Itsensä kaunistelua vai totta sittenkin - millaisia me oikeasti olemme?

[TSS]

Ehkä on hyväkin, että heitä on vain 3 prosenttia väestöstä, muuten he hallitsisivat epävarmempia ja herkempiä persoonallisuustyyppejä, joita lähestulkoon koko muu maailma edustaa.

https://www.16personalities.com/fi/entj-persoonallisuus

Oma kysymyksensä on se, miten tieteellsiä tällaiset persoonallisuustyyppitestit ovat. Niitä on jossakin luonnehdittu lähes huuhaaksi. Tietty viihdearvo niillä joka tapauksessa on. Testausfirmoille käyvät mitkä tahansa työkalut, joiden avulla saa rahaa.

Olikohan Jatkumolla ketju, jossa keskusteltiin juuri tästä persoonallisuustestistä, tai lähinnä sen tuloksista. Jäi mieleen, että meille Socrateen kanssa tuli tämä sama tulos: https://www.16personalities.com/fi/infj-persoonallisuus (INFJ-asianajaja), joka myöskin on jotain superharvinaista tyyppiä Aika ylevältähän tuo tulos kuulostaa, ja ehkä toisaalta hyväkin, että ihmiset saavat lukea itsestään jotain ns. hyviä asioita ja kokea, että ovat ainutlaatuisia ja "hyviä tyyppejä". Vaikka niillä ehkä olisikin vain viihdearvoa. Ehkä socrulle tuli yllätyksenä sama tulos kuin tosikko-tss:lla, mutta minua se ei yllättänyt.

Esim. rekryissä käytettävillä inventaareilla kyllä on (tai ainakin luulisi olevan) tieteellinen pohja, Suomessa käytetään esim. PK5-testiä, joka on Suomessa kehitelty. Persoonallisuuden tutkiminen on kyllä haastava ja virhealtis alue tieteellisessä maailmassa ja ihan psykologiankin sisällä. Ilmiönä persoonallisuus ei ole mitenkään selväpiirteinen, jota on helppo objektiivisesti mitata, toisin kuin vaikka muistia, vaan se on laaja psyykkisten toimintojen kokonaisuus. Se on myös hyvinhenkilökohtainen tutkimusalue, ja myös psykologin oma persoonallisuus voi vaikuttaa tulokseen. Samat tieteen ihanteet ovat kuitenkin läsnä sen tutkimisessa, kuin tieteessä yleensäkin.

[Xantippa]

Ehkä on hyväkin, että heitä on vain 3 prosenttia väestöstä, muuten he hallitsisivat epävarmempia ja herkempiä persoonallisuustyyppejä, joita lähestulkoon koko muu maailma edustaa.

https://www.16personalities.com/fi/entj-persoonallisuus

Oma kysymyksensä on se, miten tieteellsiä tällaiset persoonallisuustyyppitestit ovat. Niitä on jossakin luonnehdittu lähes huuhaaksi. Tietty viihdearvo niillä joka tapauksessa on. Testausfirmoille käyvät mitkä tahansa työkalut, joiden avulla saa rahaa.

No juuri näin. Kyllähän jokainen yleistys tietysti pätee jonkin verran, sillä eihän se muuten olisi yleistys. Ja jokaisessa yleistyksessä on jotain "oikeaa", koska emme me ihmiset nyt kuitenkaan kovinkaan usein niin ainutlaatuisia ole.

Esim. tuosta tunnistan kyllä - ja varmaan moni Marin-keskustelua seurannut tunnistaa - jotain itsestäni. Mutta sitten noiden yleistyksien vetäminen ns. sinne todelliseen persoonaan, jota tämäkin keskustelu koskee, ovatkin jo mielestäni ihan huuhaata. Ei se, että työelämässä odottaa itseltään ja toisilta aika isojakin vastuunkantoja, tunnollisuutta ja mitä näitä, nyt sentään tarkoita, että pitäisi herkkyyttä heikkoutena, herranjesta, tai että samalla ei itsekin olisi ihan samalla tavalla herkkä kuin muutkin ovat.

Tämä on yksi näiden testauksien heikkous: jos ihmistä testataan työelämässä, työnelämän tarpeisiin, hän usein sitten vastailee siinä kehyksessä. Ei koko persoonallaan, kaikkine ristiriitaisuuksineen.

T: Xante

[Norma Bates]

Meitä testattiin kohtuu iso porukka, olisiko ollut joku 34 ihmistä, tms. Olin ainut, joka sai kirjainyhdistelmän ENTJ.

"Ehkä on hyväkin, että heitä on vain 3 prosenttia väestöstä, muuten he hallitsisivat epävarmempia ja herkempiä persoonallisuustyyppejä, joita lähestulkoon koko muu maailma edustaa."

https://www.16personalities.com/fi/entj-persoonallisuus

Oma kysymyksensä on se, miten tieteellsiä tällaiset persoonallisuustyyppitestit ovat. Niitä on jossakin luonnehdittu lähes huuhaaksi. Tietty viihdearvo niillä joka tapauksessa on. Testausfirmoille käyvät mitkä tahansa työkalut, joiden avulla saa rahaa.

Onhan tämä tullut moneen kertaan tehtyä, ja taitaa tulla aina tämä sama tulos: arkkitehti INTJ-T. Muistelisin tosin saaneeni joskus jonkun muunkin kirjaimen kuin teen tuonne kolmanneksi.

Huipulla on yksinäistä, minkä arkkitehti jos kuka tietää, sillä arkkitehti on yksi harvinaisimmista ja strategisesti kyvykkäimmistä persoonallisuustyypeistä. Tätä persoonallisuustyyppiä edustaa vain kaksi prosenttia väestöstä, ja erityisen harva heistä on nainen, vain n. 0,8 prosenttia väestöstä. Arkkitehtien on usein vaikea löytää samanhenkisiä ihmisiä, jotka jaksavat heidän hellittämätöntä intellektuaalisuuttaan ja shakinpeluuta muistuttavaa taktikointiaan. Arkkitehdit ovat mielikuvitusrikkaita, mutta päättäväisiä; kunnianhimoisia, mutta helposti lähestyttäviä; hämmästyttävän uteliaita, mutta energiaansa säästeleviä.

Voi juku. On se vähän niinnii, mutta on se vähän noinnii.

[Hayabusa]

Esim. rekryissä käytettävillä inventaareilla kyllä on (tai ainakin luulisi olevan) tieteellinen pohja, Suomessa käytetään esim. PK5-testiä, joka on Suomessa kehitelty. Persoonallisuuden tutkiminen on kyllä haastava ja virhealtis alue tieteellisessä maailmassa ja ihan psykologiankin sisällä. Ilmiönä persoonallisuus ei ole mitenkään selväpiirteinen, jota on helppo objektiivisesti mitata, toisin kuin vaikka muistia, vaan se on laaja psyykkisten toimintojen kokonaisuus. Se on myös hyvinhenkilökohtainen tutkimusalue, ja myös psykologin oma persoonallisuus voi vaikuttaa tulokseen. Samat tieteen ihanteet ovat kuitenkin läsnä sen tutkimisessa, kuin tieteessä yleensäkin.

Itse pidän todella vaarallisena, että rekrytoinnissa käytetään noita persoonallisuustestejä. Siinä hyvin herkästi mennään siihen, että parhaat kandit jätetään valitsematta, koska ovat "väärää" tyyppiä. Valinnan jälkeen testeillä voi olla arvoa, jotta työyhteisössä ymmärretään miksi joku käyttäytyy "oudosti". Ja myös miten tilanteeseen pitäisi suhtautua, eli ettei mennä tarjoamaan jaxuhalia sellaiselle, jolle se on pahin mahdollinen asia maailmassa.

[Xantippa]

Alkaa kiinnostaa, keitä ne tavikset sitten ovat, joita esim. tänne foorumille kun ei ole vielä eksynyt yhtäkään, vaan ollaan kaikki niitä harvinaisempia

Mutta joo, tuon ollessa muotia, siihen oikeasti johtamisessa viitattiin. Toki taatusti tuokin homma on kehittynyt myös tieteellisempään suuntaan, mutta valitettavasti tässä kohtaa minun on vaikea voittaa ennakkoluuloisuuttani.

Mutta sen myönnän auliisti, että kyseessä on ennen kaikkea se, että en ole niihin tutustunut, olen siis tietämätön.

T: Xante

[Xantippa]

Itse pidän todella vaarallisena, että rekrytoinnissa käytetään noita persoonallisuustestejä. Siinä hyvin herkästi mennään siihen, että parhaat kandit jätetään valitsematta, koska ovat "väärää" tyyppiä. Valinnan jälkeen testeillä voi olla arvoa, jotta työyhteisössä ymmärretään miksi joku käyttäytyy "oudosti". Ja myös miten tilanteeseen pitäisi suhtautua, eli ettei mennä tarjoamaan jaxuhalia sellaiselle, jolle se on pahin mahdollinen asia maailmassa.

Joskus maailman aikaan tätä hommaa hoiti käytöstavat. Yleensäkään ei levitelty omia asioita tai sen hetken fiiliksiä ympäri turuja ja toreja, eikä menty käkeämään halien kanssa toisten asioihin kuin kutsusta.

T: Xante

[Socrates]

Ehdittyäni kerätä kokemusrepertuaariini mm. kaksi työpaikkakiusaamista

Miten kiusattiin ja oliko kiusaajat työkavereita vai pomosi?

[TSS]

Tommosessa big five -testaamisessa on se ongelma, että se varmaan ennustaa töissä pärjäämistä "ihan jees" eli jollain tasolla, mutta jos sun neurologia on riittävän erilainen, niin ei välttämättä, ja myös big five ei erottele ympäristötekijöitä mitenkään, eli ylipäätään se ei takaa että sitten siinä, mitä oikeasti tehdään, ne samat asiat pätee.

Joku saattaa katsoa tommosta hommaa ja todeta vaan, että jos te teette tämmöstä ja tää on teidän mielestä ihan jees, niin se on melkeimpä riittävä indikaattori siihen, että ei kannata lähteä mukaan ollenkaan.

Ja se myös lisää sitä, että isot yritykset ja niiden toimintalogiikka saa vapaasti sanella ihan kaiken. Ei niitä kiinnosta tavallaan se 5 % tai vähän enemmän, joka tosta jää ulos (koska p > 0.05).

Mutta ei se nyt mua silleen vaivaa henkilökohtaisesti. Jos joku ajattelee että toi on todella ihan jees, niin en mä sitä silleen tyhmänä tai tyhänpäiväisenä pidä. Itse en lähtisi noita tekemään, mutta mun mielestä se menee niin, että ei mun tarvi tai kuulu jos en vaan halua.

Mua lähinnä ärsyttää siinä se, että samaan aikaan on niin hillitön jeesustelu kaikesta inklusiivisuudesta ja kuinka jees se on ja muuta, ja sitten täsmälleen samat ihmiset tekee just tommosia asioita eikä se vaivaa vähääkään.

Tartun nyt tähän sinun kiukutteluviestiin En ehkä ihan täysin saa kiinni, mistä kenkä tarkalleen ottaen puristaa, mutta toisaalta ehkä ymmärrän.

En näe itse näitä testejä aivan noin negatiivisessa valossa, koska jotenkin kai haluan luottaa siihen, että niitä osataan käyttää oikein. Eihän testitulos kai ole mikään ykköskriteeri henkilövalinnassa, vaan vain osatekijä kokonaisuudessa ja tarjoaa vielä yhden näkökulman lisää valintaa tekevälle taholle.

Olen ollut itse mukana rekryissä (tekemässä esivalintaa ja haastattelemassa), joissa tällaisia testejä ei käytetty, ja tuntui, että esimieheni meni todella vahvasti fiiliksen pohjalta, ja etsi sitä perinteistä "hyvää tyyppiä", joka on haastattelussa hauska ja leppoisa, hänen itsensä tyylinen. Näistä kokemuksista on jäänyt sellainen ajatus, että tuollainen testi ei välttämättä olisi pahitteeksi, jotta valinta ei jäisi aivan henkilökemiatasolle. Tuli ajatus, että muutenkin voisi olla ihan hyväksi valintaa tekevälle taholle saada hieman apua siinä (esimerkiksi juuri tätä psykologista tietoa), että mitä ominaisuuksia kyseinen työ varsinaisesti edellyttää, koska kuten sanottua, johtaminen saattaa olla aika hataralla pohjalla, eikä johtajalla välttämättä ole riittävää osaamista kaikilla johtamisen osa-alueilla.

En ole osannut ajatella niin, että näillä testeillä raivattaisi tilaa huonolle johtamiselle. Huono johtaminen on kyllä kammottava ongelma ja aivan liian yleistä, ja siitä voisin länkyttää omia huonoja kokemuksia vaikka sivukaupalla... Jotenkin kuitenkin oma ajatus oli, että hyvä johtaja osaisi ottaa erilaista tietoa vastaan, esimerkiksi näiden testien tuomaa tietoa, ja valita kaiken saatavilla olevan tiedon avulla oikean tyypin hommaan. Mutta ehkä nyt kun tuota johtamise tasoa joissain paikoissa ajattelee, ei näitä testejäkään osattaisi oikein käyttää. Jaa-a enpä tiedä, kimurantti juttu.

[TSS]

Alkaa kiinnostaa, keitä ne tavikset sitten ovat, joita esim. tänne foorumille kun ei ole vielä eksynyt yhtäkään, vaan ollaan kaikki niitä harvinaisempia

T: Xante

Kyllä musta tuntuu, että voi olla ihan paikaansapitävää, että aivan tavikset eivät ole foorumilla enemmistö. Tähän hätään en kuitenkaan osaa perustella sen kummemmin, miksi näin olisi Osaisiko joku muu, vai onko virhetulos, että me kaikki ollaan jonkin sortin harvinaisuuksia?

[Brutto]

Esim. rekryissä käytettävillä inventaareilla kyllä on (tai ainakin luulisi olevan) tieteellinen pohja, Suomessa käytetään esim. PK5-testiä, joka on Suomessa kehitelty. Persoonallisuuden tutkiminen on kyllä haastava ja virhealtis alue tieteellisessä maailmassa ja ihan psykologiankin sisällä. Ilmiönä persoonallisuus ei ole mitenkään selväpiirteinen, jota on helppo objektiivisesti mitata, toisin kuin vaikka muistia, vaan se on laaja psyykkisten toimintojen kokonaisuus. Se on myös hyvinhenkilökohtainen tutkimusalue, ja myös psykologin oma persoonallisuus voi vaikuttaa tulokseen. Samat tieteen ihanteet ovat kuitenkin läsnä sen tutkimisessa, kuin tieteessä yleensäkin.

Itse pidän todella vaarallisena, että rekrytoinnissa käytetään noita persoonallisuustestejä. Siinä hyvin herkästi mennään siihen, että parhaat kandit jätetään valitsematta, koska ovat "väärää" tyyppiä. Valinnan jälkeen testeillä voi olla arvoa, jotta työyhteisössä ymmärretään miksi joku käyttäytyy "oudosti". Ja myös miten tilanteeseen pitäisi suhtautua, eli ettei mennä tarjoamaan jaxuhalia sellaiselle, jolle se on pahin mahdollinen asia maailmassa.

Samaa mieltä. Vaarana on, että esimiehet päätyvät valitsemaan itselleen mukavia ja helppoja alaisia sen sijaan että valitsisivat tehokasta ja tuottavaa väkeä. Tuottavin työntekijä on harvoin helpoin työntekijä.

[Norma Bates]

Ehdittyäni kerätä kokemusrepertuaariini mm. kaksi työpaikkakiusaamista

Miten kiusattiin ja oliko kiusaajat työkavereita vai pomosi?

En ala kauhean laajalti raportoimaan, koska epäilen että saisin kuulla sinulta jotain yhtä "hauskaa" kuin joitakin vuosia sitten että minua olisi pitänyt ahdistella seksuaalisesti enemmän kuin on ahdisteltu. Kun kumminkin minulla oli ollut kuuden vuoden sisällä kolme ihmistä kimpussa, joista yksikään ei jättänyt sitä ahdistelua yhteen kertaan, niin otin kyllä pahasti nokkiini siitä mitä sanoit. Et ole herkkä ihminen, joten et tiedä miltä se tuntuu herkkänä kun jotkut eivät vaan osaa jättää rauhaan.

Summittaisesti kuvailisin että kyse oli eräänlaisesta simputuksesta noissa kiusaamisissa. Ekalla kerralla olin työharjoittelussa, ja muija joka oli esimieheni, otti minut heti ekasta päivästä hampaisiinsa ja teki selväksi miten paska olen. Kosti vielä peräänkin eräällä tietyllä tavalla, mutta tämä sitten meni susille koska muuan fiksu henkilö ei uskonut naisen paskapuheita.

Tokalla kerran olin työllistyksessä aivan samalla alalla kuin ed. tapauksessakin, ja kappas kummaa melkolailla tuota edellista naista luonteeltaan muistuttava nainen taas otti irvihampaisiinsa heti ekasta päivästä ja heitteli kaikenlaista nöyryyttävää ihan kuin olisin ollut pikkulapsi. Sain touhusta tarpeekseni viikossa ja lähdin nostelemaan. Myöhemmin kävi ilmi että tuo työllistettyjen esimiehenä ollut nainen ei edes ollut arvoltaan mikään erityisen tärkeä tapaus, ja niin vain hän oli semmoisenkin esityksen pitänyt jossa istua jökötti ylimmän pomon pöydän takana kun ko. pomo oli poissa jostain syystä (myöhemmin heti eläkkeelle jäätyään kuoli), ja lateli minulle semmoisia juttuja että minun olisi pitänyt tehdä jotain ekstraa mitä kukaan ei tee, ihan vain sen takia että minua piti rangaista eräästä asiasta. Tai mitä hittoa, voinen mainita että kyse oli loma-asioista. Yksi iäkkäämpi työllistettyhän niistä alkoi inisemään ja häntä sitten komppasin. Minulle siis olisi tuosta tullut rangaistus että olen ruotinut loma-asioita asiakkaiden kuullen. Sille toiselle työllistetylle ei ollut tulossa mitään sanktioita.

Summaisin että paskapää-ämmiä, ei siinä sen kummempaa. Nätimmin ja pidempään olen asiasta jutellut eräällä foorumilla, ja sain vain haukut että minä en tule naisten kanssa toimeen. Tämmöistä väitti yksi nainen joka ei minusta pitänyt sillä foorumilla. Noh, jos minä en tule tietynlaisten "kuninkaallisten" kanssa toimeen, niin se johtuu siitä että en osaa olla mukana heidän pelleilyissään. En osaa mielistellä, enkä pokkuroida. En ole ynseä enkä kolea tapaus itse, mutta aikuisilta ihmisiltä odotan aikuista käytöstä, enkä jotain pikkutyttöjen prinsessaleikkejä. Hankkikoot hovinsa muualta.

[TSS]

Esim. rekryissä käytettävillä inventaareilla kyllä on (tai ainakin luulisi olevan) tieteellinen pohja, Suomessa käytetään esim. PK5-testiä, joka on Suomessa kehitelty. Persoonallisuuden tutkiminen on kyllä haastava ja virhealtis alue tieteellisessä maailmassa ja ihan psykologiankin sisällä. Ilmiönä persoonallisuus ei ole mitenkään selväpiirteinen, jota on helppo objektiivisesti mitata, toisin kuin vaikka muistia, vaan se on laaja psyykkisten toimintojen kokonaisuus. Se on myös hyvinhenkilökohtainen tutkimusalue, ja myös psykologin oma persoonallisuus voi vaikuttaa tulokseen. Samat tieteen ihanteet ovat kuitenkin läsnä sen tutkimisessa, kuin tieteessä yleensäkin.

Itse pidän todella vaarallisena, että rekrytoinnissa käytetään noita persoonallisuustestejä. Siinä hyvin herkästi mennään siihen, että parhaat kandit jätetään valitsematta, koska ovat "väärää" tyyppiä. Valinnan jälkeen testeillä voi olla arvoa, jotta työyhteisössä ymmärretään miksi joku käyttäytyy "oudosti". Ja myös miten tilanteeseen pitäisi suhtautua, eli ettei mennä tarjoamaan jaxuhalia sellaiselle, jolle se on pahin mahdollinen asia maailmassa.

Samaa mieltä. Vaarana on, että esimiehet päätyvät valitsemaan itselleen mukavia ja helppoja alaisia sen sijaan että valitsisivat tehokasta ja tuottavaa väkeä. Tuottavin työntekijä on harvoin helpoin työntekijä.

Itse taas en ymmärrä, miten ilman testiä varmemmin päädyttäisi sen parempaan ratkaisuun. Silloinkin saatetaan hakea jotain aivan muuta, kuin mitä työ oikeasti edellyttäisi.

[Norma Bates]

Alkaa kiinnostaa, keitä ne tavikset sitten ovat, joita esim. tänne foorumille kun ei ole vielä eksynyt yhtäkään, vaan ollaan kaikki niitä harvinaisempia

T: Xante

Kyllä musta tuntuu, että voi olla ihan paikaansapitävää, että aivan tavikset eivät ole foorumilla enemmistö. Tähän hätään en kuitenkaan osaa perustella sen kummemmin, miksi näin olisi Osaisiko joku muu, vai onko virhetulos, että me kaikki ollaan jonkin sortin harvinaisuuksia?

Tavikset lörpöttelevät mieluummin livessä keskenään, kuin kirjoittelevat nettifoorumille. Kypsä tavis korkeintaan duunaa jotain Facebook-seinäänsä, ja nuoremmat jotain muuta (mitä näitä on instoja), mutta eivät he foorumeilla pyöri.

[Hayabusa]

Esim. rekryissä käytettävillä inventaareilla kyllä on (tai ainakin luulisi olevan) tieteellinen pohja, Suomessa käytetään esim. PK5-testiä, joka on Suomessa kehitelty. Persoonallisuuden tutkiminen on kyllä haastava ja virhealtis alue tieteellisessä maailmassa ja ihan psykologiankin sisällä. Ilmiönä persoonallisuus ei ole mitenkään selväpiirteinen, jota on helppo objektiivisesti mitata, toisin kuin vaikka muistia, vaan se on laaja psyykkisten toimintojen kokonaisuus. Se on myös hyvinhenkilökohtainen tutkimusalue, ja myös psykologin oma persoonallisuus voi vaikuttaa tulokseen. Samat tieteen ihanteet ovat kuitenkin läsnä sen tutkimisessa, kuin tieteessä yleensäkin.

Itse pidän todella vaarallisena, että rekrytoinnissa käytetään noita persoonallisuustestejä. Siinä hyvin herkästi mennään siihen, että parhaat kandit jätetään valitsematta, koska ovat "väärää" tyyppiä. Valinnan jälkeen testeillä voi olla arvoa, jotta työyhteisössä ymmärretään miksi joku käyttäytyy "oudosti". Ja myös miten tilanteeseen pitäisi suhtautua, eli ettei mennä tarjoamaan jaxuhalia sellaiselle, jolle se on pahin mahdollinen asia maailmassa.

Samaa mieltä. Vaarana on, että esimiehet päätyvät valitsemaan itselleen mukavia ja helppoja alaisia sen sijaan että valitsisivat tehokasta ja tuottavaa väkeä. Tuottavin työntekijä on harvoin helpoin työntekijä.

Itse taas en ymmärrä, miten ilman testiä varmemmin päädyttäisi sen parempaan ratkaisuun. Silloinkin saatetaan hakea jotain aivan muuta, kuin mitä työ oikeasti edellyttäisi.

Osaamista voidaan testa laittamalla hakija hitsaamaan, ompelemaan tai koodaamaan työtehtävästä riippuen. Xanten mainitsemilla käytöstavoilla hoituu pitkälti työtovereiden kanssa pärjääminen. Ehkä käytöstavat voisi testata...

[TSS]

Itse taas en ymmärrä, miten ilman testiä varmemmin päädyttäisi sen parempaan ratkaisuun. Silloinkin saatetaan hakea jotain aivan muuta, kuin mitä työ oikeasti edellyttäisi.

Osaamista voidaan testa laittamalla hakija hitsaamaan, ompelemaan tai koodaamaan työtehtävästä riippuen. Xanten mainitsemilla käytöstavoilla hoituu pitkälti työtovereiden kanssa pärjääminen. Ehkä käytöstavat voisi testata...

No jaa, ehkä joillain aloilla tai joissain töissä jonkinlaisen työnäytteen antaminen rekryprosessin yhteydessä voi olla mahdollista, mutta käytännössä sellaisten toteuttaminen voi olla aika työlästä ja kallistakin. Ehkä jotain syitä on olemassa, miksi tällainen ei ole yleinen käytäntö, luullakseni. Testien etuna taas on se, että niiden avulla saadaan verrattain paljon dataa isostakin tutkimusjoukosta, tieto on ajasta riippumatonta ja jokseenkin pysyvää. Testit ovat sen verran yleisesti käytettyjä, että kai niiden käyttö jotenkin prusteltua on. Ainakin tieteellinen tutkimus on osoittanut, että persoonallisuus on verrattain luotettava suoriutumisen ennustaja, mutta aikamoista vastusta teiltä tähän tulee - en ole kyllä vielä aivan vakuuttavia perusteluja saanut, miksi testien käyttämisessä ei ole mitään järkeä.