Kirjoittaja Aihe: Muistoja, sattumuksia ja enemmän tai vähemmän hauskoja tapauksia  (Luettu 244 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Hippi

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 1012
  • crazy cat lady

Tämä ketju on otsikon mukaisesti tarkoitettu tuollaisille yksittäisille pienille kertomuksille ja mieleenjuolahduksille menneiltä ajoilta ja miksei myös ihan näiltäkin päiviltä.

Ajatuksena on, että jokaiselle yksittäiselle tarinalle ei tarvitse avata omaa ketjua, jos ei niistä ole varsinaiseksi keskustelun aiheeksi. Tässä ketjussa on tilaa monelaisille muisteluille eikä ole pois suljettu sekään, että jostain jotain pientä keskusteluntynkäänkin syntyisi.

Tämä on muistojen paikka :D

If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining.

Poissa Brutto

  • Vakiojäsen
  • **
  • Viestejä: 400
Vs: Muistoja, sattumuksia ja enemmän tai vähemmän hauskoja tapauksia
« Vastaus #1 : Tammikuu 03, 2019, 12:50:29 »
Muisto suuresta pettymyksestä:

Ajan moottoritietä kohti auringonlaskua. Päässä Ray Banin Aviatorit, V8 hyrää nokalla moitteettomasti, vakionopeussäädin säädetty muun liikenteen vauhtiin...  Ja sitten radiosta kajahtaa Born To Be Wildin alku!

Tunnelma kohoaa, painan kaasua ja siirryn ohituskaistalle. Mutta biisi loppuukin heti kesken >:( Se olikin osa Radio Cityn mainosta. Vain esimerkki hyvästä musiikista.

Nostan jalan kaasulta ja palaan nolona oikealle kaistalle omaan vanhaan rakoseeni osaksi nöyrää jonoa. Tunnelma oli pilalla.

Poissa Kopek

  • Vakiojäsen
  • **
  • Viestejä: 459
Vs: Muistoja, sattumuksia ja enemmän tai vähemmän hauskoja tapauksia
« Vastaus #2 : Tammikuu 04, 2019, 08:18:47 »
Brutto tuli esittäneeksi syyn sille, miksi en kuuntele Radio Novaa.

Oma V8 muisto:

Ajan autolla kohti alkavaa auringonlaskua. 7,4 litran V8 jymisee konepellin alla. On loppukevät. Tie on kuiva ja sula. Radiosta (todennäköisemmin kasetilta) alkaa kuulua Dannyn East Virginia. Se tuntuu jotenkin sopivan hetkeen. Ajattelen lännenmiehiä ratsastamassa kohti auringonlaskua. Tie on hiljainen. Vaivun jonkinlaiseen hypnoottiseen transsiin. Moottorin jyminä sekoittuu musiikkiin. Painan lisää kaasua ja vielä lisää kaasua. Väännän radion kovemmalle. Musiikki ja mootorin ääni sekoittuvat. Havahdun todellisuuteen, kun suoran pää lähestyy. Hidastan nopeutta, joka oli ehtinyt nousta jo huomattavaan lukemaan.

Aah, kun se tuntui hyvältä, muistelen nyt vuosikymmeniä myöhemmin.

Poissa Hippi

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 1012
  • crazy cat lady
Vs: Muistoja, sattumuksia ja enemmän tai vähemmän hauskoja tapauksia
« Vastaus #3 : Tammikuu 04, 2019, 09:29:30 »

Työkaverini laittoi juuri s-postin johon liittyi kovaääninen puhuminen ja vastasin hänelle:
Tuosta tuli hakematta mieleen lapsuusvuodet, kun vietin kesät sukulaisten maatilalla Nurmijärvellä. Tilalla kävi maatalousharjoittelijoiden lisäksi töissä Manu, paikallinen hiukan erikoinen äijä. Sillä suu kävi jatkuvasti ja juttua piisasi varmaan koko sen hereilläoloajan. Pihalla ollessani saatoin kuulla kaukaa Manun äänen ja jonkin ajan kuluttua alkoi kuulua traktorin ääni. Kun traktori tuli kohdalle, Manu istui peräkärryssä kuorman päällä ja "puhui" traktoria ajavalle hepulle. Traktori kulki ohi kohti etäistä heinälatoa ja sen ääni hiipui olemattomiin. Viimeisenä lakkasi Manun ääni kuulumasta.


Jännä miten jotkut hyvinkin merkityksettömät pienet tapahtumat jäävät mieleen erittäin elävästi. Edellä olevakin on ajalta, jolta ei niin kovin paljon muistoja ole enää tallessa ... vai alkaakohan nuo lapsuusmuistot pikkuhiljaa palailla jostain syystä pintaan :D
Nuo maatilakesät sattuivat neljän ja muistaakseni alle(?) kymmenen ikävuoden välille.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining.

Poissa Juuli

  • Vakiojäsen
  • **
  • Viestejä: 108
Vs: Muistoja, sattumuksia ja enemmän tai vähemmän hauskoja tapauksia
« Vastaus #4 : Tammikuu 07, 2019, 11:08:55 »


Oli Annilassa juhlittu joulut ja uudet vuodet. Anni oli   pelännyt että neiti Mankinen vielä uutena vuotena tahtoo tulla valamaan tinaa tai muuten vain uutta vuotta vastaanottamaan Annilaan mutta neiti pysytteli kerrostalon yksiössään. Neiti sai kai tarpeekseen kun Kannipaali määrättiin pakolais-statuksella ulkoruokintaan. Ei Kannipaalilla ollut hätää, karvaelukki ja nolla pakkasta. Kunhan ulvoi ,loukkaantui kun sisätiloista ulos häädettiin.

Nyt kuului kummia Iivarikauppiaasta. Tai oli tätä jo ounasteltu. Iivarin terveys ei enää kestänyt katsella toista puotia . Se kun oli varsin selvästi näkyvissä kun Iivari lääkärin määräämiä verhoja raotteli. Joka tapahtui sangen usein.

Annilassa sai Wiljami päähänsä jotta talven kunniaksi tehdään hiihtolenkki. Itse ei hiihtäisi kun oli jo hoitanut luistelupuolen. Nyt oli Annin vuoro. Anni kauhistui jo pelkkää ajatusta hiihtämisestä kun ei ollut kuin mukulana tätä lajia harrastanut. Vaan ei Wiljami antanut periksi. "Onko tää ny laitaa ko mie en pääse suksil mihinkää päi . Mie e siiä koko  suksimiist alkuunkaa." Vaan ei luovuttanut Wiljami vieläkään vaikka Anni melkein tippa silmissä rukoili jotta jätetään väliin.
Ei auttanut. Oli Annin ladulle lähdettävä lylyä lykkimään. Mukaansa pyysi nyt vastoin luontoaan vs. kunnankätilö Mankisen. Oli oltava turva tiedossa jos vaikka menee irtipoikki kinttu. Neiti suostui ilomielin. Neiti kun oli kätilömatkoilla monesti joutunut ihan umpihankeenkin taivaltamaan.

Naiset ladulle. Wiljami ladun varten kellottamaan. Ei naiset käsittäneet alkuunkaan miksi piti ja mitä piti aikaa ottaa. Kun ei naisista kumpikaan aio mihinkään hiihtokisaan treenata. Vaan oli ladulla julman jyrkkä mäki jonka alla seisoi Wiljami kelloineen.
Päällehän sitä ajettiin kun Wiljami ei malttanut olla ladun vieressä vaan pönötti keskellä latua eikä ajoissa älynnyt väistää lumitorpedoja.

Kun oli hiihto ja mäenlasku ohi kömpi luminen Wiljami lumikasan alta. Ei kovin herttaisella tuulella Wiljami. Anni arvioi tilannetta:" Ite sie Willerakas komensit hiihtolenkil. Eihä kukkaa voint arvata jot kovas vauhis ei saatu suksii kääntymää jote sie sit alle jäit."

Enää ei kellotettu. Ei tosin hiihdettykään.
.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 07, 2019, 16:45:34 kirjoittanut Juuli »

Poissa Juuli

  • Vakiojäsen
  • **
  • Viestejä: 108
Vs: Muistoja, sattumuksia ja enemmän tai vähemmän hauskoja tapauksia
« Vastaus #5 : Tammikuu 09, 2019, 17:49:25 »
 



Niinhän siinä kävi kilpailussa näiden kahden kauppiaan välissä selvisi Wiljami voittajaksi.
Vaan oli se taisto. Ensinnäkin hiveän salainen toiseksi siitä ei kellekään puhuttu. Toisilleen nämä kauppiaat olivat herrasmiehiä, vahingossakaan ei sanottu pahan sanan kaikuaakaan. Kumarreltiin ja pokkuroitiin jos jossain kirkonkylällä vastakkain tultiin. Niissä vähissä kissanristiäisessä mitä kirkonkylällä oli ei jututettu toista kuin näön vuoksi jotta saavat juoruämmit aihennita. Kumarreltiin toiselle nenä lattiassa. Kuuli kun joku näistä ämmistä totesi toisille jotta miten se kauppiaskin noin alas pääsee. Viisari lattiaan. Eikös se jut ihan hetekan pohjalla lojunut. Montakin kertaa,,,kuulemma.

Puodin hinnasta käytiin armoton sota. Kumpikin tiesi ettei se enää leipää tuota kun oli Wiljamin puoti missä ovat ihmiset jo tottuneet kauppaa käymään.
Iivarikauppias sanoi myyntihinnaksi hirmuisen korkean jolla olisi saanut melkoisen määrän kultaa. Wiljami repesi nauruun ja totesi että Iivari onkin , vaikkei uskoisi näitä huumorimiehiä. Mitäs, mukavahan se. Kun käsittää nyt tuonkin hinnan huumoriksi. Ei missään nimessä totena pidä. Iivari ymmärsi alentaa kun tiesi ettei Wiljami ole pakkoraossa.
On  Wiljamilla oil hyvin tuottava itsellä.
Se puodinpentele.

Siinä sitten kaupanvahvistajaa odoteltiin. Hinta sovittu. Kovin se huumorimiehen luontoa koitteli. Tuli vahvistaja ja alkoi pännähommiin, virallista kauppakirjaa väsäämään. Iivari katsoi nenänvarttaan pitkin tätä herraa , Iivarille oli kaikki pännän pyörittäjät herroja ja laukais:" Juu,,, niihä se. Tuol varasto pihas o harakoit iha vissii mallii. Niilkii o rakkipuku ja nii o nekki kiinostunnu kiiltävist.Tavallisii varkait nekkii." Iivaria korpesi niin että oli pakko jollekin kiukutella. Eikä Wiljamille kärsinyt. Lopettaa vielä koko kaupanteon.

Kaupanvahvistaja oli nuori mies, ehkä ihan ensimmäistä kauppakirjaa laati. Tajusi mitä Iivari tarkoitti. Hyppäsi metrin loikan ilmaan: "Nyt katotaan kumpi se harakka on,,,tana,,kele,,,ampaisi salamana Iivarin rinnuksiin. Ravisteli ja kiroili. Sai Wiljami irroitettua kisaajat toisistaan vaan siihen jäi puodin kaupanteko. Kauppakirjojen tekijä paineli ovenpielet ryskyen pihamaalle. Ei taakseen katsonut kun autolla pihasta vauhdilla säntäsi.
Kauppiaat katsovat toisiaan. Iivarikauppias totesi:" Nii meni ja vihels mennessää. Se o asia nyt siin mallis jotta kaupunkist o haettava tää kaupanvahvistaja. Kallispalkkainen mies. Juu nii ,,,kallispalkkane,,,."

Taas kaupantekijät kumarsivat toisilleen. Kumpikin taholleen suunnisti kallispalkkaista miettimään.



 


« Viimeksi muokattu: Tammikuu 09, 2019, 18:03:20 kirjoittanut Juuli »

Poissa Hippi

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 1012
  • crazy cat lady
Vs: Muistoja, sattumuksia ja enemmän tai vähemmän hauskoja tapauksia
« Vastaus #6 : Tammikuu 17, 2019, 22:01:02 »
Hesarin sunnuntailiitteen "Usko Siskoa" -palstalla oli kysymys, voiko suomalaisissa hautajaisissa käyttää suruhuntua ja jos voi, niin kuka sitä etiketin mukaan voi käyttää. Vastauksessa kerrottiin, että voi käyttää, mutta käyttö ei enää ole kovin yleistä. Vastauksen lopussa mainittiin erikseen, että jos muu kuin leski pukeutuisi suruhuntuun tai -harsoon, sitä luultavasti pidettäisiin omituisena.

Tuostapa hakematta tuli mieleen isäni hautajaiset kauan sitten. Äitini oli vanhoillinen ja hänelle oli itsestään selvyys, että hautajaisissa hän käyttää suruhuntua. Tuon ajan tavoista itselläni ei ole kovinkaan paljon käsitystä, etenkään hautajaisten etiketistä, sillä tuota aikaisemmin olin vain melko pienenä ollut jossain hautajaisissa mukana.

Isälleni pidettiin melko pienet hautajaiset ja niihin kutsuttiin vain joukko lähisukua ja joitain vanhimpia perhetuttuja, jotka samalla olivat vanhempieni työtovereita. Kirkonmenot käytiin läpi ja sitten muistotilaisuuteen, jossa pidettiin puheita kuin Puttepossun nimipäivillä ikään. En ollut tunnistaa isääni niistä puheista. Se kai on yleinen tapa vielä tänä päivänäkin, että vainajan elämänkerta muuttuu kultareunaiseksi. Lähdin silloisen poikakaverini kanssa paikalta niin pian kuin se vähänkään oli mahdollista.

Myöhemmin samana päivänä kotona äitini oli aivan raivoissaan. Hautajaisissa oli ollut eräs noista meidän naispuolisista perhetutuista suruhuntuun pukeutuneena. Mitä ihmettä nainen oli ajatellut tehdessään niin? Äitini pohti, josko tämä olisi ollut jollain tapaa ihastunut tai rakastunut salaa isääni. Jos näin oli, niin miksi se tuossa tilanteessa sitten piti tuoda esiin?

Tapauksella oli sen verran kova vaikutus, että äiti viskasi suruhuntunsa menemään eikä käyttänyt sitä hautajaisten jälkeen, kuten leskillä oli tapana ilmaista suruaan vielä hautajaisten jälkeenkin jonkin aikaa.



If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining.

Poissa Kopek

  • Vakiojäsen
  • **
  • Viestejä: 459
Vs: Muistoja, sattumuksia ja enemmän tai vähemmän hauskoja tapauksia
« Vastaus #7 : Maaliskuu 25, 2019, 15:48:43 »
Seuraava video (kuka sen sattuu näkemään) tuo mieleeni erään tapauksen, jossa minulle kävi samalla tavalla. Trailerin päällä ei ollut venettä vaan lautakuorma. Auto pysähtyi jyrkkään liukkaseen ylämäkeen. Peruuttaminen ei onnistunut, koska kärry alkoi mennä linkkuun. Päätin irrottaa kärryn ja laskea sen jotenkin käsivoimin mäkeä alas. Samalla, kun sain aisan irti, kärry lähti valumaan kiihtyvällä vauhdilla alamäkeen. Roikuin aisassa ja yritin potkimalla saada kärryä ohjattua edes joten kuten tien suuntaan. Lopulta vauhti oli jo kova, ja mutkassa kärry ei kääntynyt vaan törmäsi puuhun. En saanut vammoja, vaikka roikuin tiellä aisasta kinni pitäen kymmenien metrien matkan, ehkä sata metriä tai ylikin. 

https://www.facebook.com/watch/?v=2298820943671564

Korvikevideo (ei samanlainen):

https://youtu.be/NcvdikM9d5M

Tuosta videosta tulee mieleeni se, kun olin kerran iltakävelyllä, ja vastaani ajoi pakettiauto peräkärryä vetäen. Kärryssä oli soutuvene, joka putosi kesken kaiken maantielle melkein minun kohdallani. Kuljettaja ei ilmeisesti huomannut putoamista vaan jatkoi matkaa. Vene jäi keskelle tietä. Paikka ei ollut nopean vauhdin valtatie, vaan pienen paikkakunnan hiljainen keskusväylä, joka oli lisäksi jollakin tavalla valaistu (ainakin epäsuorasti), joten veneestä tuskin oli suurta vaaraa. Minua nauratti tuo tapaus. Mietin, mitähän kuljettaja ajattelee, kun hän kotipihassaan huomaa, ettei vene olekaan kyydissä. Sekin on mahdollista, ettei hän ei vielä silloinkaan huomannut. Oli pimeä ilta, joten hän saattoi kävellä saman tien sisälle kotiinsa katsomatta peräkärryä. Aamulla hän on ihmetellyt, missä ihmeessä se vene on, enkös sitä hakenutkaan?

Poissa Hippi

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 1012
  • crazy cat lady
Vs: Muistoja, sattumuksia ja enemmän tai vähemmän hauskoja tapauksia
« Vastaus #8 : Huhtikuu 10, 2019, 17:03:20 »

Autoilija puhalsi Nokialla törkeät lukemat – selitti tilannetta marjamehulla
”Tai muuta vastaavaa juomaa”

Tuo taisi olla samaa marjamehua, jota minä join noin kuuden ikäisenä.

Oli lauantai-ilta ja tulimme koko perhe saunasta. Minulla oli kamala jano ja menin ensitöikseni jääkaapille hakemaan mehua. Meillä oli usein laitettu kirkkaaseen lasipulloon mehua valmiiksi laimennettuna jääkaappiin. Otin pullon ja kaadoin mehun lasiin ja join kulauksen. Seuraavan suullisen syljin inhoten pesualtaaseen ja huusin kovaan äänen:"Hyi, tää mehu on ihan pilaantunutta".

Äiti ryntäsi paikalle ja arvasi heti mistä on kysymys. "Mehu" viemäriin ja hirveä rähinä isälle, joka oli plandatut viinansa laittanut lapsen ulottuville. Sen jälkeen isä piilottelikin paremmin juomansa. Tyhmyyksissään oli sen jääkaappiin laittanut, vaikka tiesi äidin saavan siitä hepulin.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining.