Perseilyn filosofia

[-:)lauri]

Mutta miten on nalkuttamisen kanssa. Onko nalkuttaminen perseilyä?

[Socrates]

Mutta miten on nalkuttamisen kanssa. Onko nalkuttaminen perseilyä?

Minusta ei. Siitä puuttuu perseilyyn liittyvä huolettomuus/anarkia/protestihenki.

[Socrates]

Tämä ei enää kuulu enää kovin tiiviisti aiheeseen, eli perseilyn filosofiaan, vaan pikemminkin perseilyn psykopatologiaan. Googlaus tuotti tuloksen:

"Kaikki psykopaatit ovat narsisteja, mutta kaikki narsistit eivät ole psykopaatteja. Heidän välillään on se ero, että narsisti saattaa kokea häpeää tekojensa jälkeen. Psykopaatti tietää tekevänsä väärin, muttei tunne siitä katumusta tai häpeää."

En oikein saa tuota rimmaamaan Trumpin kaltaiseen. Sen perusteella, mitä olen lukenut, hän perseilee jatkuvasti, mutten ei juurikaan tunne häpeää, pikemmin kerskailee perseilyllään *).

Suhteutettuna siihen, missä kontekstissa hän perseilee, Trump edustaa erikoisen alansa ehdotonta huippua ja on meidän perseilyfanien esikuva.

Trumpin politiikassahan ei ole mitään erityisen hyvää tai edes uutta.

[Socrates]

Ajattelisin vielä niin, että perseily on aina jotenkin epäonnistunutta toimintaa, lopputulos on se, että siitä koituu vaivaa muille, mutta itsekään ei hyödy. Mahdollinen taloudellinen tai muu hyöty jää lyhytaikaiseksi, jos sitä yleensä on.

Parhaimmillaan perseily jää muille täysin hämäräksi motiiveltaan, mihin perustuu perseilyn hienous. Esimerkiksi salaisten dokumenttien vienti Mar-a-lagoon on tällaista perseilyä.

[a4]

Määritellään perseily. Voiko perseilyn yleistää laajimmillaan kaikeksi tietoisesti, tahallisesti tehdyksi yhteisön hyvien tapojen vastaiseksi toiminnaksi?
Tahaton vastaava toiminta olisi perseilystä poiketen mokailua.
Laiton vastaava toiminta olisi perseilystä poiketen rikollisuutta.
Eli perseily asettuisi noiden väliin.
Tällöin perseilyn hyväksyttävyys määrittyisi sitä arvostelevan moraalin eli yhteisöllisten tapojen ja sääntöjen näkökulmasta käsin.
Sorretut ja toisenlaista moraalia kannattavat voivat kapinoida perseilemällä tai rikollisuudella.

Lapsen roolista aikuisen rooliin siirtymässä olevat teinit lienevät aktiivisimpia perseilijöitä.

Hyviä määritelmiä.

Voisiko perseilyn osittainen synonyymi tai osa-alue olla haistattelu?
Jos haistatteluksi voisi sanoa myös enemmän metaforista tai symbolista toimintaa kuin vain semmoinen simppeli haistavituttelu, silloin haistattelu voisi olla jopa synonyymi perseilylle?

Mutta onko perseilyllä aina jokin kohde, onko perseily suuntautunut aina jonkinlaiselle yleisölle? Vai voiko perseillä ihan keskenään?

Ja, voisiko perseilyn ja mokailun ero (tahallisuusasteen eron lisäksi) olla siinä, että mokailulla ei usein ole kohdetta, se ei ole niinkään suunnattu johonkin toiseen ihmiseen, vaan on ihmisen oma häpeä (jos mokailulla on yleisöä) (tai mokailijan omissa silmissä oleva häpeä)?

Minulla on sellainen käsitys, että perseily olisi aina kohdistettuna johonkin henkilöön, yhteisöön, yhteiskuntaan, tms., ja olisi siten antisosiaalista toimintaa. En tiedä, pitääkö tämä mielikuva paikkansa.

Kyllä perseilystä tuohtuvat varmaankin useasti kokevat tahallisena perseilyn olevan juurikin haistattelua yhteisille tavoille ja säännöille.

Jos ihmiset voivat harrastaa sooloseksiä, yksinpuhelua tai kotona suihkussa laulamista niin miksei myös sooloperseilyä. Vain mielikuvitus ja lääkitys on rajana.

Tahattomia mokia on tosiaan vaikeampi kohdentaa kuin tahallisia perseilyjä. Ja epäonnistumisia on helpompi hävetä kuin onnistumisia.

Kaiketi rajattu antisosiaalisuus on yleistä ja johtuu ihmiselle luontaisen me-he-ajattelun empatian rajoittumisesta omaan porukkaan kuten vaikkapa vastarintaliikkeen sabotoidessa vihollisen hallitsemaa yhteiskuntaa esim. Natsi-Saksassa tai Ukrainassa.
Feministit taas ovat perseilleet sovinistisen moraalin vastaisesti.
Ihmisapinan äärimmäinen antisosiaalisuus vaatisi jo sosiaaliselle lajille epänormaalia ajattelua ja sen diagnosointia.

Tavanomaisuudesta voimakkaasti poikkeava ajattelu ja moraali voi myös tuottaa äärimmäisen antisosiaaliselta vaikuttavaa perseilyä:
Diogenestä on kunnioitettu siitä, että hän meni kaikessa säädyttömyydessä äärimmäisyyksiin tavoitellessaan hyvyyttä. Diogenes Laertios kertoo hänen muun muassa pitäneen hyväksyttävänä temppelistä varastamista ja minkä tahansa eläimen lihan, jopa jopa ihmisen lihan, syömistä. Hänellä oli myös tapana tehdä kaikkea mahdollista julkisesti ja vaikka keskellä toria, esimerkiksi syödä raakaa lihaa tai masturboida.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Diogenes_Sinopelainen

Mitä mieltä olette näistä fiktiivisistä hahmoista perseilyn mahdollisina edustajina?:
Sotamies Švejk
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kunnon_sotamies_%C5%A0vejkin_seikkailut_maailmansodassa
Uuno Turhapuro



Taiteessakin taitaa perseily olla yleistä, ellei jopa elimellistä(hih!):

Salvador Dalí, joka huoletta signeerasi rahapulassa olevien taiteilija tovereidensa teoksia.

Riippumattomien taiteilijoiden seura (Society of Independent Artists) oli luvannut maksua vastaan asettaa kenen tahansa teokset esille vuoden 1917 näyttelyynsä. Duchamp halusi testata miten kirkasotsainen linjaus piti.
R. Muttin signeeraama pisuaari saapui seuran tiloihin vähän ennen avajaisia, näyttelylautakunta kutsuttiin koolle ja se äänesti teoksen hylkäämisen puolesta. Duchampin ansa oli lauennut. Hän erosi lautakunnasta välittömästi uhaten vetää myös oman teoksensa tulevasta näyttelystä.

https://finnishavantgardenetwork.com/2018/11/17/marcelin-pisuaari-elsa-ja-olematon-vertaisarviointi/

[Xantippa]

Onkin hyvä pointti erottaa anarkismi perseilystä. Sanoisin, että anarkismin takana nimenomaan on ideologia, se on tavoitteellista. Perseily sen sijaan on perseilijälle arvo per se, eli perseillään ihan vain perseilyn vuoksi, koska halutaan perseillä. Se on kivaa.

Anarkisti monesti ihan mielellään käpertyisi sohvalle viltin alle, jos olisi jo anarkismillaan paremman maailman tehnyt. Perseilijä sen sijaan ei missään nimessä, sillä hän tarvitsee ei tavoitetta, vaan yleisön ja yhä suurempia perseilyn kiksejä.

T: Xante

[a4]

Onkin hyvä pointti erottaa anarkismi perseilystä. Sanoisin, että anarkismin takana nimenomaan on ideologia, se on tavoitteellista. Perseily sen sijaan on perseilijälle arvo per se, eli perseillään ihan vain perseilyn vuoksi, koska halutaan perseillä. Se on kivaa.

Anarkisti monesti ihan mielellään käpertyisi sohvalle viltin alle, jos olisi jo anarkismillaan paremman maailman tehnyt. Perseilijä sen sijaan ei missään nimessä, sillä hän tarvitsee ei tavoitetta, vaan yleisön ja yhä suurempia perseilyn kiksejä.

T: Xante

Tarkoitatko anarkismilla tätä? :
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Anarkismi
Vai viittasitko kenties aktivismiin?
Itselläni nousi tuoreena esimerkkinä mieleen Elokapina.
Tai entäpä työtaistelut lakkoineen?

Jos tarkoitit anarkismilla yleisemmin ideologisia motiiveja kapinoida vallitsevaa moraalia vastaan, niin aiempi laveahko määrittelyni perseilylle mielestäni kattoi nekin.
Sinun tiukemmalta vaikuttava määrittelysi herätti itselläni kenties juurisyitä pohtivan kysymyksen:
Mikä motivoi perseilijän perseilemään ihan vain perseilyn vuoksi ja kannattaako niitä pohtia?
Toinen kysymys:
Eikö ideologisestikin motivoituneita yhteisömoraalin eli hyvien tapojen ja sääntöjen vastaisesti toimivia usein pidetä yhteisössään perseilijöinä?
Esim. Socrates väittää perseilynsä taustalla olevan yhteiskuntaan, sen työyhteisörakenteisiin kantaa ottavaa filosofiaa. Jos oikein ymmärsin.

[Socrates]

Perseilyyn voi olla monenlaisia motiiveja. Ajatellaanpa vaikka epäsopivaa paskantamista.

Kurssimme vetäjä jätti oven auki ja huuteli väliaikatietoja, koska hän tarvitsi Xantipan mainitsemaa yleisöä, jatkuvaa huomion keskipisteenä olemista, mikä ei saanut katketa edes paskalla käymisen aikana.

Työkaverini kävi varsin arvokkaalla paikalla paskalla ilman käymälää tms, koska protestoi sillä perusteellista kyrpiintymistään työnantajaan. Myöhemmin hän kuitenkin toimi pappina, mikä osoittaa, että hän tuskin kannatti laajemmin perseilyä.

Vappu Kaarenoja ja Aurora Rämö paskansivat bussissa jonkinlaisena tavoitteena murskata käsitys siitä, että hienot naiset eivät käy paskalla.

Perseily voi siis kummuta ainakin huomiontavoittelusta, välinpitämättömyydestä, yleisestä perseilyn ihannoimisesta, henkilökohtaisesta protestoinnista jotain tahoa vastaan tai laajemmasta halusta vaikuttaa yleisiin asenteisiin.

[Xantippa]

Jos tarkoitit anarkismilla yleisemmin ideologisia motiiveja kapinoida vallitsevaa moraalia vastaan, niin aiempi laveahko määrittelyni perseilylle mielestäni kattoi nekin.

Voihan sitä laajentaa määrittelyt siten,että ne kattavat toki kaiken, mutta eivät enää oikeastaan määrittele mitään.

Yhtä hyvin kuin anarkismin, terrorisminkin voi määritellä perseilyksi.

T: Xante

[Aave]

Mitäs ihmettä perseilyn filosofiassa on?

Käytännössä modernin ns. sivistyneen ihmiseläimen pitkä kasvatus ja koulutus tähtää juuri siihen, että ihminen oppisi käyttäytymään nätisti ja fiksusti. Suomessa se alkaa hyvinvoivissa perheissä heti kehdosta, ja jatkuu vähintään seuraavat 18 vuotta. Korkeakoulutukseen päässeillä/sen valinneilla homma jatkuu hilpeimmillään vielä 10 vuotta lisää: akateemista laitostumista, "talon tapoja" ja opittua elitismiä, siis asiantuntijuutta.

Pitkäkestoisella työllä ja tuskalla yritetään hyväkäytöksisyyttä ja maltillisuutta opettaa ja ihmisen lapseen juurruttaa, mutta siitä huolimatta kaikenlainen perseily on ikuista. Kyse on vain siitä, miten paljon sitä voidaan yrittää vähentää. Sitä ei saada ikinä pois ihmisestä - silloin ihminen ei enää olisi ihminen!

[Socrates]

Tunnettuja perseilijöitä on yllättävän vaikea nimetä, koska heillä perseilyyn liittyy yleensä voimakas päihteiden käyttö, mikä alentaa perseilyn arvoa. Mikäli Johanna Tukiainen perseilee selvänäkin, hän täyttää kriteerit.

Politiikan puolella Trump on aika lailla yksinvaltias. Ehkä Berlusconissa on jotain lahjakkuutta alalle.

Urheilijoista tulee mieleen Nykänen, mutta hänkin taisi perseillä lähinnä humalassa. Kiekonheittäjä Ricky Bruch oli taitava perseilijä, mitä tosin raju douppaus saattoi edesauttaa. Tennispelaaja Ilie Nastase perseili kentällä fantastisesti, muusta en tiedä. Sitten oli joku perseilevä tennisvalmentaja, jonka nimeä en muista.

Uuno Turhapuro täyttää perseilijän kriteerit jotenkuten, mutta ei ole mikään alansa huippu.

[Aave]

Perseilyn minimoiminen tarkoittaa myös poliittisesti korrektia kielenkäyttöä. Tällä tavoin Yhdysvaltain Ilmavoimissa.

[MrKAT]

Entäs "kapinapapit" Kai Sadinmaa ja vaikkapa Markku "kirvespappi" Suokonautio?
Ehkä pelkkä kapinointi ja suunsoitto ja toisinajattelu/teot ei S:lle riitä?

[Socrates]

Entäs "kapinapapit" Kai Sadinmaa ja vaikkapa Markku "kirvespappi" Suokonautio?
Ehkä pelkkä kapinointi ja suunsoitto ja toisinajattelu/teot ei S:lle riitä?

No ei todellakaan riitä.

[Norma Bates]

Mikä tämä oli tämä Lärs Lärvi Lesta mikä lie, joka antoi lastensa nähdä nälkää kun juoksi itse hihhuloimassa?