei ymmärrä miksi ihmisiä painostetaan menemään epämukavuusalueelle. Kuulemma mieluummin vain katselee sohvalla tv sarjoja.

Vaikka tuskin hän niitä aina katsoo, kommentti on sikäli tavallaan totta, että ihminen usein vaihtaa epämukavuusalueelle siinä vaiheessa, kun jatkuva mukavuusalueella oleminen ahdistaa riittävästi eli käytännössä pyrkii mukavimpaan siinä hetkessä olevaan olotilaan. Lisäksi toki epämukavuusalueelle mennään mm seuran, kunnianhimon ja erilaisten velvollisuuksien takia. Elämä on jatkuvaa seilaamista epämukavuusalueen ja mukavuusalueen välillä ja ne vaihtavat osiaan.

Parisuhteessa lienee yleinen ongelma, että alussa mennään toisen mieliksi liikaa epämukavuusalueelle, mutta suhteen pitkittyessä varsinkin miehet lässähtävät mukavuusalueelle. Tunnistan tämän itsessäni ja se on ollut osasyy epäonnistuneissa ihmissuhteissa.

Miten parisuhteessa löydetään yhteinen sopiva määrä epämukavuusalueella olemista? Onko mitään toimivaa keinoa suostutella kumppania välillä pois mukavuusalueelta? Onko suhteella mitään tulevaisuutta, jos toinen tai molemmat viimeiseen asti välttelevät epämukavuusalueelle menemistä?
Älkää googletelko minua vaan googlettakaa perspano, niin löydätte jotain mikä kiinnostaa ja kiihottaa.

Xantippa

Minusta epämukavuusalue on yliarvostettu paikka.

Varsinaista hakeutumista sinne en ole oikein ikinä tajunnut, kun elämä tarjoaa moista ihan riittämiin itsekseenkin, tiukkoja paikkoja, vttumaisia paikkoja, suoranaisia harmeja ja mielen riesaa.

Niitä sitten pitää vaan sietää. Välillä niitä tulee omasta takaa, toisinaan toisen valintojen vuoksi, mutta jos jaksaa purra hammasta, niin noiden väliin ja jälkeen voi tulla sitten mukavuuksia ja peräti ihanuuksia.

Niillä sitten eletään seuraavaan epämukavuuteen.

T: Xante

-:)lauri

Epämukavuusaluehakuisuus on sitä arkielämän bodagea. Ei tosin kuulu omiin harrastuksiini.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

Socrates

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 02, 2022, 19:16:55
Minusta epämukavuusalue on yliarvostettu paikka.

Varsinaista hakeutumista sinne en ole oikein ikinä tajunnut, kun elämä tarjoaa moista ihan riittämiin itsekseenkin, tiukkoja paikkoja, vttumaisia paikkoja, suoranaisia harmeja ja mielen riesaa.

T: Xante

Ei kaikilla tarjoa, jos esimerkiksi velvollisuuksia ja tavoitteita on hyvin niukasti. Silloin useimmilla ihmisillä jatkuva mukavuusalueella oleminen alkaa ahdistaa niin paljon, että on pienempi paha hakeutua epämukavuusalueelle.

Jatkuva mukavuusalueella oleminen on vain teoreettinen ja kammottava tila ,koska silloin kyky sietää pienintäkään epämukavuutta häviää ja ihminen musertuu liiallisten valintojen välillä.

Elämän mielekkyys syntyy siitä, että tekee myös asioita, joista ei pidä eli käy välillä epämukavuusalueella, minkä jälkeen vasta viihtyy mukavuusalueella.
Älkää googletelko minua vaan googlettakaa perspano, niin löydätte jotain mikä kiinnostaa ja kiihottaa.

-:)lauri

edelliseen viestiini liittyen.

Tai riippuu tietysti mitä sanalla tarkoitetaan. Kyllä on mielestäni ihan terveellistä haastaa itseään yhä vaikeampien ja vaikeampien tehtävien suorittamiseen, mutta ei ahdistumiseen asti. Niin kauan kun mukana on aitoa kiukkua, eli tunne, joka seuraa, kun huomaa, että joku on väärässä internetissä, epämukavuusalue on oikein mitoitettu, mutta jos kiukun sijaan ahdistuu, vain perverssi masokisti voi löytää siitä hyödyllisiä nyansseja.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

TSS

Mun mielestä socru on oikeilla jäljillä, eli epämukavuusalue on tavallaan elämänsuola, jota ilman mukavuusalue menettää merkityksensä. Oleellinen kysymys lienee, kuinka paljon itseään kannattaa pakottaa epämukavuusalueelle, ja missä tilanteissa. Parisuhteissa optimaalisinta lienee, että mukavuusalueet olisivat jokseenkin samat, jolloin niistä ei tule jatkuvaa vääntöä.

Jatkuva mukavuusalue on ehkä sellainen pieni onnellisuusansa, joka esim. eläkkeellä osan ihmisiä yllättää. Eläkeaikaa on odotettu ja suunniteltu, mutta sitten olo onkin valju. Osittain se voi johtua siitä, että elämästä puuttuu kärsimys, eli epämukavuusalueet, koska esim. työelämä ei pakota niihin.


Xantippa

Minä en vaan (enää) jaksa ostaa tätä jatkuvaa kamppailua, itsensä kehittämistä, epämukavuusalueille tunkemista, käsitystä siitä, että kiva, tavallinen, ihan jees-elämä ei riitä, eikä sen pidäkään riittää.

Mitä aitoa iloa ihminen saa siitä, että tunkee tekemään asioita, joista ei pidä, jotka ovat itselle liian hankalia, tuskallisia ja kiukkua herättäviä? Ja vielä vapaa-ehtoisesti.

Sitä paitsi, takuulla lähes jokaiselle elämä tarjoaa jossain vaiheessa tilaamatta ja pyytämättä epämukavuutta. Kelle kremppaa, kelle henkisiä haasteita, kelle molempia.

Malttaa vain odotella, jos elämästä on tullut liian happy go lucky.

T: Xante

Socrates

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 02, 2022, 20:13:39
Minä en vaan (enää) jaksa ostaa tätä jatkuvaa kamppailua, itsensä kehittämistä, epämukavuusalueille tunkemista, käsitystä siitä, että kiva, tavallinen, ihan jees-elämä ei riitä, eikä sen pidäkään riittää.

Mitä aitoa iloa ihminen saa siitä, että tunkee tekemään asioita, joista ei pidä, jotka ovat itselle liian hankalia, tuskallisia ja kiukkua herättäviä? Ja vielä vapaa-ehtoisesti.

Sitä paitsi, takuulla lähes jokaiselle elämä tarjoaa jossain vaiheessa tilaamatta ja pyytämättä epämukavuutta. Kelle kremppaa, kelle henkisiä haasteita, kelle molempia.

Malttaa vain odotella, jos elämästä on tullut liian happy go lucky.

T: Xante

Nimenomaan tavallinen elämä riittää, koska se yleensä pakottaa aika useinkin epämukavuusalueelle, kuten  itsekin tuossa toteat.

Mutta sitten on jonkin verran elämäntilanteita, joissa on otettava itseä  niskasta kiinni ja mentävä epämukavuusalueelle.

Eihän epämukavuusalue tarkoita kusiaispesässä istumista tai itsensä viiltelyä, vaan jatkuvia arjen valintoja kuten tilaanko pizzan kotiin vai kävelenkö  vartin loskassa hakemaan sen. Toki myös usein pitkäaikaisempia ja vaivalloisempia asioita.

Epämukavuusalueella oleminen on ihan tylsä ulos-ylös-ja lenkille-juttu, mutta parisuhteessa se nousee merkittävään rooliin.
Älkää googletelko minua vaan googlettakaa perspano, niin löydätte jotain mikä kiinnostaa ja kiihottaa.

TSS

Munkin mielestä kyse on aika arkisista asioista: lähdenkö lenkille vai otanko torkut, menenkö juhliin joissa en välttämättä viihdy jne. Isompi juttu samaa sarjaa on vaikka työpaikan vaihtaminen, tyydynkö tuttuun pahaan vai astunko epämukavuusalueelle ja haen uutta. Itselleni retkeilyn viehätys perustuu varmaan tähän, on sinällään kärsimystä kantaa 20kilon rinkkaa pitkiä matkoja, mutta sitten leiripaikalla odottaa hyvä ruoka ja nautinto. Tällaisia arkisia pikkujuttuja ja joskus isompiakin.

Xantippa

^^

En ole tainnut ikinä elää niin mukavaa elämää - tai vastaavasti vaikeaa - että pitäisin jotain ihan pieniä arjen asioita, kuten tiskaanko vai vetelehdinkö, kävelenkö vai tilaan, epämukavuusalueena, jos valitsen työläämmän.

Toisaalta, ei mun elämää kyllä suolaa mikään räntäsateessa periaatteen vuoksi taaperrus ;D

Mutta kyllä varmaan ymmärrän myös, mitä tarkoitat. Joskus on vain toisen takia tehtävä jotain, mikä vie epämukavuusalueelle (taisin siihen viitatakin), mutta tätä en näe pyrkimisenä sinne.

Tietty sitten arjessa pitää myös valita, lähteekö toisen kanssa sinne kauppaan, kun se on helpompaa niin vai jääkö teidän kanssa tappelemaan...mutta en tosiaan osaa näitä pitää epämukavuusalueelle menona, vaan ainoastaan tavan riesana.

T: Xante

Socrates

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 02, 2022, 20:48:05

Mutta kyllä varmaan ymmärrän myös, mitä tarkoitat. Joskus on vain toisen takia tehtävä jotain, mikä vie epämukavuusalueelle (taisin siihen viitatakin), mutta tätä en näe pyrkimisenä sinne.
T: Xante

Kuten aloituksessa totesin, epämukavuusalueelle mennään joko omaehtoisesti kun jatkuva mukavuusalueella oleminen ahistaa tai sitten seuran, kunnianhimon tai velvollisuuksien takia.

Helpointa sinne on luultavasti mennä kahden viimeksi mainitun takia. Seuran takiakin ehkä, mutta parisuhteen dynamiikka aiheuttaa ongelmia tämän ympärille, mm siksi
koska ollaan niin paljon yhdessä, muu kuormitus epämukavuusalueella saattaa jakaantua hyvinkin epätasaisesti sekä varsinkin miehiä vaivaa taipumus juuttua sohvalle mukavuusalueelle, kun suhde vakiintuu.

Usein kuulee sanottavan, että parisuhde on jämähtänyt paikoilleen ja silloin varmaan on juututtu liikaa mukavuusalueelle. Tietenkin moni suhde kärsii myös siitä, että molemmat ovat liikaa epämukavuusalueella, kun velvoitteita on liikaa.
Älkää googletelko minua vaan googlettakaa perspano, niin löydätte jotain mikä kiinnostaa ja kiihottaa.

Melodious Oaf

#11
Epämukavuusalue on sellainen käsite, että sumeasti tavallaan ymmärrän, mitä sillä haetaan. Silti se vaivaa, ja epäilyttää, että sillä saatetaan tilanteesta ja yhteydestä riippuen ehkä tarkoittaa eri asioita tai vähän mitä sattuu.

Hyvin yleisesti liitän sen sellaiseen, että tehdään jotakin, mikä on itselle haastavaa ja mikä kehittää itseä.

Toisaalta "epämukavuus"  luo sanana vähän sellaisen vaikutelman, että ikään kuin kehitystä tai kasvua tai ylipäätään mitään hyvää tapahtuis vaan jos on paljon kuormitusta ja stressiä ja kohtaa lisäksi pelkoa ja muita vaikeita tunteita  8)

Aika monesti ihmiset on pikemminkin liian stressaantuneita ja kuormittuineita. Ei oikein osata rentoutua tai pehementää vaan koko ajan on joku määrä kireyttä ja stressiä. Mikä toisaalta on ihan inhimillistä ja normaalia.

Palautumiseen liittyy parasympaattinen hermosto ja sen aktivoituminen. Siihen on yhteydessä myös sosiaalinen liittyminen ja tietynlaiset turvallisuuden ja hyvän olon tunteet. Se ei siis ole pelkästään autopilotti eikä sillä pelkästään säästellä energiaa, möllötellä mukavasti ja sulatella ruokaa, vaan tietyiltä osiltaan se on jopa hermoston "kehittynein" tai vähiten primitiivinen osa, joka aktivoituu hyvässä ja turvallisessa vuorovaikutuksessa, ja toisaalta se myös mahdollistaa tällaisen.

Ajattelen tota niin päin, että tää on se perusta. Se varmaan vaihtelee, kuinka paljon tällaista ihmiset tarvitsee, mutta olis hyvä olla reilusti hyvää ja turvallista vuorovaikutusta ja olemista. Siis tavallaan "perusturvallisuus" kunnossa.

Mun mielestä vähän paradoksaalisesti halu olla parempi ja olla riittävä johtaa sympaattisen hermoston liiankin suureen aktivoitumiseen eli käytännössä semmoseen että ollaan jatkuvasti vähän niin kuin ylikierroksilla. Silti voi vaikka jumittaa kotona tai tehdä jotain aika tyhmää, mutta ei osaa tai ei edes uskalla laskea niitä kierroksia sen takia, että sunhan pitäis tietysti olla fiksumpi ja skarpimpi ja pystyvä ja ties mitä.

Mutta rahkeet kasvuun tai siihen että ottaa jotain uusia suuntia tai tämmöstä on kuitenkin yhteydessä myös siihen että oot semmonen lilluskelija ja löllö välillä :D ja jopa siihen että hyväksyy itseään myös tämmösenä.

Kai siihenkin voi jumahtaa — niin että pyrkii koko ajan ja vain tämmöseen, joskus jopa
vaikkei siinä edes olis mitään hyvää ja turvallista vuorovaikutusta.

Mun mielestä ois hyvä että parisuhteessa ois aika paljon semmosta turvallista ja hyvää kanssakäymistä ja vuorovaikutusta jota nimenomaan tehdään matalilla kierroksilla.

Väitän pokkana ja täysin mutuna että avoimuus kokemuksille ja avoimuus ylipäätään on jollain lailla yhteydessä sosiaaliseen liittymiseen ja siihen että saa siinä hyviä kokemuksia ja semmosta hyvää riittävästi.

Sen lisäksi olis hyödyllistä osata itse itselleen luoda turvaa ja hyvää oloa niin, että ei ole siinä riippuvainen pelkästään kumppanista.

Semmonen stabiili oma halu kokeilla jotain uutta, opetella jotain uutta, tavata uusia ihmisiä — ja tämmöset — mun mielestä syntyy kuitenkin semmosesta että on luottamusta omaan itseen ja on sellainen tunne että perusasiat on kunnossa.

Tietysti se voi syntyä hetkellisesti tyytymättömyydestä, siitä että mitta tulee täyteen, tai vaikka siitä että sulla on joku uus kumppani.




Palaan vielä epämukavuuteen yleisesti:

Koko ajan jokaisen kokemuksessa on epämukavia aspekteja ja on mukavia tai nautinnollisia.
     Ehkä sellainen luontainen taipumus on "kovettaa" itseä sitä vasten mikä tuntuu epämukavalta, kipeältä ja vaikealta, ja toisaalta ikään kuin kaatua kohti sitä mikä on miellyttävää tai nautintoa — tarrata siihen tai haroa sitä kohti.

Se että työnnät pois jotain epämukavalta tuntuvaa tai alitajuisesti kovetat itseä sitä vastaan kuitenkin synnyttää lisää kireyttä.

Omalla kohdalla tommosta voi tutkailla ja opetella, jos on siihen halua, kiinnostusta ja voimavaroja.

Sitä on vähän vaikea selittää, mutta silloin voit joskus kokeilla tehdä ikään kuin päinvastoin, niin että pois työntämisen sijaan annat sen epämukavan tuntemuksen vaan olla ja kovettamisen sijaan "pehmennät" sitä reunoilta.

Ei mun mielestä tommosta voi oikein toisen puolesta tehdä, eikä ole mitään iloa eikä hyötyä lähteä tollaseen toisen kohdalla millään lailla puuttumaan.

En mä todellakaan jatkuvasti tommosta tee, mutta näkisin että se kuitenkin...  mahdollistaa epämukavuuden kokemista silleen että voi silti säilyä semmonen hyvä ja turvallinen vuorovaikutus toiseen, sosiaalinen liittyminen ja yhteys.

Semmosessa epämukavuuden kokemisessa en välttämättä näe itse sen suhteen kannalta mitään järkeä, joka vaan tekee sen että oot stressaantunut ja kireä ja kadotat yhteyden toiseen. Vaikka saisitkin semmosta tehtyä ties miten paljon, niin mitä sitten.

Totta kai normaaliin elämään kuuluu sekin, että tulee epämukavia ja vaativia juttuja, jotka tehdään koska niitä halutaan tai ne mahdollistaa jotain. Rakennat talon tai teet remontin ja oot ihan romuna. Tai tulee vaikka lapsi ja se koettelee oikein kunnolla. Suoritat jotkut opinnot jotta voit sen jälkeen tehdä jotain tai koska sua vaan kiinnostaa ja haluat ne tehdä.




Mutta tää ei nyt vastaa aloitusviestin kysymyksiin tippaakaan :P

Jos tuntuu että kumppani on jämähtänyt vain mukavuusalueelle ja haluaisit siihen muutosta, niin... saattaa olla että olet hiukan kyllästynyt tai leipiintynyt siihen toiseen, jolloin todennäköisesti oletat että tiedät ja ymmärrät siitä enemmän kuin todellisuudessa on laita.

Todennäköisesti et ymmärrä miten se kokonaisuutena toimii, et sitä mitä se haluaa ja tarvitsee ja ajattelee, etkä montaa muutakaan asiaa.

Koita päästä tästä semmoseen että tykkäät siitä toisesta tai ehkä jopa rakastat sitä kokonaisuutena vaikka et sitä ymmärrä — ja toimi siitä käsin.

Että se on siisti tyyppi ihan sinällään  :D

En mä osaa sitä ihan edes selittää, mutta epäilen vaan että tommosesta lähtökohdasta ne asiat todennäköisesti järjestyy paremmin kuin jos patistelet ja valitat tai maanittelet tai kehut, ja mitä kaikkia näitä muita mahdollisia keinoja onkaan.

Vaikka miksei tommosetkin tietysti voi joskus toimia.
 

Socrates

Pointtini on se, että kun puhutaan ylimalkaisesti parisuhteen hoitamisesta, sen hyvin oleellinen tekijä on määrittää, missä tilanteissa ja miten paljon haluaa ja pystyy menemään epämukavuusalueelle toista miellyttääkseen. Ja myös toki se, tehdäänkö yhdessä asioita, missä molemmat ovat epämukavuusalueella.
Älkää googletelko minua vaan googlettakaa perspano, niin löydätte jotain mikä kiinnostaa ja kiihottaa.

Melodious Oaf

^ On kai se noin tavallaan.

Se vaihtelee tosi paljon elämäntilanteenkin mukaan, kuinka paljon ihmisellä ylipäätään on resursseja ja mihin se ne käyttää.

Siinä mielessä musta on vähän epärealistista että tosta pystyis täysin faktapohjalta pitkäjänteisesti sopimaan — vaikka voi olla että olen tässä väärässä.

Toisaalta se että miettii jotain toisen epämukavuusaluetta tai epämukavuuden sietokykyä on ehkä lähtökohtaisesti vähän resepti jopa tyytymättömyydelle. Silloin sulla on joku selitys siitä toisesta, mutta et sä ole suhteessa minkään selityksen kanssa, oli se oma tai toiselta saatu.

Mut jos koitan laskeutua omista sekoiluistani ja yritän puhua samasta asiasta niin...

Joo, se pitää selvittää, mihin toinen pystyy ja mihin on valmis ja halukas. Ei ne välttämättä mene yksiin, ja voi se kai olla että kyvyt ja/tai odotukset on tämmöseen liittyen tosi erilaiset.

Mun pointti saattaa tossa yllä olla semmonen, että nää on sillä tavalla vaikeita hommia, että ei siinä oikein voi oikein luottaa toisenkaan selityksiin, vaan ne selviää aika hitaasti ja osittain myös käytännön kautta. Varsinkaan jossain tutustumisvaiheessa on mun mielestä vaikea sopia tämmösestä.

Jos susta tuntuu että oot lässähtänyt epämukavuusalueelle itse ja että se on kussut joitain suhteita, ehkä ajattelet että ois tärkeä sopia toi realistisesti ja oikein ennakkoon, jotta näin ei kävis.

Ehkä se on niin, ja siinä on vaan jotain josta en ainakaan juuri nyt saa otetta.

TSS

Kannattanee yrittää heti alkuun tutkailla toista sillä silmällä, että mitkä ovat toisen mukavuus- ja epämukavuusalueita. Niistä voi alun tsemppaamisen takia olla vaikea saada tolkkua ja ne selviävät vasta hiljalleen, mutta ehkä jotain vihjeitä on olemassa. Tässä tosin tulee eteen se usein esilletuomani seikka, että helposti ihastumme tyyppeihin, jotka eivät muistuta meitä itseämme. Eli pointti oli se, että pyrkii tästä huolimatta parisuhteeseen ihmisen kanssa, jonka suunta on jokseenkin sama.