Tasa-arvoako?

[Kopek]

Kuuntelin radiosta ohjelmaa "huominen on huonompi", jossa keskustelivat ohjelman juontaja Pekka Vahvanen ja Vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula. Jatkson nimi oli "Kohdellaanko ihmisiä tasa-arvoisemmin kuin koskaan aikaisemmin?"

Kontula on yhteiskuntatieteiden tohtori, ja toimittaja. Vahvasesta Wikipedia sanoo mm, seuraavaa:

Hänestä "elämä kokonaisuutena olisi parempaa", jos tietokonetta ei olisi keksitty.

Ohjelmaa kuunnellessa olisi tehnyt mieli kommentoida esitettyjä väitteitä puolin ja toisin. Keskustelussa Kontula tuntui olevan hieman niskan päällä. Olisi mielenkiintoista keskustella hänen kanssaan yhdestä jos toisestakin asiasta, mm. yhteiskuntaluokista. Hän kertoi asuneensa Pispalassa ja leikkineensä lapsena Nigaraguan kommunistisissiä taistelussa pahaa diktaattoria vastaan. Tiede -lehden artikkelin mukaan hän on vasemmistolaisesta perheestä:

"Anna on punaisen suvun lapsi. Nimensä hän sai isotädiltä, joka istui Hämeenlinnan naisvankilassa piiloteltuaan jatkosodan aikana vasemmistolaisia sotapolitiikan kriitikoita, muun muassa runoilija Elvi Sinervoa. Hänen isoäitinsä puolestaan piilotteli kiellettyjä kirjoja ja näki kuinka sukulaisia ammuttiin heinäpellolle rintamakarkureina.Kontulan vanhemmat kuuluivat vasemmistoliikkeeseen, jakoivat lehtiä ja järjestivät tilaisuuksia. Oli luontevaa, että Annakin liittyi viisivuotiaana Rajaportin pioneeriosastoon Tampereen Pispalassa. Nuorena Anna arvioi saaneensa neutraalin kasvatuksen, jossa hän sai tehdä omat valintansa."

Kaikki saavat tehdä omat valintansa, mutta kuinka vapaista valinnoista on kyse, jos on kasvanut vauvasta alkaen kommunistisen aivopesun piirissä. No, sama koskee tietysti muidenkin aatteiden piirissä eläneitä.

Radio-ohjelmassa Kontula esitti mielenkiintoisen asian, mikä välillisesti tukee eräitä minun näkemyksiäni. Hän kertoi, että kun orjuutta lakkautettiin, eräät orjat vastustivat sitä. Hän perusteli tällaista ristiriitaista tapausta sillä, että orjat pelkäsivät muutosta ja tarrautuivat tuttuuden turvallisuuteen. Kontulan mielestä kyse on vahvasta muutosta jarruttavasta voimasta. Ehkä tämä on yksi syy sille, miksi ihmiset hyväksyvät minkä tahansa totalitaarisen systeemin, minkä alaisuudessa he elävät.

https://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/sosiologi_tunnustaa_varia

https://areena.yle.fi/1-50053355

[Amore]

^Olen kuunnellut noita Huominen on huonompi -ohjelmia, mutten vielä tätä Kontulan jaksoa. Hauska nimi ohjelmasarjalla!

[Norma Bates]

https://yle.fi/uutiset/3-10657061?fbclid=IwAR2BzkuPVdztINSTCrD8Yio-LqwXrDHbj4bq0tmIGUilK3QKXRjATz5_xY8

Railey, 6, ja Aurora, 4, ovat sukupuolineutraalin päiväkodin kasvatteja – "Moni luulee, että haluamme tehdä lapsista homoseksuaaleja"

Tukholmalaisessa Egalia-päiväkodissa ei sanota tyttö tai poika, vaan kaveri. Äidin ja isän sijaan käytetään sanaa vanhempi.

...

Ei edellytä ehdottomuutta

Hectorit korostavat, että sukupuolineutraalius ei edellytä ehdottomuutta.

– Tulen aina kutsumaan poikaani pojaksi ja tytärtäni tytöksi, mutta jos Railey haluaa prinsessakirjan, hän saa prinsessakirjan. Jos Aurora haluaa leikkiä sotilailla, hän voi leikkiä niillä, Damian Hector sanoo.

Egalia-päiväkodissa ei puututa asiaan, jos lapset puhuvat pojista ja tytöistä. Mutta henkilökunta ei sitä tee. Palomies on pelastaja ja poliisi on poliisi, eikä poliisisetä. Egaliassa tiedostetaan puheen ja odotusten vaikutus lapsiin.

– Jos tytön oletetaan olevan suloinen ja avulias ja pojan rohkea ja villi, niin lapset yrittävät olla sellaisia. Me haluamme näyttää yhteiskunnan kaikista näkökulmista, Lotta Rajalin havainnollistaa.

– Ei 20 tai 50 vuotta sitten ollut tällaista. Meillä on uusi, nopeasti muuttuva yhteiskunta ja meidän on muututtava sen mukana.

[Hippi]

Kylläpä tuosta nyt jaksetaan tehdä iso asia, että lasten annetaan leikkiä mitä lystäävät. Niin tehdään ihan tavallisessa suomalaisessa kunnallisessa päiväkodissa ilman alleviivausta. Useamman kerran, kun olen naapurin pienempää poikaa (5,5v) päiväkodista, hoitaja ohjaa minua "X taitaa olla tuolla kotileikkihuoneessa". Sieltäpä nuoriherra sitten löytyy.

Eri leikkejä varten on erilaisia tiloja, joiden mukaan lapset jakautuvat sen mukaan, mikä ketäkin juuri sillä kertaa kiinnostaa.

--
Sitä nyt sitten ihmettelen, miksi äiti ja isä on poistettu puheesta ja kömpelö "vanhempi" on otettu tilalle. Entä jos puhutaan lapsen tietystä vanhemmasta, niin onko se sitten Liisa-vanhempi ja Matti-vanhempi? Tai jos lapselle kerrotaan, että mummi tuleekin tänään hakemaan, niin onko se sitten Liisa-vanhemman vanhempi

Joo, vitsin puolelle nyt kääntyi, mutta jotenkin vaan tuntuu, että aika turhista asioista tehdään isoja juttuja.

Mutta siitä olen vilpittömästi kiitollinen, jos ne sedättelyt ja tädittelyt saadaan loppumaan. Ne on aikansa elänyttä kieltä, joka kylläkin tuntuu hävinneen suomenkielen arkipuheesta lähes kokonaan. Tekee mieli kuristaa ihminen, jos kuulen jonkun vielä lapselleen sanovan "Lissu, siirry, että täti pääsee ohi". En ole vieraan lapsen täti.

[Renttu]

^
"Sukupuolineutraalisti" lasten kasvattaminen on degeneroitunutta ja perverssiä ideologiaa, vaikka se sivistyksen ja hyveen kaapuun yritetään kietoa. Lapsille nimen omaan on hyvä opettaa sukupuolten välisistä eroista - ne kun ovat todellisia, ja niillä on todellisia vaikutuksia myös mielenkiinnonkohteisiimme. Kysehän ei ole vain joistain leikeistä tai leluista, vaan siinä pyritään lopulta koko yhteiskuntaa koskeviin rakennemuutoksiin, joiden seurauksia voidaan havainnoida jo koululaitoksessa: vallalla on de facto "sukupuolineutraalisti" tyttöjen säännöt, opetus ja virallinen koulukulttuuri syrjii poikia, ja se näkyy myös oppimistuloksissa.

Tasa-arvoa on näissä asioissa kahta lajia: mahdollisuuksien tasa-arvoa, ja lopputulosten tasa-arvoa. Päiväkotien ja koulun tehtävänä olisi toteuttaa ennen kaikkea mahdollisuuksien tasa-arvoa, vaikka se ei tasapuolisia lopputuloksia aina tuotakaan. Nykysysteemi ei edusta edes lopputulosten tasa-arvoa, vaan tyttöjen menestystä ajetaan suoraan poikien kustannuksella. Ulkopuolisille puhutaan nätisti ja kiihkottomaan sävyyn "sukupuolineutraaliudesta", mutta käytäntö on kaikkea muuta! 

[Topi]

^
"Sukupuolineutraalisti" lasten kasvattaminen on degeneroitunutta ja perverssiä ideologiaa, vaikka se sivistyksen ja hyveen kaapuun yritetään kietoa. Lapsille nimen omaan on hyvä opettaa sukupuolten välisistä eroista - ne kun ovat todellisia, ja niillä on todellisia vaikutuksia myös mielenkiinnonkohteisiimme. Kysehän ei ole vain joistain leikeistä tai leluista, vaan siinä pyritään lopulta koko yhteiskuntaa koskeviin rakennemuutoksiin, joiden seurauksia voidaan havainnoida jo koululaitoksessa: vallalla on de facto "sukupuolineutraalisti" tyttöjen säännöt, opetus ja virallinen koulukulttuuri syrjii poikia, ja se näkyy myös oppimistuloksissa.

Millainen sitten olisi poikien ehdoilla (tai ei kummankaan ehdoilla) toimiva koulukulttuuri?

Olen ymmärtänyt kanssa, että koulut ja niiden kulttuuri suosivat ns "kilttejä tyttöjä" ja hyvin pärjääminen on enemmän heidän näköistään. Mutta mielestäni siinä tullaan aika nopeasti siihen, että jos koululaitoksen pitäisi olla tässä parempi, yksi selkeä vastaus olisi että meillä nykyisen poikia ja tyttöjä rinnakkain kuljettavan systeemin sijaan olisi erikseen poikakouluja ja tyttökouluja.

Mielestäni tässä on taustalla ei pelkästään jokin poikia sorsiva ja sukupuolineutraaliksi naamioitu asenne (sitäkin on) vaan sellainen käytännön realiteetti, että tämä niin sanottu "kiltti tyttö" on opetuksen resurssien kannalta kaikista helpoin oppilas. Sitä odotetaan kaikilta ei vain siksi, että se on arvioitu parhaimmaksi vaan koska se on helpointa toteuttaa resurssien puitteissa.

Jos meillä on joku tosi kärsimätön mutta toisaalta briljantti poikalapsi, jolle yritetään opettaa vaikka nyt pianonsoittoa, valistunut opettaja voisi olla sellainen että se näkee kun poika alkaa turhautua ja sanoo että jaahas, nyt pelataan vähän aikaa futista, ja sitten tullaan myöhemmin taas takaisin pianon ääreen. Sama ajatus on sovellettavissa muuhunkin, ja tässä ajatukseni on, että tällainen pojille ominainen levottomuus ja rasavilliys saattaa vaatia enemmän yksilöllistä ohjausta, ja meillä taas ei ole tasa-arvosta nykyisin vallitsevien käsitysten puitteissa kovin helppo argumentoida, että poikiin pitäisi käyttää enemmän resursseja ja aikaa.

Olen pääosin samaa mieltä siitä mitä sanot, mutta tähän on vaikea nähdä sellaista helppoa ja hyvää ratkaisua, tai ylipäätään järkevää ratkaisua.

[Hippi]

Kyllä noita kärsimättömiä on tyttölapsissakin. Tämän jo tuhannesti varmaan olen kertonut, mutta nuorimmaiseni oli kouluikäisenä varustettu kultakalan keskittymiskyvyllä, mutta onnekseni oli kovin opinhaluinen. Lisäksi hän oli hiukan "toisenlainen oppija", kuten nykyisin sanotaan.

Tavallinen oppitunnin rakenne ei toiminut hänelle lainkaan. Eli ensin tarkistettiin ja käytiin läpi tehdyt läksyt ja vasta tämän jälkeen siirryttiin oppimaan uutta. Tuossa jälkimmäisen vaiheen alussa keskittymiskyky sillä erää oli kulutettu loppuun.

Annoin kotona lähes päivittäistä tukiopetusta koko peruskoulun ajan ja vielä ammattiopintojen aikaan hän kävi kotona saamassa matikan tukiopetusta. Emme tarvinneet kelloa, vaan tytöstä näki milloin 20 minuuttia on kulunut. Siinä vaiheessa alkoi epämääräinen liikehtiminen ("kusiaisia housuissa") ja siinä tosiaan pidettiin pieni tauko ja sitten vielä jatkettiin, jos asiat oli kesken. Kokeisiin lukeminen ei ollut pelkkää lukemista, sillä mikään ei jäänyt mieleen pelkällä lukemisella. Hän ei vaan pystynyt riittävästi syventymään lukemiseen, koska sessio väistämättä kesti liian kauan. Tein hänelle pieniä kysymyksiä koealueelta, joihin piti etsi vastauksia. Näin hän joutui väkisin tutkimaan lukemaansa ja pinnistelemään hiukan enemmän. Siinä samalla jäi mieleen muutakin kuin ne yksittäiset vastaukset.

Noilla tukitoimilla hän sai hyvin suoritettua peruskoulun läpi. Ammattiopinnoissa oli sitten jo lukemisen lisäksi tekemistä, joka tuki luettua, joten se sujui jo huomattavasti paremmin ja olihan hän muutenkin jo kasvanut ja rauhoittunut. Eikä häntä noin vuosina tarvinnut pakottaa mitenkään, vaan hän itse oli sitä mieltä, että koulussa ei vaan osata opettaa, joten hän oli hyvillään, että meillä oli tämä meidän oma juttu kotona.

Varmasti tyttö ei ole ainoa laatuaan ja tällaisille lapsille pitäisikin olla sukupuoleen katsomatta pienryhmät, joissa voidaan paremmin ottaa huomioon erilaiset oppijat ja yksilölliset tarpeet.

[safiiri]

Samaa mieltä Hipin kanssa. Se ns. hyvän oppilaan malli on liian kapea, mutta jako ei mene sukupuolen mukaan. KOulussa on vieläkin liian kapea kuva siitä, miten oppimisen pitää tapahtua. "Väärällä" tavalla oppivalla on hankalaa. Aika moni tyttökin saattaisi hyötyä kehollisemmasta ja kokonaisvaltaisemmasta opiskelutavasta. Se saattaa olla hieman enemmän aikaa vaativaa, mutta toisaalta - tietohan on jo jokaisella taskussaan. Kannattais keskittyä johonkin muuhun kuin pinnalliseen ulkoa muistamiseen.

[Xantippa]

Eikös ne nykyään makoile säkkituoleissa ilmiöoppimassa toisiltaan. Monet opettajat valittavat, että koulussahan siis just ei enää opeteta. Sanoisin, että kyse ei niinkään ole poika/tyttö-jaosta, vaan jonkintyyppisestä henkisestä kypsyydestä.

Siitä, kuka ymmärtää jaksaa opetella tarvittavat asiat, kenellä on sosiaalista kykyä pärjätä näissä ryhmiytymisissä.

T: Xante

[Renttu]

Olen pääosin samaa mieltä siitä mitä sanot, mutta tähän on vaikea nähdä sellaista helppoa ja hyvää ratkaisua, tai ylipäätään järkevää ratkaisua.

Se oli Topi mahtavaa että päätit tähän, säästit meidän kummankin aikaa: En minä halua näistä asioista sellaisten kanssa keskustellakaan, jotka eivät näe mitään ratkaisuja! Tolla asenteella varmaan löytyy töitäkin mistä tahansa, tätä nykymaailmassa arvostetaan!

[Topi]

Se oli Topi mahtavaa että päätit tähän: en minä halua näistä asioista sellaisten kanssa keskustellakaan, jotka eivät näe mitään ratkaisuja! Tolla asenteella varmaan löytyy töitäkin mistä tahansa, tätä nykymaailmassa arvostetaan!

Harvoinpa sinäkään olet näihin esiin nostamiisi tasa-arvon epäkohtiin selkeää ratkaisua tuonut esille. Sanoit että pitäisi pyrkiä "mahdollisuuksien tasa-arvoon". Väitän että siinä missä puhetta sukupuolineutraaliudesta voi pitää sanahelinänä, niin voi ylimalkaista viittausta mahdollisuuksien tasa-arvoonkin.

Ymmärtääkseni sillä tarkoitetaan, että pitäisi olla yhtäläiset mahdollisuudet pärjätä hyvin elämässä tai jotain sinne päin. Se kuitenkin kätkee sisäänsä sen realiteettikysymyksen, paljonko resursseja jonkun ei niin tunnollisen tai ei niin keskittymiskykyisen oppilaan yksilöllisempään ohjaukseen pitäisi käyttää, jotta voitaisiin sanoa hänen saaneen yhtäläiset mahdollisuudet kuin joku johon on käytetty vähemmän.

Jos asiaa katsotaan siltä kannalta että poikien pitäisi pärjätä koulussa tai sen jälkeisessä elämässä yhtä hyvin kuin tyttöjen, ollaan tehty takaisinkytkentä lopputulosten tasa-arvoon.

Kun puhut siitä, miten urheilussa esimerkiksi miehet ja naiset kilpailevat eri sarjoissa, minulle tulee siitä mieleen, että miksi ei sitten ole eri koulut tytöille ja pojille. Äärimmilleen vietynä tämä johtaisi siihen, että tytöille ja pojille asetettaisiin elämässä eri tavoitteet. Tyttöjen pärjääminen tarkoittaa sitä, että keskitytään hoivan tarjoamiseen ja perheestä huolta pitämiseen. Poikien pärjääminen tarkoittaa sitä että ansaitaan työssä mahdollisimman hyvin. Näin kummankin mahdollisuudet hyvään elämään maksimoituvat eikä tarvitse kilpailla keskenään ollenkaan.

En väitä, että puollat tällaista kantaa, mutta hiton vaikea se on sanomistesi perusteella täsmällisesti tietää, ajatteletko noin vai et.

Jos nyt oletetaan että joku nainen on maailman huippu tenniksessä, on melkein varmaa että hän pelaa harjoitusotteluita myös miehiä vastaan ja pärjää heitä vastaan hyvin. Käsittääkseni tämä on pitkään ollut totta naistenniksen huipuista.

Jos pojat ja tytöt erotettaisiin eri kouluihin, varmasti tällä saataisiin myös hyviä asioita aikaan, mutta olen itse sitä mieltä, että on hyvä että sukupuolet ovat keskenään kohtuullisen paljon tekemisissä. On hyvä että he sparraavat toisiaan ja on hyvä että he kilpailevat myös keskenään.

En muista lukeeneeni sinulta mitään sellaista, joka selkeästi linjaisi ajatteletko että sukupuolten väliset kilpailuasetelmat ylipäänsä johtavat väistämättä epätasa-arvoon. Monen monta sellaista juttua olen kyllä lukenut, missä milloin kenellekin sanot että hän ei ole sen arvoinen että keskustelisit tai kertoisit omaa mielipidettäsi. En pidä edelleenkään minään. 

[Renttu]

Ivan Puopolo kolumnissaan: Kiintiöt ovat laillistettua syrjintää (Mtv3).

Hilpeänä esimerkkinä pörssiyhtiöiden johto ja niissä väitetty naisten lasikatto, josta ollaan nyt tekemässä tutkimusta:

"Tasa-arvovaltuutetulle ei ole tullut yhtään syrjintäepäilyä pörssiyhtiön johtoryhmäpaikkojen suhteen.

Kysyin tätä myös THL:n ja kahden yliopiston asiantuntijoilta. He ohjasivat minut edelleen asiantuntijalle, joka halusi pysyä nimettömänä vedoten tutkimuksen tekemisen luottamuksellisuuteen.

Hän sanoi, että ei ole törmännyt näyttöön, joka osoittaisi naisten vähyyden johtuvan syrjinnästä.

Teoria naisten syrjinnästä on siis arvaus. Teoriaa vastaan kuitenkin taistelee näytön puutteen lisäksi vapaa markkinatalous".

"Tutkimuksista tiedetään hyvin, että miehillä ja naisilla on keskimääräisiä eroja persoonallisuudessa. Yksi selvimmistä eroista on se, että naiset ovat sovinnollisempia, kun taas miehet ovat aggressiivisempia ja kilpailunhaluisempia. Lisäksi miehet ottavat enemmän riskejä.

Tästä on johdettu hypoteesi, että miesten kilpailuhenkisyys yhdistettynä suurempaan riskinottoon ajaa heidät sekä hierarkioiden huipuille että niiden alaosiin. Siksi miehet täyttävät yritysten johtoryhmät, mutta myös vankilat ja kodittomien yömajat. Vuonna 2015 vangeista 92% ja asunnottomista 77% oli miehiä.

Tiedetään myös, että miehet ovat kiinnostuneempia urasta, naiset perheestä. Sekin selittää naisjohtajien aliedustusta".

Naiset hyvät, ei teitä syrjitä johtotehtävissä. Puhe lasikatosta on feminististä paskaa. Sitä harjoittavat lähinnä sellaiset henkilöt, joilla ei olisi kompetenssia mihinkään järkevään ja älyä vaativaan ammattiin, muutenkaan.

[Renttu]

Harvoinpa sinäkään olet näihin esiin nostamiisi tasa-arvon epäkohtiin selkeää ratkaisua tuonut esille. Sanoit että pitäisi pyrkiä "mahdollisuuksien tasa-arvoon". Väitän että siinä missä puhetta sukupuolineutraaliudesta voi pitää sanahelinänä, niin voi ylimalkaista viittausta mahdollisuuksien tasa-arvoonkin.

Et ole vain ollut paikalla, sillä olen käsitellyt tätä aihetta vuosien varrella useaan kertaan, ja se on yksi niistä yhteiskunnallisista ilmiöistä, joita seuraan. Ratkaisuja olen esittänyt ripakopallisen, ja voin esittää uudelleenkin. Mutta ensin selväksi tämä: en yksinkertaisesti pidä tavoistasi käsitellä asioita. Kommentoit kaikkea mahdollista lähinnä fiilispohjilta ja miltä jokin asia sinusta tuntuu, etkä edes perustele mitään asioitasi, tuntemuksiasi ja tulkintojasi kuvailet senkin edestä. Minua ei kiinnosta sinun tuntemuksesi. Olisi erittäin toivottavaa, että tietäisit itsekin jotain asioista, joihin kommentoit näitä fiiliksiäsi. En koe mielekkäänä keskusteluna sellaista, että sinulle pitää ensin opettaa asioita, jonka jälkeen niistä sitten voisi ehkä varsinaisesti keskustella.

Mahdollisuuksien tasa-arvo ei ole pelkkää sanahelinää, vaan ihka-aito sosiaalipoliittinen konsepti, lopputulosten tasa-arvo puolestaan ideologisemmin värittynyt konsepti.

Suomen peruskouluissa on toteutettu mahdollisuuksien tasa-arvoa 1980-luvun alusta ainakin 2000-luvun alkuun. Nyttemmin on pilattu sekin, koska feminismi, liian naisvaltainen opettajakunta ja uudet uljaat opetusmetodit (Täysin perseestä oleva digipöhinä mukaan lukien).

[Renttu]

Henry Laasaselta hyvä tiivistys: "Tasa-arvopuheen kaksoisstandardi vihjaa, että naisten ongelmat olisivat yhteiskunnan aiheuttamia mutta miesten ongelmat heidän oma vikansa". Laasanen vaatii, että tämän sijaan molempiin tulee soveltaa samoja standardeja: jos naisilla on oikeus samaan lopputulokseen, niin tulee olla miehilläkin.

[Topi]

Onhan meillä eri osaamisalueet. Jos oikeasti tiedät jostakin, silloin se näkyy hyvinä linkkeinä ja lähdeaineistoina. Niitä sinulla yhteiskunnallisissa aiheissa onkin. Mutta se myös näkyy kykynä suhteellisen helposti selittää käsitteet myös itse ja erotella jyvät akanoista niin, että porukka joko ei ymmärrä yhtään mitä puhut tai sitten tajuaa, että nyt oikeasti puhutaan muuten asiaa. Jos nyt puhutaan vaikka englanninkielisestä runoudesta, kyllä minä siitä tiedän oikeasti tietäväni, eikä minun silloin tarvitse alleviivata että tiedän. Se vain näkyy koska se on oikeasti totta.

Nyt sitten puhuu mies joka on lukenut Shakespearet ja kaiken maailman kirjallisuudenkin kannesta kanteen, mutta sen harvan kerran kun se jotain jostain kieliaiheesta sanoo tai avaa suunsa kirjoittaakseen jotain englanniksi, on tuskallisen ilmeistä ettei se tiedä oikeasti tästä nyt hevonpaskaakaan. Mutta eipä se sitä estä asioita sanomasta. Minusta on mukavampi että yrität silti ja ei minua haittaa että vakuutat sellaisistakin asioista tietäväsi, mistä et tiedä.

Mutta minä en nyt noiden linkkiaineistojen perusteella saa kiinni siitä, miksi mahdollisuuksien tasa-arvo vastauksena tähän kysymykseen on pätevä. Olinko sen suhteen väärässä siinä mitä sanoin? Myönnän auliisti että en tiedä yhteiskuntatieteistä vittujakaan, mutta jollain perustasolla varmaan osaan lukea ja ajatella. Hämmennystä herättää, miksi perustelet asiaa nyt tässä linkeillä, joista toinen johtaa Wikipediaan ja toinen Liberalismiwikiin.

Kun kerran tämä on omaa erityisosaamistasi, osaat varmaan selittää, miksi tämä on hyvä tapa perustella juuri tämä asia. Mutta ei sekään minua haittaa, jos haluat vedota siihen, että olen liian osaamaton ja et jaksa ja et voi perustella tai vituttaa tai jotain muuta.