Tämä ei enää kuulu enää kovin tiiviisti aiheeseen, eli perseilyn filosofiaan, vaan pikemminkin perseilyn psykopatologiaan. Googlaus tuotti tuloksen:
"Kaikki psykopaatit ovat narsisteja, mutta kaikki narsistit eivät ole psykopaatteja. Heidän välillään on se ero, että narsisti saattaa kokea häpeää tekojensa jälkeen. Psykopaatti tietää tekevänsä väärin, muttei tunne siitä katumusta tai häpeää."
Häpeä on sosiaalinen tunne. Se on tunne, jonka tarkoitus on toimia ihmislajilla siten, että ihmiset kykenisivät toimimaan sosiaalisissa yhteisöissä. Häpeän välttäminen pitää ryhmiä koossa. Karuin häpeän tunteen puuttumisen seuraus on, että ihminen toimii perseilee niin pahasti, että hänet potkitaan pois ryhmästä - ihmisen esihistoriassa vailla laumansa tuomaa joukkovoimaa ja suojaa laumasta poispotkittu ja siten yksin jäänyt perseilijä olisi ollut helppo saalis petoeläimille ja naapuriklaanin kannibaaleille.
On kyllä kiinnostavaa, miten sekä narsistin että psykopaatin geenit ovat säilyneet kuitenkin geenipoolissa. Eli jotenkin, edes jollain pienellä prosentilla he ovat onnistuneet säilyneet hengissä ja lisääntymäänkin. Lisääntymiseen tosin perseily/rikollisuus on voinut avittaakin, jos ovat raiskaamalla päässeet lisääntymään.
