Perseilyn filosofia

[Melodious Oaf]

whatever
huokaus
tää on ollut pitkä päivä

Sama täällä. Jaksamista ja kiitos.

[Socrates]

Tiivistäen:

-käyttäkää perseileviä palveluja, Hipin kuvaamat perseilevät kampaajat ovat hyvä alku
-äänestäkää perseilevää ehdokasta, jos ei ole jättäkää äänestämättä
-valitkaa perseilevä kumppani, jos olet jo varattu, opeta kumppanisi perseilemään

Mikäli voimia ja rahaa vielä jää, perseile itse.

[Xantippa]

Tiivistäen:

-käyttäkää perseileviä palveluja, Hipin kuvaamat perseilevät kampaajat ovat hyvä alku
-äänestäkää perseilevää ehdokasta, jos ei ole jättäkää äänestämättä
-valitkaa perseilevä kumppani, jos olet jo varattu, opeta kumppanisi perseilemään

Mikäli voimia ja rahaa vielä jää, perseile itse.

Perseilevä kumppani yleensä hoitaa hommat jo kotiin, ei jää voimia eikä rahaa perseillä itse.

T: Xante

[Socrates]

Olisi mielenkiintoista nähdä kuinka moni liberaalina itseään pitävä pystyisi luomaan nahkansa, jos perseilystä tulisi trendikästä.

Ensin julkkiksia alkaisi tulla kaapista julistautumalla perseilijöiksi.
Sitten perseilijöitä rupeaisi näkymään vaikutusvaltaisissa tehtävissä ja Linnan juhlissa.

Media kääntyisi yksimielisesti kannattamaan perseilyä ja vilisisi tarinoita perseilijöiden syrjinnästä. Perseilyä arvostelemalla leimautuisit juntiksi ja ääliöksi, joita muut karttelevat. Perselijöiden haukkuminen julistettaisiin vihapuheeksi ja työpaikka saattaisi mennä, jos öyhötät perseilijöistä somessa.

Jos perseilyn vastustaja kuten Xantippa joutuisi kuitenkin havaitsemaan, että yhteiskunta pyöriikin edelleen, jopa joiltain osin paremmin kuin ennen, myöntäisikö hän, että se on tapahtunut perseilyn ansiosta eikä siitä huolimatta? Jos jotain olisi mennyt huonompaan suuntaan, pistäisikö  hän sen perseilyn piikkiin, vaikka perseilyllä ei olisi mitään tekemistä sen kanssa?

Luulen, että jos ihminen on lapsesta asti kasvatettu vihaamaan perseilyä, vuosikymmen tai pari tai ei saa häntä sisäisesti täysin hyväksymään perseilyä, vaikka tulokset puhuisivat puolestaan ja hänet ulkoisesti siihen pakotettaisiin.

[Xantippa]

Xantippa ihmettelee, millaisessa Helsingissä se Socru asustelee. Meillä maalla kun joka kauppareissulla näkee lehtien otsikoita, joissa kerrotaan, miten julkkikset ja poliikot ovat perseilleet. Onpa luettu oikein vaikutusvaltaisen ihmisenkin perseilystä ihan lähiaikoina.

Media ehdottomasti kannattaa perselyä jo nyt todellakin, ottaa siitä aivan kaikki irti ja kirjoittaa jokaisesta pikkuperseilystäkin. Mikään instanssi ei takuulla ole niin ihastunut perseilyyn kuin media!

Sekin on nähty, miten kansa nousee takajaloilleen jopa syrjäisintä foorumia myöten, kun joku typerä nipottaja kehtaisi mennä sanomaan, että pääministeristasolla voisi ryypätä vähän matalammalla profiililla.

Joten ettei nyt kyse olisikin siitä, että Socrulla on perseilymaailma - mutta häntä ei ole kutsuttu, eli vanha kunnon FOMO päällä perseilyn suhteen?

T: Xante

[Socrates]

Esimerkki onnistuneesta perseilystä:

Pelasin aikoinaan shakkia ja kerran viikossa oli kerhollamme peli-ilta, jolloin pelasimme keskenämme ja välillä kävin varsinaisissa kilpailuissakin.

Niissä ei muuten koskaan tapahtunut mitään erityistä, mutta kerhossamme oli Suomessa asuva venäläinen mies, joka perseili lähes joka kerta.

Shakissa on vaikea keksiä tapoja yrittää huijata tai saada joku sääntösotku aikaiseksi, mutta hän oli mestari siinä. Jossain vaiheessa hänen pelilautansa luota alkoi kuulua väittelyä ja pian siellä oli torikokous selvittelemässä soppaa.

Usein hän onnistui jotenkin sekoittamaan tuomarin pasmat, niin että ilmiselvä perseily jäi tuomitsematta häviöksi ja jos tuli, niin hän ei ollut moksiskaan, vaan perseili kohta lisää.

Tällainen perseilijä on painonsa arvoinen kultaa .

[kertsi]

Meanwhile Salon taidemuseossa:

Galleria Sivuraide /
Videoteos, Pilvi Takala: The Stroker, 24.9.2022-8.1.2023

Samaan aikaan Überhund-näyttelyn rinnalla esitetään galleria Sivuraiteessa taiteilija Pilvi Takalan videoteos The Stroker. Teos pohjautuu Takalan kahden viikon mittaiseen soluttautumiseen Second Home-nimiseen trendikkääseen itälontoolaiseen yhteisölliseen työtilaan. Rupeaman aikana Takala esiintyi työtilan palkkaamana hyvinvointiammattilaisena, jonka uraauurtava yhtiö Personnel Touch tarjosi työpaikoille kosketuspalveluita. Ihmiset reagoivat kosketukseen hyvin eritavoin.

Taiteilija Pilvi Takala (s. 1981) elää ja työskentelee Berliinin ja Helsingin välillä. Hänen videoteoksensa pohjaavat performatiivisiin interventioihin, joissa hän tutkii valittuja yhteisöjä käsitelläkseen yhteiskunnallisia rakenteita. Teoksissa kyseenalaistetaan käyttäytymisemme norminmukaisia sääntöjä ja totuuksia eri yhteyksissä. Hänen teoksensa osoittavat, että sosiaalisen tilanteen piilevistä säännöistä pääsee usein perille vain häiritsemällä tilannetta.

Kuva: Pilvi Takala & AV-arkki

[Norma Bates]

Olen havainnut suhtautuvani ristiriitaisesti siihen että jos ensin joku ryhmä A on kekkuloinut ja perseillyt sen minkä ehtii, niin sitten ryhmä B haluaisi kostaa sen käyttäytymällä vastaavalla tavalla, mutta siinä vaiheessa yhtäkkiä joku puhaltaakin pilliin ja kaikkien pitäisi pitää mölyt mahoissaan. Ymmärrän kyllä että kusipäätouhuskelu jatkuu ad infinitum, jos siihen ei jossain vaiheessa puututa. Mutta jotenkin se vaan tuntuu epäoikeudenmukaiselta että jotkut ovat saaneet sikailla ja toiset eivät koskaan. Se on vähän kuin joku aukoisi päätään ja siinä sitä mölinää kuunnellessaan kuulijalla alkaa nupissa keittää, ja hän aukaisee suunsa vastatakseen samalla mitalla, ja sitten häntä kielletään. Kyllä siinä lopulta on kuin kala kuivalla maalla. Idiootilta näyttämässä.

Tässä on nyt tämmöinen daami saanut nerokkaan idean että eivät naisetkaan saa olla sikoja:

https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000009044235.html

Olen esineellistänyt miehiä vuosi­kymmeniä – Härski vitsailuni hävettää ja olen pahoillani

Vietin taannoin iltaa juhlissa, joissa korkeakoulutettu, fiksu naisporukka alkoi leikkiä klassista Kumman kaa -leikkiä. Vertailimme julkkismiesten viehättävyyttä kovaan ääneen ja perinpohjaisesti. Varmaan kiva aviomies, mutta ei sytytä seksuaalisesti! Vaikuttaa kusipäältä, mutta tarpeeksi kovassa kännissä panisin!

Puolisoni kysyi jälkeenpäin happamasti, voisinko kuvitella tilannetta toisinpäin. Mitä ajattelisin miehistä, jotka istuisivat vuonna 2022 keskellä bileitä ruotimassa tuntitolkulla suorin sanankääntein, kumpi vetoaa enemmän, Vappu Pimiä vai Kirsi Alm-Siira?

Koska olen keskeneräinen ihminen, omaksuin vaistomaisesti puolustusvaihteen ja tiuskaisin jotain naisten voimaantumisesta: älä sinä siinä yritä kontrolloida meidän puheitamme!

Oikeasti kommentti osui ja upposi. Mitäkö ajattelisin vastaavaa hölöttävistä miehistä? No että uskomattoman mauttomia, törkeitä sikoja.

PAINOTAN SIIS, etten pohdi näitä kysymyksiä ylhäältä tai ulkoa käsin, vaan syyllisyyden myrskynsilmästä.

...

JÄLKEENPÄIN tajusin, että olen varmasti aiheuttanut jokaiselle sukupuolelle, mutta eritoten miehille, tukalia, vaivaannuttavia tai jopa ahdistavia hetkiä rajat ylittävällä huulenheitollani. Toivon, että en sentään ole ylittänyt fyysisiä rajoja. Silti: hävettää ihan helvetisti ja olen pahoillani.

Ei sanaakaan siitä että hän on aiheuttanut pahaa mieltä kumppanilleen.

Olen itse nimittäin valmis laittamaan eron sille onko päänsäaukoja sinkku vai ns. varattu. Ei sinkunkaan välttämättä tarvitse mennä huutelemaan ääneen "panisin" hyvännäköisiä ihmisiä nähdessään. Mutta jos kumppaninsa kuullen latelee niitä panisin-hyväksyntöjä, niin se on kyllä aikamoista sikailua. Minun (toka) eksäni teki noin. Voi kysyä että tekikö hän varsinaisesti väärin, kun en tajunnut suuttua silloin kun olin hänen kanssaan. En ajatellut asiaa yhtään sen kummemmin, otin sen vain sellaisenaan että hän nyt vaan on tuommoinen että ilmoittaa minulle jostain naisesta että "hyvä perse" tai "panisin". Ehkä jossain vaiheessa saatoin etäisesti miettiä siitä panisin-kommentista että noinkohan se nainen suostuisi vastaavasti panemaan myös.

Nykyään tuskin tuollaista kuuntelisin. Nykyään ajattelisin että koska jätkä jätti minut kaiken sen muiden naisten avoimen tuijottelun perään, niin ehkä se tuijottelu on merkki siitä että ei rakasta minua tarpeeksi. Tai avoimeen suhteeseen semmoinen sopii paremmin, ja niin että kummatkin supattavat toisilleen että ketä kaikkia panisi. Ei ns. perinteiseen suhteeseen.

[Melodious Oaf]

Ei sanaakaan siitä että hän on aiheuttanut pahaa mieltä kumppanilleen.

Olen täysin samaa mieltä siitä, että on kummallista, mitkä tossa on relevantteja aspekteja ylipäätään.

Mun mielestä relevanttia ei ole se, onko tollanen jossain absoluuttisessa mielessä "oikein" vai ei.

Relevanttia voi olla se, että sen miestä vituttaa toi ja miten se itse siihen suhtautuu.

Relevanttia voi olla se, että tää nainen itse kokee yhtäkkiä, että tän tyyppisessä omassa käytöksessä on jotain, mikä ei tunnu musta itsestäni oikeasti hyvältä tai ole hyvää ja haluan sitä tutkailla ja myös muuttaa.

Relevantti oivallus siinä on mun mielestä se, että perusteluna mieheen kohdistuvalle huonolle käytökselle se on huono, että miehet jotenkin yleisellä tasolla on valta-asemassa suhun nähden.

Voihan se silti vaihdella, mikä jotakin miestä haittaa tai ei haittaa. Varmaan jotakuta ei haittaa se, jos sen kumppani rääkkyy bileissä mimmien kanssa siitä, ketä ne panis ja kenen kanssa menis naimisiin.

Tollanen on varmaan jossain suhteessa siihen, hyväksyiskö se itse vastaavaa omalta kumppaniltaan ja mikä sen niiden suhteen tasapaino tollasten asioiden suhteen on ylipäätään.

Ennen sitä semmosta yhteiskunnallista tai mikä on kaikilta oikein pitäis katsoa tollaset asiat läpi. Mutta siitä tietysti olis ehkä vähemmän helppo kirjoittaa lehteen tai se koskis myös sen miestä ja kummankin asioita, eikä se olis oikeinkaan niitä levitellä.

Musta oli jotenkin noloa lukea siitä, miten se nyt miettii että Ville Leinonen ja mitä nää kaikki miehet on koko sen elämän varrella ja kaikki niiden tunteet ja miten niitä on ajettu vaikeaan paikkaan ja mea culpa.

Mutta sit toi mikä on siinä ihan lähellä niin.... ei mitään reaktiota. Siis se mies ja se miten se siihen liittyy.

Vaikea käsittää että jos ne miesten tunteet kiinnostaa ihan oikeasti, miksi toi ei ole mistä siinä lähdetään, tai miksi ne on kiinnostavampia vaan omina mielikuvina siitä mitä ne oiskin voineet olla tai jotenkin... tosi abstrakteina omina käsityksinä ja omina tunteina niistä.

[Socrates]

^^ Kuka tommosesta nyt hermostuu? Tämä on tätä nykyaikaa, että kaikesta pitää ottaa herne nenään. Jostain TV sarjan huumorin kopioimisestakin.

[Melodious Oaf]

Eihän siitä tarvis ottaa mitään hernettä nenään. Vaan siis toi on ihan arkista että tulee paha mieli jostain. Siitä voi puhua ne kaksi keskenään tai sen voi vaan kohdata ja sitten voi vaikka keittää kahvit ja ruveta tekemään ihan muuta.

Mutta sitä ei käsitelläkään suoraan vaan se ensimmäisenä laajennetaan ja politisoidaan ja sitten varmaan vielä sanottais että ei mulla ole tästä edes paha mieli, vaan kyse on nyt siitä, mikä on symmetristä tai moraalisesti oikein tai miten kaikkien pitäis toimia ja tavallaan tuntea.

Tossa mielessähän se mies saattoi tehdä sitä ihan samaa.

[Norma Bates]

Mietiskelin sitä että jos se daami ei sentään miehensä edessä ole löpissyt panemisista, niin ihan yhtä pahalta sekin tuntuisi että menee kotiin ja sanoo miehelle että joo, me kekkulissa mietittiin kaverin kanssa ketä kaikkia miehiä me voitaisiin panna. Ehkä se olisi vielä pahempi jos kumppani olisi nainen. Kuulla sitten miehistä joita vaimo voisi panna.

Itse tunnen tosi huonosti suomalaisia julkkiksia, joten minulta olisi turha edes kysyä kumman kaa. Jos miettii että ahdistuvatko julkkismiehet itse siitä että heitä arvioidaan kuin palkintosonnia, niin en oikein usko.

Olen vuosia halunnut tietää miltä hyvännäköisestä miehestä tuntuu se että joku nainen pitää häntä haluttavana. Ehkä en voi tietää miltä se tuntuu, koska en ole tuollainen mies. Jos mies pitää minua hyvännäköisenä, tunne vaihtelee sen mukaan millainen se mies on. Turn off -miesten kiinnostus itseäni kohtaan on minulle nollakiinnostusta. Taustahälinää. Tai pirun ahdistavaa, erinäisissä tilanteissa.

[Hayabusa]

Kyllähän se masentaa, jos ei pärjää "kumman kaa" -vertailussa. 

[Melodious Oaf]

Sellainen ajatus tossa kai oli, että lähisuhde ei ole sitä että olette kaikesta samoilla linjoilla ja oikeassa, vaan se on myös sitä, että jotakin ihmistä vituttaa se miten toimit ja päinvastoin.
    Siitä voi riidellä tai sitä voi jollain muulla tavalla käsitellä. Mun mielestä joku lyhyt riita voi joskus olla ihan OK jopa Mutta en halua semmosta jatkuvasti tietenkään, ja arvostan semmosta pyrkimystä kuitenkin ymmärtää toista vaikka se kestäis aikaa.

Sekin että jonkun ihmisen kanssa tulee riitaa tai että siinä lähisuhteessa asiat myös vituttaa tai on välillä vaikeita on... hiton hienoa tavallaan  Siis se että joku ilmaisee sulle sen tunnetta ja mitä se ajattelee ja että ollaan niin lähellä.

Semmonen on mun mielestä ihan perseestä että roolit menee silleen että toinen koko ajan ojentaa tai kasvattaa toista. Mutta se että joskus tulee semmonen hetki että joku oikeasti vaivaa ja tai vituttaa, saa vituttaa ja sitten siihen löydetään jotain omia tapoja kohdata tai käsitellä tollasta.

Ton suuntainen kokemus mulla on siitä, mitä suhteisiin kuuluu tai yleensä sisältyy. Eikä mun mielestä ideaalin olis hyvä olla tossa semmonen jatkuva huuman kaltainen tila, missä toisessa ei ole mitään moitittavaa koskaan.

Ja silti voi olla hyvä vaikka semmonenkin että puolitosissaan ottaa vaan sen asenteen että toi toinenhan on kuitenkin aina oikeassa — tai ylipäätään että jommalta kummalta löytyy siinä joustoa ja kykyä mennä positiivisen kautta aika reilusti.

Ei sekään tarkoita ettei tommosta kitkaa olis, vaan se on osittain vain tapa pitää elämä mukavana, koska on luonnollista, että asiat aukenee tosi hitaasti ja siinä kestää hiton kauan. Sillä että yrittää niitä koko ajan törmäyttää ei pääse kovin hyviin tuloksiin noin keskimäärin. 

Mun oma preferenssi tossa on kuitenkin semmonen... keveys arjessa ja sitten kuitenkin semmonen rohkeus ja luottamus toiseen ja siihen että suhde kestää vaikka asioita kohdattais tai riideltäis tai käsiteltäis.

Vieraantuminen ja muu kuitenkin tulee osittain siitä, että tollasta ei tehdä riittävästi tai ajatellaan että ei se varmaan sitä kestä.

Sitten tietysti on semmosia suhteita tai kohtia niissä, missä samat ongelmat vaan jatkuu vaikka niitä käsiteltäis kuinka. Ja silloin ainakin mun mielestä valinta on se että pienennetäänkö ne vai isonnotaanko ne.

Kun olis hyvä olla kivoja juttuja ja hyvää kuitenkin jatkuvasti aika reilusti suhteessa mihinkään kovaan rääkkiin,  jotta luottamus ja hyvä tahto ja keskinäinen arvostus ja muu säilyy.

[Melodious Oaf]

Mietiskelin sitä että jos se daami ei sentään miehensä edessä ole löpissyt panemisista, niin ihan yhtä pahalta sekin tuntuisi että menee kotiin ja sanoo miehelle että joo, me kekkulissa mietittiin kaverin kanssa ketä kaikkia miehiä me voitaisiin panna. Ehkä se olisi vielä pahempi jos kumppani olisi nainen. Kuulla sitten miehistä joita vaimo voisi panna.

Sain siitä käsityksen, että oltiin bileissä, jossa myös mies oli, ja siellä naisporukka aika äänekkäästi suoritti tämmöstä arviointia.

En mä oikein tiedä, mitä tosta edes ajatella Kun keskimäärinhän tollaset julkkisten kohdalla ei ole mitään kauhean vakavia juttuja, vaan se on vaan tapa pitää hauskaa tai revitellä.

Mutta ei kai se siinä lopulta ole olennaista, että saako tai voiko noin tehdä. Vaan sille miehelle nyt oli jäänyt siitä joku vitutus, ja se voi johtua ihan mistä vaan. Ehkä se nainen jotenkin ojentaa sitä aina käytöksestä tai ehkä nainen on kauhean herkkä siitä, mitä hän mistään naisista ikinä sanoo. Tai jotain. En tiedä.

Tai sitten sillä ei ole itsellä bileissä kivaa tai sitä rassaa että ne on niin kovaäänisiä eikä puhutakaan sen kanssa. Täysin mahdoton sanoa.

Tavallaan olennaista on se, että paha mieli sille kuitenkin siitä tuli.

Mulla toi varmaan riippuis jostain kuun ja tähtien asennosta. Se voi joskus yhtäkkiä vituttaa jos sama porukka tärkeilee ja heti perään vedetään huonolla maulla jotain tollasta melko pinnallista. Tai sitten se voi olla hauskaa ja näkee siinä läpässä itsessään jotain hienoa.

Ja mistä se sitten riippuu että päätyykö jotain sanomaan vai onko se vaan joku ohimenevä ketutus.

Oon mä joskus riidellyt ihan siitäkin, kun yhdellä tytöllä oli jatkuvasti tapana esittää julkkiksista pelkästään negatiivisia arvioita. Se ja se on kauhea sika ja toi ja toi tätä ja tätä, ja jotenkin tää oli oma esoteerinen tieteenalansa että tietää kaikkien elämistä jotain ihme törkyä.

Mulla vaan meni siihen joskus käpy. Mutta sekin tilanne silleen raukesi että siitä keskusteltiin sitten lopulta myös pehmeästi.

En mä tavallaan näe että miksei se puoliso vois esittää siihen vaan jotain omaa kantaansa. Se on sitten eri asia, miten hyvin harkittua se on tai miten pitkälle itse tekis samoin tai ei. Mutta semmosta nyt on ulkopuolisena tommosesta täysin mahdoton edes arvata ja tavallaan turhaa, kun en mä ole sen naisen kanssa enkä elä niiden elämää.