Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Itsensä kaunistelua vai totta sittenkin - millaisia me oikeasti olemme?

Aloittaja TSS, syyskuu 07, 2022, 19:02:41

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

TSS

Ihmisillä on taipumus haluta esiintyä edukseen, ja erityisesti uuden työpaikan hakeminen on tilanne, jossa on yleensä motivaatio itsensä kaunisteluun. Moneen rekryprosessiin kuuluu jonkinnäköinen persoonallisuustesti, jossa vastataan väittämiin sen mukaan, kuinka paikaansapitävinä testattava niitä kohdallaan pitää. Koska ihmisten kaunistelutaipumus tiedetään, yleensä näihin inventaareihin piilotetaan kysymyspatteristo(ja), jotka mittaavat kaunistelun määrää. Testattavat jäävät siis hyvällä todennäköisyydellä kaunistelusta kiinni, eikä kaunistelun analysointi vielä siihenkään lopu. Arvioidaan, onko kaunistelu tiedostettua vai tiedostamatonta, ja silläkin on hakijasta piirtyvän kuvan kannalta väliä, millaisissa asioissa hakija kaunistelee.

Itselleni herää tästä kaikesta kysymys siitä, että mikä lopulta on edes on todellisinta itseä? Se, miltä tuntuu sisällä, vai se, mikä näkyy ulos? Vaikka esim. itse kuvittelen tuntevani itseni verrattain hyvin ja kuvittelen saavani itseni kiinni suhteellisen hyvin myös varjopuolistani, tällaisissa inventaareissa kuitenkin mietin, että millainen lopulta olen, ja onko käsitykseni itsestäni realistinen. Ja toisaalta esim. työminäni on hyvin erilainen kuin kotiminäni ja näissä ympäristöissä samat asiat osittain tuntuvatkin erilaisilta - onko toinen minä todellisempi kuin toinen?

Jos ihminen narahtaa tällaisessa testissä tiedostamattomasta kaunistelusta, piirtyy testissä kuitenkin kuva hänen persoonallisuudestaan sellaisena kuin hän itse sen kokee, ja se on sikäli osuva kuva. Ja toisaalta niinkin, että jos ihminen näkee itsensä ylitöoptimistisesti, voi tällainen minäkuva olla terveellisempi kuin realistinen minäkuva ja osittain itseään toteuttava ennustekin. Tai jos ihmisellä on taipumus tietoiseen kaunisteluun, on sekin kuitenkin osa hänen persoonallisuuttaan (ja voi olla etu joissan tehtävissä, vaikkapa myyntityössä).

Entäs tämä foorumi, esiintyykö täällä kaunistelua? Jos esiintyy, niin miksi? Vai oletko täällä aivan oma itsesi? Koetko näkeväsi itsesi realistisesti? Kaiken kaikkiaan tuntuu, että ihmisillä on hirvittävän suurta vaihtelua kyvyssä itsereflektioon. Lopuksi, mikä on ihmisen aito persoona ja milloin se on esillä? Vai onko elämä vain sarja erilaisia rooleja?

Melodious Oaf

#1
Tuskin nyt aivan koko oma itseni, mutta koen että foorumillakin tulee esiin sekä kaunista että rumaa. Hämärämpää ja suoraviivaisempaa — ja niin edelleen — vähän aiheesta ja tilanteesta riippuen.

Pyrkimys on olla jollain lailla "reilu", mutta se ei toteudu aina tosielämässä eikä täälläkään. Ei aina jaksa ja ei aina edes osaa.

Mä ajattelen ehkä silleen että "totuus" jostain ihmisestä on yhtäältä sen keho, joka ehkä jossain hyvin laajassa merkityksessä sisältää jossain mielessä kaikki omat tuntemukset ja tulkinnat sun muuta, ja sitten toisaalta ihmisen toiminta ja kaikki sen vaikutukset kokonaisuutena.

Jokainen koulu jota kävit, jokainen instituutio tai muu paikka jossa työskentelit, kaikki mitä teit ja ketä kosketit, kaikki ne asiat ois jollain pienellä tavalla toisin jos sinua ei olisi ollut.

Ehkä mä pidän tota jopa jollain lailla syvempänä todellisuutena kuin sisäistä kokemusta pelkästään. Siinä on paljon sellaista, josta kukaan ei ikinä tule kiittämään ja jota ei edes itse tajua, mutta joka on totta silti.

Mut kyllä jonkinlaisen kehollisen aspektin jatkumona ne omat kokemuksetkin on osa sitä ja vaikuttaa moneen asiaan.

Sit jos ajatellaan että mitä "jälkiä" susta jää, niin ehkä jotkut merkinnät erilaisissa tietokannoissa on niitä myös. Jonkun testin tulos tai joku muu tällainen tai joku muu kirjaus jossakin.

Mutta ei noi tollaset kirjaukset tietenkään ole totuuksia sinänsä.

Foorumia ajatellen vois miettiä, onko nimimerkki jonkinlainen rooli jota vetää. Onhan mussa paljon sellaista, joka siinä ei näy, mutta en mä kuitenkaan miellä sitä omalla kohdallani ja tän nimimerkin tapauksessa miksikään roolisuoritukseksi sinänsä.

Kaunistelu ehkä näkyy siinä, että en mä täällä kerro kaikkea sellaista, missä olen toiminut aivan urposti tai tyrinyt tai muuta. Siitä varmasti tulee joku fiksuuden tai muun tällaisen liian voimakas vaikutelma välillä, mutta en mä toisaalta tiedä, onko se tarpeellista kauhean tunnustuksellisesti erikseen tilittää kaikkea mikä ei ole mennyt nappiin, vai voiko sen vaan olettaa että tämmöstä tietenkin tapahtuu :)

Xantippa

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 07, 2022, 19:02:41
Entäs tämä foorumi, esiintyykö täällä kaunistelua? Jos esiintyy, niin miksi? Vai oletko täällä aivan oma itsesi? Koetko näkeväsi itsesi realistisesti? Kaiken kaikkiaan tuntuu, että ihmisillä on hirvittävän suurta vaihtelua kyvyssä itsereflektioon. Lopuksi, mikä on ihmisen aito persoona ja milloin se on esillä? Vai onko elämä vain sarja erilaisia rooleja?

Ehkä ihminen voi nähdä itsensä realistisesti, koska tietää omat ajatuksensa ja motiivinsa ja yhdistelee näin ristiriitaisiakin ajatuksia, tavoitteita, toiveita, toimia, jne, ja yhdistelee näitä asioita jonkin sisäisen logiikkansa mukaisesti. Mutta se on sitten kokonaan eri asia, miten nämä toisille välittyvät.

Tämä senkin vuoksi, että meillä taitaa olla taipumus nähdä vain asia kerrallaan ja tarttua toisessa johonkin, minkä perusteella alamme itse kehitellä jo sitten omia mielikuvia toisesta.

Minulle on tehty noita testejä vuosien varrella aika läjä ja jokaisessa purussa olen saanut kommentin, että harvinaisen pieni eroavaisuus juuri tuossa "näkee itsensä - vastauksien perusteella".  Toisaalta aika tietoisesti pyrin kyllä vastaamaan, miten asia on, eikä miten toivoisin sen olevan :D

Sitä en tiedä, onko varsinaisesti kaunistelua toivoa, että jossain tilanteissa tahtoisi ajatella toimivansa tietyllä tavalla. Tulipas mutkikas lause, mutta ehkä siitä jotain saa irti.

T: Xante

Socrates

Olen kuullut sanonnan, että viisissä kymmenissä mies tietää mitä on ja kohdallani se pitää aika hyvin paikkansa.

Vanhempien kuolema - tai varmaan jo ikääntyminen - antaa syyn pohtia lapsuuden kodin vaikutusta omaan persoonaan, mikä selkeyttää paljon. Toki moni muukin merkkipaalu tai vahva kokemus.

Elämä on hiukan helpompaa, kun ymmärtää millä motiiveilla mitäkin tekee.

Nettipersoona kertoo paljon ihmisen sisäisistä tunnoista, mutta ei välttämättä mitään miten se näkyy arjessa.

Esimerkiksi itse en kulje nyrkit pystyssä, vaan pyrin arjessa tulemaan vastaan asioissa, missä yleensä ei tulla. Kerran taxikuski ajoi päin punaisia päälleni enkä sanonut pahaa sanaa, vaan rauhoittelin kuskia, vaikka silminnäkijät kehottivat raastupaan. Toisaalta olen äärettömän vittumainen, jos vapauttani mielestäni turhaan rajoitetaan enkä jaksa parantaa maailmaa majoittamalla ukrainalaisia tai istumalla kylmässä hidastaakseni ilmastonmuutosta. Olen myös kade ja kostonhimoinen, joskin annan mitä tahansa anteeksi,jos toinen haluaa sopia.

Tänään kävi tyttönen kyselemässä työtilaa ja olin mukava, koska tuollaisissa tilanteissa ei mielestäni kuulu olla jotain muuta. Äsken harrastuspiiristä tuttu äijä vuodatti syöpäsairasteluaan. Välitinkö oikeasti? No ehken, olen lopulta kiinnostunut vain parin läheisen asioista.

Olen hyvin ristiriitainen paskiainen, mutta niin on varmasti hyvin moni muukin.
Älkää googletelko minua vaan googlettakaa perspano, niin löydätte jotain mikä kiinnostaa ja kiihottaa.

Hayabusa

Lainaus käyttäjältä: Socrates - syyskuu 07, 2022, 20:04:33
Olen hyvin ristiriitainen paskiainen, mutta niin on varmasti hyvin moni muukin.

Voi varmaan sanoa, että niinhän me kaikki. Käyttäydymme erilailla erilaisissa tilanteissa. TSS:n mainitsemien psykologisten testien tarkoituksena on selittää jotain tuosta käyttäytymisestä: esimerkiksi vetäydymmekö vaiko käymmekö päälle ristiriitatilanteessa jne. Mutta testit eivät kerro mitään rekrykandin osaamisesta eivätkä oikeastaan tuon käyttäytymisen käytännön ilmenimisestä; siihen ne ovat aivan liian kevyitä. Tuloksena on joku persoonallisuustyyppi. Sitten ammattitaidottomat rekryäjät valitsevat tyypin M (keksitty tyyppi), koska Pekkakin (keksitty nimi) on sellainen ja hän on niin mukava ja hyvä. Ylipäätään normaaleissa ammateissa persoonallisuustyypillä ei ole mitään korrelaatiota menestymisen suhteen. Jo
An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur

Norma Bates

Teininä kilahdin persoonallisuustesteihin ja siitä lähtien olen tehnyt niitä tuon tuostakin. En tosin enää ihan kaikkia, varsinkaan semmoisia joissa on vain muutama kysymys ja lopputuloksena jotain oletko muna vai kana. Eli täyttä hömppää.

Kaunistelutaipumusta en oikein ymmärrä. Ehkä olen moiseen liian autistinen. Kauhistelutaipumuksesta minulle on jokusen kerran huomautettu, eli jotkut ovat olleet sitä mieltä että puhun omasta itsestäni liian ilkeästi.

Ajatellen tätä foorumia on toki yksi asia missä kai muiden mielestä olen paskempi ihminen kuin mitä oletan ja kuvittelen olevani, ja tietenkin kyseessä on suhtautuminen ulkomaalaisiin miehiin. Ajoittain on tullut sellaista palautetta että noin ylipäätään miehiin asenteeni pitäisi olla myönteisempi. Ja miksiköhän, kun ei minulla ole "omaa" miestä jota pitäisi mielistellä ja hyvitellä siitä että hän on sattunut syntymään munakkaaksi? Suurin osa ihmisistä jotka netissä ovat julistaneet jotain "minä en päitä silittele" -filosofiaa, on ollut miehiä. Jos miehistä osa on itse sitä mieltä että muita kohtaan pitää olla armoton (netissä), niin turha tulla mussuttamaan minulle jos en minäkään aina jaksa olla lääpyn lääpyn.

Mutta en minä osaa sanoa millainen "oikeasti" olen, eikä sitä kyllä osaa sanoa tasan taatusti muutkaan, jotka sattuvat kohdalle jonkin tietyn teeman korostuessa. Siinä mielessä olen miltei iloinen ettei minusta tullut mitään kuuluisaa kirjailijaa, koska jos olisi tullut, joku neropatti olisi voinut saada päähänsä kirjoittaa minusta jonkin elämäkerran, jos en olisi tehnyt sitä itse. Olen erittäin mustasukkainen oman elämäni ja itseni suhteen, ja sen määrittely ei muille kuulu.

Xantippa

Lainaus käyttäjältä: Socrates - syyskuu 07, 2022, 20:04:33
Olen hyvin ristiriitainen paskiainen, mutta niin on varmasti hyvin moni muukin.

Itse koen, että en välttämättä ole ristiriitainen, mutta mukavuuden haluinen ja niin henkisesti kuin fyysisesti laiska paskiainen olen kyllä.

Teen monia asioita, joista tiedän, että ei tämä nyt mitään kosmoksen kaikkinaista hyvinvointia edistä, mutta koska olen, ks. em. niin teen niitä silti. Teen siltikin, että tunnen pistoja ja mitä lie missä lie - mutta, ks. edellä.

T: Xante

Karikko

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 08, 2022, 08:33:50
Lainaus käyttäjältä: Socrates - syyskuu 07, 2022, 20:04:33
Olen hyvin ristiriitainen paskiainen, mutta niin on varmasti hyvin moni muukin.

Itse koen, että en välttämättä ole ristiriitainen, mutta mukavuuden haluinen ja niin henkisesti kuin fyysisesti laiska paskiainen olen kyllä.

Teen monia asioita, joista tiedän, että ei tämä nyt mitään kosmoksen kaikkinaista hyvinvointia edistä, mutta koska olen, ks. em. niin teen niitä silti. Teen siltikin, että tunnen pistoja ja mitä lie missä lie - mutta, ks. edellä.

T: Xante

Itse-arviointi on puolueellista, mutta niin varmaan on toistenkin arvioinnit toisesta ihmisestä.

Kannattaako arvioida, tai vain suhtautua itseensä sellaisena, kuin on- ilman määrittelyitä jotka eivät auta asiaa.

Itsetunto muokkaa kuitenkin kaiken jollain tapaa ja voi lisätä määritelmien kauttakin "itsetuntemusta, kun joitain asioita halutaan vahventaa ja toisia poistaa- kuten uskoilla on yleensä tapana.

Jos uskoo olevan humaani tai hyvä ei se tarkoita, että olisi sellainen epätodellinen olento, joka siihen kykenisi. Pahahan "toivottavasti ei kannata olla- edes unissaan.

No eiköhän jokainen ole jonkin verran ristiriitainen olento se on todennäköisesti ihmisen luontainen ominaisuus, kun on kaikenlaisia tunteita.

Melodious Oaf

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - syyskuu 08, 2022, 08:17:01
Teininä kilahdin persoonallisuustesteihin ja siitä lähtien olen tehnyt niitä tuon tuostakin. En tosin enää ihan kaikkia, varsinkaan semmoisia joissa on vain muutama kysymys ja lopputuloksena jotain oletko muna vai kana. Eli täyttä hömppää.

Kaunistelutaipumusta en oikein ymmärrä. Ehkä olen moiseen liian autistinen. Kauhistelutaipumuksesta minulle on jokusen kerran huomautettu, eli jotkut ovat olleet sitä mieltä että puhun omasta itsestäni liian ilkeästi.

Seuraavaan sisältyy aika omintakeinen käsitys autismipiirteisyydestä, eikä se varmasti päde kaikkiin. Esitän näitä nyt suorina väitteinä, mutta siihen pitää laittaa aika isot kysymysmerkit ja muistaa koko ajan, että saatan olla tietyissä oletuksissani täysin väärässä.

1) Monet testit tekee semmosia oletuksia jotka kusee jos olet neuropsykiatrisilta piirteiltäsi riittävän kaukana keskiverrosta

Käytännössä en ehkä katsoisi niitä ollenkaan tai kovin tarkkaan. Palaute jonka ne antaa on vääriä asioita sen kannalta, jos haluaisit oikeasti ymmärtää itseäsi tai kehittää jotain.

2) Toi juttu siitä että sanoo asioita suoraan tai liian suoraan saattaa oikeasti johtua siitä, että silloin kun ajattelet, sulta katoaa tavallaan ote muuhun paitsi ajatukseen. Kehon tuntemuksiin jotka kuitenkin myös sävyttää sitä ajattelua ja moneen muuhunkin juttuun.

Silloin se "suora asia" minkä sanot on tavallaan rehellinen joo, mutta ei se ole sun ihan kokonaisena tekemä arvio siitä kuitenkaan.

Sun ei ehkä kannata rakentaa identiteettiäsi pelkästään niiden sun suorien tokaisujen ympärille ja pitää niitä kaikista tosimpina ja rehellisimpinä juttuina mitä ajattelet tai teet. On se osa sua mutta olet paljon muutakin.

Hippi

Eiköhän itseään yleensä arvioi ankarammin kuin muut. Ainakin minun on aika vaikea hyväksyä sitä, että minua sanotaan kiltiksi ja avuliaaksi (yms.), kun monesti tuntuu, että voisin tehdä paljon enemmänkin.

Erilaiset persoonallisuustestit on aika pitkälle samaa mieltä minusta kuin itsekin olen, mutta jonkun verran positiivisemmalla twistillä.

Täällä foorumilla olen jokseenkin samanlainen kuin duunin kahvipöydässä. Juttelen niitä näitä melko harmittomia asioita, mutta on paljon sellaisia asioita, joista en puhu. Ei johdu kuvan kaunistelusta, vaan siitä, että minusta kaikkein henkilökohtaisimmat asiat ei vaan kuulu kahvipöytäkeskusteluun.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Melodious Oaf

^ Ymmärrän mitä Hippi tarkoittaa.

Mulla sama periaate kahvipöydässä ja ystävien ja tuttavien kanssa. Tietyt asiat on semmosia että niistä on paras puhua kasvotusten, hyvin pieninä annoksina ja sopivissa tilanteissa.

Mutta sitten jostain syystä olen ottanut täällä sellaisen linjan että puhun välillä myös niitä juttuja. Ehkä se annostelu tai ajoitus ei aina ole ihan kohdallaan, mutta rupesin kai jossain vaiheessa kokemaan, että muuten kanssakäyminen jää jollain tavalla "ohueksi".

Syy tähän on se, että jos puhutaan ns. isoista aiheista ja vakavissaan, se melkein vaatii semmosen tietyn tavan tehdä sitä ettei se jää ihan vain pelleilyksi — tai tää on mun mielipide ja kokemus vaan tietysti.

Ja on se ainakin joissain kohdin tuonut jotain keskusteluihin, minkä olen kokenut antoisaksi. Siis se että muutkin puhuu samalla tavalla hetkittäin kun se heille sopii.

Mutta tota... tavallaan pidän Hipin tapaa viisaampana, mutta sit vaan ajattelen että jostain syystä se ei ole ihan mun tapa kuitenkaan  :D 8)

Norma Bates

Aloin vasta neljääkymmentä lähestyessäni uumoilemaan että saattaisin olla autistispiirteinen. Sitä ennen olin olettanut olevani "kehollisesti idiootti". Ei minulla silloin tuollaista käsitettä ollut, mutta kyllä kouluajoilta oli jäänyt liikunnasta pahat traumat.

Jos en ole kauheasti kiinnostunut lässyttämään autismista, jäljelle ei taas oikein jää muuta kuin idiootti, jos en saa korostaa verbaalista puoltani.

Toisaalta minua joskus kyrsii ihmisen supistaminen kehokseen muutenkin. Olin nuorena kova Kate Bush -fani. Kun sanoin tokalle eksälleni pitäväni Bushista, tämä totesi että "hyvät tissit". Miltä miehistä tuntuisi jos heidän arvostamistaan muusikoista ei muutoin keskusteltaisi kuin että "hyvä perse" tms.?

Keho rapistuu, mieli ei tee sitä kaikilla. Jos kaunistelen itseäni, niin kai minä sitten haluan olla mieleni, enkä 60 kg lihaa jota arvostellaan sen mukaan miltä se näyttää ja miten se itseään käyttää. ::)

Xantippa

Itselleni nuo testit lähes poikkeuksetta ovat olleet ihan antoisia. Suuria yllätyksiä ei ole kyllä tullut, eikä yllätyksiä ollenkaan, mutta toisaalta aina joku juttu on noussut esille, joka muutoin olisi jäänyt enemmän katveeseen.

Yksi juttu on jäänyt mieleen näiden testauksien ihan alkutaipaleelta. Testejä tehtiin innossa vahvistaa tiimiä ja kommunikaatiota ja itsetuntemusta ja kykyä toimia erilaisten persoonien kanssa ja kaikkea tätä. Testien palautuspäivänä yksi kaveri linnoittautui huoneeseensa, ei tullut sieltä koko päivänä ja irtisanoutui suunnilleen seuraavana päivänä.

Hän oli saanut aivan päinvastaisia tuloksia, mitä odotti. Siihen aikaan testien kielenkäyttökin oli huomattavasti suorempaa, eli palaute oli ilmeisesti ollut aika rajua, tai ainakin rajumpaa kuin mitä hän odotti.

Jotenkin tämä järkytti ja sai ajattelemaan, että kyllä näissä pitäisi olla tiukempi seula, kuka tekee ja miten testin tulokset toimittaa. Onhan tämä nyt parantunutkin huomattavasti ja nythän näitä voi tehdä netissä jne. mutta silloin nämä olivat ammattilaisen sanomaa maallikolle jyrkästi.

Vieläkin nousee niskakarvat, kun tätä ajattelen.

T: Xante

Karikko

Lainaus käyttäjältä: Hippi - syyskuu 08, 2022, 10:27:32
Eiköhän itseään yleensä arvioi ankarammin kuin muut. Ainakin minun on aika vaikea hyväksyä sitä, että minua sanotaan kiltiksi ja avuliaaksi (yms.), kun monesti tuntuu, että voisin tehdä paljon enemmänkin.

Erilaiset persoonallisuustestit on aika pitkälle samaa mieltä minusta kuin itsekin olen, mutta jonkun verran positiivisemmalla twistillä.

Täällä foorumilla olen jokseenkin samanlainen kuin duunin kahvipöydässä. Juttelen niitä näitä melko harmittomia asioita, mutta on paljon sellaisia asioita, joista en puhu. Ei johdu kuvan kaunistelusta, vaan siitä, että minusta kaikkein henkilökohtaisimmat asiat ei vaan kuulu kahvipöytäkeskusteluun.

Noissa testeissä on se puoli, että ihmiset vahvistavat omia uskomuksiaan ja voivat jopa alkaa käyttäytymään sen mukaan.

Vähän sama juttu, kuin horroskoopeissa todetaan niiden höpinöitä lukiessa, että tuollainenhan "minä olenkin.

Sitä paitsi miksi ihminen yleensäkään määrittelee itseään siinä mielessä "millaisena katsoo toisten hänet näkevän."

Sitähän määritelmät kuitenkin usein kuvaavat- millainen olen suhteessa muihin..vertailuahan tuo kaikki on.

Melodious Oaf

Norman ajatukset lähti nyt aika kauas siitä mitä tarkoitin.

Tarkoitan sitä että ajattelu ei ole pelkkää tollasta kiihtynyttä assosiointia jossa lauotaan sitä ja tätä Kate Bushista ja muusta, vaan että jos on tosi rauhallinen ja rento, silloin ajattelu on hitaampaa mutta siinä on mukana enemmän erilaisia sävyjä.

Tietyllä tapaa se vaatii rohkeutta olla rento ja hidas. Minusta voi yli-ihailla sitä että on kauhean tarkka ja nopea ja varma asioista.

Sitten on sellainen "avoimempi" ja "pehmeämpi" moodi, missä on vähemmän varma ja aika hidas ja aika pihalla. Se voi kysyä rohkeutta sekin että ei ymmärrä ja ei tiedä ja ei ole varma ja että silti vaan viettää aikaa semmosen kanssa.

Loppujen lopuksi mun tapauksessa ihmissuhteet ja kaikki muu tämmönen toimii paremmin niin että olen sekä hidas ja tyhmä ja pehmeä ja pihalla sit taas välillä jotain ihan muuta :P

Jos mä yrittäisin olla koko ajan nopea ja kartalla ja ikään kuin mielenä semmonen mainostoimistoseksikäs, silloin muuttuisin pikkuhiljaa semmoseksi idiootiksi jota kukaan ei jaksaisi katsella viikoa kauempaa -- ja riittävän pitkällä aikavälillä varmaan ajattelun tasokin laskis, koska sillä ei enää ole väliä, mitä se sisältö on vaan ihan vain sillä, miltä se näyttää.