Persoonallisuus

[Melodious Oaf]

Innostuin taannoin lukemaan teosta nimeltä Psykiatria (Lönnqvist et al. 2021). Kliinisen puolen perspektiivi esimerkiksi temperamenttiin ja persoonallisuuteen on tutustumisen arvoinen.

Ihan lyhyesti persoonallisuutta voi kuvata piirteiden kautta, eräänlaisena piirteiden kimppuna, tai sitten persoonallisuutta ja/tai temperamenttia voi kuvata dimensioina. Dimensiopohjainen malli on esimerkiksi viiden faktorin persoonallisuusteoria ("Big Five"), mutta sen käyttämät dimensiot eivät erottele synnynnäisiä ja suhteellisen stabiileja ominaisuuksia niistä, jotka muovautuvat vahvemmin kehitysympäristön mukaan.

Minuun kolahti aika kovaa Robert Cloningerin persoonallisuuden malli, jossa perspektiivi on psykologiaa ja lääketiedettä laajempi ja eräällä tavalla lähellä biologian tulokulmaa.

Cloningerin mallissa on seitsemän dimensiota, joista neljä kuvaa personaallisuuden biologista perustaa eli temperamenttia. Näitä ovat ärsykehakuisuus (novelty seeking), vahvistamisen tai palkitsemisen tarve (reward dependence), turvallisuushakuisuus (harm avoidance) ja sinnikkyys ja itsepintaisuus (persistence).
    Kehitysympäristöön ja kokemuksiin liittyviä persoonallisuuden dimensioita ovat itseohjautuvuus (self-directedness), yhteistyökyky (cooperativeness) ja henkisyys (self-transcendence).

Kaikki nämä erilaiset mallit ovat hyviä johonkin, eikä mikään niistä ole täydellinen, mutta halusin tuoda esiin sitä, että tässä nimenomaisessa minusta varsin hyvässä mallissa henkisyys ei kuulu varsinaiseen temperamenttiin eikä persoonallisuuden biologiseen perustaan.

Silti mallin kautta ei ole mahdoton selittää sitä, että joillakin ihmisillä  henkisyys-nimisen persoonallisuuden dimension "liukukytkin" on jo on jo varhain vähän isommalla kuin toisilla.
    Lisäksi mallissa on sekin ajatus, että nämä kaikki dimensiot vaikuttavat toisiinsa, jolloin kehitysympäristöön liittyvien tekijöiden lisäksi myös temperamentin piirteet ja muut persoonallisuuden dimensiot voivat osaltaan vaikuttaa siihen, miksi joku tietty piirre voimistuu, heikkenee tai ylipäätään on sitä mitä se on.

[TSS]

^ Jos temperamenttipiirteet kiinnostavat, sinua voisi kiinnnostaa perehtyä siihen herkkyyden piirteeseen, josta oli aiemmin puhetta toisessa ketjussa (jonne en ole valitettavasti saanut vastattua vieläkäään). Sitä on tieteellisesti tutkittu esim. nimillä sensory processing sensitivity ja vantage sensitivity. Tuota herkkyyden piirrettä on viime vuosina tutkittu vimmatusti, ja se tuntuu pitävän sisällään monenlaista, mitä en ainakaan itse ollut tajunnut siihen liitää. Itselleni tuo tutkimusmatka oli kiehtova, päädyin tekemään aiheesta erään tutkintoni opinnäytetyönkin.

[Melodious Oaf]

^ Se on minulla edelleen kesken mutta projektissa kuitenkin.

Se vähä mitä olen ehtinyt katsoa vaikutti todella kiinnostavalta. Jos sinulla on jokin erityisen hyvä lähde tarjota, saa mieluusti mainita ja suositella erikseen.

Aiemmin vähän tuulettelin tuntoja jo ennalta    Torjumiselle on reaktiona itsestä lähteviäkin syitä, mutta toinen perusta skeptisyydelle ehkä kietoutuu noihin Cloningerin mallin teemoihin: siihen että näissä malleissa pyritään selitämään ja kuvaamaan jotain, jotain tarkoitusta varten kenties, mutta ei välttämättä ole eroteltu niin kovin tarkkaan sitä, mikä oikeasti on biologista perustaa ja mikä jotain muuta.

Mutta en ole hylännyt SPS:ää enkä siihen liittyvää, vaan kerään siihen kärsivällisyyttä / odotan sopivaa väliä tehdä sinne tutkimusmatkaa.

[TSS]

^ Se on minulla edelleen kesken mutta projektissa kuitenkin.

Se vähä mitä olen ehtinyt katsoa vaikutti todella kiinnostavalta. Jos sinulla on jokin erityisen hyvä lähde tarjota, saa mieluusti mainita ja suositella erikseen.

Aiemmin vähän tuulettelin tuntoja jo ennalta    Torjumiselle on reaktiona itsestä lähteviäkin syitä, mutta toinen perusta skeptisyydelle ehkä kietoutuu noihin Cloningerin mallin teemoihin: siihen että näissä malleissa pyritään selitämään ja kuvaamaan jotain, jotain tarkoitusta varten kenties, mutta ei välttämättä ole eroteltu niin kovin tarkkaan sitä, mikä oikeasti on biologista perustaa ja mikä jotain muuta.

Mutta en ole hylännyt SPS:ää enkä siihen liittyvää, vaan kerään siihen kärsivällisyyttä / odotan sopivaa väliä tehdä sinne tutkimusmatkaa.

Kaikkea on hyvä pystyä katsomaan kriittisin silmin, ja myös tiedettä saatetaan välillä tehdä tarkoitushakuisesti. Minuun tämä kaikki kuitenkin upposi kuin impeen Minä luin artikkeleita mm. tekijöiltä Pluess, M., Belsky, J. ja Aron, A., jotka olivat ainakin silloin aiheen merkittäviä tutkijoita. Lukemani artikkelit koskivat osin lasten herkkyyttä, mutta myös piirrettä yleisesti.

Eikä siis mitään painetta tietenkään aiheen tutkimiseen, jotenkin vain tuli ajatus, että myös sinua se voisi lopulta ehkä kiinnostaa, vaikka pientä skeptisyyttä onkin. Se on tervettä se.

[Melodious Oaf]

^ En ota tästä itselleni rastia tai paineita, kiitos siitä muistuttamisesta  Se olisi ehkä vähän huono lähtökohta perehtymiselle muutenkin.

Minulla on suoraan sanoen joskus vaikeuksia ottaa jotain tommosta teoreettista näkökulmaa tai jäsennystä yms. vastaan ja perehtyä siihen riittävän viileästi ja rauhallisesti ajan kanssa. Kärsimmättömyys ja kriitiikki on molemmat välillä vähän kohtuuttomia.

En oikeastaan tarkoittanut tässä yhteydessä enää sitä, että tiedettä tehdään "tarkoitushakuisesti" ja että se olisi sen takia huonoa, vaan siis...

Noissa malleissa sun muissa on usein taustalla joku tapa katsella sitä asiaa, joku viitekehys tai joku kysymys, mihin pyritään vastaamaan.
     Hyödyllinen tai viileä kriittisyys saattais olla sitä, että muistaa katsella myös jonkun mallin rajoitteita ja heikkouksia samalla kuin sitä, missä se on hyvä ja toimii.

Big Five -mallin kohdalla minusta asiallinen kritiikki on se, että ehkä niitä dimensioita on liian vähän, eikä ne ehkä erottele biologista perustaa ja kehitysympäristön vaikutusta juurikaan toisistaan.

Joskus voi olla parempi, että niitä ei erotella, mutta se taas riippuu siitä, mihin teoriaa käytetään ja mitä sillä yritetään tehdä.

Cloninger on psykiatri ja lisäksi geneetikko, ja sillä on siinä mielessä kiinnostava tausta ja tulokulma asioihin — tapa katsoa psykologiaa ja psykiatriaakin sillä tavalla kriittisesti, että jos siinä haluttais systeemattisesti edetä niin kuin on tapahtunut kemiassa tai fysiikassa, silloin tieteellisen perustan pitäis olla vahvempi kuin se valittu kuvauksen taso, eikä niin päin, että koko ajan kurotellaan ja kuvataan enemmän kuin näyttö antaa myöten.

Hänen mallinsa on siinä mielessä hieno, että se pyrkii irtautumaan kliinisen psykiatrian intresseistä ja "tarkoituksista", joissa keskeistä on terveys ja sairaus, ottamalla siihen taustaksi biologian näkökulmaa, jossa taas näiden välinen rajanveto ei ole niin keskeistä.

Mutta toisaalta Cloninger kurottaa hänkin ehkä lopulta liian kauas, ja siellä on taustalla aika omintakeisia ehkä nimenomaan henkisyyteen liittyviä käsityksiä.

Ja luulen tosiaan, että voisin hyvinkin saada hyödyllistä näkökulmaa SPS:n ja siihen liittyvän tutkimuksen kautta.

[TSS]

^ En ota tästä itselleni rastia tai paineita, kiitos siitä muistuttamisesta  Se olisi ehkä vähän huono lähtökohta perehtymiselle muutenkin.

Minulla on suoraan sanoen joskus vaikeuksia ottaa jotain tommosta teoreettista näkökulmaa tai jäsennystä yms. vastaan ja perehtyä siihen riittävän viileästi ja rauhallisesti ajan kanssa. Kärsimmättömyys ja kriitiikki on molemmat välillä vähän kohtuuttomia.

En oikeastaan tarkoittanut tässä yhteydessä enää sitä, että tiedettä tehdään "tarkoitushakuisesti" ja että se olisi sen takia huonoa, vaan siis...

Noissa malleissa sun muissa on usein taustalla joku tapa katsella sitä asiaa, joku viitekehys tai joku kysymys, mihin pyritään vastaamaan.
     Hyödyllinen tai viileä kriittisyys saattais olla sitä, että muistaa katsella myös jonkun mallin rajoitteita ja heikkouksia samalla kuin sitä, missä se on hyvä ja toimii.

Big Five -mallin kohdalla minusta asiallinen kritiikki on se, että ehkä niitä dimensioita on liian vähän, eikä ne ehkä erottele biologista perustaa ja kehitysympäristön vaikutusta juurikaan toisistaan.

Joskus voi olla parempi, että niitä ei erotella, mutta se taas riippuu siitä, mihin teoriaa käytetään ja mitä sillä yritetään tehdä.

Cloninger on psykiatri ja lisäksi geneetikko, ja sillä on siinä mielessä kiinnostava tausta ja tulokulma asioihin — tapa katsoa psykologiaa ja psykiatriaakin sillä tavalla kriittisesti, että jos siinä haluttais systeemattisesti edetä niin kuin on tapahtunut kemiassa tai fysiikassa, silloin tieteellisen perustan pitäis olla vahvempi kuin se valittu kuvauksen taso, eikä niin päin, että koko ajan kurotellaan ja kuvataan enemmän kuin näyttö antaa myöten.

Hänen mallinsa on siinä mielessä hieno, että se pyrkii irtautumaan kliinisen psykiatrian intresseistä ja "tarkoituksista", joissa keskeistä on terveys ja sairaus, ottamalla siihen taustaksi biologian näkökulmaa, jossa taas näiden välinen rajanveto ei ole niin keskeistä.

Mutta toisaalta Cloninger kurottaa hänkin ehkä lopulta liian kauas, ja siellä on taustalla aika omintakeisia ehkä nimenomaan henkisyyteen liittyviä käsityksiä.

Ja luulen tosiaan, että voisin hyvinkin saada hyödyllistä näkökulmaa SPS:n ja siihen liittyvän tutkimuksen kautta.

En ole tuohon big five -persoonallisuusteoriaan niin syvällisesti perehtynyt, että osaisin siitä mitään erityisen perusteltua sanoa, mutta nuo viisi dimensiota kuulostavat toki aika vähältä, esimerkiksi suomalaisen temperamenttitutkijan Keltikangas-Järvisen kirjallisuudessa esiteltyihin piirteisiin verrattuna. Itselleni herää myös kysymys, että tarkoitetaanko tässä persoonallisuuspiirteellä samaa kuin temperamenttipiirre, ja jos ei niin loput persoonallisuudesta tulisi tietenkin ympäristöstä. Missä vaiheessa tämän teorian valossa persoonallisuus on geenien ja ympäristön muokkaamana muotoutunut niin pysyväksi (mikäli siis ei ole kyse pelkistä temperamenttipiirteistä), että sitä voidaan tarkastella tämän teorian kautta?

Herkkyyden piirteen sanotaan lukemieni tutkimusten valossa olevan määräävämpi, kuin muiden temperamenttipiirteiden. Siinä missä muut temperamenttipiirteet esiintyvät jatkumoina, esiintyisi herkkyys kategorioissa. Taisi olla mm. Pluess ja Aron päätynyt samaan tulemaan, että herkkyys jakaantuu kolmeen kategoriaan, joissa herkimmät ovat (nyt tulee se kirosana, joka populistisella käsittelytavalla vääristää herkkyyskeskustelua) erityisherkkiä (n. 31%), 40% kuuluisi keskimääräisen sensitiivisiin ja 29% ihmisistä kuuluisi matalan herkkyyden ryhmään. Geneettinen ero "erityisherkkien" ja ei-herkkien välillä on tutkimuksen mukaan hyvin suuri. Toisaalta luulisi jokaisen noista kategoriasta olevan kuitenkin jatkumo itsessään, joten miten herkkyys sitten lopulta eroaa niin paljon muista temperamenttipiirteistä..?

Yksi mielestäni aika oleellinen tutkimustulos SPS:n tai ko. tutkijoiden itsensä käyttämän vantage sensitivityn tiimoilta on se, että lapsuuden kokemusten merkitys herkillä on tulevan elämän kannalta paljon merkittävämpi kuin ei-herkillä. Herkän kokema huono vanhemmuus altistaa lapsen tuleville mielenterveysongelmille, ja vastaavasti taas herkät hyötyvät sosiaalisesta tuesta ja kannustavasta ympäristöstä enemmän kuin ei-herkät. Yleisetettynä, hyvän lapsuuden eläneet herkät menestyvät elämässä monilla mittareilla mitattuna keskimääräistä paremmin.

Oli miten oli, jos sinua kiinostaa biologinen ja evolutiivinen näkökulma, voisi seuraava artikkeli olla hyvä kosken SPS:a, jos tätä pääsee jostain lukemaan: Aron, E., Aron, A. & Jagiellowicz, J. 2012. Sensory Processing Sensitivity: A Review in the Light of the Evolution of Biological Responsivity.

[Melodious Oaf]

En ole tuohon big five -persoonallisuusteoriaan niin syvällisesti perehtynyt, että osaisin siitä mitään erityisen perusteltua sanoa, mutta nuo viisi dimensiota kuulostavat toki aika vähältä, esimerkiksi suomalaisen temperamenttitutkijan Keltikangas-Järvisen kirjallisuudessa esiteltyihin piirteisiin verrattuna. Itselleni herää myös kysymys, että tarkoitetaanko tässä persoonallisuuspiirteellä samaa kuin temperamenttipiirre, ja jos ei niin loput persoonallisuudesta tulisi tietenkin ympäristöstä. Missä vaiheessa tämän teorian valossa persoonallisuus on geenien ja ympäristön muokkaamana muotoutunut niin pysyväksi (mikäli siis ei ole kyse pelkistä temperamenttipiirteistä), että sitä voidaan tarkastella tämän teorian kautta?

En minäkään ole big five -teoriaan niin perehtynyt. Lonkalta tekisi mieli sanoa, että siinä kaikki viisi dimensiota elävät ja muuttuvat kokemusten myötä, eikä siinä oikeastaan kuvata erikseen mitään pysyvää tai "temperamenttia" sinänsä.

Sen sijaan Cloningerin teoriassa dimensioita on seitsemän.
    Muistelisin että ne neljä dimensiota, jotka linkittyvät temperamenttiin ja nähdään persoonallisuuden biologisena perustana, voi yhdistää tiettyihin erillisiin hermoston osiin tai aivorakenteisiin, ja lisäksi siinä on taustalla jotain laajempaa biologiaan pohjaavaa dataa siitä, että nämä ominaisuuset olisivat itsenäisesti periytyviä.

En mene takuuseen, että hän on noissa täsmälleen oikeassa tietenkään, mutta pyrkimys on noilla neljällä kuvata jotain sellaista, jolle on fysiologinen perusta ja lisäksi biologian ja genetiikan näkökulmasta syytä olettaa, että ne peritytyvät toisistaan itsenäisesti ja ylipäätään itsenäisesti.
    En ole ihan varma, miten kolmen persoonallisuuden muuta osaa kuvaavan dimension suhteen on laita. Ehkä nekin periytyy joiltain osin, mutta siinä ei enää ole sellaista vahvaa kytkyä periytymiseen, vaan kai niiden on vaan tarkoitus olla itsenäisiä dimensioita, joille ehkä olis löydettävissä jotain niitä vastaavia aivorakenteita tai hermostollisia rakenteita tai muita syitä olettaa, että ne on olemassa toisistaan erillisinä.

Mutta lopulta toi taitaa olla teorian lähtöoletus että ne periytyy itsenäisesti, ja siinä on ehkä enemmän sellainen pyrkimys vankkaan faktapohjaan kuin mikään aukoton näyttö siitä jo heti lähtökuopissa.

Mun muistaakseni Cloninger tutki joskus 1980-luvulla nisäkkäiden neurogeneettisiä oppimismekanismeja, ja noi piirteet perustuu osittain siihen, miten se on hyvin yleisellä tasolla kerrostunut ja missä järjestyksessä opitaan.

Ihan aluksi mallissa oli vain kolme ensimmäistä seuraavista, ja "sinnikkyys" lisättiin, koska alkoi muun näytön valossa näyttää, että se on oma itsenäinen ominaisuutensa.

• ärsykehakuisuus (novelty seeking)
• vahvistamisen tai palkitsemisen tarve (reward dependence)
• turvallisuushakuisuus (harm avoidance)
• sinnikkyys ja itsepintaisuus (persistence)

Mun käsitys on, että noiden on tarkoitus olla aika sellaisia yleisen tason yksinkertaisia juttuja, jotka ihan yhtä lailla selittää vaikka sitä, miksi joku hiiri menee rohkeammin ottamaan ravintoa kun taas joku on varovaisempi.

Lisäksi näiden pitäisi olla semmosia, mitkä ei juurikaan muutu, mutta jos tätä kuvaa haluaa komplisoida, ehkä vois haasteena esittää, että jos noi muuttuu, siinä saattaa olla joku fysiologinen muutos taustalla, tai vähintään isojen muutosten kohdalla puhutaan jostain aika merkittävästä kriisistä, joka ei enää kuulu normaalin kehityksen piiriin.

Toinen tapa tulkita Cloningeria vois olla, että noi neljä vakiintuu aika varhain, ja niissä on kyse aistien toiminnasta sekä niihin liittyvän muistin toiminnasta, sekä jossain määrin tähän liittyvien tapojen ja ehdollistuneen käytöksen muodostumisesta. Silloin SPS ja nää jutut tarkottais juuri samoja asioita, mutta nimilaput ja näkökulma vaan on eri.

Kolme muuta dimensiota lisättiin teoriaan 1990-luvulla, ja niistä Cloninger ainakin alkuun käytti termin "temperament" sijaan sanaa "character". Ne kehittyvät ylipäätään vasta aikuistumisen myötä tai elämän mittaan, ja hyvin laajasti ottaen ne liittyvät siihen, miten yksilö kokee itseään suhteessa ympäristöön:
      (1) autonomisena yksilönä
      (2) osana ryhmää, laajimmillaan kaikkien ihmisten muodostamaa ihmiskuntaa
      (3) osana maailmankaikkeutta

Kaikilla on noi kaikki kolme, ja kaikkia niitä tarvitaan, mutta tosi rajusti yksinkertaistaen kunkin näistä kohdalla dimension "liukukytkimen" tasoon voi omalla toiminnalla vaikuttaa, ja siihen vaikuttaa muutenkin kehitysympäristö ja kokemukset.
    Eli siis esimerkiksi omaa itseohjautuvuutta voi vahvistaa ja kehittää, ja niin edelleen.

Näihin liittyvät ja edellisiä löyhästi vastaavat dimensiot ovat:

• itseohjautuvuus (self-directedness)
• yhteistyökyky (cooperativeness)
• henkisyys (self-transcendence)

En näe, että noi ajatukset olis lähtökohtaisesti isosti ristiriidassa SPS:n tai vantage sensitivityn tai muunkaan kanssa.

Cloningerin mallin pohjalta puhuttaessa vaan sanottais että herkkyyden taustalla saattais olla esimerkiksi noi neljä temperamentin dimensiota ja että se palautuis johonkin niiden dimensioiden välisiin suhteisiin.
    Sitten pitäis miettiä, minkälaisina niiden neljän tai kaikkien seitsemän dimension arvoina herkkyys ilmenee.

Mutta en tiedä, voiko tollasta suoraa kääntämistä eri mallien välillä edes tehdä.

Voihan olla, että herkkyys on jotain, mikä ei täysin näy Cloningerin mallin muuttujilla, tai voi olla, että se sisältää sekä sitä, minkä Cloninger näkee biologisena ja temperamenttina että jonkin verran sitä, mikä on Cloningerilla on myöhempää ja kehitysympäristöön tiiviimmin liittyvää osaa persoonasta.

Vaikea tommosta mallien synteesiä yhtäkkiä repiä hihasta. Tarkoitin vaan, ettei ne välttämättä ole ristiriidassa.

Voi olla että herkkyys kuvaa tai tavoittaa jotain sellaista, joka jää Cloningerin mallissa erikseen nimeämättä tai jota se ei kokonaan edes tavoita.  Ja toisaalta voi olla, että Cloningerin mallilla pystyy periaatteessa kuvaamaan herkkyyttä jotenkin tarkemmin tai vapaammin, kun se ilmenee neljän (tai periaatteessa vaikka sitä useamman) muuttujan yhteisvaikutuksena eikä minään yhtenä muuttujana.

[TSS]

^En tiedä, kuinka hyvin mikään teoria koskaan pystyy täydellisesti kuvaamaan todellisuutta, tai vaikea tietää, mikä teoria pääsee edes lähimmäksi. Lopultahan eri teorioissa on kyse samoista asioista (ainakin jos niissä on jotain perää), joita päädytään kuvaamaan eri sanoilla, eri näkökulmista, ehkä eri painotuksilla ja ylipäätään eri tavoilla.

Vaikea sanoa, miten esimerkiksi SPS suhteutuu tuohon Cloningerin teoriaan, joka vaikuttaa monipuolisemmalta kuvausyritykseltä kuin big five-teoria. Herkkyyttähän on aiemmin tutkittu eri nimillä, tai ainakin joitain piirteitä, joiden katsotaan liittyvän herkkyyteen. Esimerkiksi Kaganin tutkimukset sosiaalisesta inhibitiosta, joka nykytutkimuksen valossa antaa tästä piirteestä hieman yksipuolisen kuvan, ja jättää varjoonsa piirteen "hyvät" puolet (temperamenttipiirteethän eivät sinänsä ole hyviä tai huonoja, mutta kulttuuri kuitenkin arvottaa niitä jokseenkin epärationaalisella tavalla).

Tuo elämyshakuisuus-termi tulee esille myös tällä herkkyysaspektilla. Tuota Kaganin sosiaalista inhibitiota voitaisiin pitää taipumuksena tarkkailla ennen toimimista, ja elämyshakuisuus olisi ehkä jotain tälle piirteelle vastakkaista (tämä alkaa lähestyä mutua ja muistelua). Aronin mukaan herkistä noin 30% olisi elämyshakuisia, ja loput jotain introverttiin ja tuohon sosiaaliseen inhibitioon päin. En muista enää tarkkaan kaikkia käsitteitä, joita hän käytti, mutta jotain tähän suuntaan. Eli samojen piirteiden ja taipumusten ympärillä näissä kaikissa teorioissa pyöritään, mutta jotenkin eri näkökulmista.

Kauhean kiinnostavia juttuja. Eivät tosin kuulu tänne uskontoketjuun, eli omaan (uuteen?) ketjuunhan nämä persoonallisuus- ja temperamenttikeskustelut voisi heittää.