Epistemologia eli tieto-oppi

[Melodious Oaf]

^ Joo, olen aika pitkälle samaa mieltä Laikan suhteen ja muutenkin.

En ole ihan varma, olenko samalla sivulla siitä, että kyse on "tarinoista" ja niiden toimivuudesta. Mutta se on aika tekninen pointti.

Mun mielestä tarina tai kertomus on tapa välittää tietoa ja ymmärrystä (tai ymmärryksen tunnetta), mutta ei se ole ainoa olomuoto jossa tietoa tai uskomuksia tai muuta voi olla.

Tarina tai kertomus ehkä sisältää pikemminkin jotain rajauksia ja yksinkertaistuksia siinä, mitä jostain asiasta kerrotaan, mitä on keskeiset toimijat tai muut hahmot, ja mikä ylipäätään on kertomisen arvoista tai tärkeää.

Mutta jos  menen kohta keittämään puuroa ja operoin oletuksella että hiutaleet on mun repun sivutaskussa, ei mun tarvitse sanallistaa oletusta itselleni välttämättä ollenkaan, enkä ole ihan varma, onko yksinkertaisimmillaan uskomuksia sun muita järkevä lähestyä tarinoina tai kertomuksina.

[a4]

Käsittääkseni ihminen ajattelee ja sitä kautta tietoisesti kokee maailmaa tarinallistamalla sitä abstraktilla kielellä ehyiksi kokonaisuuksiksi konteksteineen.
Rutiininomaiset ja intuitiiviset ajatukset ja teot pohjautuvat nekin opeteltuihin tapoihin ajatella ja tehdä asioita joillain rajatuilla tavoilla ja prosesseilla.

Lukuvinkki itselleni ja ehkä muillekin:

Hesarissa oli mielenkiintoinen tietokirjaesittely, vitsikkäällä teemalla tiedätkö mitä on tietäminen? :

TIETOA on yritetty määritellä vuosituhansia, mutta silti edistymistä vaikkapa Platonin ajoista – Descartesista puhumattakaan – on tapahtunut aika vähän. Miten tieto sitten määritelläänkin, skeptiset paradoksit pomppaavat aina jostain esille. Mitä jos emme siis voikaan tietää mitään, ja mitä jos filosofinen skeptisismi pitääkin paikkansa? Silloinhan tietoteoriankin yritykset ovat turhia, koska viime kädessä emme voi tietää, ovatko ratkaisut oikeita vai eivät.

Lammenranta myöntää ongelman. Bertrand Russellin filosofian arvoa koskeviin pohdiskeluihin vedoten Lammenranta kuitenkin toteaa, että ratkaisujen hakeminen tietoteorian ongelmiin "rikastuttaa älyllistä mielikuvitustamme ja vähentää dogmaattista varmuuttamme."
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008847037.html

[ROOSTER]

Niin.

On tie, totuus ja sitten elämä.

Voi tietää paljon mutta onko silti hallussa totuus. Elämä jatkuu kuitenkin.

[Socrates]

Kopek kirjoitti hiljattain, että joku avaamani ketju oli hänelle ihan hepreaa ja täytyy sanoa, että tämä jo Jatkumolla ja varmaan Näkökulmallakin jauhettu teema on sitä itteään.

VMP, EVVK.

[Melodious Oaf]

Käsittääkseni ihminen ajattelee ja sitä kautta tietoisesti kokee maailmaa tarinallistamalla sitä abstraktilla kielellä ehyiksi kokonaisuuksiksi konteksteineen.
Rutiininomaiset ja intuitiiviset ajatukset ja teot pohjautuvat nekin opeteltuihin tapoihin ajatella ja tehdä asioita joillain rajatuilla tavoilla ja prosesseilla.

En saa ihan kiinni mitä teet tässä sanalla "tarina" ja "tarinallistaa". Enkä tarkoita esittää, että olisit siinä välttämättä väärässä.

Mulla vaan on siitä joku epäilys, siihen suuntaan että jos ottaa tarinan ja tarinallistamisen noin perustavanlaatuiseksi palikaksi, silloin sotkee asioita turhaan.

Silloin tarinasta tulee ikään kuin abstraktin ajattelun tai tietoisen ajattelun ja kokemisen peruspalikka. Kaikki on sitä.

Mutta kun "ajatus" ei ole välttämättä sellaista, mitä ihminen itse huomaisi tai olisi siitä tietoinen. Eikä suuri osa kokemuksesta eikä aivojen toiminnasta koskaan nouse tietoisuudelle tällä tavalla huomion kohteeksi tai läsnäolevaksi.

Se on vähän niin kuin sanois että kaikki on tarinaa, koska me tarkastellaan vaan niitä asioita, mitkä mun mielestä on mulle itselleni läsnä ja jotka huomaan ja osaan sanoa.

Mutta en mä silti osaa sanoa että olisit tossa väärässä, vaan lähinnä a) en tajua tai b) sopii huonosti mun omiin kokemuksiin ja olemassa oleviin jäsennyksiin.

[Melodious Oaf]

Ei kun niin joo, ehkä tarkoitat että se mikä ei ole tietoisuudelle läsnä tai koskaan nouse huomion kohteeksi pohjautuu kuitenkin sellaiseen, mikä on joskus ollut tietoista ja huomion kohteena.

Menee tosi kimurantiksi, ja en osaa kyllä yhtään sanoa. Voi olla, tai sitten ei 

[Lenny]

Lukuvinkki itselleni ja ehkä muillekin:

Hesarissa oli mielenkiintoinen tietokirjaesittely, vitsikkäällä teemalla tiedätkö mitä on tietäminen? :

TIETOA on yritetty määritellä vuosituhansia, mutta silti edistymistä vaikkapa Platonin ajoista – Descartesista puhumattakaan – on tapahtunut aika vähän. Miten tieto sitten määritelläänkin, skeptiset paradoksit pomppaavat aina jostain esille. Mitä jos emme siis voikaan tietää mitään, ja mitä jos filosofinen skeptisismi pitääkin paikkansa? Silloinhan tietoteoriankin yritykset ovat turhia, koska viime kädessä emme voi tietää, ovatko ratkaisut oikeita vai eivät.

Lammenranta myöntää ongelman. Bertrand Russellin filosofian arvoa koskeviin pohdiskeluihin vedoten Lammenranta kuitenkin toteaa, että ratkaisujen hakeminen tietoteorian ongelmiin "rikastuttaa älyllistä mielikuvitustamme ja vähentää dogmaattista varmuuttamme."
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008847037.html

Hyvä kirja on. Esimakua sen sisällöstä saa avaukseen linkkaamastani Lammenrannan kirjoituksesta. Kirja on vähän kuin laajennettu ja päivitetty versio kirjoituksesta.

[-:)lauri]

Käsittääkseni ihminen ajattelee ja sitä kautta tietoisesti kokee maailmaa tarinallistamalla sitä abstraktilla kielellä ehyiksi kokonaisuuksiksi konteksteineen.
Rutiininomaiset ja intuitiiviset ajatukset ja teot pohjautuvat nekin opeteltuihin tapoihin ajatella ja tehdä asioita joillain rajatuilla tavoilla ja prosesseilla.

Lukuvinkki itselleni ja ehkä muillekin:

Hesarissa oli mielenkiintoinen tietokirjaesittely, vitsikkäällä teemalla tiedätkö mitä on tietäminen? :

TIETOA on yritetty määritellä vuosituhansia, mutta silti edistymistä vaikkapa Platonin ajoista – Descartesista puhumattakaan – on tapahtunut aika vähän. Miten tieto sitten määritelläänkin, skeptiset paradoksit pomppaavat aina jostain esille. Mitä jos emme siis voikaan tietää mitään, ja mitä jos filosofinen skeptisismi pitääkin paikkansa? Silloinhan tietoteoriankin yritykset ovat turhia, koska viime kädessä emme voi tietää, ovatko ratkaisut oikeita vai eivät.

Lammenranta myöntää ongelman. Bertrand Russellin filosofian arvoa koskeviin pohdiskeluihin vedoten Lammenranta kuitenkin toteaa, että ratkaisujen hakeminen tietoteorian ongelmiin "rikastuttaa älyllistä mielikuvitustamme ja vähentää dogmaattista varmuuttamme."
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008847037.html

Hyvä artikkeli. Maailman äkkipikaisimpana diktaattorina tuomioni on, että pitkä historiamme epäonnistumisten sarjassa tiedon määrittelemiseksi, johtuu yksinkertaisesti vain siitä, että kysymme vääriä kysymyksiä. Tieto ei ole vain jotain, tieto olen minä!

Vakavasti puhuen olen kyllä sitä mieltä, että ongelma, joka liittyy vaikeuteen määritellä käsitteitä yleensäkin, on se että oletamme niillä olevan ominaisuuksia, joita niillä ei ole. Tai ainakin epäonnistumme luomaan käsitteen ympärille sellaisen käsiteavaruuden, joka oikeuttaa sellaisten ominaisuuksien liittämisen käsitteeseen, joita sillä ei käydyn keskustelun määrittelemässä käsiteavaruudessa muutoin ole.

[Hayabusa]

Itse koen Maidanin epäselvyydet tyypilliseksi valtataistelujen eskaloituneeksi sekavuudeksi jossa äärimieliset ja tiedustelupalvelut pääsivät häärimään, mutta isossa kuvassa enemmistö sai haluamansa.

Oliko kyseessä enemmistö vai halukkaammat? Jälkikäteenhän on myös selvinnyt, että bolsevikit eivät todellisuudessa olleet enemmistä, vaan innokkaampia tarttumaan vallankahvaan keinolla millä hyvänsä. On siis hyvin tärkeää keksiä omalle ryhmälleen vetävä nimi ja vastustaja pitää pystyä brändäämään kyseenalaiseksi. Monella puolueella onkin nimessään sanan demokratia jossain muodossa, vastaavasti poliittisia vastustajia mielellään kutsutaan vaikkapa huorapuolueeksi.

Tämä vähän lipsahti otsikosta sivuun. Enemmäkin kyseessä on kannanotto poliittisen totuuden kyseenalaisuuteen. Tokihan joskus politiikassa saatetaan kertoa totuus - jos se sopii narratiiviin. Kuitenkin "totuus, koko totuus ja vain totuus" -litania toteutuu vain ani harvoin politiikassa.

[Laika]

^^
Ei liity ketjun aiheeseen, mutta kommentoin lyhyesti Laikan Ukrainasta yllä esittämää:

Laika puhuu muista hyvin yleisesti ja samaistaen. Samalla hän tulee esittäneeksi asian niin että häntä kritisoi aina jokin ikään kuin yksi ja sama eri persoonissa esiintyvä metahenkilö, joka vaatii häneltä sellaista jota ei itse tee.

Tämä on epätäsmällistä, vääristelevää, epätotuudenmukaista ja niin edelleen – tai sitten se on vain retoriikkaa, johon kaikki tuo kuuluu tietoisena valintana.

Hänen puheensa vertaisarvioinnin kriteereistä on aivan... pihalla.

Minä luin sen Katchanovskin pumaskan ja useammankin tekstin häneltä. Pyrin arvioimaan sitä, mikä oli hänen näyttönsä ja kuinka luotettavaa siitä tehty päättely oli.

Se että teksti oli lähes julkaisukelvottoman sekavaa ja huonoa kieltä tietysti vaikeutti hommaa jonkin verran – jos yrittää argumentointia ja tutkimuksen rakennetta seurata – mutta se oli ja on lopulta sivuseikka.

Kyllä se liittyy ketjun aiheeseen, jos totuudelle sallitaan edelleen myös sanan vanha arkimerkitys. Sitä paitsi jos haluat välttämättä kulkea perässäni vääristelemässä henkilöäni, niin koen itseni pakotetuksi oikaisemaan.

Se on ilmeisesti sitten makuasia -minusta taas Katchanovskin nivaska liittyi vain jatkoksi suureen aineistoon silminnäkijälausuntoja ja Ukrainan poliittista todellisuutta, joka yleisemminkin on kyseenalaistanut meillä jatkuvasti pyöritellyn sanamagian vuoden 2014 vallankaappauksesta maan demokratisoitumisena tai demokraattisena vallankumouksena. Sitä käsittämättömämmäksi maailman tekee tälle naiiville aktivismille tapa, jolla tuon vallankaappauksen seurauksena maa joka tapauksessa jakautui lopullisesti kahtia ja ajautui sisällissotaan. 'Kapinalliset' vaativat perustuslain noudattamista ja kieltäytyivät implementoimasta maan venäjänkielisen ryhmän oikeuksia polkeneita määräyksiä, mutta meillä lännessä siitä ei puhuttu mitään, koska aivan kuten Maidanin tapahtumien toinen versio, sekään ei olisi palvellut ainoaa MO:n sallimaa narratiivia maan todellisuudesta.

Seurannut väkivalta vuoden 2014 lopulta asti oli ilmausta tästä kahden narratiivin täydellisestä kahtiajakautumisesta. Näin ollen totuudella ja väkivallalla on kytkös; vääristelyllekin asetetaan lopulta fyysiset rajat. Kun muiden näkökannat kiistetään ja piilotetaan julkisesta keskustelusta, tulee väkivallasta sitä käsittämättömämpää ja väkivallan harjoittajan motiiviksi kehitetään tilalle irrationaalisuus, selittämätön halu olla väkivaltainen.

Mitä Melodious Oafin muihin väitteisiin tulee, ne nimenomaan ovat niin yleisluontoista vittuilua, ettei niitä voi osoittaa sen paremmin todeksi kuin epätodeksikaan -mikä olisi jälleen totuusväittämien yksi keskeinen piirre.

Minun versioni asiasta taas menee niin päin, että MO rupesi kulkemaan perässäni ja esitelmöimään minulle lähdekritiikistä, tosiasioista ja oikeasta tavasta käydä keskustelua sen jälkeen, kun olin osoittanut hänen vastaesimerkkinsä hyvin yksinkertaisella lähteen tarkistuksella lontoolaiseksi propagandajulkaisuksi ilman mitään verifikaatioperusteita itse poliittisten affiliaatioiden lisäksi. Oletan sen kaivelevan MO:ta siksi, että hän sortui juuri sellaiseen puhtaan propagandan levittämiseen ilman lähdekritiikkiä, mistä hän syytti ja syyttää minua.

Olen esimerkiksi aiemmin kritisoinut tapaa, jolla lännessä on marginalisoitu Glenn Greenwaldin ja Chris Hedgesin kaltaisia, palkittuja journalisteja. Kaikki kritiikkini konkreettiset esimerkit on vaiettu melkeinpä systemaattisesti. Syynä ei ole, etteikö Greenwaldilla tai Hedgesillä ollut esitettävänään argumenttia, tai ettei se ollut tärkeä itse aiheen ymmärtämisen kannalta, tai että heidän journalisminsa olisi heikkotasoista: syyt olivat puhtaasti poliittisia. Täälläkin sinä ja muut katselette taivaalle ja viheltelette, kun kritisoin sananvapauden uusia rajoituksia lännessä -ja silti samat ihmiset poseeraavat 'demokratian' ja 'sananvapauden' puolesta.

Se mitä olisi tarkoitettava valtavirtakäsityksellä on hyvin helppo tarkistaa lukemalla lehtiä ja katsomalla televisiota. Jos sellainen konsepti on mielestäsi abstrakti, niin ehkä kannattaa aukaista televisio. Sosiologisessa tarkastelussa on se edullinen piirre, että tutkimuskohde löytyy jo naapurustopiiristä, ei tarvitse mennä kauemmas haistellakseen ihmisten mielialoja. En tietenkään rupea pitämään katalogia niin ilmeisesta asiasta, kun propagandaa on suollettu viime talvesta saakka jokaista suurempaa julkaisukanavaa pitkin. Sen sijaan on kaksinaamaista väittää että esitän kritiikkiä abstraktisti, kun kaikki konkreettiset kritiikkini ilmaukset on sivuutettu: olen monta kertaa puhunut esimerkiksi Mariupolin länsipuolen joukkohautojen olemattomuudesta, ilman että kukaan olisi tarttunut asiaan. Meillä ei puhuta siviilikohteista, joita ukrainalaisjoukot ovat tulittaneet. Nämä ovat kuitenkin väitteitä, joita joko levitetään tai jotka järjestelmällisesti sivuutetaan valtakunnallisissa lehdissä. Viimeksi radiouutisissa toistettiin Yhdysvaltain tiedustelupalvelun arviota venäläisten miehistötappioiden määristä päivittäin, mutta jokaisesta uutisesta on tarkasti siivottu pois ukrainalaisten tappiot. Osa propagandasta on suoraan sanoen lapsellista: Venäjän sodanjohto on kuvattu täydellisen kyvyttömänä ja maan asevoimat täysin valmistautumattomina, mistä huolimatta itse sotatapahtumien järjestys ja päivämäärät tukevat aivan toisenlaista tarinaa kuin fabrikaatiot yksityiskohdista. Tässä on esimerkiksi Yhdysvaltain merijalkaväen julkaisu, joka antaa aivan toisenlaisen kuvan tapahtumista:



https://www.nakedcapitalism.com/2022/08/a-marines-assessment-of-russias-military-operation-in-ukraine-a-profound-appreciation-of-all-three-realms-in-which-wars-are-waged.html

Meillä julkisuudessa on levitelty täysin vastakkaista narratiivia sodasta, joka olisi kohdistettu tahallaan siviileihin.

Kenties huvittavin lähipäivien esimerkki sanoilla pelaamisesta oli, kun keskusteluun tuotiin termi 'kansanmurha' tarkoittamaan ylipäätään venäläisten sodankäyntiä alueella, kun samaiset viisaat päät olivat vasta pari kuukautta aiemmin tyrmänneet venäläisten oman hyperventiloinnin ukrainalaisten joukkojen tekemästä 'kansanmurhasta' Donbasissa. Tällainen keskustelukulttuuri loukkaa ulkopuolisen tarkastelijan älyä, ja indikoi vahvasti, ettei termien heittelijä pyrikään etsimään asiasta todenperäisyyttä.

Lyhyesti sanottuna MrKatin kaltaiset lukijat ovat vartavasten tyhmentäneet itsensä isänmaallisista syistä aivan samalla tavalla kuin venäläisjohto, ja MO:n kaltaiset sidekick-kirjoittelijat kulkevat todellisten syyllisten sijaan minun perässäni. Kyllä kai minä tajuan olevani poliittisessa paitsiossa ilmankin.

Varmaan sinun mielestäsi se on 'abstrakti syytös', jos mullilaumassa kulkee niin monta päätä, ettei kukaan pysy laskuissa mukana. Minulle se taas kuvaa aikamme poliittista kontaminaatiota -nationalismia- joka on myrkyttänyt kaikki pyrkimykset etsiä totuutta asiassa.

[Laika]

Itse koen Maidanin epäselvyydet tyypilliseksi valtataistelujen eskaloituneeksi sekavuudeksi jossa äärimieliset ja tiedustelupalvelut pääsivät häärimään, mutta isossa kuvassa enemmistö sai haluamansa.

A4:lle enemmistön tahto tarkoittaa ilmeisesti jotain muuta kuin panssarivaunuja, koska ne tuhottiin matkallaan maan itäisiin provinsseihin. Sitä kutsuttiin ensin 'terrorisminvastaiseksi operaatioksi' ja sitten se nimettiin uudelleen 'yhteiseksi taisteluvoimien operaatioksi'. Itse nimenvaihdos ei muuttanut lopputulosta.

Mitä saat älyllisestä epärehellisyydestäsi?

[Melodious Oaf]

Mun mielestä taas toi on ihan hirveää kuraa että on joku "ainoa MO:n sallima narratiivi Ukrainan tapahtumista".

Siinä sä sivuutat saatanan nilkki kaiken mitä me ollaan siitä suoraan toisillemme puhuttu, sivuutat sen että mä olen kritisoinut niitä aivan helvetin kummallisia Katchanovskin "ballistisia näyttöjä" jotka oli jonkun tosi hämärän kaverin YouTubeen uppaamia pätkiä missä osoitellaan jollain laserilla, mutta siitä ei saa mitään selkoa, mitä ne tekee ja mitä siinä on se näyttö.

Ja silti sanoin silloin että Katchanovski saattaa olla oikeassa, vaikka epäilen sitä vahvasti, ja esitin ainostaan nää mun syyt miksi.

Nytkin mä esitin uudestaan pelkästään huomioita siitä lähteenä koska itse puhut jumalauta koko ajan siitä miten sulta vaaditaan vertaisarvioituja lähteitä ja keskeinen ongelma ois tossa ollut se että nimenomaan siltä yhdeltä seminaaripaperilta nyt puuttui vertaisarviointi.

Mistä mulle tulee tunne että tiedätköhän edes mitä vertaisarviointi tarkoittaa.

Se Katchanovskin seminaaripaperi on lähteenä aika hämärä ja kyseenalainen, ja samoin on laita Patrick Lancasterin suhteen. Mä en uskois suoraan sitä mitä ne sanoo, ja mun mielestä sulla on siinä ehkä liian alhainen kriittisyys.

Se ei tarkoita sitä, että mun mielestä niiden väitteet ei voi missään asiassa pitää paikkaansa eikä se tarkoita että mulla on joku tietty narratiivi mitä mä levitän Ukrainan tapahtumista tai mihin uskon edes.

Mulle ei tuu tästä kaikenkaikkiaan sellainen olo että sulla ois ton koko asian suhteen semmonen normaali tunnetasapaino että kohtelet ihmistä kuin ihmistä ja hahmotat että me vaan jutellaan nyt jollain foorumilla. Vaan sun joku maailmaa syleilevä agenda ja viattomien ihmisten kuolemat oikeuttaa sulta ihan mitä vaan esimerkiks mua kohtaan, etkä lepää vaan taistelet ja taistelet.

Se on semmonen mihin mä en osallistu enää, mutta jatka toki ja tee ihan mitä teet.

[a4]

Itse koen Maidanin epäselvyydet tyypilliseksi valtataistelujen eskaloituneeksi sekavuudeksi jossa äärimieliset ja tiedustelupalvelut pääsivät häärimään, mutta isossa kuvassa enemmistö sai haluamansa.

Oliko kyseessä enemmistö vai halukkaammat? Jälkikäteenhän on myös selvinnyt, että bolsevikit eivät todellisuudessa olleet enemmistä, vaan innokkaampia tarttumaan vallankahvaan keinolla millä hyvänsä. On siis hyvin tärkeää keksiä omalle ryhmälleen vetävä nimi ja vastustaja pitää pystyä brändäämään kyseenalaiseksi. Monella puolueella onkin nimessään sanan demokratia jossain muodossa, vastaavasti poliittisia vastustajia mielellään kutsutaan vaikkapa huorapuolueeksi.

Tämä vähän lipsahti otsikosta sivuun. Enemmäkin kyseessä on kannanotto poliittisen totuuden kyseenalaisuuteen. Tokihan joskus politiikassa saatetaan kertoa totuus - jos se sopii narratiiviin. Kuitenkin "totuus, koko totuus ja vain totuus" -litania toteutuu vain ani harvoin politiikassa.

Omalle ryhmälle on hyvä keksiä myös oma tarina. The Totuus.
Parhaat tarinat ovat toimivimpia. Lähimpänä tiedollisesti saavuttamatonta todellisuutta ja totuutta.
Lainaan itseäni:

Mä olen antanut itseni ymmärtää että ainakin tämän mukaan jo vuodesta 2004 Ukrainassa enemmistö on ollut länsimielistä EU-kiimaista porukkaa. Ehkä voidaan puhua jopa EU-orgioista.
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Template:Popular_support_to_EU_integration_of_Ukraine_in_Ukraine

Itse koen Maidanin epäselvyydet tyypilliseksi valtataistelujen eskaloituneeksi sekavuudeksi jossa äärimieliset ja tiedustelupalvelut pääsivät häärimään, mutta isossa kuvassa enemmistö sai haluamansa.

A4:lle enemmistön tahto tarkoittaa ilmeisesti jotain muuta kuin panssarivaunuja, koska ne tuhottiin matkallaan maan itäisiin provinsseihin. Sitä kutsuttiin ensin 'terrorisminvastaiseksi operaatioksi' ja sitten se nimettiin uudelleen 'yhteiseksi taisteluvoimien operaatioksi'. Itse nimenvaihdos ei muuttanut lopputulosta.

Mitä saat älyllisestä epärehellisyydestäsi?

Krimilläkin enemmistön tahto tarkoitti Venäjän johdon eli venäläistäjien tahtoa, pienten vihreiden miesten, FSB:n ja Venäjältä poliittisessa väestönvaihdossa muuttaneiden tahtoa.

[MrKAT]

(En tiedä kuuluuko tämä tänne mutta tänne laitan kun sivuaa: mitä yksilö/ryhmä/vierasvaltio voi tietää.)

Minulla on mielessäni 2 kysymystä ja niiden mahdolliset rajatapaukset tai ansakuopat.

K-1. Mikä on julkisesti pääteltävissä ja mikä ei ole?
  Vrt. HS:n viestikoekeskus-juttu jossa päätoimittaja vetoaa että tiedot jotka voi yhdistellä/päätellä julkisista lähteistä, saa laillisesti julkistaa.

K-2. Mikä on alan ammattilaisen pääteltävissä/ratkottavissa/ilmeinen ja mikä ei ole?
Uudessa keksinnössä (hyödyllisyysmallia/patenttia hakiessa) vaaditaan se on
"uusi, ts. joka ei ole tullut tunnetuksi missään päin maailmaa ennen suomalaisen hakemuksen tekemistä, ja joka eroaa selvästi aikaisemmista keksinnöistä. Selvä ero tarkoittaa, ettei keksintö ole alan ammattimiehelle aikaisemmin tehtyjen keksintöjen ilmeinen sovellus." - PRH:n hyödyllisyysmalliopas. (alleviivasin)


Filosofiassa puhutaan jaosta analyyttinen ja synteettinen totuus. Analyyttinen on lauseesta itsestään pääteltävissä.  "Pallo on pyöreä", "1+1=2","p/\-p=epätosi" ovat analyyttisiä totuuksia mutta
"Ulkona on n. +10 astetta lämmintä","Vohloinen on Helsingin länsipuolella" ovat (kyseisen hetken) synteettisiä totuuksia, joissa "joudutaan katsomaan ylös ja ulos loogikon kirjoituspöydältä".

Hintikka taas on tuonut esille käsitteen pintainformaatio ja syväinformaatio. En ole varma tajusinko oikein mutta käsitin niin että ensinmainittu on välittömästi näkyvää, toinen taas ei ole vaan vaatii paljon aivohommaa.
Siten "1+1=2" on pinta-informaatiota kadunmiehelle, mutta "Piin 52.s desimaali on 8" on syväinformaatiota, joka vaatii rajusti päättelyä, laskentaa, joka keskiajalla matemaatikoillekin oli mahdoton temppu ja todella uutta infoa.
Tänä päivänäkin se on uutta infoa kadunmiehelle.

[MrKAT]

Koitan "syyttäjänä" etsiä K-1:n päätoimittajalle (keinotekoisen) vastaesimerkin jossa yhdistelty tieto on uutta (Hintikkamaisesti: syväinformaatiota) ja K-2:n mielessä ei ammattimiehen ilmeisen pääteltävissä.  Ja siten julkaisu vieraan valtion silmille kyseenalainen. Vaikka on periaatteessa julkisesti pääteltävissä.

Esim.1.
Toimittaja löytää somen syövereistä  "oktavihttaciezaovcci" ja osaa arvauspäätellä että koska somekirjoittaja on geometriasta kiinnostunut niin se on piin "oktavihttaciezaovcci":s desimaali ja etiäpäin jonka antama  20:n numeron rimpsu on salasana viestikoekeskuksen tärkeälle sivulle ja salaisiin tietoihin. Koska toimittaja on puoliksi saamelainen hän arvaa heti että "oktavihttaciezaovcci" on numero 1578 eli Piin desimaalit 1578:s... 1598:s ovat 20:n nron pituinen salasana.
  Mikään tuosta ei ole ilmeistä: saamelaisen ymmärtäjiä on vain 7 miljoonasosaa pallolla ja geometrian kiinnostushavainto vaatii saamelaisen somen pitkää seurantaa ja desimaalit ei ole välittömästi pääteltävissä, osa hieno arvaus jne. Joten kaikki tuo on uutta infoa (aivan kuten patenttikeksintö) ammattilaisille ja julkaisu kyseenalainen?

Esim.1b. tuo 1578 antaa salasanan sijasta viestikoekeskuksen tarkan sijainnin Suomessa. Salasanojen julkaisu olisi hyvin kyseenalainen temppu yleensäkin mutta sijainnin ilmaisu tuntuu harmittomammalta.

Esim.2. Kaikkinainen tiedon löytämisen helpottaminen ja ilmeistyminen Hintikan  syvä->pinta-informaation mielessä on uutta ulkopuoliselle. Vertaa joku käskee "KVG" (kato vittu googlesta) kun taas toinen antaa tarkan (julkisen) nettiosoitteen joka  ratkaisevasti auttaa venäläisiä Suomen huoltovarmuuden haavoittuvia aukkoja koskevan tiedon löytämisessä. (K-2:n mielessä jälkimmäinen on ilmeisempi ammatilaisillekin).