Epämukavuusalue

[Brutto]

Menestyneille ihmisille onkin tunnusomaista a) hyvin laaja henkilökohtainen mukavuusalue ja b) kyky sietää epämukavuutta ja jopa halu siirtyä epämukavuusalueelle.

A Pitää paikkansa. B vain osalla ja hyvin motivoituneena. Niin moni menestynyt ihminen alkoholisoituu tai muuten vajoaa kurjaan tilaan, mikä viittaa siihen, ettei ole itsekuria poistua mukavuusalueelta, kun siihen ei enää ole riittävästi motiivia .

Kuulemma Vireniä ja jotain toista suurjuoksijaa oli vaikea saada jo aktiiviaikana elokuviin, koska sinne piti kävellä muutama sata metriä. Lopetettuaan Viren sanoi viihtyvänsä Myrskylässä, kun arki sujui niin, ettei tarvinnut lähteä mihinkään.

Menestyjien tärkeimmät ominaisuudet ovat mainittu A eli kyky tarvittaessa sopeutua erilaisiin olosuhteisiin sekä kyky suuntautua toimintaan ongelmien vatvomisen sijasta. Toki noihinkin on poikkeuksia.

Hyvä esimerkki- epämukavuusalue on silloin, kun joutuu tekemään jotain mitä ei halua tehdä.

Mukavuusalue ei ole pysyvä, vaan se muuttuu jatkuvasti. Joskus se saattaa surkastua olemattomiin ja jäljelle jää pelkkää epämukavuusaluetta. Tällöin ihminen on sairastunut masennukseen.

[Socrates]

Menestymisen edellytykset on vähän offtopic ja sitä käsiteltiin jo Jatkumolla negaation kautta eli pohdittiin ansiokkaasti syitä epäonnistumisiin.

[Socrates]

Socrates, jolta varastin nikkini, kohosi maailman tunnetuimpien jalkapalloilijoiden joukkoon ja luki siinä ohessa itsensä lääkäriksi, mutta ei mennyt uran jälkeen epämukavuusalueelle sairaalaan tms töihin, vaan juopotteli itsensä hengiltä 56 vuotiaana.

[Melodious Oaf]

Jos tekee vaikka jotain vaativaa operaatiota jossa on oikeasti vaarassa, siinä saattaa nousta pintaan aika samanlaista ongelmaa kuin jollain joka on arjessa epämukavuusalueella helposti ja jatkuvasti, jolla on vaikka ahdistuneisuutta tms. ja suuri riski masennukseen tai sen tapaiseen.

Tällä kaverilla joka tekee vaativaa hommaa on ehkä jotain aika simppeleitäkin keinoja joilla niitä hallitaan. Totta kai olet aamulla aivan solmussa, eikä päiväänsä tai ylipäätänsä yhtään mitään kannata edes miettiä ennen kuin on ensin vetänyt lyhyen ja intensiivisen treenin — noin esimerkiksi.

Ensilmmäisellä kaverilla se on oma valinta lähteä tämmösiin hommiin, ja niitä tehdään tietyistä syistä. Sille on motivaatio ja sille on tietyt ulkoiset rajat joilla sitä voi hallita.
     E: Ja sitten vielä ulkoiset tekijät on ohjanneet ja vieneet siihen paikkaan vähitellen sen takia että sillä on kykyä selvitä niistä haasteista, jotain onnistumisia, itseluottamusta ja hiljalleen karttuvaa osaamista jolla ne hommat handlataan.

Toisella kaverilla taas on vaan aivan saatanan vaikeaa, eikä ne koettelemukset sinänsä tuota mitään ulkoista hyvää eikä hyötyä. Sitten siihen liittyy häpeää ynnä muuta.

En mä tämmöstä lähtenyt sanomaan ja tää on aika typerä yksinkertaistus, mutta lohkaistaan se nyt sitten niin, että mukavuusalue voi surkastua myös siitä että olet epämukavuusalueella liikaa, vääristä syistä ja huonolla tavalla.

[Socrates]

Jonkinlaisena väliyhteenvetona tulee mieleen, että oikeastaan epämukavuusalue on mielekäs käsite lähinnä silloin, kun joku patistaa tekemään jotain, joka kohteen mielestä ei sovi siihen hetkeen. Muuten käsite laajenee liikaa kattamaan kaikki masennukset sun muut huonot fiilikset.

Kuten avauksessa totesin, omilla valinnoillaan ihminen pyrkii maximoimaan mukavuusalueella olemisen, joka tulee vain hiukan viivästyneenä, jos lähtee lenkille, vaikka laiskottaa. Mutta jos on tympääntynyt laiskotteluun ja haluaisi lähteä lenkille, että olo paranisi ja joku painostaa jatkamaan laiskottelua, sitä voi sanoa patistamiseksi epämukavuusalueelle.

Enemmän kuin urotekoja tai ahkeruutta, epämukavuusalueelle meneminen on rutiineista poikkeamista, itselle jotenkin vaikeaan aikaa asioitten tekemistä ja jonkun muun tarpeiden omien edelle asettamista.

[Hippi]

Yritin kaivella omasta elämästäni asioita, jotka mahtuisin käsitykseeni siitä, mitä on epämukavuusalueelle meneminen. En oikein muuta vielä ole löytänyt kuin sen, miten eräässä vaiheessa työuraani tehtäviini kuului myös käyttäjien kouluttaminen. Pahimmillaan noin sadalle ihmiselle esiintyminen oli minulle kauhistus, jota jännitin pitkän aikaa etukäteen. Onneksi noita tilanteita oli jokseenkin harvoin. En esiintymiseen koskaan oikein tottunut, mutta opin sietämään.

Sen sijaan elämän eteen heittämät vastoinkäymiset muuten eivät kuulu tuon sanan sisään eivätkä myöskään kysymykset siitä, otanko päikkärit vai tiskaanko tai siivoanko.

[Karikko]

^
Jos kaikki olisikin aina mukavaa, ei kehitystä tapahtuisi, eikä opittaisi uusia asioita.

Laistamaan oppiminen käy luonnostaan, mutta itsensä haastaminen vaatii toimintaa, tai ajattelua. Ajattelukin on työtä, jota tehdään, kun ei hyväksytä helppoja oletuksia ja siirrytä heti eteenpäin.

Ujon on vaikea olla esillä, tai aran rohkea, mutta senkin oppii- rohkeus on kuitenkin vain nöyryyttä tuntea omat rajansa ja parantaa niitä.  Urheilussa se on helppoa, sillä siihen on mittarit, mutta muussa elämässä ilmeisesti paljon vaikeampaa, tai ainakin työläämpää.

Jos joku on luonnostaan rohkea, on hän todennäköisesti ilmeisen tietämätön siitä mihin ryhtyy ja mitä vaaroja siinä on. 
Arkisesti avioon meneminenkin vaatii rohkeutta, mutta onneksi ne jotka sen tekevät eivät sitä tiedä.

[Socrates]

Epämukavuusalue on oikeastaan tarpeeton termi, koska kukaan ei halua olla Epämukavuusalueella ilman oletusta jonkinlaisesta palkkiosta, joka voi sitten olla vaikka läheisen tyytyväisyys.

Brutto on oikeilla jäljillä puhuessaan mukavuusalueen laajuudesta, joka voi vaihdella lähes olemattomasta kaikkiin normaalielämän tilanteisiin. Ihminen joka lähtee matkalle ja siellä hotellihuoneessa on torakoita , hometta ja rottia eikä vettä ja sähköä tule ja pihalla huumejengit tappelevat niin ettei ulos uskalla mennä, mutta tykkää että ok reissu eikä tee valitusta omaa aika laajan mukavuusalueen.

Laaja mukavuusalue = sopeutuu erilaisiin olosuhteisiin. Se lienee aika paljon fyysistä vahvuutta, kroppa kestää kuumaa, kylmää, liikkumista,  liikkumattomuutta yms reagoimatta häiritsevän vahvasti.

Kapea mukavuusalue voi olla jotain erikoisherkkyydeksi kutsuttua, ärsykkeet tuntuvat voimakkailta.

Luonnostaan laaja mukavuusalue pyrkii laajenemaan edelleen, koska sitä vie haastaviin olosuhteisiin ja kapea tuppaa kapenemaan edelleen.

Yksin ollessa mukavuusalueen laajuus vaihtelee yleensä vähän paitsi pakosta. Parisuhde on konteksti, missä se voi supistua tai laajeta paljonkin.

Mof arveli, että mukavuusalue voi kaventua, jos sieltä joutuu olemaan liikaa pois. Varmasti sekin on mahdollista eikä edes harvinaista.

[Melodious Oaf]

Hyvää settiä

Epämukavuusalueelle on varmaan olemassa selkeitä määritelmiä, mutta epäilen että aika usein kun siitä puhutaan eri näkökulmista, sillä myös tarkoitetaan vähän eri asioita.
   Tällaista on erityisen selkeästi esimerkiksi uskonnon kieli, jossa puhutaan elämän isoista ja tärkeistä kysymyksistä yhteisillä kattotermeillä, mutta täsmälliset käsitykset niistä saattaa yksilöiden välillä erota aika villistikin.
   Oletan että sinällään joku "sumeus" tai monitulkintaisuus voi olla tarpeellista tai hyödyllistäkin joskus.

Socrateksen ajatuksessa on pointtia sikäli, että yksi hämärtävä tekijä termissä on siihen sisältyvä negaatio.
     Joissain jäsennyksissä epämukavuusalue on kaikkein uloin kehä jolla on tukala ja vaikea toimia. Joskus se tarkoittaa kaikkea muuta paitsi "mukavuusaluetta" merkityksessä sitä mikä sujuu ja missä ei ole mitään ongelmaa. Ja joskus se on mitä tahansa johon sisältyy jotakin "epämukavaa", mikä taas mun mielestä tietyllä tapaa faktuaalisesti ihan oikein ymmärrettynä sisältää jokaisen hetken kokemuksien kimpun, jos sitä vain erittelee tarpeeksi tarkasti ja osaa kaivaa sieltä epämukavat tuntemukset esiin.

Minusta Bruton ajatus on ihan hyvä ja selkeä, ja samoin Hipin käsitys epämukavuusalueesta vaikuttaa järkeenkäypältä ja selkeältä.

Jos tota pitäis mitata, varmaan silloin mitattaisiin jotain autonomisen hermoston aktivaatiotasoa ja sitä kautta stressin määrää. Tai verrattais sen osina sympaattisen hermoston ja parasympaattisen hermoston aktvaatiota ja tehtäis sitä kautta joku määritelmä.

Uskoisin että esimerkiksi Hipin löytämä esimerkki menis yhteen tollasen kanssa tosi hyvin. Siinä mielessä että siinä ihan todella on korkea autonomisen hermoston aktivaatiotaso.
   Yksityiskohdista on mahdoton tietysti sanoa, mutta heittona vois olla esim. niin että autonomisen hermoston aktivaatiotaso on korkea eikä se lakkaa sitä olemasta, mutta toistojen kautta siihen joko tottuu ja se sinänsä helpottaa, tai sitten voi olla, että parasympaattisen hermoston osuus aktivaatiosta jopa vähän kasvaa jolloin löytyy siihen semmosta jarrua että ne tilanteet jollain lailla menee, vaikkei se nyt mitään nannaa oliskaan.

Edelleen ihan hitonmoisena spekulaationa heittäisin että näiden aktivaatiotasojen kannalta "hedelmällinen vyöhyke" kehityksen kannalta ei ole kaikille sama ylipäätään. Vasteet eri tilanteisiin vaihtelee yksilöittäin, ja sen lisäksi tilanteesta ja sisällöistä riippuen vaihtelee yksilöittäin, mikä olis niille hyödyksi tai hyvästä.

Bruton ajatus ei välttämättä tarkoita tätä, mutta siitä voi saada käsityksen, että tavoite ois suoraan vaan lisätä autonomisen hermoston aktivaatiota ja että se on sama kuin "epämukavuusalue".

Luulen että oppimisen ja kehityksen kannalta on aika usein hyödyllistä että nimenomaan parasympaattisen hermoston aktivaation osuus on aika suuri silloin kun ollaan ns. "haastavassa tilanteessa" -- eli siis jonkinlaisen terävöitymisen ja pinnistelyn yhteydessä.

Sitten taas syrjäytymisessä tästä vinkkelistä katsottuna tuskin on yleensä ongelma se, että nää ihmiset on jotain ihmeen sameassa vedessä lilluvia lumpeenkukkia, joilla ei nouse syke eikä stressi, koska ne välttää sitä niin hyvin. Vaan todennäköisemmin niiltä uupuu sosiaalisen liittymisen ja hyvälaatuisen vuorovaikutuksen tuoma rauhoittuminen ja ilo. Tai sille itselle hyvää tekevät vastineet. Autonominen hermosto aktivoituu jo levossa, ja tavallaan on 'saavutus' sopeutua tähän, mutta se on vähän niin kuin eläis jonkun pääosin subkliinisen tulehdustilan kanssa silleen että se on vaan se sun normaali.

Ymmärrän ja hyväksyn pointin sisusta ja hedonismin ajasta tavallaan. Sisuhan sopis just siihen, että lähtöolosuhteet voi olla tosi vaikeat ja ei lupaavat.

Joskus tämmösen ihmisen elämänlaatu paranee, ehkä siihen tulee jotain sosiaalista hyvää tai se oppii rentoutumaan tai jotain... mutta sitten se ei kuitenkaan motivoidu lähtemään vaikka työelämään tai välttää kilvoittelua ja sen tyyppistä.

Kärsimys ei mun mielestä ole mielekästä sinällään eikä se itsessään jalosta eikä kasvata ihmistä, mutta se joka tapauksessa kuuluu elämään, on väistämätöntä,  ja voi olla mielekästä esimerkiksi osana kilvoittelua.

Sisusta sais ihan hyvin pätevän kansanpsykologian käsitteen ja siinä ois potentiaalia vaikka suomalaisista lähtökohdista ja suomeksi kirjoitettavalle filosofialle tämmösen jenkkilähtöisen tai kansainvälisemmän sijaan.

Mutta niin kun...  nykyajan hedonismin ja itsekeskeisyyden kova haaste on ehkä semmonen että entä jos joku sanoo että ei mulle riitä se, että osaan tehdä jotain hommaa ja tiedän että se on tärkeää ja sillä on hyvä tarkoitus. Myyn aikaani tämmöselle kvartaalitaloudessa toimivalle firmalle, ja mun mielestä on se on parempaa jos mä vaan juon kaljaa, oon ikuisella lomalla ja teen mitä haluan.

Mä ainakin haluaisin erottaa sisun positiivisena asiana vaikka jostain kiinalaisten tai korealaisten käsityksestä, jossa yksilö nöyrästi palvelee niitä isäntiä mitä sillä on.

Siis silleen että siinä voi säilyä aika kovakin omanarvontunto mikä on myös tossa hedonismissa, mikä ei kaikki ole sekään täsmälleen samaa paskaa, mutta siinä on tietty pitkäjänteisyys ja sinnikkyys ja semmonen asenne vaan että päätät että teet tiettyjä joskus hyvin ikäviäkin asioita silti.

Helvetinmoista schaissea taas ja aiheen vierestä jo. Mutta jottei tää nyt menis näin vakavaksi, tarjoan tämmösen pienen klipin jonka dialoginpätkä oli mielessä kun kirjoitin lumpeenkukista:

"You are a loose lily floating down an amber river"

[Toope]

Epämukavuusalue on kyllä ikävä termi. Tekisi hyvää olla siellä joskus, vaikkei houkuta.

[Xantippa]

Bruton ajatus ei välttämättä tarkoita tätä, mutta siitä voi saada käsityksen, että tavoite ois suoraan vaan lisätä autonomisen hermoston aktivaatiota ja että se on sama kuin "epämukavuusalue".

--

Luulen että oppimisen ja kehityksen kannalta on aika usein hyödyllistä että nimenomaan parasympaattisen hermoston aktivaation osuus on aika suuri silloin kun ollaan ns. "haastavassa tilanteessa" -- eli siis jonkinlaisen terävöitymisen ja pinnistelyn yhteydessä.

Tämä kaikkineen oli hauskaa ja hyvää settiä, mutta tartun nyt vain tähän. Palautan asiaa alkuperäiseen ajatukseen, eli epämukavuusalueisiin parisuhteissa, koska se on ollut nimenomaisesti pointtini: tuotako siis pitäisi parisuhteissa tavoitella, jotta ne "kehittyisivät", eivätkä "kapenisi"?

Ja sitä mä vaan olen kysynyt, että hell miksi?

T: Xante

[Socrates]

Palautan asiaa alkuperäiseen ajatukseen, eli epämukavuusalueisiin parisuhteissa, koska se on ollut nimenomaisesti pointtini: tuotako siis pitäisi parisuhteissa tavoitella, jotta ne "kehittyisivät", eivätkä "kapenisi"?

Ja sitä mä vaan olen kysynyt, että hell miksi?

T: Xante

Parisuhde on (epä)mukavuusalueen "koekenttä". Muissa konteksteissa mukavuusalueelta poistutaan yleensä enemmän tai vähemmän pakosta (työ yms velvollisuudet) tai melko selkeän palkinnon takia (jokin saavutus tai lenkin jälkeen parempi olo tms).

Parisuhteessa palkinto on lähinnä kumppanin toiveen täyttäminen, kun suostuu tekemään jotain, mikä ei ainakaan sillä hetkellä huvita jos yleensäkään.

Parisuhde on jatkuvaa säätämistä sen suhteen viitsiikö toisen takia mennä pois mukavuusalueelta tai kannattaako toista yrittää saada pois sieltä, tehdäänkö asioita yhdessä vai erikseen vai eikä tehdä oikein mitään.

Kuten alussa kirjoitin, Parisuhteessa mennään helposti ääripäihin. Alussa miellytetään ja jossain vaiheessa lässähdetään niin, ettei toisen takia nousta sohvalta oikein minkään aiemmin yhteisen vapaa-ajan harrastuksen tms takia. Toinen voi sitten joko painostaa epämukavuusalueelle tai toisaalta tulla ylivarovaiseksi ehdottamaankaan mitään. Toimivan keskitien löytäminen vaatii molemmilta elämänkokemusta ja selkeän käsityksen, mikä on mennyt vikaan.

[Karikko]

Kaippa parisuhteissa ollaan useinkin epämukavuusalueilla ja "joustetaan asioissa. Ilman joustamista ei varmaan sitä parisuhdetta pidempiaikaisesti olekaan.

Jos aina vain toinen joustaa, voi sekin toimia, ihmisluonteiden mukaan, mutta silloin on kyseessä jonkinlainen alistuvuus-suhde.  Saattaa sekin olla yleisempää, kuin luullaan. Tasavertaisuus ja muu ihanuus taitaa olla suhteellisen harvinaista, vaikka sellainen voisi olla toivottavaa.
Monenlaiset riippuvuudet (molemminpuoliset) lienevät niitä liimaavia tekijöitä joita parisuhteessa "inhotaan" mutta ei niistä haluta päästä eroonkaan.

Yhteiskunnallisesti ja henkilökohtaisesti tulee jokaiselle aikoja, jolloin haluaisi olla vapaa sidoksista, mutta vapauden hinta on useimmiten maksettava- parisuhteen päättymisenä.

[Melodious Oaf]

Bruton ajatus ei välttämättä tarkoita tätä, mutta siitä voi saada käsityksen, että tavoite ois suoraan vaan lisätä autonomisen hermoston aktivaatiota ja että se on sama kuin "epämukavuusalue".

--

Luulen että oppimisen ja kehityksen kannalta on aika usein hyödyllistä että nimenomaan parasympaattisen hermoston aktivaation osuus on aika suuri silloin kun ollaan ns. "haastavassa tilanteessa" -- eli siis jonkinlaisen terävöitymisen ja pinnistelyn yhteydessä.

Tämä kaikkineen oli hauskaa ja hyvää settiä, mutta tartun nyt vain tähän. Palautan asiaa alkuperäiseen ajatukseen, eli epämukavuusalueisiin parisuhteissa, koska se on ollut nimenomaisesti pointtini: tuotako siis pitäisi parisuhteissa tavoitella, jotta ne "kehittyisivät", eivätkä "kapenisi"?

Ja sitä mä vaan olen kysynyt, että hell miksi?

Esim toi koko ajatus lainauksessa on multa vähän silleen juostessa tipotellen kustu Tavallaan rennolla otteella heitettyä ja ehkä jopa ihan asiaa, mutta sitten on vielä eri juttu syventyä siihen tarkemmin ja perehtyä kunnolla.

Lyhyt vastaus kysymykseen: Ei parisuhde ole mikään opisto eikä siinä tollasta välttämättä tarvita mihinkään.
    Mutta siinäkin voi aiheutua jotain ongelmaa siitä, jos osapuolet on tosi erilaisia tai erilaisessa tilanteessa noiden juttujen suhteen. Ja ehkä se voi olla yksi mahdollinen voimavara suhteelle, jos molempien suhtautumisessa ja intresseissä on noihin asioihin nähden samaa.
    TSS sanoi että "suunta on sama", ja aika samantapaista tolla kai lähinnä haen.

Hienokseltaan erilainen näkökulma on se, että jos sinua tai molempia kiinnostaa parisuhteessa sellainen, että olette oikeasti aika erilaisia mutta on yhteisiä intressejä, arvoja yms. tai olette samanlaisia mutta on erilaisia arvoja, intressejä yms. — ja tästä käsin halutaan esimerkiksi oppia ja ns. "kasvaa yhdessä", silloin mun mielestä on tilausta sille, että joillekin parisuhteessa haastaville jutuille löytyy tollasta muutokselle ja kehitykselle otollista maaperää.

Mutta kyllä mä korostaisin enemmän yhteyden kokemusta, sitä että asiat sujuu, ihan vaan rauhallista hyvää oloa tai sitä että on hauskaa ja muuta tämmöstä. 

Kun loppujen lopuksi ei se toinen ole sulle mikään väline eikä polku jota pitkin kuljetaan kunnes päästään johonkin tai löytyy joku houkuttelevampi reitti.

Yksi vaikeus tässä on tietysti se, että jokainen puhuu omasta tilanteestaan käsin ja omien toiveidensa ja pelkojensa kautta myös. Helposti siinä yrittää jotenkin perustella omaa tapaansa elää tai kokea tai jotain omaa näkökulmaa, nykyistä tilannetta tai koko henkilöhistoriaansa "oikeaksi" ja "hyväksi" tai "arvokkaaksi".
     Siinä vähän katoaa se, että ei sun sitä tarvitse loogisesti ehyesti perustella muille — eikä se arvo ole siitä kiinni.
     
Ja suhteita on ja voi olla tosi monenlaisia, monella tapaa hyviä myös.

[TSS]

Täällä on tullut monia hyviä määrittelyitä epämukavuusalueelle, esimerkiksi tuo MO:n, että se on "uloin kehä, jossa on tukalaa ja epämukavaa toimia", ja toisaalta myös autonomisen hermoston aktivaatiotaso ja siten stressin määrä voisi sitä kuvastaa. Voisi ajatella, että sellaiset tilanteet ovat ainakin epämukavuusalueella. Toisaalta tuo määritelmä taas hiukan kaventaa ehkä epämukavuusalueen käsitettä liittymään jonkinlaiseen ahdistukseen, vaikka täällä on toisaalta kuvattu epämukavuusaluetta esim. lenkille lähtemisen vaikeutena ja jäätelöstä kieltäytymisenä.

Jos mietin omaa elämääni, ei parisuhde ehkä ole ollut keskiössä epämukavuusalueiden tiimoilta. Voi varmasti kuitenkin olettaa, että bilehileellä ja eräjormalla on jokseenkin eri mukavuusalueet, ja siinä jouduttaisi useinkin patistelemaan toista alueelta toiselle. Toisaalta ihmiset muuttuvatkin, tai en tiedä tarkalleen mitä heille tapahtuu, ehkä prioriteetit muuttuvat tai jotain. Ehkä tärkeintä on edelleen se sama suunta, mitä parisuhteeseen tulee.

Jos mietin aivan käytännön elämää omalta kohdaltani, niin välillä opiskeluprojektin jatkaminen tuntuu epämukavuusalueelle astumiselta, vaikka se antoisaa onkin. Toisaalta opiskelu on jotain minulle hyvin luontevaa, joten ei kai sitä voi epämukavuusalueeksikaan sikäli sanoa. Esiintyminen on minulle kuten Hipillekin epämukauusalue, mutta sitä joutuu työn kautta tekemään sen minkä joutuu, ja siihenkin on jollain tasolla tottunut. Ihmisiin tutustuminen isossa porukassa on minulle epämukavuusalue, enkä varsinaisesti nauti mistään small talk -kekkereistä ja verkostoitumistapahtumista. Yleensä niissäkin on kuitenkin ihan ookoo tai kivaakin, ja sitten voi taas olla hyvällä mielellä kotona, kun on vähän pinnistellyt. Ruokakaupoissa käyminen, tai nykyään ylipäätään kaikenlainen shoppailu on aikalailla epämukavuusaluetta. Ennen tosin tykkäsin, niin kuin tykkäsin kaikenmaailman bileistäkin. En tiedä, onko hermostoni jotenkin herkistynyt entisestään, vai mistä muutos johtuu. Vai olenko vaan tehnyt kumpaakin jo riittävästi.

Ehkä tästä lopulta osaan sanoa vain sen, että elämässä on oltava tietynlaista aaltoliikettä (käytettiinpä siitä mitä sanaa tahansa) - ja sitä tulee eteen luonnostaan. Ymmärrän kuitenkin tuon socrateen aloituksessa mainitseman tylsistymisen mukavuusaleeseen, jolloin ihminen itse aktiivisesti hakeutuu epämukavuusalueelle. Tässäkin tavallaan epämukavuusalue tulee kuitenkin itsestään eteen, jos siis tavallaan liika mukavuus tylsistää olon epämukavaksi.

Uskoakseni nämä mukavuus-/epämukavuusalueet määrittävät ratkaisevasti elämämme suuntaa - ne ohjaavat jokaista valintaamme arvojemme ohella.

Eipä mulla nyt tässä oikeastaan mitään pointtia tai uutta ollut, mutta tulipa kirjoitettua (ei kuitenkaan juhlista käsin - vielä ).