Itsensä kaunistelua vai totta sittenkin - millaisia me oikeasti olemme?

[Norma Bates]

Erittäin stressaavassa tilanteessa ihminen voi myös alkaa käyttäytyä erikoisella tavalla. Tiedän tapauksen että sairaanhoitaja menetti lähiomaisensa, ja alkoi varastaa duunipaikaltaan bentsoja.

Varmasti työnantaja olisi mielellään tuonkin ennustanut etukäteen, että voi jättää palkkaamatta alunperinkään.

Millaisestahan luonnetestistä tuon ennustat.

[Karikko]

Itselleni herää tästä kaikesta kysymys siitä, että mikä lopulta on edes on todellisinta itseä?

Onko mitään "todellista itseä" lopulta edes olemassa? Tämä viittaisi henkiseen minään tai jopa sieluun, jolla yritetään selittää mystiseltä tuntuva kokemus jonkinlaisesta identiteetistä.

Minä luulen että ihminen on pelkkä viettiensä ohjaama kone, joka lähinnä vain reagoi ulkoisiin ärsykkeisiin. Ihmisen vietit, kyky ja tapa kokea ja reagoida sekä henkilökohtaiset ympäristön vaikutukset eroavat yleensä paljonkin toisista ihmisistä, mikä on omiaan luomaan illuusion "henkisestä minästä".

Joo, tätä ei tarvitse välttämättä ostaa.

Olemme pelkkiä soluista tehtyjä robotteja jotka toimivat sähkökemiallisesti.

Onhan niitä sisäisiäkin ärsykkeitä (asenteita) ja yhdessä ulkoisten kanssa ollaan erilaisia "persoonia", mutta tuskin kyetään estämään sitä mitenkään. (Kuka olisi estäjä, ellei se sama "persoona")

Persoona (ego) on monen asian muodostava ja muuttuva ominaisuus, jota ei kannata ottaa "todesta".

[Xantippa]

Aina näissä keskusteluissa ajattelen, mikä onni on olla saakurin simppeli ja laiska En tarvitse väsymystä ollakseni onnellinen, ei tartte saada mitään aikaiseksi, ihan riittää, että mikään ei ole kamalan viturallaan.

Mitä testeihin tulee, kuulin juuri kaverilta, että saadakseen työpaikan hän kävi läpi jonkun 4 kk kestäneen temppuradan erilaisine haastatteluineen, videon tekoineen, testeineen ja joku ihme demo-päiväkin siinä vielä oli, eli simuloitiin sitten haasteita siellä töissä ja otettiin hänestä muistiinpanoja siinä. Hän sanoi kokeneensa valaistumisen ja jätti paikan ottamatta vastaan, kun sitä viimein tarjottiin. Viime hetkellä hän sanoi tajunneensa, että ei hitto, millaista tuolla sitten olisi olla töissä.

Ihan älyttömäksi mennyt tosiaan siis käsitys siitä, miten ihmiseloa voi testeillä määritellä.

T: Xante

[Melodious Oaf]

Erittäin stressaavassa tilanteessa ihminen voi myös alkaa käyttäytyä erikoisella tavalla.

Näkisin että oli miten fiksu tai tasapainoinen tai muuta tahansa, jos olosuhteita säädetään tarpeeksi ynnä muuta, aina löytyy jotain mikä on liikaa tai joku sokea piste, kipupiste tai muu, ja aina on joku mahdollisuus että toiminta muuttuu tosi kummalliseksi.

Kai noita joillain tekijöillä voi ennustaa jossain määrin, mutta se on tosi yksilöllistä, mikä jollekin on juuri sellainen kipupiste tai sellainen kuormitus että se yhtäkkiä helähtää aivan yli — saati että miten ennustetaan miten ihminen siinä tilanteessa toimii, jos tästä ei ole mitään aiempaa tietoa tai taustaa, jota vasten arvioida.

[Melodious Oaf]

Ihan älyttömäksi mennyt tosiaan siis käsitys siitä, miten ihmiseloa voi testeillä määritellä.

Jos ei muu, niin ainakin testien markkinointi on vissiin onnistunut tosi hyvin.

Mua hirvittää tossa ehkä eniten testien järjestäjien ja niitä myyvien tahojen toiminnan eettisyys. Miten hyvin oikeasti pitäisi olla selvillä siitä, mitä mitataan ja mitä tuloksista oikeasti voidaan päätellä, ja paljonko tämä lopulta painaa siinä, kun mietitään kenelle myydään ja mitä palvelua ja miten sitä markkinoidaan.

Kun miettii mikä kaikki on meillä niin säädeltyä kuin on, mukaan lukien tiettyjen professioiden ammattietiikka ja vastuut, niin tossa ehkä olis haistettavissa sellainen rako, jossa mua ei haittais vaikka ihan kylmästi asetettais siihen lisää säädöksiä ja rajattais sitä, mitä tommoset firmat saa tehdä, miten markkinoida yms.

[Xantippa]

^

No tuopa juuri. Jossain ysärin lopulla-vuosituhannen vaihteessa tuntui tuo bisnes oikein roihahtavan työelämässä, yht'äkkiä joka paikassa oli puheena oman elämän sankaruudet ja muut. Lisäksi alettiin markkinoida muitakin ajatuksia, kuten esimerkiksi, että työpaikkaa pitää vaihtaa 2 vuoden välein, jotta pysyy kilpailukykyisenä.

Ja tietysti sitten tähän kylkeen tarvitaan rekryäville testipatteristo, että osataan valkata siitä töistä toiseen seilaavasta porukasta oikeat ja työtä hakeville itsetuntemus- osaamisparannus- ja ties mitä kurssia.

T: Xante

[Hippi]

Aina näissä keskusteluissa ajattelen, mikä onni on olla saakurin simppeli ja laiska En tarvitse väsymystä ollakseni onnellinen, ei tartte saada mitään aikaiseksi, ihan riittää, että mikään ei ole kamalan viturallaan.

Tuo lumityöonnellisuus on ihan eri juttu kuin olla elämästä onnellinen ihan muuten vain, joista jälkimmäinen on melkeinpä pysyvä tila. LTO on fyysinen kihelmöivä tila ja se syntyy osana väsymystä. Se tuli mieleen, kun Norma heitti tuon sanonnan "väsynyt, mutta onnellinen".

[TSS]

Keskustelu on edennyt jo siinä määrin, että on vaikea valita, mihin tarttua. Mutta heitetään nyt jotain, mitä keskustelu on sivunnut, vaikka liittyen siihen, ovatko testit turhia.

Alan kirjallisuuden mukaan personallisuuden on havaittu olevan verrattain luotettava suoriutumisen ennustaja, ja taas hyvin rakennetun testin tulokset ovat melko pysyviä. Tutkimusten mukaan big five – persoonallisuusteorian yksi viidennes, eli tunnollisuus, on melko hyvä työmenestyksen ennustaja (tähän liittyviä alapiirteitä ovat kyvykkyys, järjestelmällisyys, velvollisuudentuntoisuus, päämääräsuuntautuneisuus, itsekuri ja harkitsevuus). No eihän tämä piirre yksinään vielä pitkälle riittäne, mutta kai tuo on työmenestyksen kannalta kuitenkin jotenkin keskeinen.

Ehkä itsellä nousee eniten kysymysmerkiksi se, että osataanko valita oikea inventaari, miten tuloksia tulkitaan ja onko se, mitä etsitään, oikeasti sitä, mitä kyseissä työssä tarvitaan.

Brutto kysyi, onko mitään "todellista itseä" olemassakaan. En tiedä, kuvauksesi ihmisestiä voi hyvinkin olla lähellä totuutta, mutta ehkä ainakin näissä rekryissä tulee mietittyä sitä, että millainen minä elävä robotti nyt sitten kuitenkaan olen, ja toisaalta työnantaja miettii, että miten tämä elävä robotti tulee töissä käyttäytymään ja suoriutumaan. Silloin kai se "todellinen minä", mitä etsitään, on ehkä ihmisen itsensä näkökulmasta se sisäinen todellisuus, ja merkitsevää on sen yhteensopivuus haetun tehtävän kanssa, koska yhteensopivuus ennustaa hyvinvointia. Tämä lienee myös työnantajan näkökulmasta oleellinen, mutta oleellisempi kai on kuitenkin se ulkoinen minä, vaikka kaunisteltukin, joka työroolia vetäen suoriutuu tehtävästä hyvin. Mutta varmastihan nuo kaksi asiaa kietoutuvat vahvasti yhteen.

Mutta en minä kyllä oikein tiedä, mitä se todellinen minä sitten on. Sitäkin on hirveän vaikea arvioida, onko muiden silmissä yhtään sellainen, kuin omissa silmissään on. Tavallaan ehkä kuitenkin ajattelen ihmisen olevan enemmän sitä, mitä hän kokee olevansa, koska kuten Xante taisi jotenkin kuvailla, ihminen näkee itsensä enemmän kokonaisuutena ajatuksineen ja tunteineen, ja toiset näkevät vain pieniä osia.

[Xantippa]

Tutkimusten mukaan big five – persoonallisuusteorian yksi viidennes, eli tunnollisuus, on melko hyvä työmenestyksen ennustaja (tähän liittyviä alapiirteitä ovat kyvykkyys, järjestelmällisyys, velvollisuudentuntoisuus, päämääräsuuntautuneisuus, itsekuri ja harkitsevuus).

Tartun kiinnostuksesta tähän, toivottavasti en vie keskustelua aivan liian radoille, mutta.

Miten tämä suhtautuu (vai mikä olisi oikea sana) sen kanssa, että työuupumus alkaa olla vakava kansantauti ja vaivata etenkin nuorempia työntekijöitä?

Tuumiskelen, että onko todella niin, että tunnollisuus nykypäivänä on tie menestykseen, kun toisaalta joka firma huutaa hakevansa hyvää tyyppiä ja testitkin tuntuvat viittaavan semmoisen hakuun?  Vai olenko minä vain alalla, jossa tältä näyttää?

En sano, etteikö  hyvä tyyppi voi olla tunnollinen, tietenkään, mutta jos nyt yleistyksistä puhutaan.

T: Xante

[TSS]

Tutkimusten mukaan big five – persoonallisuusteorian yksi viidennes, eli tunnollisuus, on melko hyvä työmenestyksen ennustaja (tähän liittyviä alapiirteitä ovat kyvykkyys, järjestelmällisyys, velvollisuudentuntoisuus, päämääräsuuntautuneisuus, itsekuri ja harkitsevuus).

Tartun kiinnostuksesta tähän, toivottavasti en vie keskustelua aivan liian radoille, mutta.

Miten tämä suhtautuu (vai mikä olisi oikea sana) sen kanssa, että työuupumus alkaa olla vakava kansantauti ja vaivata etenkin nuorempia työntekijöitä?

Tuumiskelen, että onko todella niin, että tunnollisuus nykypäivänä on tie menestykseen, kun toisaalta joka firma huutaa hakevansa hyvää tyyppiä ja testitkin tuntuvat viittaavan semmoisen hakuun?  Vai olenko minä vain alalla, jossa tältä näyttää?

En sano, etteikö  hyvä tyyppi voi olla tunnollinen, tietenkään, mutta jos nyt yleistyksistä puhutaan.

T: Xante

Hyvä kyssäri pohtia persoonallisuuden ja terveyden yhteyttä! Sattumoisin minulla sattuu olemaan tieto, että tuo tunnollisuus on nimenomaan yksi avainpiirteistä persoonallisuuden ja terveyden välisten yhteyksien kannalta. Toisin kuin äkkiseltään ehkä voisi ajatella, tunnollisuuden piirre korreloi pidemmän elämän ja terveyden kanssa. Syy-yhteyden otaksutaan liittyvän tunnollisten hyvään impulssikontrolliin, tavoitesuuntautuneeseen toimintaan, suunnitemallisuuteen, kärsivällisyyteen ja normien noudattamiseen. Tunnollisuus välittyy myös sosiaaliseen ympäristöön ja se lisää siinä suotuisia terveysvaikutuksia: tunnollisten on tutkittu elävän pidemmissä avioliitoissa ja juurikin menestyvän paremmin työelämässä. Eli tunnollisuus liittyy terveyskäyttäytymiseen.

Näistä big five -piirteistä neuroottisuutta sen sijaan liitetään esimerkiksi masennustaipumukseen.

Samaa kyllä vähän mietin, että tuo tunnollinen ei välttämättä kuulosta siltä hyvältä tyypiltä, mutta ehkä näiden testausten avulla löytyy niitä työn kannalta oikeastikin hyviä tyyppejä.

[Melodious Oaf]

Tommosessa big five -testaamisessa on se ongelma, että se varmaan ennustaa töissä pärjäämistä "ihan jees" eli jollain tasolla, mutta jos sun neurologia on riittävän erilainen, niin ei välttämättä, ja myös big five ei erottele ympäristötekijöitä mitenkään, eli ylipäätään se ei takaa että sitten siinä, mitä oikeasti tehdään, ne samat asiat pätee.

Joku saattaa katsoa tommosta hommaa ja todeta vaan, että jos te teette tämmöstä ja tää on teidän mielestä ihan jees, niin se on melkeimpä riittävä indikaattori siihen, että ei kannata lähteä mukaan ollenkaan.

Ja se myös lisää sitä, että isot yritykset ja niiden toimintalogiikka saa vapaasti sanella ihan kaiken. Ei niitä kiinnosta tavallaan se 5 % tai vähän enemmän, joka tosta jää ulos (koska p > 0.05).

Mutta ei se nyt mua silleen vaivaa henkilökohtaisesti. Jos joku ajattelee että toi on todella ihan jees, niin en mä sitä silleen tyhmänä tai tyhänpäiväisenä pidä. Itse en lähtisi noita tekemään, mutta mun mielestä se menee niin, että ei mun tarvi tai kuulu jos en vaan halua.

Mua lähinnä ärsyttää siinä se, että samaan aikaan on niin hillitön jeesustelu kaikesta inklusiivisuudesta ja kuinka jees se on ja muuta, ja sitten täsmälleen samat ihmiset tekee just tommosia asioita eikä se vaivaa vähääkään.

[Melodious Oaf]

^ Toi nyt oli aika semmosta viisi ja puoli -vuotiaan väsyneenä kiukuttelua.

Mutta joillekin tunnollisuus voi olla sellainen ominaisuus, joka on tosi vahvasti sidoksissa siihen, onko joku niiden mielestä kiinnostavaa, tai vaikka siihen, onko joku niiden mielestä kokonaisuutena hyvää tekevää tai arvokasta vai ei.

Mun mielestä on kyseenalaista yrittää mitata kaikkien kohdalla sellaista tunnollisuutta, mikä kertoo, mitä ne sitten tekee jos näin ei ole.

Lisäksi ongelma voi olla sekin, että puuttuu semmosta tiimipelaamista tai yhteistyökykyä. Kykyä sovittaa omat intressit ja pyrkimykset osaksi laajempaa kokonaisuutta niin, että se on sekä itsen että muiden kannalta mielekästä.

Mutta tollasia asioita on ainakin ennen ratkaistu myös johtamisella ja ajateltu että on kaikenlaisia hiihtäjiä, ja joidenkin kanssa kannattaa nähdä se vaiva, että noista asioista keskustellaan ja yritetään ja katsotaan. Sit jos homma ei toimi, ne voi lähteä muualle.
    Jotkut muut ominaisuudet, sellaiset jotka ei näy big five -testaamisessa tai näkyy aika huonosti, saattaa olla aika keskeisiä sen ennustamisessa, mitä henkilö sitten tekee, jos sen kanssa käy noita asioita läpi ja yrittää tosissaan päästä samalle sivulle. Jääkö se vaan hillumaan ja kiukuttelee vai yrittääkö se kuitenkin tehdä semmosia ratkaisuja, jotka olis kaikille hyväksi.

Tolla testaamisella tehdään tilaa a) paskalle ja kyvyttömälle johtamiselle ja b) sille että ei tarvitsisi ottaa ollenkaan riskejä rerkytointipäätöksissä.

Mutta ymmärrän kyllä sen, että riskit noissa asioissa ei aina ole mitään kevyitä hommia. Irtisanominen voi olla vaikeaa, työilmapiiri on sekin tärkeä asia, ja sitten työnantajalla on vastuu niiden kaikkien muidenkin hyvinvoinnista ja toimeentulon turvaamisesta.

Toi pehmentää mun kantaa aika paljon, mutta olen silti vähän sitä mieltä, että moni ongelma on ratkaistavissa hyvällä johtamisella, ja jos se ei ole hyvää, mikään määrä tollasia testejä ei välttämättä korvaa sitä.

Mutta joo... semmosta.

[Xantippa]

Tolla testaamisella tehdään tilaa a) paskalle ja kyvyttömälle johtamiselle ja b) sille että ei tarvitsisi ottaa ollenkaan riskejä rerkytointipäätöksissä.

Oman työelämäni perusteella minun on helppo kyllä allekirjoittaa tämä. Kuten sanoin, voi olla ammattialan syytä, vaikka toisaalta olen kyllä kaikenlaistakin tehnyt.

Lähes poikkeuksetta olen havainnut, että jos työyhteisössä on valintatilanteita, kyllä niissä pärjää parhaiten he, jotka tuntevat kaikki (ja mikä tärkeämpää: kenet kaikki tuntee!), ovat supliikkeja ja näin, verrattuna heihin, jotka palauttavat raportit ajallaan ja hoitavat toistenkin tontteja. Se ei ole mukava asia tunnistaa.

En myös epäile, etteikö terveyteen tunnollisuudella olisi hyvää tekevä merkitys, siis fyysiseen terveyteen elintapojen, ruokavalion, jne. kautta. Mutta toisaalta olen nähnyt kyllä monen tunnollisen uupuvan ja kokenut samaa itsekin, sillä kyllä se alkaa syömään ihmistä, jos huomaa, että mikään oma tunnollinen tekeminen ei saa oikein arvostusta, vaan ne hyvät tyypit porhaltavat ohi vasemmalta ja oikealta ja parhaassa tapauksessa napsivat voitot päältä omasta tunnollisesta tekemisestä.

Tarkoitukseni ei nyt ole asettaa vastakkain mitään persoonallisuustyyppejä mustavalkoisesti, mutta yleistyksiin kyllä raakasti ja roimasti perustuvat tietysti kaikki persoonallisuustestauksetkin, olkoon kyseessä minkä tahansa aikakauden muoti. Nimittäin olen tosiaan nähnyt näitä eri nimityksillä ja painotuksilla aikas monta. Mieleen painuneita on useampiakin.

Se kirjainjuttu, mikä se nyt oli, oli jälkeenpäin aika hauska. Meitä testattiin kohtuu iso porukka, olisiko ollut joku 34 ihmistä, tms. Olin ainut, joka sai kirjainyhdistelmän ENTJ. Kuulemma yleensä se on ENTP. Tämä aiheutti hämmennystä testaajissa ja jouduin erillishaastatteluihin, miksi olin vastannut, kuten vastasin. Hämmennys syntyi juuri siitä, että vastausten "totuusprosentti" oli niin korkea. Kun yleensä näissä tapauksissa, joissa tulee jollekin tämmöinen harvinainen tulos, on kyllä vastauksissa valehdeltu.

Nauratti silloin ja naurattaa jälkeenpäin. Ja vaikuttaa kieltämättä asenteeseeni: niin kyllä nämä tosi hyviä kertomaan on just sun persoonallisuudesta, kunhan et ole kovin persoonallinen!

T: Xante

[Kopek]

Meitä testattiin kohtuu iso porukka, olisiko ollut joku 34 ihmistä, tms. Olin ainut, joka sai kirjainyhdistelmän ENTJ.

"Ehkä on hyväkin, että heitä on vain 3 prosenttia väestöstä, muuten he hallitsisivat epävarmempia ja herkempiä persoonallisuustyyppejä, joita lähestulkoon koko muu maailma edustaa."

https://www.16personalities.com/fi/entj-persoonallisuus

Oma kysymyksensä on se, miten tieteellsiä tällaiset persoonallisuustyyppitestit ovat. Niitä on jossakin luonnehdittu lähes huuhaaksi. Tietty viihdearvo niillä joka tapauksessa on. Testausfirmoille käyvät mitkä tahansa työkalut, joiden avulla saa rahaa.

[Norma Bates]

Ehdittyäni kerätä kokemusrepertuaariini mm. kaksi työpaikkakiusaamista ja burn outin, päädyin olisiko ollut vuonna 2004 psykologin työkykyisyysarvioon. Tuona vuonnahan masennukseni oli sitä luokkaa että en muistanut yhtikäs mitään (kuten esim. että minne oltiin miehen kanssa pysäköity auto kaupan pysäköintialueella), ja keskittymiskykyni oli jotain päästäisen luokkaa. 10 min tv-ohjelmaa katsottuani tuskailin että eikö se ikinä lopu.

Osoittautui että muistini oli ihan todennettavasti hapero. Se näet testattiin sillä että kuuntelin tai luin (en muista enää kumpaa) jotain tarinoita ja piti sitten kertoa niistä yksityiskohtia. Olin olettanut että ei tässä nyt niin suurta ongelmaa oli, joten oli pieni yllätys että ihan oikeasti muistin huonosti.

Psykologi teki yhteenvedon ja sen mukaan "puheeni oli rönsyilevää". Lisäksi hän luetteli jotain luonteenpiirteitä, ja yksi niistä oli narsistinen. Tästähän taisin järkyttyä, joten muistaakseni hän selitti jotain että se nyt on vaan yksi elementti kokonaisuudessa. Narsistinen kuitenkin on eri juttu kuin olla narsisti.

Ehkä tämän takia auliisti kuvailen itseäni narsistiseksikin. Mutta nyt tässä on se autismijippo, eli tulos on saattanut vinksahtaa johonkin suuntaan sen takia että tutkijalla ei ole ollut minkäänlaista hajuakaan autismijatkumon ihmisistä. Enkä itsekään vielä noihin aikoihin ajatellut itsestäni millään tavalla että olisin Asperger (nimitys, jota ei pitäisi enää käyttää). Sittemmin olen hoksannut että saatan kyllä tosiaan lörpötellä ummet ja lammet ja nimenomaan itsestäni, mutta ei siinä minun mielestäni ole mitään malignia narsismia sillä tavalla että kaikkien pitäisi olla ihan helvetin kiinnostuneita asioistani. Itseasiassa tulee vähän outo olo jos joku sanoo olevansa. Semmoinen että "mitä ihmeen kiinnostavaa minussa muka on - muille kuin itselleni?"

Summaisin että olen isoäiti-ikäinen pikkutyttö. Tästä on harmia, kun saatan avautua ihan väärille tahoille lapsenomaisuudessani. En tiedä onko siinä mitään hyvää puolta. No, ehkä kai se että jotkut kehuvat avoimeksi ja sitten kokevat että hekin voivat rentoutua ja puhua omasta itsestään.

Autistiset piirteet ovat melko kiusallinen juttu, koska toisinaan niistä tekee mieli puhua, ja toisinaan ei. Silloin kun en itse ole kiinnostunut asiaa käsittelemään ja joku tuttuni alkaa käsitellä, tulee niljakas, epämukava olo.