Tapaus todellisuutta vastaanhttps://kantapaikka.net/index.php/topic,1084.msg74258.html#msg74258Laika on pohdiskellut Hoffmanin näkemyksiä jo toisessa yhteydessä, mutta ajattelin, että jos yritän kirjata ylös Hoffmanin näkemyksiä myös tässä yhteydessä, sillä nähdäkseni ne koskevat tietoisuutta.
https://www.youtube.com/watch?v=oYp5XuGYqqYReilun 20 minuutin mittainen Hoffmanin Ted-luento ajatuksistaan.
https://www.youtube.com/watch?v=reYdQYZ9Rj4Reilun 3 tunnin mittainen haastattelu. Tekoälytutkija haastattelee Hoffmania.
https://www.youtube.com/watch?v=vfMCn42RRfwTunnin ja kolme varttia pitkä haastattelu. Skeptikko haastattelee Hoffmania.
TyöpöytäteoriaJos jätämme todella villit spekulaatiot tuonnemmaksi, niin perusajatus kognitiivisen psykologian professorilla Donald Hoffmanilla on mielestäni mielenkiintoinen. Maailma on täynnä informaatiota ja se fraktio, minkä me ihmiset tuosta havaitsemme, on evolutiivisen lokeromme kannalta kaikki tarpeellinen tieto maailmasta, jota lisääntyminen edellyttää. Tarpeeton tieto ei saavuta koskaan tietoisuuttamme ilman jonkin sortin aistijatkeita. Se on ikään kuin vain käyttöliittymä maailmaan; tietokoneen työpöytä, jossa kansiot edustavat maailmasta havaitsemiamme objekteja. Työpöytä on kuvakkeineen siis kuitenkin vain evolutiivinen adaptaatio. Evolutiivisen adaptaation ei puolestaan tarvitse sisältää niinkään paikkansapitävää tietoa maailmasta, vaan kelpoisinta tietoa maailmasta. Eli sen sijaan, että havaitsisimme aisteillamme maailman sellaisena kuin se on, mielemme vain uudelleen rakentaa esi-isiemme adaptoiman kuvan siitä ja kuva tosiaan sisältää vain evolutiivisen lokeromme kannalta olennaista tietoa siitä. Ei muuta.
Laika lainaa omassa viestissään Hoffmanin tarjoamaa esimerkkiä havainnosta, jonka voisin referoida seuraavasti: jos erään australialaisen uroshyönteisen tielle osui ihmisen luontoon dumppaama ruskea lasipullo, uroshyönteinen ei erottanut sitä naaraasta vaan ryhtyi parittelemaan. Toisin sanoen aistit eivät ainakaan tuon uroshyönteisen kohdalla tuottaneet tarkkaa tietoa naaraasta. Ne palauttivat sen mieleen vain esi-isiensä adaptoiman kuvan naaraasta.
Olikos se tuosta reilun 20 minuutin videosta vai mistä sen poimin, mutta poimin kuitenkin, että joutuivat Australiassa sittemmin muuttamaan lasipullojen väriä, jotta kyseinen hyönteislaji ei olisi kuollut sukupuuttoon. Mitään ongelmaa hyönteisellä ei siis ollut niin kauan, kuin ihmiset eivät olleet vielä keksineet ruskeita lasipulloja.
Ihmisillä on mahdollisesti omat "ruskeat lasipullonsa", joista emme ehkä vain ole vielä tietoisia, kun emme ole vielä kohdanneet niitä tai vaikka olisimmekin, mistä me sen tietäisimme? Ellei siten olutpullo tai ehkäpä tarkemmin sen sisältö kelpaa esimerkiksi. Toinen mahdollisuus on, että osalle "ruskeita lasipulloja" on ja osalle ei. Laikan esimerkki - mikäli sen vain ymmärsin - on, että poliittisen informaation kohdalla osa ihmisistä ei erota "ruskeaa lasipulloa" totuudesta.
Evoluutio piilottaa myös ihmisiltä tiedon, joka ei edistä kelpoisuuttammeTyöpöytämetafora. Jos meidän pitäisi viestin lähettäminen tietokoneelta aloittaa mikropiirien rakentamisesta lähtien, me emme todennäköisesti ennättäisi elämämme aikana lähettää ainuttakaan viestiä. Jos meillä on sen sijaan valmiina tietokone ja sen työpöydällä ikoni, jota klikkaamalla viestin lähettäminen onnistuu tuossa tuokiossa, voimme lähettää viestejä elämämme aikana useita. Eli tekniikka- ja tietokonenikkarit ovat piilottaneet meiltä kelpoisuutemme kannalta kaiken turhan tiedon, mitä kykyymme lähettää viestejä tulee.
Samalla tavalla evoluutio on piilottanut meiltä kelpoisuutemme kanalta ainakin osan turhasta tiedosta. Esimerkiksi katsoessamme potentiaalista parittelukumppaniemme, me emme ehkä katso niinkään potentiaalista parittelukumppaniamme, vaan evolutiivista adaptaatiota siitä. Todellisuudessa joku 99.9999999% ihmisen kehosta on pelkkää tyhjää. Me emme kuitenkaan havaitse aisteillamme tuota tyhjää. Havaitsemme potentiaalisen parittelukumppanin. Jos pitäisi päätellä 0.0000001% määrästä ainetta, onko siinä parittelukumppani vai mitä, voisi parittelu jäädä tapahtumatta ennen kuin ankarasti puutteellista, mutta sitäkin hyödyllisempää tietoa todellisuudesta "saavat" petoeläimet olisivat lounastaneet tällaisen elämänmuodon pois geenipoolista. On siis tärkeämpää saada maailmasta lisääntymisen kannalta kelpoisinta tietoa kuin totuudenmukaisinta tietoa.
Vaikka eliön looginen päättelykyky ei voi olla täysin satunnainen prosessi, on sekin pitkälti adaptaatio ja altis ainakin kakkostyypin virheille. Nähdäkseni kakkostyypin virheet kuten muutkin ajatteluvinoumamme ovat ainakin noita "ruskeita lasipullojamme".
Mitä seuraavaksi?Hoffmanin villimpi materiaali lähtee puolestaan jostain sen kaltaisesta ajatuksesta, että kaikki tietokin minkä ihmiskunta tällä hetkellä tietää maailmasta, on mainitun työpöytätason tietoa. Evoluutio, aika-avaruus ja kvanttimekaniikka olisivat vain työpöytätason tietoa. Hoffman ei ole myöskään ilmeisesti ainut tutkija, joka lähtee ajatuksesta, että nykyiset tietomme käsittävät vain "työpöytätason" tietoa. Näistä muista tutkijoista Hoffman mainitsee säieteorian tutkijat. Minua tosin enempi kiinnostaa, miten nämä osoittavat kokeellisesti, etteivät esimerkiksi juuri säieteoriat ole vain matemaattista tieteisfiktiota. Käytännössä minulle maallikkona kuitenkin kelpaa, että paradigman tasoinen tieteellinen konsensus saavutettaisiin siinä, että säieteoriat kuvaavat maailmaa. Hoffman kuitenkin kirittää kuulijoitaan tuolla reilun kolmen tunnin videolla jotenkin niin, että jos kaikki mitä me tiedämme, on vain tietoisuutemme luomus, olisiko tietoisuus tai niiden jonkinlainen verkosto myös jokin ultimaattisempi selittäjä maailmankaikkeudelle.
En itse täysin seuraa hänen päättelyään, että miten puutteellisista aisteistamme ja muutamasta päättelyvirheestämme seuraisi, että tietoisuus olisi kaiken takana. Hoffman kuitenkin toteaa toisessa ja kolmannessa videossa jotenkin niin, että on lähtenyt tässä liikkeelle ajatuksesta, että kenelläkään maailmassa ei ole mitään käsitystä, mistä tietoisuus johtuu, miten aivokorrelaatit liittyvät siihen, mitä ovat olennaiset syy- ja seurausketjut. Hoffman sanoo yrittäneensä lisäksi vältellä ylimääräisiä olettamia niin paljon kuin pystyy ja ilmeisesti jonkin tällaisen asetelman perusteella hän esittää tietoisuuden tai lähes äärettömän määrän tietoisuuksia käsittävän tietoisuusverkoston olevan kaiken takana. Myöntää kuitenkin, että hän voi olla tyystin väärässä. Ei halua väittää kokein varmennettua tiedettä perättömäksi ja tätä omaa malliaan faktaksi ennen kuin on saanut kokeellisen varmennuksen, että tämä tulkinta pitää paikkansa. Eli mopo ei ole ilmeisesti lähtenyt vielä lapasista, vaikka esittää villejä spekulaatioita. Tosin minulla ei ole lihaksia asettaa alansa ammattilaisen näkemyksiä mittasuhteisiinsa ainakaan suoraan, mutta koska en täysin ymmärrä tätä hänen päättelyketjuaan, tai käsittänyt sille löytyvän minkäänlaista näyttöä, eikä se ole ymmärtääkseni paradigma alalla, en pysty vielä tällä vakuuttelulla ostamaan ajatustaan kaiken takana olevasta tietoisuudesta tai tietoisuuksista.
Kritiikkiähttps://www.youtube.com/watch?v=DSegHjM7Q9EReilu 12 minuutin anarkisti Michael Malicen ja objektivisti Yaron Brookin kritiikki.
Hoffmanin ajatukset ovat herroille kauttaaltaan liian villejä, mutta eivät kuitenkaan uusia, vaan uudelleen lämmitettyä Kantia. Mielestäni Kantia lukuun ottamatta perustelut jäivät vajaiksi. Jos oikein ymmärsin kumpikaan herroista ei ollut tutustunut Hoffmanin ajatuksiin klikkiotsikoita syvällisemmin.
https://www.youtube.com/watch?v=otAW1SxbFFEReilu 8 minuutin objektivisti Yaron Brookin kritiikki.
Brookin mielestä ajatukset eivät ole missään mielessä edes järkeviä. Perustelut jäivät tälläkin kertaa vajaiksi. Ilmeisesti hän edelleenkään ei ollut tutustunut Hoffmanin tuotantoon erityisen syvällisesti.
https://www.youtube.com/watch?v=29hbgjwVDkIReilu 18 minuutin teoreettisen fyysikon Carlo Rovellin kritiikki.
Fyysikko ei ollut myöskään tutustunut Hoffmanin tuotantoon pintaraapaisua syvällisemmin. Jos oikein ymmärsin, oli kuitenkin sitä mieltä, että Hoffmanin näkemys, kuinka aistimme olisivat todennäköisesti kehittyneet vastaamaan enempi kelpoisuuskysymyksiin kuin erehtymättömyyteen, pitää todennäköisesti paikkansa, mutta että näkemys ei ole uusi, vaan filosofiassa paljon käsitelty näkemys.
Ongelma fyysikon mielestä on kuitenkin Hoffmanin väärä kysymys. Sen sijaan, että kysyttäisiin: "mitä on ultimaattisesti olemassa" pitäisi ensiksi tehdään havainto ja sitten selitetään havainnon olemassaolo. Eli idea on asioiden keksimisen sijaan havainnointi. Toisin sanoen huoneessa oleva tuoli tai sellaiselta vaikuttava entiteetti on lähtökohtaisesti olemassa, eikä ole mitään mieltä ajatella sen olevan jonkin ultimaattisen olemassaoloteorian epäolemassa oleva representaatio tuolista tms. Fyysikko mainitsi myöskin Kantin.
Kanthttps://filosofia.fi/fi/ensyklopedia/kant-transsendentaalinen-idealismiEn tunne Kantin tuotantoa lainkaan, mutta Hoffman puhuu Kantin transsendentaalisesta idealismista ja kriitikotkin viittaavat Kantiin, joten ehkäpä jostain alla olevista kantin näkemyksistä on ilmeisesti kyse?
Transsendentaalista idealismia (myös: kriittinen tai formaali idealismi) voidaan pitää ennen kaikkea realismin ja idealismin sekä empirismin ja rationalismin synteesinä. Sen mukaan kokemuksemme (Erfahrung) muodostuu kahden osan yhteenliittymästä: i) olioiden tuottamien vaikutusten ja ii) tajuntamme niitä organisoivan toiminnan tuloksena. Näin ollen kokemuksemme objektit ovat sellaisinaan niitä havainnoivasta tajunnasta riippumattomia, mutta se tapa, jolla ne kokemuksessa mielletään, on tajuntamme tuotosta. Toisin sanoen, kokemuksen informaatio on meistä riippumattoman todellisuuden antamaa, mutta tämän informaation mieltäminen tajunnassa riippuu niistä tavoista, joilla tajunta ylipäänsä organisoi kokemuksiaan. Näitä ”objekteja sellaisinaan” nimitetään yleensä olioiksi sinänsä (Ding an sich) erotuksena niistä ilmiöinä (Erscheinung), jollaisina ne aina mielletään kokemuksessa. (Ks. Kant: Olio sinänsä.)Olennaista transsendentaaliselle idealismille on se, että hyväksytään tajunnasta riippumaton ja viime kädessä välttämättä tuntemattomaksi jäävä olio sinänsä (nimitetään sitä sitten miten tahansa), samalla kun painotetaan tajunnan tai esimerkiksi kielen roolia maailman konstituutiossa. Käytännössä termiä ”transsendentaalinen idealismi” näkee harvoin näissä yhteyksissä, mikä on sen harhaanjohtavuuden takia varsin ymmärrettävää.Berkeleyhttps://www.kookas.fi/tiede/filosofia/miksi-berkeley-kielsi-materian-olemassaolonHoffman viestini alussa olevassa reilun kolmen tunnin haastattelussa kyllä tosiaan tunnustaa, että yhtäläisyyksiä Kantin kanssa on paljonkin. Mutta keskeinen ero on siinä, että kun Kant uskoi euklidisen avaruuden olevan kaiken takana, Hoffman uskoo kaiken takana olevan enempi George Berkeleyn ajatuksen hengessä tietoisuus. En kyllä tunne Berkeleyn ajatuksiakaan juuri lainkaan tietääkseni, meneekö poimimani lainaus oikein.
Puhe aineellisista kappaleista tarkoittaa vain niiden aistittavien ominaisuuksien summaa, joita ihminen havainnossa havaitsee. Kysymykseen siitä, mikä aikaansaa nämä havainnot ihmismieleen, jos aineellinen todellisuus ei sitä tee, Berkeley vastaa, että kaikissa havainnoissa vaikuttaa henkinen olento, Jumala. Jumala siis aikaansaa ideat ihmismieleen. Entä mikä on takeena siitä, että idea ei yhtäkkiä lakkaa olemasta, jos me emme havaitse ideaa; vaikkapa käännämme katseen pois tietystä havaitsemastamme asiasta? Tähänkin Berkeley vastaa, että vaikka aineellista substanssia ei ole, Jumala havaitsee kaikki ideat ja koska Jumala tietää kaiken ja havaitsee kaiken, ideat eivät lakkaa olemasta, vaikka ne eivät olisikaan meidän tajunnassamme: ”Esse est percipi” (oleminen on havaituksi tulemista).https://www.youtube.com/watch?v=-WVI5yGKnKEToisin kuin Berkeley ainakin tuon edellisen lähteen mukaan esitti, että kaiken takana olisi kappale Jumalia, Hoffman esittää ainakin tässä vihoviimeisessä lähteessäni, että tietoisuuksia on mahdollisesti jopa ääretön määrä, meidän kunkin tietoisuus yksi niistä.
YhteenvetoMinusta ajatus työpöydästä ja sen seuraukset "ruskeina pulloina" ovat uskottavia tulkintoja siitä miten tietoisuutemme rakentuu, mutta kaiken takana olevalle tietoisuudelle tai oleville tietoisuuksille Hoffman ei onnistu rakentamaan ainakaan minua riittävästi vakuuttavaa aineistoa (siis näiden löytämieni lähteiden perusteella ainakaan).
Aihe: Subjektiivisuus (Luettu 1218 kertaa)